Vuoden 2019 viimeinen

Vuoden 2019 viimeistä viikkoa olemme saaneet viettää varsin leppoisissa säissä. Lämpötilat kyllä vaihtuivat nopeasti, lauantaiyö oli kylmin, silloin lämpötila laski -22,2 asteeseen. Toiseksi kylmin yö oli maanantaiyö, jolloin lämpötila laski -15,7 asteeseen. Päivälämpötilat lämpimillään olivat vain muutamia asteita miinuksella. Kylmimmillään päivälämpötila oli perjantaina, jolloin oli -19,1 astetta. Muina päivinä lämpötila oli kylmimmillään -10 asteen tuntumassa. Eilen sunnuntaina lämpötila nousi plussan puolelle +1,9 asteeseen.

Päivänvalo on alkanut hiljalleen pitenemään. Kun sää on ollut päivisin osittain tai jopa kokonaan selkeä, on päivän valo tuntunut jo kirkkaammalta. On myös näyttänyt valoisammalta, sillä Norjan puolen tunturit ovat hohtaneet kuin jostain valoa itseensä vetäneenä. Joulupäivinä ja ennen niitä säät olivat pilvisiä, josta johtuen päivät olivat todella hämäriä. Eilen illalla sää oli selkeä ja revontuletkin näkyivät. Illalla klo 23 ja 24 välillä katselin sängystä niitä, eivät olleet mitenkään voimakkaat, paremminkin heikot. En tiedä millaisena ne näkyivät keskellä taivasta. Naapurissa intialaiset niitä kuuluivat katselevan.

Toinen Itsenäisyyspäivä Utsjoella oli täysin poikkeava ensimmäisestä. Tenoon rakentui silta, kun joki jäätyi autolla ajettavaan vahvuuteen. Hans Guttorm omisti kuorma-auton ja hän tarjosi kyytiä Norjan Vesisaareen. Matkalle lähti Hansin Terttu vaimo, Hansin Kaarina-sisko, Liisa vaimoni ja minä. Terttu ja Liisa pääsivät hyttiin, Kaarina ja minä menimme lavalle pressun alle. Pakkasasteiden määrää en muista, mutta vilpoista siellä pressun alla oli. Sen verran huonokuntoisia tiet silloin olivat, että kuorma-auto tärisi ja huojui. Tärinä ja huojunta piti meidätkin lavalla liikkeellä ja sai aikaan sen verran verenkiertoa, ettei tarvinnut vilusta täristä.

Vesisaaressa kävimme kaupoissa ostamassa lähinnä ruokatavaroita ja jotain jouluun liittyviä pieniä tavaroita. Kaarinalle oli tärkeintä käydä kalasatamassa ostamassa turskaa ja turskan maksoja. Niin Kaarina kuin Hans kehuivat maksoja hyväksi ja suorastaan herkulliseksi ruuaksi. Niin minäkin sitten innostuin niitä ostamaan. Sitten Kaarina sanoi käyvänsä miehensä Uulan sukulaisen luona. Se käynti venyi ja venyi ja Hans alkoi jo hermostumaan siskonsa viipymistä. Lähdettiin etsimään, kun oli vähän tietoa, että missä päin kaupunkia Uulan sukulainen, taisi olla peräti sisko, suurin piirtein asui.

Löytyihän Kaarina ja niin pääsimme kotimatkalle lämpötilan vain laskiessa, kun lähdimme kotia kohden. Ei ollut silloin Tullia kummallakaan puolen rajaa. Vähän olimme kylmästä kankeita, kun Kaarinan kanssa myöhään iltapäivällä laskeuduimme lavalta Utsjoella. Olikohan seuraava päivä, kun keitin turskan maksaa suolavedessä. Hyvää oli maksa, söin sitä oikein antaumuksella ja tietenkin runsaasti. Seuraavat päivät olivat sitten vaikeita, tulin todella kipeäksi. Kukaan ei huomannut varoittaa minua syömästä kerralla paljoa. Kun siitä kipuilusta selvisin, en moneen vuosikymmeneen halunnut, enkä syönyt turskan maksaa.

Olemme huomisen jälkeen siirtymässä uuteen vuoteen, josta emme paljoakaan tiedä, mitä se tuo tullessaan. Päättymässä olevasta vuodesta kirjoitan Elias Lönnrotin virren sanoin:

Taas on yksi vuosi mennyt saamastani ajasta.
Siitä kannan kiitoksen nyt, kaiken annoit lahjana.
Kiitos, armon Jumala, hyvyydestä kaikesta.
Minut muistit koko vuoden voimaa, siunausta suoden

Siunaa kansaa, isänmaata, ohjaa oikein elämään.
Esivalta, Herra saata tahtoasi täyttämään.
Silmäsi luo puoleemme, anna rauha maallemme.
Isä, Poika, Henki Pyhä, ylistetty olet yhä.

Kiitos hyvät ystävät kuluneesta vuodesta.
Seimen Lapsen siunaamaa vuotta 2020.

Lämpimin terveisin Posti-Pekka

Kaksi kertaavuodessa leivomme yhdessä karjalanpiirakoita. Tässä jouluksi leivonta menossa muutamavuosi sitten otetussa kuvassa. Minä hoitelen konetyön.
Tässä vähän joulukoristeitamme. Kirkko on Nykin matkalla ostettu ja siinä on valo sisällä. Nimitämme sitä Nakkilan kirkoksi, pienuudesta johtuen.

Talvipäivänseisaus 22.12.2019

Pienellä pakkassäällä kulunut viikko alkoi ja muuttui loppuviikolla aivan kunnolliseksi talvisääksi. Maanantaista keskiviikkoon lämpötila oli kylmimmilläänkin vajaa -10 astetta. Torstaina alkoi kylmenemään, lämpötila laski -16 asteen tuntumaan. perjantaiyönä laski -20,5 asteeseen ja kävi aamupäivällä -22,5 asteessa. Lauantaiyönä oli vain -11,1 astetta, päivällä kiristyi hiljalleen ja oli illalla jo -26,7 astetta. Viimeyönä laski jo -29,1 asteeseen ja oli päivällä klo 16.00 -18,7 astetta. Kahden viimeisen päivän sääennusteet menivät metrologeilla aika pahasti pieleen. Lumisateita saimme alkuviikosta, joten lumitöiltäkään emme ole säästyneet.

Tänään oli sitten se vuoden lyhyin päivä. Keskipäivän aikaan yritti pilvisyys vähän rakoilla, mutta sitten Tenonlaaksoon levisi sumu. Ei sitä päivänvaloa paljoa ollut, mutta päivä alkaa tästä lähtien hiljalleen pitenemään. Luonto eläimineen on myös viettänyt hiljaiseloaan. Tuulet eivät ole häirinneet ja pikkulinnut ovat ainoastaan olleet liikkeellä. Niille ovat auringonkukansiemenet ja poronkuu kelvannut. Jouluvalot ovat aivan lintulaudan vieressä, joten linnuilla on valoa vaikka pimeässä lentää syömään.

4.12 saavutti minut suru-uutinen, hyvä piispamme Olavi Rimpiläinen oli saanut laskea matkasauvansa. Olavi-piispalle Utsjoen seurakunta ja seurakuntalaiset olivat lähellä hänen sydäntään. Sen sain henkilökohtaisesti kokea. Kävihän hän hakemassa meidän Arto-kirkkoherramme Keniasta asti. Meidän kotimme oli 1991 syksyllä valmistumassa. Silloinen kirkkoherramme Olavi Palovaara esitti, että Piispan vierailun yhteydessä suoritettaisiin kotimme siunaus. Tilaamamme huonekalut ehtivät saapua ja niin saatoimme ottaa vastaan kotimme siunauksen.

Toivon kaikille lukijoilleni Seimenlapsen siunaamaa joulua!

Terveisin Posti-Pekka

Olavi-piispan lisäksi Utsjoen seurakunnassa oli vierailulla Keski-Porin seurakunnan edustajia, heitä on kuvassa mukana.

Muistelus 15.12.2019

Viikon kolmena ensimmäisenä päivänä saimme viettää pakkaspäiviä. Maanantaiyönä lämpötila laski -22,5 asteeseen, sää kylmeni päivän aikana ja alkuillasta lämpötila laski -30,4 asteeseen. Kevojärvellä silloin mitattiin -35,4 astetta. Tiistaiyönä lämpötila laski -28,6 asteeseen, mutta oli päivällä vain -18,5 astetta. Vielä keskiviikkoyönä lämpötila laski -28,1 asteeseen ja aamupäivällä -28,7 asteeseen. Keskiviikkona iltapäivällä pilvistyi ja alkoi hiljalleen satamaan lunta. Lumisade voimistui iltaa kohden ja kävin klo 18 jälkeen kolaamassa etupihan ja liittymän.

Torstaiyönä lämpötila laski enää -6,3 asteeseen ja oli päivällä kylmimmillään -8,1 astetta. Lunta oli satanut aamuun mennessä 10 sm, sen verran oli auton päällä lunta, kun lähdin lumitöihin. Otinkin sitten lumilingon ja linkosin koko piha-alueen. Perjantai-, lauantai- ja sunnuntaiyönä lämpötila laski -2 asteen tienoille. Perjantaina ja lauantaina päivällä lämpötila nousi lämpimillään vajaan asteen plussan puolelle. Tänään on lämpötila ollut vajaan 2 astetta miinuksella. Maanantaina ja tiistaina sää oli osittain selkeä, muina päivinä pilvinen.

Viikon päästä sunnuntaina on talvipäivänseisaus ja päivät alkavat hiljalleen pitenemään. Jos kaamoksen toinen puolisko menee yhtä nopeasti kuin tämä ensimmäinen puolisko, niin hyvin on kaamos ohitettu. Alkutalvi on meillä ollut niin ihanteellinen, kun saimme talven kertaheitolla. Ei ole tarvinnut kärsiä vesi- ja räntäsateista. Lunta on nyt harvinaisen paljon, meillä täällä on 50 sm. Kevolla virallinen mittaus oli tänään aamulla 48 sm.

Olen muistellut menneitä itsenäisyyspäiviä ja vuoden 1955 itsenäisyyspäivää. 5.12.1955 oli saapumassa lumikiitäjä ensimmäisellä matkalla Utsjoelle. Siinä kävi siten, että lumikiitäjän moottori meni rikki noin kilometriä ennen postia.. Vaurio oli sellainen, että kuljettaja ei voinut sille mitään. Soitti Ivalon postiautokorjaamolle ja kertoi tilanteen. Sieltä soittivat Rovaniemen postiautovarikolle, josta lähti asentajia uuden moottorin kanssa kohti Utsjokea. Sitä en muista pitikö heidän tuoda toinen lumikiitäjä Rovaniemeltä asti, vai oliko Ivalossa varalla toinen lumikiitäjä.

Kuljettaja jäi sitten minun luokse odottamaan korjaajien saapumista. Niin me vietimme yhdessä itsenäisyyspäivää, kuuntelimme välillä radiosta ohimarssiparaatia. Söimme välillä, en kyllä muista mitä kokkailin priimuksella keittäen. Eihän kuljettaja ollut osannut varata eväitä tällaista tilannetta varten. Kahviakin keittelin välillä ja söimme voileipiä. Pakkanen kiristyi koko päivän ja kun korjausporukka saapui itsenäisyyspäivän illalla oli lämpötila lähellä -30 astetta.

Korjaajat, muistaakseni ainakin 4 miestä joivat kahvit ja lähtivät töihin. Olivat varautuneet pakkaseen ja toivat tullessaan hiilipaljun, johon laittoivat hiilet palamaan ja hohtamaan lämpöä. Se olikin tarpeen sillä lämpötila laski yöllä -30 asteeseen. Ei tullut kysyttyä millaisia apuvälineitä heillä oli, että saivat linja-auton moottorinnostettua pois kiitäjästä ja toisen tilalle. Aamutunneilla porukka tuli herättämään ja pyytämään kahvia. Kattilalla keittelin, kun minulla oli vain ½ litran kahvipannu. Heillä oli omat eväät mukana, joten minun vähäiset eväät säästyivät. Korjausporukka oli ennestään tuttuja, postiautovarikon päällikkö Rovaniemeltä oli koulukaveri. Muutkin rovaniemeläiset olivat tuttuja Rovaniemen postikonttorilla työskentelyajalta. Kun saivat syötyä ja lämmiteltyä kunnolla, lähtivät ajelemaan kahdella lumikiitäjällä Rovisuvantoon.
Hyvää vointia ja talvea kaikille sekä joulun aikaa terveisin Posti-Pekka

Tässä itsenäissyyspäivän viettokaveri ajokkeineen
Tällainen 10 heittokuution klapikuorma oli syyskuussa Napapiirillä matkalla minun syntymäpäivälahjaksi
Utsjokea juostiin aikoinaan Suomen kartalle. Pääjohtaja Pekka Tarjanne ok kirjainten kohdalla
Ei vara venettä kaada. Haimme veneemme pois tunturijärveltä talvikelillä.
Näin se sinne vietiin

Perille saakka

Aluksi kerron edellisessä kirjoituksessani olevasta kuvasta, josta jäi selostus pois. Kuvassa näkyy kuinka norjalainen pikkubussi on joutunut vaikeuksiin Tenon jäätiellä. Lunta on paljon ja jäätielle on tullut vettä, joka on yön aikana jäätynyt. Tielle on vielä juoksut tuulesta johtuen luntakin. Lapiotöiksi on matkanteko mennyt. Kuvan on ottanut Tauno Lakomäki 1955 vuoden seutuvilla.

Viikko on vierähtänyt varsin lumisissa merkeissä. Tiistai oli ainoa päivä, jolloin ei satanut lunta. Edellisessä ennustin, että 50 sentin raja saavutetaan tällä viikolla. Niin kävi, Kevolla näkyi aamulla olevan virallinen lukema 51 sm lumen syvyydelle. Jorma kahlasi eilen asentamassa rannan puolella olevaan kuuseen jouluvaloja. Hänellä oli eräsaappaat jalassa, vaikka niissä on pitkähköt varret, saappaat piti tyhjentää lumesta, kun tuli pois. Eikä isot saappaat uppoa pohjia myöten.

Kuntoilu meni kuluneella viikolla täysin lumitöiden puolelle. Torstaina olisi ollut kuntosalipäivä, mutta en ehtinyt sinne. Meteorologit ennustivat sään poutaantuvan iltapäivällä. Sen johdosta linkosin ja kolasin koko pihamme, siihen meni aikaa yli 3 tuntia. Täytyi välillä käydä kaupassa ostamassa ruokaa ja bensiiniä linkoon. Lämpötila lukemat ovat olleet aivan sopevia, maanantaina lämpimillään +0,3 astetta. Muina päivinä -2,8 ja -5,3 asteen väillä. Öisinkään ei ole ollut kuin perjantaiyönä -10 asteen kylmemmällä puolella, silloin oli -14,8 astetta. En muista näin lumista joulukuun alkua.

Itsenäisyyspäivä meni sitten lepopäivästä nauttien, sen verran piti käyttää ulkovaatteita, että tarkeni käydä nostamassa ja laskemassa lipun salkoon ja sytyttää valoheittimen sitä valaisemaan. Päivä oli aika harmaa, sillä ajoittain vähän hiutaloi lunta.

Talvisodan syttymisestä tuli kuluneeksi 80 vuotta. Olen vähän muistellut millaista silloin oli. Olin täyttänyt jo 10 vuotta, joten mieleen jäi jo asioita. Opetettiin, että hälytyksen aikana ei saanut olla ikkunoiden kohdalla, piti olla seinien kohdalla. Ei ollut vielä pommisuojia, niinpä mekin jouduimme juoksemaan Korkalonvaaran suuntaan, jossa oli mäntymetsää. Siellä olimme puiden suojassa näkymättömissä. Aukealle ei saanut jäädä, olisi pitänyt olla valkea lakana suojana. Varsin oli alkeelliset ohjeet ja suojapaikat.

Isä alkoikin varsin nopeasti hankkimaan meille paikkaa pois Rovaniemeltä. Paikka löytyi tuttavuuksien kautta Ylitornion Kaulirannalta. Iso maalaistalo Tornionjoen rannalta, saimme sieltä oman huoneen. Iso tupakeittiö oli yhteisessä käytössä talonväen kanssa, heitä oli 4 henkeä. Talossa oli hevonen ja lehmiä, joiden lukumäärää en muista. Vanhemman veljeni kanssa autoimme talon töissä. Talon vävy oli rintamalla ja käydessään lomalla, hän vei rintamalle Ruotsista salakuljetettua sokeria, kahvia ja tupakkia, joiden hankinnassa veljeni kanssa olimme mukana.

Isäni oli hankkinut turvapaikan veljensä vaimolle kahden lapsen kanssa Kaulirannalle kylän pohjoispäähän. Isä pääsi jouluna lomalle luoksemme. Lähdimme sitten yhtenä päivänä tervehtimään isän veljen perhettä, jotka olivat kotoisin Helsingistä. Pianhan se Lapin lyhyt päivä kului ja oli jo pimeä, kun olimme palaamassa evakkotaloomme. Talojen välit olivat pitkät ja olimme talojen välisellä tyhjällä hevostiellä kävelemässä täydellisessä hiljaisuudessa. Yhtä äkkiä meidät, isä, vanhempi veljeni ja minä, kirkasvalo ympäröi meidät, valo kesti hetken ja tuli ylhäältä päin. Taivas oli pilvessä, eikä mistään kuulunut mitään ääntä. Emme pelästyneet, tuli vain turvallinen olo, olemme turvassa. Tuo kirkasvalo sen ilmaisi. En muista mitä tilanteesta keskusteltiin, taisimme olla paremminkin hiljaa. Niin voin todeta, tähän saakka on Jumala siunannut ja varjellut. Uskon ja luotan, että siunaa ja varjelee perille saakka.

Toivon teille kaikille hyvää vointia ja adventin aikaa. Kirjoitan toivon, kun tulin Utsjoelle, niin eräs iäkäs nainen Ivalosta opetti minua, että toivominen on todellisempaa toivomista, kuin toivottaminen. No sitä sopii itse kunkin mietiskellä aivan vapaasti.

Lämpimin ajatuksin ja terveisin Posti-Pekka

Suunnilleen tällainen on lumitilanne nyt.
Alkuvuosien joulunajan lumituiskun jälkeen.

Joulukuu 01.12.2019

Niin meni marraskuu, että livahti, miten ihmeessä tuo aika kuluu näin nopeasti. Marraskuun saimme viettää aivan talvisissa säissä. Sen verran oli pakkasia, että rukkaset eivät kastuneet. Kulunut viikko lämpötilaltaan aivan sopeva. Kylmin päivä oli torstai, jolloin yöllä oli -14,5 astetta ja päivällä -12,9 astetta. Keskiviikko- ja perjantaiöinä lämpötila laski myös -14 asteen tuntumaan. Lämpimillään päivälämpötila oli Tiistaina -1,5 astetta. Päivisin sää on ollut osaksi selkeä torstaita ja perjantaita lukuun ottamatta. Tämä sunnuntaipäivä on ollut pilvinen ja lunta on satanut melkein koko päivän. Välillä hiutaloiden ja välillä sakeammin. Jouduin käymään välillä lumitöissä, lunta on satanut viime yön ja tämän päivän aika yli 10 sm. Aura-auton ajeluiden jälkeen liittymässämme oli sellainen lumivalli, että Seija ei olisi päässyt pihalta pois. Liittymämme kaipasi lumilingon käyttöä.

Virallisesti laskeuduimme kaamokseen keskiviikkona, todellisuudessa aurinko näkyy Utsjoen kirkonkylällä viimeisen kerran 19.11. Horisontti on meillä tuntureiden takana. Nyt päivät lyhenevät vielä 3 viikkoa ja samalla päivät käyvät yhä pimeämmiksi. Kun sää on pilvinen ja varsin lumisateinen, ei sisävaloja voi enää sammuttaa. Lunta satoikin perjantaina ja lauantaita vasten yöllä vähän yli 10 sm. Useita senttejä on tullut tänäänkin, joten lumen syvyys on 35 sm paikkeilla. Lisää lumisateita luvattu alkavalle viikolle ja vielä reippaanlaisesti, joten 50 sm saavutetaan todennäköisesti alkavalla viikolla.

Alkuviikosta ulkokuntoilu oli sauvakävelyä, loppuviikosta ja alkavalla viikolla kuntoilu tapahtuu lumikolaa työntäen tai lumilingon kanssa kävelyä. Se on sitä hyötyliikuntaa, siinä kroppa saa monipuolista liikuntaa. Luonnossa ei ole tapahtunut mitään poikkeavaa. Hirviä ei ole näkynyt eikä niiden jälkiäkään. Ketut ovat käyneet pihallamme myyriä kyttäämässä, mitä ovat saaneet aikaan, siitä ei ole tietoa. Lintulaudalla on välillä aivan tungosta, normaalit lajit, tiaiset ja punatulkut ovat pääasiassa liikkeellä. Poronkuupussit ovat ainakin vielä saaneet rauhan ketuilta.

Jouluvaloja aloin eilen Seija avustuksella asentamaan. Puuskittainen tuuli haittasi kovasti asennusta. tuuli huojutti kuusta ja vei kevyttä valosarjaverkkoa väärään suuntaan. Huomenna on tarkoitus jatkaa, jos lumitöiltä jää aikaa. Päivänvaloa on vähän ja pimeällä mustien johtosarjojen asennus on vaikeaa.

Toivon kaikille hyvää vointia ja adventin aikaa terveisin Posti-Pekka

Ei ole lunta vielä kuvan osoittamaa määrää.
Kuvassa näkyy yhden lumisateen lumet.

Maanantai 25.11.2019

Olemme saaneet viettää varsin leppoisan talvisen viikon. Ainoastaan perjantaina lämpötila oli koko vuorokauden -10 asteen kylmemmällä puolella. Silloin yöllä oli -12,5 astetta ja päivällä -10,8 astetta. Tiistaina, keskiviikkona ja lauantaina lämpötila oli vähän plussan puolella päivällä. Öisin silloinkin oli hieman miinuksen puolella. Pilvisyys on viikon aikana ollut vaihteleva, pilvisyys rakoili päivällä maanantaina ja torstaina. Perjantai oli melkein selkeä päivä. Lunta satoi ainoastaan sunnuntaiyönä, silloinkin hyvin vähän. Lunta on tällä hetkellä vähän yli 20 sm.

Perjantaina piti käydä parturissa Tana brussa Norjassa. Se on tällä hetkellä lähin paikka, jossa pääsee parturiin. Siellä on suomalainen, aikoinaan Utsjoellakin parturiliikettä pitänyt Matti. Oli hänellä liike Nuorgamissakin, kun asiakkaat olivat pääasiassa norjalaisia, muutti hän Tanaan. Matti on nuoruudessaan ollut parturiopissa Pariisissa, joten erinomaisen hyvä parturi. Parturimatkaa kertyi edestakaisin 160 km.

Saihan sitä samalla käydä kaupassakin. Ostoksemme olivat varsin vähäiset. 1 kg purkki Sursild Godehav, eriomaisen hyvä suolasillisäilyke hinta 2 €. 4 kg Jasminriisiä 3,20 €. 3 kpl norjalaisia viinereitä, niitä ei voi olla ostamatta, hinta 3,90 €. Tietenkin yksi leipä, jonka saa itse ajaa viipalointikoneella viipaleiksi. Kone viipaloi leipäpitkon kerralla viipaleiksi. Leipä on Norjassa kallista 4 €. Emme ostaneet leipää enempää, koska Liisa leipoi torstaina sämpylöitä. Kotimatkalla näimme viimeiset auringonsäteet tälle vuodelle. Olisi näkynyt aurinkokin, mutta pilvivana sattui eteen.

Tänään saimme yllätysvieraan. Äidin puolelta serkkuni poika oli jäänyt hiljattain eläkkeelle ja lähtenyt jättämään työtään totaalisesti taakseen. Ajoi Pohjois-Karjalan kautta tuomaan viinereitä minulle. Hän piti arvauskilpailun jäätyään eläkkeelle, arvuutteli facebooklaisia montako pääkirjoitusta hän työssä olo aikanaan kirjoitti. Lähimmäs arvanneelle hän lupasi pullakahvin. Voittaja löytyi lähempää kuin Utsjoki. toiseksi tulleelle hän sanoi luvanneessa vain pullakahvin. Niin hän tuli sitten tänään viinereiden kanssa ja arveli, että talo tarjoaa kahvin. Laitoin kahvin tippumaan ja ehdimme vaihtaa muutaman sanankin kahvin tippuessa. Lisää juttua tuli ennen kuin hän lähti paluumatkalle. Neljä päivää oli pyytänyt matkaa varten, tänään oli kolmas päivä menossa. Ehti tänään ehkä vielä Rovaniemelle ja jos ei jää suustaan kiinni, niin ehtii huomen illaksi kotiinsa Kirkkonummelle.

Hyvää vointia kaikille terveisin Posti-Pekka

Me jäimme eläkkeelle 8.9.1992, tässä Utsjoen kunnanjohtaja kättlemässä.
Eläkkeelle jäämispäivän päätteeksi saimme todeta, tästäkin päivästä selvittiin.
Päivän aikana saamamme kukat uudessa kodissamme.

Eilisistä kuvista

Ettei kelleen jäisi väärää kuvaa hiihtovaellustemme kauniista säästä. Ilmoitan, että hyvin usein jouduimme hiihtämään pilvisellä säällä. Monesti lumipyryssä, jopa niin sakeassakin, että moottorikelkan jäljet häipyivät kesken matkan. Kompassia on täytynyt käyttää ja pitää pää kylmänä eikä hätääntyä vaikka on tuntunut vaikealtakin. Kun yleensä teimme vaelluksemme huhtikuussa, saattoi hiihtokeli mennä upottavaksi. Joskus satoi vettä ja sää muuttui sumuiseksi. Kaikkia vaelluksia saamme nyt muistella kiitollisin ja tyytyväisin mielin, että olemme niitä aikanaan saaneet tehdä.

Enimmäkseen me hiihtelimme päivälenkkejä, joissa kääntymispaikka oli 10 – 13 km päässä kodistamme. Noin 10 km päässä oli tunturissa iso tasainen kivi, joka oli aina lumesta vapaa. Kivi sijaitsee aavassa tunturimaastossa pienellä kumpareella. Nimesimme kiven leipäkiveksi, sille kivelle istuimme levähtämään ja syömään eväitämme. Monesti jatkoimme vielä hiihtämistä eteenpäin, jos sää oli hyvä. Kääntymispaikka oli kuvassa näkyvä paikka harvahkossa koivikossa. Sinne tuli kodistamme matkaa n. 13 km. Siellä oli kaatunut vahva koivu, jolla oli hyvä istua syönnin aikana. Nyt voi sanoa voi niitä aikoja.

Hyvää vointia kaikille terveisin Posti-Pekka

Yksi kääntymis- ja levähdyspaikka
Leipäkivi, hiihtäminen näkyy jo ilmeissä

Kuvia hiihtovaellukselta

Kotimatka alkaa n. 30 km aurinkoinen sää suosii.
Hieno on maisema hiihdellä
Lepotauko koivikossa auringosta nauttien.
Ruokailutauko seurakunnan teltalla, enää 10 km kotiin ja aurinko paistaa.

Sunnuntai 17.11.2019

Pakkasia jatkui vielä kaksi päivää, maanantaiyönä lämpötila laski -28,1 asteeseen ja oli päivällä lämpimillään -21,9 astetta. Tiistaiyönä lämpötila laski -26,9 asteeseen ja oli päivällä lämpimillään -12,7 astetta. Joten tiistai oli jo ulkoilupäivä, sauvakävelin vähän yli tunnin, annoin linnuille lisää siemeniä ja toin takkapuita eteiseen. Maanantai oli osaksi selkeä ja osaksi melkein selkeä säältään. Tiistai oli pilvinen koko päivän.

Keskiviikkoyönä lämpötila laski -13,2 asteeseen ja oli satanut lunta. Lumisadetta oli pitkin päivää, tosin heikonlaisena, lunta kertyi noin 6 cm. Lämpötila oli päivällä lämpimillään -12,7 astetta. Lumitöitä tein lumikolan kanssa vähän yli tunnin, työntelin lumet pois kulkureitiltä, tarkoituksella ajaa lumilingolla myöhemmin. Torstai, perjantai ja lauantai olivat lauhoja päiviä. Perjantaina lämpötila nousi yhden asteen plussan puolelle. Torstaina tein lumityöt vielä lumikolalla, mutta perjantaina otin lumilingon ja linkosin useana päivänä kolaamani lumikasat pois.

Perjantaina ja lauantaina aurinko paistoi vielä Norjan tuntureille. Tämä päivä on ollut pilvinen koko päivän ja nyt illalla on vähän hiutaloinut lunta. Viimeyönä lämpötila laski -16,2 asteeseen ja oli päivällä lämpimillään -10,4 astetta. Kaikki viikon päivät ovat olleet tuulten osalta melkein tyyniä tai tyyniä.

Lintulaudallamme on käynyt suorastaan kuhina. Tiaisia, punatulkkuja ja joinakin päivinä urpiaisia on ollut paljon liikkeellä. 3 litran säiliö on pitänyt täyttää kaksi kertaa viikolla. Lapintiaisia on harvinaisen vähän liikenteessä, yksi tai kaksi on näkynyt silloin tällöin. Joen jäätymisen jälkeen ovat hirvet alkaneet liikkua jokilaaksossa. Useita hirviä on tullut Norjasta ja noussut tunturiin. Jäljistä päätellen myös hirvimiehet ovat seurailleet hirvien liikkumisia.

Talvella 1955 – 1956 liikuin hiihtämällä, varsinkin kevättalvella. Jumalanpalveluksia pidettiin kirkkotuvilla niin sanotussa käräjätuvassa. Kerran jumalanpalveluksen kirkollisissa ilmoituksissa kirkkoherra kuulutti, että jumalanpalveluksen jälkeen on hautausmaalla siunaustilaisuus. Siunattavan aviopuoliso sanoi, ei ole. Kirkkoherra tiedusteli miksi ei? Puoliso ilmoitti, että vainajan veli ei ole vielä saapunut matkoiltaan. Siunaustilaisuus oli sitten viikon päästä. Liitän mukaan kuvan tilaisuuteen osallistujista, jotka hiihtäen siirtyi hautausmaalle, jonne vainaja oli laskettu haudanlepoon sulanmaan aikana.

Toivon kaikille terveyttä ja hyvää vointia terveisin Posti-Pekka

Vähäinen oli siunaustilaisuuden väki. Aaurinklasipäinen kirkkoherra. Vainajan puoliso toinen vasemmalta ja veli kolmas vasemmalta.

Samana talvena postiauto liikennöi Tenon jäätietä Outakosken Rovisuvannosta Utsjoelle. Sillä oli kääntymispaikka Onnelan suvannossa, posti tuotiin sieltä hevosella postiin. Matkustajat joutuivat kävelemään.

Isänpäivä 10.11.2019

Talvi parantaa otettaan kuin sika juoksuaan. Mistähän tuokin sanonta, kuin sika juoksuaan, on peräisin? Viikko on vierähtänyt edellisestä kirjoituksestani. 4 – 5 päivät olivat aika lauhoja päiviä. Maanantaiyönä 4.11 laski lämpötila -6,5 asteeseen ja oli päivällä lämpimillään -1,2 astetta. Tiistaiyönä lämpötila laski -2,6 asteeseen, mutta oli ollut yöllä niinkin lämmin kuin -0,7 astetta. Päivällä lämpötila nousi -03 asteeseen.

Keskiviikkona alkoi sää kylmenemään, yöllä oli laskenut -15,6 asteeseen. Päivällä oli lämpimillään -12,7 astetta. Torstaiyönä lämpötila laski -17,9 asteeseen ja nousi päivällä pilvisen ja sumuisen sään johdosta -7,5 asteeseen. Perjantai oli lämpötiloiltaan tasaisempi, yöllä -10,6 astetta ja päivällä -7,9 astetta. Lauantaiyönä lämpötila laski -17,8 asteeseen ja oli päivällä lämpimillään -16,.9 astetta. Viimeyönä lämpötila laski -26,4 asteeseen ja oli klo 13 tienoilla lämpimillään -25,2 astetta. Nyt lämpötila on alkanut laskemaan, oli klo 14.15 -25,8 astetta.

Päivittäiset säät ovat olleet pilvisyydeltään vaihtelevia, iltapäivisin on yleensä ollut selkeämpää, jopa aivan selkeääkin. Myös iltaisin on ollut selkeää ja revontulet ovat päässeet loistamaan. Ainakin tiistai-iltana oli komeat revontulet. Kun niitä on nähnyt jo niin paljon, niin ne eivät enää sillalailla kiinnosta, että alkaisi niitä “kyttäämään”. Torstai ja perjantai olivat pilvisiä, torstaina levisi mereltä päin oikein kostea sumu.

Tenokin jäätyi viimeyön aikana, silloin jäänpää meni meidän ohi. Jäänpää oli eilen aamulla Kordsamissa tulossa. Hyvin tasaisesti on jäätynyt ainakin meidän kohdalla. Hyvin pieniä kapeita sulasuikuloita on jäänyt sinne tänne. Jos nyt pitää tasaisia pakkasia, niin joki pääsee jäätymään pitkästä aikaa näin aikaisin.

Kun säästyimme vesi- ja räntäsateilta ja saimme kunnollisen talvenpohjan pakkasineen, niin säästyimme todennäköisesti syysflunssasta. Kyllähän me ihmiset matkustelemme ja tuomme niitä pöpöjä tuliaisina muualta. Mutta täällä kuivassa pakkassäässä ne pöpöt kuolevat nopeasti, toivottavasti.

Hyvää isänpäivää isille ja kaikille terveyttä terveisin Posti-Pekka

Tänäpäivänä klo 12 jälkeen otettu kuva meidän rannasta Kaavaan päin. Aurinko paistaa vielä vähän, ensi viikolla häipyy näkyvistämme.