Viikko 40

Kolme kuukautta on kulunut edellisestä kirjoittamisesta. Joten on syytä alkaa kirjoittelemaan ennen kuin häviää se vähäinenkin kirjoitustaito. Loppu puolisko kesästä kului vähäsateisena vaihtelevine lämpötiloineen. Kyllä kai siellä joku hellepäiväkin sattui kohdallemme. Marjavuosi oli kaikkineen kohtalainen, hilloja löytyi niille jotka tunsivat paikat ja jaksoivat hakea. Mustikoita oli paikoitellen hyvinkin, myös ne olivat vähän hakusella. Puolukoita oli sitten runsaasti ja niitä löytyi vielä hyväkuntoisena viime lauantainakin.

Idän vihulaiset, kyttyrälohet, valloittivat Tenon ja Näätämöjoen. Noista syötäväksi (yleensä) kelpaamattomista valloittajista on kirjoiteltu ja vielä enempi keskusteltu paljon. Aika vähäiseksi on niiden tutkiminen vielä jäänyt eikä niiden elintavat ole täysin selvillä. Kutemisensa jälkeen ne kuitenkin kuolevat ja niitä kuolleita tulivat merikotkatkin tänne syömään. Yksi uros kyttyrä tarttui minunkin vaappuun noin 25 vuotta sitten. Oli elokuu ja uros kyttyrä oli todella ruma ilmestys. Silloin ei noista kyttyröistä ollut juttua liikkeellä, joten suu oli ymmyrkäisenä, kun sen veneeseen haavin.

Ruska alkoi kehittymään jo hyvissä ajoin elokuussa ja saavutti väriloistonsa syyskuun alkupäivinä. Voidaan sanoa, että ruska oli komeimmillaan tai värikkäimmillään 10.9. Kävimme 11.09 virkistysmatkalla Norjassa ja saimme ihailla ruskan väriloista myös Norjassa. 12.09 vasten yöllä oli pakkasyö, kun päivällä tuli tuulen puuskia, niin lehtiä varisi runsaasti puista. Siitä alkoi ruskan alasajo. Kun katsoi ruskaa kauemmas, niin ei se vielä kovin paljoa väriloistoon vaikuttanut.

Matkailijoita oli liikkeellä paljon ja nyt myös ulkomaalaisia. Norjaan pääsy oli tiukassa, vain koronarokotustodistus ja henkilöllisyystodistus sai norjalaiset nostamaan pukin pois tieltä. Tenontiellä (meidän tie) oli vilkas liikenne. Liikenne oli aamupäivällä ja heti puolen päivän jälkeen Karigasniemen suuntaan. Iltapäivällä ja vielä illallakin Karigasniemestä Utsjoelle päin. Kun ruska-aika loppui, niin liikennekin loppui, jonkin verran oli riekkomiehiä liikkeellä.

Pihlajat ovat nyt kantaneet runsaan sadon, linnuilla on runsain mitoin syömistä. Meillä syönnin aloittivat rastaat, jotka söivät vain yhdestä pihlajasta. Viime viikolla ilmestyivät tilhet ja ne syövät kasvihuoneen vieressä olevasta pihlajasta. Aloittavat syönnin latvasta ja laskeutuvat alaspäin syöden hyvin tasaisesti marjat pois.

Nyt on maisemat tasaisen harmaat, lehtipuut ovat alastomat, ei lehden lehteä näy yhdessäkään puussa. Muutama pakkasyö, joissa lukemat hyvin pieniä, on ollut. Meteologit ennustavat keskiviikosta alkaen jatkuvia yöpakkasia ja lauantaille runsasta lumisadetta. Ensiviikolla pakkasta olisi sitten jo päivälläkin, joten talven pohjaa alkaa tekemään. Kun ei ollut Mikkelin talvea, niin näyttää siltä, että entiset merkit pitävät vielä paikkansa, talvi tulee sitten melkein kerta heitolla.

Lauantaina laitoin talvilinnuille syöttöpöntön. Kun oli kantanut osan tarvikkeista paikalle, johon aioin sen pystyttää, alkoivat ensimmäiset tiaiset lennellä paikalle. Ladattuani pöntön auringonkukansiemenillä, oli tieto syöttöpöntöstä levinnyt. Tiaiset, tali- hömö- ja lapintiaiset alkoivat ahkerasti hakemaan siemeniä. Viikolla Liisa oli ripustanut viereisen kuusenoksalle verkkopussiin poronkuuta. Kyllä näyttää tiaisille poronkuu maistuvan. Yli viikko sitten kävi parvi punatulkkuja katsomassa, josko ruokapöytä olisi katettuna. Tätä kirjoittaessani, oli ilmatieteellinen jo muuttanut ennusteitaan lauhempaan suuntaa, mutta lumisemmaksi. Norja näyttää vielä pysyvän alkuperäisissä ennustuksissaan.

Toivotan kaikille hyvää, turvallista ja viruksista vapaata syksyä terveisin Posti – Pekka 

Kyllä ne Liisan kukat kukkivat tänäkin vuonna.