Ei ne pakkaset mustankuun aikana paljoa vaivanneet. Kolmen päivän jälkeen lauhtui normaaliksi talvisääksi. Enimmäkseen on ollut pilvisiä säitä ja pakkasta sen verran, että rukkaset ovat pysyneet kuivina. Aurinkokin on päässyt välillä näyttäytymään, valkoisena hohtavat hanget ovat tehneet päivistä häikäisevän kirkkaita. Päivien pituus lisääntyy nopeaa vauhtia ja valoisuudesta on saanut nauttia täysin rinnoin. Luntakin on välillä satanut niin, että lumitöitäkin on saanut tehdä. Mutta kävelyäkin on saanut harrastaa ilman lumikolaa ja -linkoa.
Liisa ja Seija harrastivat viikonlopun aikana hiihtoa Tenon jäällä. Minkäänlaista havaintoa mistään eläimestä eivät nähneet. Mihin lienee häipyneet kaikki nelijalkaiset eläimet, nimittäin hirvet, ketut ja jänikset. Aivan on rikkumaton lumenpinta jäällä. Ainoastaan Jorman hiihtoa varten ajama jälki on näkyvissä.
Lintulaudallamme sitä vastoin on elämää riittämiin. Joka kolmas päivä pitää syöttöputki täyttää. Aina kun on kova vilske laudalla, saa arvata, että on tulossa napakkaa pakkasta tai huono sää. Linnut osaavat ennakoida sään vaihtumisen ja syövät varastoon. Viime viikolla ilmestyi pieni parvia viherpeippoja ja silloin siemenet hupenivat nopeasti.
Jatkoa hiihtovaellukselle 10.04 – 15.04.1985
Heräsimme Kuivin kämpällä 14.04 klo 8.10 laittamaan tulta kaminaan ja vettä lämpenemään aamupalaa varten. Menin sen jälkeen vielä makuupussiin, yöllä kämpässä oli liian lämmin ja sen johdosta nukkuminen oli heikkoa. Aurinko paistoi jo ennen kahdeksaa ja paistoi vielä klo 10, jolloin söimme aamupalaa. Aamupalan jälkeen hain uutta lunta kattiloihin sulamaan. Kovien yöpakkasten johdosta joen paanteessa oleva vesipaikka oli jäätynyt. Kirvestä en löytänyt mistään ja niin vesi oli sulatettava lumesta.
Etsin kirvestä ja sahaa polttopuiden luota lumesta, mutta en löytänyt. Edelliset kävijät olivat jättäneet tärkeimmät työkalut huolimattomasti ulos. Kävimme lyhyellä hiihtolenkillä Njauguaiville päin ja palasimme kämpälle klo 11 jälkeen. Klo 11.50 tuli 3 moottorikelkkaa, joiden reissä oli meille tuttuja vierailijoita. Tulijat olivat meidän Jorma ja Riitta, Hulkkosen Martta, Lukkarin Petteri, Rytilahden Tuula ja Weckin Riitta. Keitin heille kahvia, eväät heillä oli omasta takaa. Oli aurinkoinen lämmin sää, joten heillä oli hieno ajokeli. Vieraamme lähtivät klo 13.30 ajelemaan Utsjoelle.
Heidän lähdön jälkeen lähdimme Liisan kanssa hiihtämään Kamajokea Kevon vuomaa kohden. Sää pilvistyi nopeasti ja saimme hiihdellä kelin parantuessa, kämpän luona lumi oli nuoskaa ja keli heikohko. Tulimme hiihtolenkiltä klo 16 tienoilla, aurinko alkoi paistamaan uudelleen. Liisa jäi ulos istumaan ja nauttimaan auringosta, minä haeskelin vielä kirvestä ja sahaa. Ei löytynyt. Lämpötila oli varjossa + 6 astetta.
Menimme sisälle ja keitin kanavihanneskeiton, jota söimme näkkileivän kanssa, juomana oli yrttitee. Lähdimme klo 17.00 vielä hiihtämään Kuivitunturia kohden ja käännyimme Kamoaivin ja Kamajohkeädseoaivin väliseen notkelmaan. Palasimme takaisin kämpälle noin 10 km lenkin jälkeen klo18.40. Sää pilvistyi uudelleen ja näkyväisyys kauemmas oli heikko. Kämpälle ei ollut vieläkään tullut ketään, joten saimme vielä nautti kahdestaan edessä olevasta yöstä. Joimme lihalientä näkkärin kanssa ja päälle yrttiteetä Norjan leivän ja hillon kanssa. Näin tuli makean nälkäkin täytetyksi. Hiihdimme tänään noin 26 km.
Iltarusko oli kaunis, taivas muutti värejä jatkuvasi, sillä pilvet liikkuivat taivaalla nopeaa vauhtia. Iltarusko tietää yleensä kaunista säätä seuraavalle päivälle. Silti vähän pelotti, sillä taivas oli vähän liiankin värikäs ja värit vaihtuivat nopeaa tahtia. Pilvet olivat repaleisia, tuulen repimiä ja tuulta ennustavia. Laatikossa oli sen verran puita, että sain tulen kaminaan ettei yöllä tule kylmä. Menimme makuupusseihin klo 21.30 kiitollisena ja tyytyväisinä kuluneesta päivästä.
15.04. Aamu valkeni aurinkoisena ja tuulisena. Jo yöllä alkoi tuuli ulisemaan kamiinan torvessa, toisinaan aika voimakkaasti. En uskaltanut katsoa ikkunasta ulos, jos vaikka olisi lumimyrsky. Ei ollut, kuuden jälkeen aurinko paistoi ikkunasta sisälle. Nousin ylös ja laitoin tulen kaminaan. Valmistin aamupalan ja herätin Liisan klo 7.10 aamupalalle. Aamupalalla oli teetä, kaakaota, näkkärin, ruishiutalepuuroa ja kahvia keksien kanssa. Syönnin jälkeen pakkasimme ja lähdimme klo 9.00 navakan tuulen saattelemana hiihtämään Madjoen kämppää kohden. Aurinko paistoi vielä lähteissä, lumi juoksi hangella ja alkoi kinostamaan moottorikelkan jäljelle, jota pitkin hiihdimme.
Tuuli oli niin navakkaa, että se haittasi hiihtämistä, vaikka puhalsi vähän sivumyötäisesti. Tuuli osaltaan nopeutti hiihtämistä. Kohta alkoi lännestä nousemaan pilviä ja ne ajoittain varjostivat aurinkoa. Tuuli alkoi kääntymään luoteeseen ja silloin se puhalsi sivuvastaisesti. Kun pääsimme puurajaan, niin siinä hiihtosuunta kääntyi vähän oikealle. Tuuli alkoi sitten puhaltamaan vähän sivumyötäisesti ja helpotti hiihtämistä. Hiihtomatka 15 km meni ennätysajassa vain 2 tuntia 30 minuuttia rinkat selässä. Saavuimme kämpälle klo 11.30, siellä oli 2 tamperelaista miestä aamuaskareissaan.
Liisa alkoi ehdottelemaan, että hiihdetään saman tien Kevolle tai suoraan Utsjoelle. Kämpässä ruokaillessa mietimme asiaa ja matka 35 km Utsjoelle, ei tuntunut mahdottomalta. Minä olisin jäänyt vielä yhdeksi yöksi Madjoelle, mutta Liisalla oli kova koti-ikävä. Laitoin ruuaksi yrttilihamakaronipadan. Samalla jaottelin tavaroitamme, joita otetaan mukaan, kun lähdetään hiihtämään Kuahpelasjärven kautta kotiin. Kahteen pussiin jäi monta kiloa tavaraa, jotka olisivat olleet rinkoissa aika taakka. Tavarat jätimme laverin alla olevaan ahkioomme, jonka pyysimme Nurmisen Hessun työmatkallaan vievän Kevolle.
Lähdimme klo13.50 hiihtämään, tuuli oli edelleen navakka ja puuskainen. Juovvaskaidin harjanteella tulimme siihen tulokseen, että hiihdämme Kevolle. Olisimme joutuneet Kuahpelasjärvelle hiihtämään suoraan vastatuuleen. Hiihtomatkasta siihen suuntaan olisi ollut liian riskialtis, kun vielä lumikuuroja alkoi näkymään lännessä.. Matka Kevolle myötämaahan eteni nopeasti ja näytti siltä, että olisimme maantien varressa liian aikaisin. Postiauto ohitti Kevon klo 17.30 tienoilla, siihen meillä oli tarkoitus nousta.
Tsarsijoen kuruun laskiessa, minulle sattui pieni vahinko. Moottorikelkan jälki oli kapea ja minulla pitkät sukset, joilla en pystynyt auraamaan. Kaaduin ja toisen suksen kärki osui vasempaan silmäkulmaan, johon tuli verta vuotava haava. Silmälasit ja Jumala varjeli silmäni. Loppumatkan rinteestä kävelimme ja joen jäällä laitoimme sukset jalkaan. Kevonniemessä oli vanha aitta ja pysähdyimme siihen syömään eväitämme ja kuluttamaan aikaa. Termospullossa oli kuumaa teetä ja valmiita eväsleipiä oli mukava syödä. Olimme maantien varressa vähän yli klo 17.00 odottamassa postiautoa.
Kotona Riitta oli sairaana ja iloisesti yllättyi, kun saavuimme kotiin. Menin nopeasti laittamaan saunan lämpenemään, lämmityksen lomassa söimme vähän alkupaloja. Kyllä oli sauna hikoilleelle iholle ja väsyneille lihaksille hyvä, löylyistä oli mukava nauttia. Saunan jälkeen söimme vielä iltapalaa ja nautimme raukeina kotilämmöstä. Hiihtovaelluksella hiihdimme n. 145 km, karttamittarilla kartoista mitattuna. Säät olivat viimeistä päivää lukuun ottamatta aurinkoisia ja tuulettomia. Kyllä aurinko paistoi enimmäkseen viimeisenäkin päivänä, mutta navakan tuulen tuomat pilvet ajoittain peittivät auringon. Kiitollisina ja onnellisina vaelluksen onnistumisesta nukahdimme omassa sängyssä.
Toivotan kaikille hyvää vointia ja kaikilta viruksilta vapaata talven jatkoa lämpimin terveisin Posti – Pekka
