Viikko 22

Nyt on jo 5 kuukautta tästäkin armon vuodesta kulunut. Tuntuu siltä, että toukokuu kului muita kuukausia nopeammin. Odottelimme lumien sulamista ja siinä ei aika tullut pitkäksi. Toukokuun viimeisen viikon aikana lämpötila oli plussalla ympäri vuorokausien. Öisin lämpötilat olivat +0,4 asteen ja +4,4 asteen välillä. Päivälämpötilat olivat vastaavasti +9 asteen ja +14,5 asteen välillä. Vuosittain käy niin, että pitää yhden viikon sen verran lämmintä, että jäät lähtevät. Sitten on yksi viikko lämmintä, että lehti puhkeaa puihin. Muina aikoina on enempi tai vähempi kylmempää säätä.

Nyt ovat meteorologit ennustaneet jopa +18 – +20 astetta. Minä olen vielä vähän epäilevällä kannalla noiden lämpötilojen saavuttamiseen meidän seudulla. Tuntureilla on vielä lunta, kun tuuli puhaltaa lumien yli ja vielä luoteesta, josta ei lämmintä tule. En kyllä muutenkaan tähän aikaan kovin lämmintä kaipaisi. Marjojen kukinnan vuoksi olisi parempi, että lämpimät säät saapuisivat vähän myöhemmin. Mutta ihminenhän ei voi vaikuttaa millaiset säät milloinkin saamme. On tyydyttävä siihen mitä annetaan. Saamelainen Rose-Marie Huuva on kirjoittanut näin.

“Pohjoisen kesä
vain
Valoisa vuorokausi
Talvien lomassa.”
“Kesä kuten elämä
aina
Ylen lyhyt unelmille.”

Mitä luonnossa tapahtuu tällä hetkellä. Pikkulinnut ovat lähteneet ruokintapaikalta. Järripeipot, joita viimeaikoina oli iso parvi, eivät saapuneet enää tänään 01.06. Talitintit kävivät vielä tänään nokkimassa poronkuuta. Yksinäinen punatulkku kävi myös vielä tänään etsimässä maasta auringonkukansiemeniä. Ruokintapaikalla kävi vielä toukokuun loppupuolella Kuukkeli ja Närhi, kävivät vain yhden päivän aikana. Telkkiä on uiskennellut rannassamme jo ennen jäiden lähtöä. Rantasulaa oli niin paljon, että 5 telkkäparia siinä uivat kisaillen. Kolme telkänpönttöä on liian vähän viidelle naaraalle. Aina olemme ihmetelleet, miksi lähinnä taloamme oleva pönttö on kaikille naaraille mieluisin. Viime perjantaina kävin tarkastamassa pönttöjä ja tuossa lähimmässä pöntössä oli jo 14 munaa.

Kun munia on yli 10 kpl, yksikään telkkä ei ala hautomaan. Niin on käynyt monena vuotena. Siksi otin pöntöstä 7 munaa ja siirsin toisiin pönttöihin. Yhdessä oli 2 munaa ja yksi oli tyhjä. Tänään tein uuden tarkastuksen, lähimpään oli ilmestynyt 2 munaa lisää ja keskimmäiseen 2 munaa. Kolmanteen ei ollut lisääntynyt. Eilen ja tänään rannassamme on näkynyt vain 2 telkkäparia. Kun naaraat alkavat hautomaan, niin urokset lähtevät kohta pois. Antavat haudontarauhan.

Tänään olen tarkastellut lehtipuita, nuorissa koivuissa silmut alkavat vihertämään. Kun katselen rinnettä, niin selvästi huomaan, että koivut vihertävät hennosti. Pihlajissa alkaa olemaan pienet lehtien alut, ovat enempi kuin hiirenkorvalla. Joten kevät on alkanut ja sen myötä ulkotyöt. Liisa haravoi ison osan pihastamme tänään. Minä korjasin kompostorin ja latasin siihen talvella kerätyt biojätteet.

02.06 jatkan eilen illalla kesken jäänyttä kirjoitustani. Tuli kiireellinen tehtävä eteen ja se vei loppuillan ajan. Tänään on jatkettu ulkotöitä, joita näin keväällä on omakotitalossa. Tänään olikin oikein mukava työskennellä ulkona, kun lämpötilakin kohosi +19,4 asteeseen. Turhaan epäilin ennustajien taitoa. Talvi ja kevät ovat olleet vähän erikoisia ja niin oli tämä lämpöaaltokin. Kävimme vähän ajelemassa, 30 km Karigasniemen suuntaan. Näimme, että tuntureilla on vielä paljon lunta, varsinkin Norjan tuntureilla. Kaikki pienet purotkin laskevat valkoisena kuohuna vettä Tenoon. Vesi jatkaa nousuaan nopeaa vauhtia, jos ennustettu sade saapuu, niin kyllä Tenon vesi jatkaa vielä nousuaan muutaman päivän. Tällä kertaa jäi hiihtovaellustemme muisteleminen, loppuihan talvikin. Kesävaelluksissa olisi kyllä paljonkin muistelemista.

Toivon kaikille hyvää vointia ja alkanutta kevätkesää terveisin Posti-Pekka

Liisan käsityöt lähdössä lapsen lapsille joululahjaksi
Sain eräänä kesänä olla lyhyellä purjehduslenkillä Suomenlahdella

Viikko 21

Viime viikolla lämpötila laski miinukselle kaikkina muina öinä, paitsi tiistai- ja sunnuntaiyönä. Ei sitä miinusta ollut kuin -0,7 asteesta -2,7 asteeseen, tuo kylmin yö oli perjantaiyö. Päivälämpötilat olivat kaikkina päivin plussalla +5,8 asteesta +11,9 asteeseen. Tuo lämpimin päivä oli eilinen sunnuntai. Maanantai, tiistai ja keskiviikko olivat vielä osittain pilvisiä, tiistaina satoi vielä räntääkin aamusella. Helatorstaista alkaen on aurinko paistanut selkeältä taivaalta. Tuuli on vielä puhallellut, niin lumi on haihtunut. Oikeastaan lumen sulamisesta syntynyt vesi on osaksi haihtunut taivaalle. Maa oli paksun lumipeitteen johdosta vähän roudassa ja on päässyt aikaisessa vaiheessa imemään sulamisvedet.

Tenossa ei oikeastaan ollut varsinaista jäiden lähtöä. Jäät yksinkertaisesti hajosivat, menivät pikkuhiljaa virran mukana alas. Jonkin verran on jäitä jäänyt patoon noin yhden kilometrin päähän meidän alapuolelle. Kävimme Helatorstaina katsomassa kevään tuloa, Pahtavaarassa, Manun kivellä. Pitkin matkaa oli joki aukeillut, virtapaikoissa keskeltä jokea ja suvannoissa lähinnä Norjan puoleiset rannat. Tänään klo 12.15 taisi Nollami, meidän yläpuolella oleva suvanto, luoda jäänsä. Vettä, niin Tenossa kuin sen sivujoissa on hyvin vähän. Sivujoet lirisevät kuin kuivana kesänä. Siksi Tenojoen vesi ei ole noussut ja rannoilla ja matalikoilla jäät ovat vielä paikoillaan. Ylä-Teno on asia aivan erikseen. Siellä virtaukset ovat heikot ja jäät sieltä tulevat normaalistikin 2-3 vuorokautta myöhemmin, kun täältä ovat lähteneet.

Viikon päästä 01.06 klo 19.00 pääsevät kalastajat pyytämään lohta. Minulla alkaa toinen kesä ettei tarvitse seurata vedennousuja ja laskuja. Ei tarvitse jännittää millainen lohikesä tulee. Veneen kyllä hoidan ja voitelen ettei lahoa pukeilla. Viime kesänä huomasin kuinka paljon helpompi oli elämä, kun Teno ja lohi eivät olleet aina mielessä. Ehtihän sitä yli 60 vuotta soutaa ja joki lohineen oli mielessä yötä ja päivää. Millainen sää tänään, tuuleeko kuinka navakasti ja mistä tulee, onko pilvistä aurinkoista vai sateista? Ja viimeistään rannassa, mitähän sitä nyt laittaa siiman päähän, perhoa vai vaappua, vai pitäisikö kokeilla lusikkaa? Kaikki tämä piti miehen virkeänä ja liikkeellä terveellisessä “työssä”. Ja mikä parasta, leipä ei ollut kiinni soutamisesta. Oli mieli hyvä ja kiitollinen, kun sai leikata punalihaista leivän päälle. Paljon mielenkiintoisia ja ikuisesti muistiin jääneitä tilanteita oli, niitä voi nyt muistella rauhallisin ja kiitollisin mielin.

Talvivarusteet, sukset ja moottorikelkka ovat kesäteloilla. Vähäiseksi jäi hiihtomme tuulisten säiden johdosta. Tenon jäällä ei ollut mukava hiihtää, kun tuuli puhalsi lähellä 10 m/s. Sopivat hiihtosäät tulivat tunturiin myöhään ja talvi kului niin pitkälle, että jäi “lulla” ottamatta käyttöön. Kun tuli sopivia hiihtoilmoja tunturiinkin, en enää ehtinyt laittaa “lullaa” käyttökuntoon. Lullalla kuljetin Liisaa ylös tunturiin. Yhtä tai kahta matkaa varten ei ollut intoa laittaa.

Alan selailemaan lisää valokuvakansioita, joissa olisi hiihtovaelluksiemme kämppäkuvia. Minulla ei ole tuoreita kuvia jäistä eikä muustakaan. Minulla on älytön Nokia 800 Tough puhelin, jonka hankin vain näppäinten isomman koon johdosta. Omistan kyllä hyvän kameran, mutta sillä kuvatessa pitäisi käyttää jalustaa, vapisevat kädet, on sen tähden hidasta ottaa tilannekuvia.

Hyvää vointia ja kevättä, etelässä jo kesää, ja viruksista vapaata elämää terveisin Posti-Pekka

Näitä on mukava muistella. OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ongelle lähtövalmisteluja 19 vuotta sitten.
Ei pyri jäät nytten maantielle.
Näin jäi jäitä rannoille vanhaan hyvään aikaan , kun oli kunnon jäät joessa.
Silloin olivat rantakoivutkin vaarassa.

Viikko 20

Vaihtelevaa olivat menneen viikon sää, heikkoa lumisadetta oli neljänä päivänä. Osa lumisateesta oli päivällä räntää ja vettä, eilen sunnuntaina aikaisten aamulla räntää ja sitten vettä, joka oli oikeastaan tihkusadetta ja päättyi jo aamupäivällä. Aurinkoisin päivä oli keskiviikko, lauantaikin oli aurinkoinen iltapäivään klo 15 asti. Päivälämpötilat olivat +2,5 asteen ja +7,6 asteen välillä. Yölämpötilat olivat miinuksella -0,5 ja -6,4 asteen välillä. Plussalla yölämpötila oli perjantai- ja sunnuntaiöinä +0,5 ja +0,7 asteen verran. Tuuli puhalsi torstaina ja perjantaina puuskissa Kevon ilmoituksen mukaan 17 m/s puuskissa.

Lauantaina kävin viimeisen kerran näille lumille moottorikelkalla tunturissa. Hinasin meidän Seijan Stalosskaidille, josta hän lähti 5 tuntia kestävälle hiihtolenkille. Viikolla olleet lumisateet oli voimakas tuuli juoksuttanut lumen aallokolle ja kovettanut ikäväksi hiihtämiselle. Ajoinkin sitten Seijalle jäljen meidän vanhalle levähdyspaikalle Leipäkivelle. Moottorikelkan tela möyhensi kovettuneet lumiaallot hiihto kelpoiseksi. Onneksi lumiaallokkoa oli vain tuulen suojaisilla paikoilla ja jotkut kohdat olivat kierrettävissä.

Tuntureilla oli kantava keli, niin hiihtää kuin ajella moottorikelkoilla. Paljon oli kelkkailijoita liikkeellä, myös sunnuntaina oli ollut. Mukava oli ajella, katsella hienoja maisemia ja jättää jäähyväiset ainakin tälle talvelle. Mieluista on muistella niitä lukemattomia ihania ja monesti aika raskaita hiihtoretkiä noissa maisemissa. Hiihtovaelluksilla aloin pitämään päiväkirjaa 1987. Pidin päiväkirjaa myös kesävaelluksillamme. Hain esille nämä päiväkirjat ja niistä olen nyt lukenut mm. vaelluksemme Kaamasmukkaan.

Ei muisteluksissani ollut suuria virheitä tositapahtumaan. Vaelluksemme oli alkanut 17.04.1988, silloin asuimme vielä Postitalossa Utsjoen kylällä. Päiväkirjani mukaan Jorma oli vienyt ahkiomme ja raskaat tavarat moottorikelkalla Madjoelle. Liisan kanssa hiihdimme Jorman moottorikelkan jälkeä ja hän oli ajanut pitemmän reitin kautta. Jolloin matkaa tuli ensimmäiselle päivälle noin 35 km. Emme saaneet olla Madjoella kahdestaan, vaan sinne tuli illalla 3 naista ja 1 mies Kevolta päin. Olivat myös menossa Kuiville ja halusivat, että hiihdetään yhdessä. Niin myös tehtiin, olivathan he kotoisin Lieksasta niin kuin Liisa aivan Lieksan naapurista.

Kuivilla oli sitten päiväkirjani mukaan tungosta, kämpässä sisällä nukkui 16 vaeltajaa, joista 2 miestä nukkui lattialla. Ulkona teltassa nukkui 4 miestä. Joten suuri ryhmä sattuikin tälle matkalle. Teltassa nukkuneet tulivat sisälle laittamaan aamupalaa klo 5.30. Lattialla nukkuneet miehet nousivat ylös, jotta teltassa nukkuneet mahtuivat sisälle. Ensimmäisenä aamupalan syöneet lähtivät ensimmäisenä hiihtämään. Liisan kanssa olimme lähteneet klo 10 hiihtämään. Olimme joutuneet odottamaan lumipyryn loppumista.

Loppuosa muisteluksestani olikin osunut kohdalleen, muilta osin, mutta matkat pituus olikin paljon pitempi kuin mitä olin muistellut. Niin Kuivilla kuin Ruktajärvelle olimme käyneet vielä iltalenkin hiihtämässä. Ne iltalenkit ja sitten välimatkat olin muistanut liian lyhyiksi. Minulla oli ja on vieläkin 1:50 000 kartat ja karttamittari, jolla mittasin matkat, kun suunnittelimme vaelluksiamme. Iltaisin kämpillä sitten mittasin matkat, kun oli tiedossa mitä reittiä oli hiihdetty. Päiväkirjaani olin kirjoittanut, että hiihdimme noin 100 km vaelluksemme aikana. Päiväkirjaani olin kirjoittanut loppuarvion. Kunto oli hyvä, väsymystä ei tullut, eikä mikään paikka kipeytynyt. Ahkio oli helpompi vetää kuin raskas rinkka selässä.

Päiväkirjoja nyt lukiessani, tein sen havainnon, että olimme vielä useana talvena tehneet hiihtovaelluksemme Kuiville Madjoen kautta. Joskus oli Jorma vienyt ahkiomme moottorikelkalla Madjoelle. Se loppui, kun Kevon luonnonpuiston alue laajeni ja Madjoen ja Kuivin kämpät siirtyivät luonnonpuistoon. Luonnonpuistoon ei saanut enää huhtikuussa mennä hiihtämälläkään lintujen pesimisen rauhoittamiseksi. Sen jälkeen aloimme vuokraamaan Palton Uula Antin kämppää Kohpalasjängällä. Hiihtovaelluksistamme tuli sisältörikkaampia ja ajallisesti ja hiihtomäärältään pitempiä.

Toivon kaikille hyvää vointia ja viruksilta vapaata kevättä terveisin Posti-Pekka

Pälviä oli viime lauantaina tunturiin tullut viikon aikana tämän verran.
Tällä kelkalla Jorma tavaroitamme kuljetti.

Viikko 19

Viikko on kulunut ehkä lähes normaaleissa lämpötiloissa, mutta pilvisyyden kohdalla hieman normaalia pilvisempänä. On sellainen muistikuva, että toukokuussa aikaisempina vuosina oli aurinkoisia ja hyviä hiihtokelipäiviä. Olemme joskus olleet tunturissa Erkin päivänä 18 päivänä toukokuuta. Olemme istuneet hangella ja katselleet, kun pienet purot ovat alkaneet aukeilemaan.

Viime viikolla päivälämpötilat olivat +4 asteen ja +8,5 asteen välillä. Lämpiminpäivä oli torstai, eikä tuo +8,5 astetta ollut kauan mittarissa. Yölämpötilatkin olivat hieman plussalla lauantai- ja sunnuntaiyötä lukuun ottamatta. Sunnuntaiyönä oli -6,4 astetta. Täysin pilvisiä päiviä olivat maanantai ja perjantai. Maanantaina satoi aamulla räntää, joka muuttui myöhemmin heikoksi vesisateeksi. Sunnuntaina illalla myöhään alkoi satamaan heikosti lunta. Muina päivinä pilvisyys oli vaihtelevaa ja aurinko pääsi paistamaan, lauantai oli aurinkoisin.

Tuuli on puhaltanut vaihtelevasti eri suunnista. Lauantaina tuuli oli enimmäkseen lounaassa ja heikkona. Aamulla klo 9.30 lähdin hinaamaan Seijamme tunturiin. Stalosskaidin päältä hän lähti hiihtämään eteenpäin ja minä lähdin ajelemaan huvikseen ja nauttimaan auringon paisteesta. Hangen pinta oli hiihtäjälle turhankin kova, jäinen. Tuntureiden rinteitä noustessa suomupohjasuksetkaan eivät oikein pitäneet jäisessä hangessa. Moottorikelkalla oli nautinto ajaa, kun hangen pinta oli harvinaisen tasainen. Kävin katsomassa Koahppelasjrven laaksoa tunturiselänteeltä. Muistelin menneitä hiihtoretkiä niissä maisemissa.

Matkapituudeltaan pitkät hiihtovaelluksemme jäivät aikaisemmin kirjoittamiini kahteen kertaan. Yleensä hiihdimme Koahppelasjärvi – Madjoki – Kuivi. Kuivilla saatoimme olla 1- 2 yötä tilanteesta riippuen. Jos ei sattunut olemaan liikkeellä muita hiihtäjiä, yövyimme 2 yötä. Hiihdimme lähimaastossa, kun oli aurinkoisia säitä. Kerran hiihdimme Fiellokeädggejohkaa lähelle putousta. Erittäin kaunis jokilaakso jyrkkine törmineen. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Oli hienoa pysähtyä välillä lepäämään ja nauttimaan eväitämme. Liisa muistaakseni nukahti retkialustan päällä, kun keittelin syötävää. Hiihtolenkin pituudeksi tuli vähän yli 20 km.

Kuivin kämppä sijaitsee Kamajohkan latvoilla, myös tätä Kamajohkaa hiihtelimme Kevojoelle päin. Kuivilta hiihdimme sään salliessa suoraan kotiin vaikka matkaa kertyi noin 45 km. Kantavalla hankikelillä hiihtomaasto on aika tasaista maastoa jänkäreittejä hiihtäessä. Vasta Erttegvarrin alarinteille noustessa on kunnolla ylämaata. Erään kerran oltuamme kaikkiaan 2 yötä, lähdimme voimakkaassa etelätuulessa hiihtämään kotiin päin. Tämä voimakas tuuli auttoi hiihtämistä niin paljon, että monessa kohden saimme vain pysytellä pystyssä. Minäkin levittelin anorakin helmoja purjeeksi, ahkio pomppi perässä kovassa vauhdissa. Hangenpinta oli niin kova, että siihen juuri jäi vähäinen jälki teräsreunasuksista.

Koahppelasjärven pohjois-puolella noin 1 km päässä oli silloin Seurakunnan teltta. Pysähdyimme siinä syömään, kun teltta lämpeni, niin alkoi nukuttamaan. Teltassa oli Seurakunnan makuualustoja, levitimme ne ja otimme ruokalevon. Kun iltapäivällä lähdimme jatkamaan matkaa, oli sää pilvistynyt ja lumihiutaleita leijaili taivaalta. Noin yhden km matkan päässä oli jokilaaksosta ylösnousu paikka. Siinä jyrkimmässä kohden otin sukset jaloista ja menin kävelemällä rinteen ylös. Ylhäällä lumisade voimistui tuulen kanssa, mutta meillä oli vankka moottorikelkkojen reitti hiihdettävänä. Kohta lunta tuli niin sakeasti, että moottorikelkkojen jälki alkoi peittymään, vain poromiesten poroille ajamista heinäkuormista tippuneet heinänkorret pilkistivät siellä täällä.

Noin 3 km hiihdon jälkeen meidän piti suunnista tuolta jäljeltä pois. Kaikki oli yhtä valkoista, otin kompassista suunnan ja vertasin sitä tuulen suuntaan. Soitin Jormalle, että emme näe muuta kuin valkoista ja hiihdämme Peäsnjeäralaaksoa kohden. Siinä oleva jokihan laskee meidän rajajokena Tenoon. Jorma aikoi tulla vastaan, kun pääsee töistä. Vaikeinta oli ahkion kanssa laskea tunturinrinnettä alas, kun ei nähnyt mitään. Tiesin kyllä, että niissä rinteissä ei ollut jyrkänteitä, joissa voisi tapahtua putoaminen. Kun lumisade alkoi hellittämään, näimme laakson, jossa kasvaa koivuja. Samalla kuulimme, kun Jorma ajoi tuulen yläpuolella moottorikelkalla ohitsemme. Emme ehtineet hiihtää, kuin lyhyen matkan, niin Jorma tuli meidän luokse, kun oli nähnyt jälkemme. Vähän oli Jorma epävarma olinpaikastamme, mutta uskoi, kun selitin lumisateen seasta erottuvan laakson paikat.

Jorma otti ahkion kotirinteen matkaa varten, ettei tarvinnut sen kanssa taiteilla jyrkänteessä. Taas oli mukava tulla kotiin hienolta ja antoisalta hiihtoretkeltä. Kyllä oli illalla, saunan jälkeen hyvä kiitollisena hienosta matkasta, nukahtaa omaan sänkyyn. Niitä hienoja ja joskus vaiherikkaita retkiä nyt saamme muistella.

Toivon kaikille hyvää ja viruksista vapaata kevättä terveisin Posti-Pekka

Siellä jossain on väriä tullut
Seurakunnan teltta, jossa monet kerrat kahvisteltiiin ja levähdettiin

Viikko 18

Viikolla 18 kuukausikin vaihtui ja sääkin oli epävakainen. Päivät olivat aika pilvisiä, pilvisyys rakoili osan aikaa päivästä tiistaita ja sunnuntaita lukuun ottamatta. Torstai ja lauantai olivat aurinkoisimmat päivät. Lumikuuroja oli liikkeellä keskiviikkona ja Vappuna. Tuuli on muistanut puhaltaa useana päivänä luoteesta, lauantaina tuuli kääntyi etelään. Lämpötila on ollut päivisin plussan puolella +1 asteesta lauantain +6,4 asteeseen. Pakkasta on ollut jokaisena yönä -0,5 asteesta -12,1 asteeseen. Kylmin yö oli torstaiyö ja lämpimin sunnuntaiyö.

Tenon rannat ovat pitkältä matkalta sulana, myös Junttikarin Norjan puoli. Jäällä vesi on tullut lumen läpi monessa paikassa. Meidän rannassa on hyvin kapea jääkannas kiinteälle jäälle. Sen kantavuudesta ei ole tietoa, epäilen, että ei kestä ihmisen painoa. Tänään ilmestyi isokoskelo pari meidän rannalle, lähtivät jäällä istumisen jälkeen uimaan ylöspäin. Pihallamme olen seurannut pikkulintujen liikehdintää. Kun pulmuset olivat vielä syöntipaikalla, kiinnitin huomioni sellaisen asiaan, että pulmuset eivät liikkuneet tasajalkaa. Muut linnut hyppivät tasajalkaa, mutta pulmuset kävelivät enimmäkseen askeltaen, joskus saattoivat hypähtää.

Vappuna kävin ensimmäisen kerran tunturissa kahteen vuoteen. Hinasin Seijamme ensimmäisen Stalosskaidi nimisen tunturin päälle, hän lähti siitä sitten hiihtämään. Viipyi hiihtoretkellään useita tunteja. Edellisen kerran olimme Liisan ja Seijan kanssa tunturissa 30.04.2018. Hiihtokelit menivät niin huonoiksi, että katsoimme viisaimmaksi pysyä alamaissa. Lauantaina hinasin Seijan uudelleen ylös ja kävin samalla vähän ajelemassa ja katsomassa entisiä hiihtomaisemia. Oli suorastaan nautinnollista ajella kestävällä, harvinaisen tasaisella hangella. Lunta oli paljon joka paikassa, eikä kivistä ollut pelkoa.

Teimme vuosittain hiihtovaelluksemme Kuiville ja yleensä Madjoen kämpän kautta. Kuivilta kyllä hiihdimme 2 kertaa suoraan kotiin ja matkaa kertyi noin 45 km. Heräsi sitten ajatus hiihtää Muotkatuntureiden kautta Karigasniemeen. Muotkatunturit ovat Kaamanen – Karigasniemi maantien eteläpuolella. Meille ennestään tuntematonta tunturimaastoa, jossa oli vain yksi kämppä. Sekin oli kuulopuheiden mukaan maastollisesti vaikeassa paikassa. Varasimme aikaa hiihtovaelluksellemme viikon. Lähdimme hiihtämään tuttua reittiä Utsjoki – Koahppelasjärvi – Madjoki – Kuivi – Naukuaivi – Ruktajärvi – Kaamasmukka. Matkaa oli edessä reittivalinnoista riippuen 70 – 75 km.

Olin ostanut hiihtovaelluksiamme varten Halti ahkion. Oli helpompi pitkillä matkoilla vetää tavaramme ahkiossa kuin kantaa rinkassa selässä. Madjoella saimme taasen olla kahdestaan. Kuivilla oli Suomen Ladun 10 hengen ryhmä ja osa miehistä majoittui ulos telttaan. Latulaiset olivat lähteneet Kaamanen – Karigasniemi maantieltä hiihtämään ja olivat matkalla Nuvvukseen Suomen Ladun majalle. Lisan kanssa lähdimme aamulla ensimmäisenä liikenteeseen, olihan hiihtomatkaa edessä noin 24 km. Maastollisista syistä hiihdimme Suomen Ladun kammin ja Naukuaivin kämpän kautta Ruktajärvelle, jossa yövyömme.

Ruktajärvelle tuli illan aikana 4 hiihtäjää, joista yksi oli tuttu. Hän oli aikoinaan ollut Utsjoen Matkailuhotellin johtajana. Hiihtokelit ja sää oli siihen saakka ollut hyvä, sopivasti pakkasta ja aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta. Tuulikaan ei ollut häiritsevän voimakasta. Normaalien ilta-askareiden jälkeen nukkumaan. Olihan seuraavan päivänä edessä noin 18 km ennestään tuntematonta sekalaista maastoa. Aamulla saimme aamupalan ja eväiden laiton jälkeen lähteä hiihtämään auringon paisteessa. Edessä oli heti nousua järvien laaksosta tunturiin. Kun perässä oli ahkio täynnä tavaroitamme, välttelimme jyrkkiä ja korkeita nousuja. Sen johdosta hiihtomatka myös piteni. Edessämme oli nyt koivikkoista maastoa, jossa oli myös pehmeää jonkin verran upottavaa lunta. Jyrkissä käännöksissä ahkio tahtoi kaatuilla ja se hidasti sekä harmitti. Aisat oli asennettu ahkioon siten, että veto tuli keulassa ahkion yläreunaan. Näin se vänkäsi ahkion kumoon.

Oli matkalla aukeita jänkätaipaleilla ja niissä oli hyvää vetää ahkiota. Maasto oli ensimmäisen tunturin ylitettyämme, lievästi myötämaastoa. Olimme jokien latvoilla hiihtämässä myötävirtaan. Noin 6 km ennen Kaamasmukkaa erkanimme jokilaaksosta ja nousimme vaaramaisemaan, jonka etelärinnettä hiihtelimme. Loppumatkasta tuli vielä moottorikelkan jälki helpottamaan hiihtämistä. Sää oli liiankin lämmin hiihtämiseen ja lumi alkoi menemään nuoskaksi. Nyt ei ollut luiston kanssa ongelmia. Meillä oli suomupohjaiset teräsreunasukset. Niihin vain luistopohjan kohdalle nestemäistä luistovoidetta, niin oli hyvä hiihtää.

Kyllä jossain välissä pysähdyimme syömään ja juomaan eväitämme. Johonkin aikaan iltapäivällä saavuimme Kaamasmukkaan ja etsimme talon, jossa meidän oli tarkoitus yöpyä, niin oli emännän kanssa sovittu. Talo löytyi, mutta ovet olivat lukossa. Lähdimme naapuritaloon kyselemään, missähän Siiri-emäntä mahtaa olla. No Siirihän oli matkustanut tyttönsä luokse Rovaniemelle. Vallen pappa, jolta Siiriä kyselimme. Kysyi minne me olemme menossa? Kerroin, että Muotkatuntureiden kautta Karigasniemeen. Pappa sanoi, älkää menkö, on tulossa myrsky ja sitä kestää kolme vuorokautta.

Uskoimme pappaa ja kysyin milloin Karigasniemen postiauto menee tästä? Hän sanoi, että vajaan tunnin kuluttua. Niin hiihdimme maantien varteen ja eikä tarvinnut pitkään odottaa, kun postiauto saapui. Siinä autoa odottaessa huomasimme, että sää oli muuttunut täysin ja tummat pilvet olivat Muotkatuntureiden yllä. Jorma haki meidät illalla Karigasniemeltä ja kotona seuraavana aamuna heräsimme lumimyrskyyn, jota kesi kolme vuorokautta. Olimme kiitollisia ja onnellisia, kun tapasimme Vallen papan. Ahkioon aloin suunnittelemaan aisoille erilaista kiinnitystä. Aisojen kiinnitys on nyt ahkiossa alhaalla ja sivussa niin kuin hevosen tai poron reessä.

Kammin ulkopuolella oli lämpimämpi syödä auringon paisteessa. Kammista on turvevuoraus häipynyt tunturituulien mukaan.

Viikko 17

Huhtikuun loppu lähenee, viimeisen kokonaisen viikon saimme tuulisten ja vaihtelevien säiden merkeissä. Aurinkoisimpia päiviä olivat tiistai ja keskiviikko, silloinkin pilvet ajoittain olivat liikkeellä. Tuuli on puhallellut melkein jokaisena päivänä hiihtämisen kannalta häiritsevän voimakkaasti. Perjantaina heikkona alkanut lumisade, muuttui alkuillasta kuuroluonteiseksi. Lauantai oli sitten oikea lumituiskupäivä. Silloinkin sade muuttui päivän kuluessa kuuroluonteiseksi ja kuurot olivat sakeita. Vielä sunnuntainakin tuuli ja tuli lumikuuroja. Lauantaiyönä tuuli oli Kevolla puhaltanut 20 m/s, kyllä meilläkin nurkat ulvahtelivat. Lämpötilat olivat päivisin +0,3 ja +5,9 asteen välillä. Yölämpötilat olivat viikon alkupäivinä +0,8 ja +2,6 asteen välillä. Torstaista sunnuntaihin öinä lämpötila oli -1,5 ja -6 asteen välillä.

Tenon jäällä tilanne on sellainen ettei sinne ole viisasta mennä. Sulia on ilmestynyt arvaamattomiin paikkoihin, joita ei hangella liikkuessa erota. Hagen alla on vettä melkein joka paikassa. Yöpakkaset ovat olleet heikkoja ja viikonlopun lumisateet alkoivat pehmittämään hangen pintaa. Lintujen ruokintapaikalta pulmuset siirtyivät tunturiin, kun ei ole näkynyt. Orava kävin aikaisemmin mainitsemina kahtena aamuna eikä ole sen jälkeen näkynyt. Muut vanhat ystävämme syövät sitäkin ahkerammin ja niiden touhuja on muka katsella.

Hiihtelimme eri talvina useita kertoja, niin Madjoen kämpälle kuin myös Kuivin kämpälle. Karigasniemeen hiihtäminen oli usein mielessä. Huhtikuussa 1983 toteutimme tuon haaveen. Saimme vaellukselle mukaan Seija tyttömme. Silloin oli Koahppelasjärven etelä päässä Metsähallituksen rakentama päivätupa. Siinä oli mukava pysähtyä ruokailemaan ja vähän levähtämään. Sitten jatkoimme matkaa Madjoelle, jonne oli matkaa toinen 15 km matka. Kämpässä ei ollut ketään ja saimme viettää yön kolmistaan lämmityksen ja syönnin jälkeen. Sää oli päivän aikana vaihteleva auringon paistaessa sopivasti.

Saimme nukkua aamulla vähän pitempään, kun päivän hiihtomatkaa oli vain noin 15 km. Valmistin aamupalan ja herätin Liisan ja Seijan syömään. Aamupalamme sisälsi aina ruishiutalepuuron mustikkasopan kanssa. Soppa oli myös päivämatkalle termospullossa voileipien painikkeeksi. Toisessa termospullossa oli kuumaa mehua janojuomaksi. Päivämatkoilla emme juuri koskaan keittäneet kahvia. Hyvissä ajoin aamupäivällä lähdimme hiihtelemään Kuivia kohden auringon paistaessa harvojen pilvilauttojen välistä. Maasto oli helppo ja hyvä hiihdellä, ei tarvinnut nousta tuntureiden yli. Enimmäkseen hiihdimme jänkiä ja muita aukeita paikkoja hyväksi käyttäen. Kuivia edeltävä maaston on jokseenkin puutonta maastoa 3-4 km matkalta.

Kuivilla saimme viettää yön kolmistaan ja rutiinilla suoritimme lämmityksen ja syömisen, joka sisälsi kahvin. Kämpissä oli yksi ilta-askare, joka ei koskaan jäänyt suorittamatta. Se oli vieraskirjan lukeminen ja lähteissä siihen tehtävät kirjoitukset, mistä tullut ja minne menossa. Päiväkirjat sisälsivät erinomaisia kirjoituksia vaeltajien kokemuksista. Joukossa oli hyvien kirjoitusten lisäksi joskus myös moitiskeluja. Tuttujen vaeltajienkin kirjoituksia päiväkirjoissa. Näitä oli tavanneet aikaisemmilla vaelluksillamme ja yövytty Samassa kämpässä.

Aamulla herätin Liisan ja Seija valmiille aamupalalle. Syönnin, rinkkojen pakkaamisen ja kämpän siivoamisen jälkeen lähdimme hiihtämään auringon paisteessa etelätuulen puhaltaessa turhankin voimakkaasti. Suuntana oli lounas ja siellä noin 16 km päässä oleva Njavgoairoavvin kämppä. Puhekielessä kämpästä käytettiin Naukuaivi. Kämppä pystytettyiin Kekkosen hiihtovaelluksen jälkeen. Kämppään sijoitettiin Posti- ja lennätinlaitoksen erämaapuhelin. Puhelimen antenni oli pylväässä, joka oli tuettu kiinteästi kämpän seinään. Sopivalla pakkassäällä antennin ulina kantautui rakenteisiin ja häiritsi pahasti nukkumista. Matkalla hiihdimme Suomen Ladun kammin kautta. Kammi on noin 7 km ennen Naukuaivin kämppää. Kämppä oli kuivalla maalla, vesipaikka on yli ½ km päässä. Joten talvella ruoka ja juomavesi sulatettiin lumesta.

Normaalien lämmitys- ja ruokailutouhujen jälkeen oli vuorossa päiväkirjan lukeminen. Unta ei tarvinnut maanitella, se tuli nopeasti, mutta alkoi pian katkeilla. Pakkanen alkoi kiristymään ja antenni alkoi ulisemaan. No tulihan se aamukin vastaan ja normaalit aamuaskareet. Minulla oli edessä vielä joka aamuinen suksien voitelu. Suksemme olivat vielä sileäpohjaiset ja voideltava koko pituudeltaan purkkivoiteilla. Hyvissä ajoin lähdimme viimeiselle noin 16 – 18 km matkalle. Loppumatkalle ei ollut karttaa, joten en voi muuta kuin arvailla matkan pituutta.

Utsjoen korkeimman Ailigas tunturin 594 m alla pysähdyimme levähtämään ja syömään. Olihan edessä tunturin ylitys, mutta ei korkeimmasta kohden. Keitin trangialla jotain pussikeittoa ja nyt myös kahvia. Syönnin aikana huomasimme kuinka ilma alkoi yhtäkkiä lämpenemään. Lumi meni nuoskaksi ja edessä oli suksien voitelu. Laitoin pitoa, mutta sitä kyllä oli muutenkin, kun sukset meinasivat jäätyä. Se helpotti tunturiin nousua, mutta edellytti uutta voitelua tunturin päällä. Sieltä oli myötämaasto Karigasniemeen saakka, mutta se piti hiihtää luistamattomilla suksilla. Väsynyt oli olo, mutta kiitollinen ja tyytyväinen mieli, kun olimme saaneet suoritettua haaveilemamme hiihtovaelluksen.

Toivon kaikille hyvää ja kaikista viruksista vapaata vointia terveisin Posti-Pekka

Tällaista tunturimaastoa oli matkallamme.
Harvaa vanhaa koivikkoa jokiuomien rinteillä.

Viikko 16

Plussalämpötiloilla ovat päivälämpötilat jatkuneet kuluneenkin viikon. Vain kolmena yönä on yölämpötilatkin käyneet vähän miinuksella -2,6 asteen ja -3,5 välillä. Päivät ovat olleet vähän sekalaisia, pilvistä, mutta pilvisyys on välillä vähän rakoillut. Tuuli on muistanut puhaltaa, enimmäkseen etelästä, mutta viimeämmäksi luoteesta. Kolmena päivänä on satanut, räntää ja vettä. Tenon jäällä on vesi tullut lumen läpi ja siellä alkaa olla vetiset kelit. Rantasulia on tullut molemmin puolin jokea, myös Junttikarin Norjan puolelle on jo pitkä sula, sulat ovat kapeita ja pitkiä.

Hiihdellessä Tenon jäällä, emme havainneet kuin ketunjäljet kahdessa paikassa. Hirvistä ei ole pitkään aikaan mitään havaintoa. Lintulaudallamme oli pulmusia 2 kpl, mutta sunnuntaina nekin nousta tunturiin. Kahtena aamuna orava hallitsi lintulautaa ja pikkulinnut lentelivät hädissään ympärillä. Tänään oravaa ei enää näkynyt. Kuukkeli ja närhi eivät ole vielä tänä talvena käyneet. Pienempiä lintuja on ollut kaikkiaan 10 lajia.

Hiihdellessämme lähimaastoissa 10 – 30 km matkoja, alkoi mieli tehdä pitempiä matkoja. Niin jo alkuvuosina heräsi ajatus hiihtää Utsjoelta Karigasniemelle. Riippuen siitä mitä reittiä hiihtää, tulee matkaa 80 – 90 km. Varustauduimme matkalle siten, että aikaa menee 3 – 4 päivää ja käytämme matkalla kolmea autiotupaa yöpymiseen. Liisan rinkkaan pakkasimme kevyempää tavaraa ja minulle kaikki ruoka ja keittovälineet. Kumpikin kantoi oman makuupussin ja -alustan.

Silloin ei vielä ollut matkapuhelimia, matkan kolmannessa autiotuvassa oli erämaapuhelin. Niinpä kotiväelle jäi tieto, että kolmannen päivän iltana soitamme tuolla erämaapuhelimella tiedon itsestämme. Jos soittoa ei tule, saa hälyttää Karigasniemen Rajavartion etsimään meitä. Silloin asuimme vielä Utsjoen kirkonkylällä Postitalossa. Sieltä lähdimme hiihtämään kohti Koahppelasjärveä, jonne oli matkaa 15 km. Siellä ei vielä silloin ollut päivätupaa, joten söimme voileipiä ja joimme termospullosta mustikkasoppaa ulkosalla. Evästelyn jälkeen jatkoimme matkaa, edessä oli toinen 15 km matka.

Saavuimme pilvipoutaisessa säässä Madjoen autiotuvalle alkuillasta. Tuli kaminaan, valmiilla kiehisillä kuivat hongat syttyivät hyvin ja kämppä alkoi lämpenemään. Minä toimin aina vaelluksillamme kokkina ja niin lämmitin ruuan. Syönnin ja kahvin jälkeen oli mukava mennä makuupussiin, eikä unta tarvinnut maanitella. Lavitsalla oli iso vanha hirventalja, sen päälle erehdyimme laittamaan makuualustamme. Aamulla huomasimme, että taljasta oli lähtenyt karvoja makuualustoihimme. Aamusyönnin jälkeen oli kova työ saada makuualustamme puhtaaksi katkenneista karvoista.

Aurinko kurkisteli puolipilviseltä taivaalta, kun lähdimme rinkat selässä hiihtämään Kuivin autiotupaa kohden. Jänkiä myöden hiihdellessä matkaa oli edessä 13 – 15 km. Jängillä oli kantava lumi ja helpompi hiihtää kuin koivikossa. Ehdimme hiihtää noin 4 km, kun alkoi tuuli puhaltamaan luoteesta. Tuulen voimistuttua alkoi myös lumi lentää. Hiihdimme vielä muutaman km ennen kuin piti alkaa miettimään tilannetta. Pysähdyimme yhden kumpareen suojaan katsomaan ja odottamaan onko maatuisku piankin ohimenevä. Otin rinkastamme avaruuspeitteen tuulensuojaksemme.

Välillä aurinko pilkisteli siniseltä taivaalta, mutta lumi lensi sakeana puiden yläpuolelle asti. Joten hiihtämiseen ei ollut näkyvyyttä, kun vielä edessä oli useita kilometrejä puutonta tunturimaastoa. Useita tunteja istuimme odottaen sään selkenemistä. Söimme jo voileipiä ja joimme mustikkasoppaa pysyäksemme lämpiminä. Lopulta oli tehtävä päätös ja lähteä palamaan Madjoen autiotuvalle takasin. Alku paluumatkasta oli vastatuulinen. Oli noustava rinnettä ylös aavalle jängälle. Siinä tuuli puhalsi puuskittain, kun pääsin tasaiselle jängälle. Käännyin varoittamaan Liisaa tuulen puuskista, liian myöhään. Näin Liisan lentävän taaksepäin sukset taivasta kohden. Hän teki hypyn taaksepäin kerien, niin kuin uimahyppääjät. Ongeksi rinteensä oli paljon pehmeää lunta, rinkka selässä ja siinä makuupussi niskan kohdalla pehmikkeenä.

Tuiskussa hiihtelimme tuvalle, joka oli vielä sopivasti lämmin. Lepäilyn, syönnin ja kahvittelun jälkeen aloimme miettimään mitäs huomenna tehdään? Tuuli tyyntyi illalla ja taivas selkeni, pakkanenkin alkoi kiristymään. Sovittuamme, että katsotaan aamulla säätä ja päätetään sitten. Hirventaljan käärin rullalle ja laitoin leveän lavitsan toiselle laidalle. Sitten menimme makuupusseihimme, eikä unta tarvinnut Odotella.

Aamulla noustuani vilkaisin ulkona olevaa lämpömittaria, -20 astetta oli lukema. Taivas oli selkeä ja näytti tulevan aurinkoinen sää. Aamuteen, voileipien ja aamupuuron jälkeen aloimme miettimään tilannetta. Kävin ulkona katsomassa lumitilannetta. Kovaa aallokkoista hankea oli, eikä eilisistä jäljistämme näkynyt mitään. Oli kolmas päivä ja meidän pitäisi olla iltaan mennessä puhelimen ääressä. Tulimme siihen tulokseen, että emme ehti emmekä jaksa hiihtää noin 40 km matkaa jossa aikaisemmin emme olleet hiihtäneet. Päätimme hiihtää enimmäkseen myötämaastoon Kevolle. Sinne piti olla moottorikelkkojen jälki. Se oli peittynyt ja näkyi vasta puuraajaan päästyämme.

Keli oli nihkeä pakkaskeli, siihen aikaan oli vielä puupohjaiset sukset ja niitä piti voidella purkkivoiteilla. Matkaa oli Kevolle muistaakseni 18 km, saattoi olla enempikin, sillä hiihdimme maantien lähelle. Menimme Nurmisen Annikin ja Hessun luokse ja soitimme sieltä kotiin. Postiautolla sitten menimme kotiin, pääsimmehän pihalle saakka. Vähän jäi harmittamaan, kun teimme sen virheen, että kolmen päivän perästä saa hälyttää Rajamiehet hakemaan. Myöhemmin olemme hiihtäneet Karigasniemelle ja Kaamasmukkaan. Ne olivat omia vaelluksia omine ongelmineen. Tuli vähän pitkänlainen, mutta aika tarkka kuvaus vaellusyrityksestämme.

Toivon kaikille hyvää vointia kevättä terveisin Posti-Pekka

Tällaisessa maastossa ei tuiskulla ole mukava hiihdellä ja etsiä kämppää
Komeat ovat hiihtomaastomme, ei enää, emme ole nuoret.

Viikko 15

Näin olemme jo huhtikuun puolivälissä, nopeasti aika rientää. Päivälämpötilat ovat olleet jatkuvasti vähän plussan puolella. Yölämpötilatkin ovat olleet varsin kohtuullisia -12,6 ja -16,3 asteen välillä pitkänperjantain ja pääsiäispäivän aikana. Muina öinä +1,9 ja -3,1 asteen välillä. Päivisin sää on ollut enimmäkseen pilvinen. Pilvisyys on kyllä joinakin päivinä rakoillut ja aurinko on päässyt välillä paistamaan melkein selkeältä taivaalta jonkin aikaa päivästä. Välillä on tullut lumikuuroja voimakkaiden tuulen puuskien mukana. Lyhyesti sanottuna on ollut sekalaiset säät.

Tänä vuonna tulee 40 vuotta siitä, kun aloitimme useamman päivän kestävät vaeltamiset, niin kesäisin kuin talvisin. Talvisin Kuiville ja sen lähiympäristöön. Hiihdimme Kaamasmukkaan ja Karigasniemelle, yöpyen välillä autiotuvissa. Useina vuosina vuokrasimme kämpän Palton Uula Antilla Nilijängältä. Kämpässä on sauna ja sitä lämmitimme sen mukaan minkä verran olimme päivällä hiihtäneet. Kämpältä teimme päiväretkiä Madjoen kämpälle ja Kuivin kämpälle. Kuiville oli matkaa 10 km ja Madjoelle 7-8 km, riippuen siitä mitä reittiä hiihdimme. Aluksi vedimme tavaramme ahkiolla, myöhemmin aloimme saamaan ikähyvitystä.

Matkaa Nilijängän kämpälle on meiltä 30 km, riippuen taas siitä mitä reittiä hiihdimme. Ikähyvityksen ansiosta Jorma alkoi viemään tavaramme moottorikelkalla kämpälle. Me hiihdimme rinkka selässä, jossa oli päivän eväät. Jorma haki kämpälle vettä saaveilla Nilijoesta, niin ruokavedeksi kuin saunavedeksi. Vettä jatkoimme saunomisen jälkeen lumella. Kun saavuimme kämpälle, oli Jorma laittanut jo tulet kaminaan ja kämppä alkoi olemaan lämmin.

Hiihtovaellukset pyrimme tekemään huhtikuussa, jolloin päivät olivat yleensä lämpimiä ja yöt jo valoisia. Valmistimme kotona ruokia valmiiksi, lihapullia, lihakastiketta ja poronkäristystä. Mummonmuusia oli helppo tekaista kaveriksi lämmitetylle liharuualle. Uula Antin kämpällä oli kaikki petivaatteet, vain lakanat veimme itse. Päivittäisen hiihdon ja saunomisen jälkeen oli suloista pujahtaa lakanoiden väliin eikä ollut välillä milloin seuraavana aamuna nousi ylös.

Noilla hiihtovaelluksilla oli monenlaista säätä, oli kaunista auringonpaistetta ja luistava keli. Oli lumimyräkkää, niin että piti huolellisesti kompassin mukaan hiihtää. Vaikeinta oli laskea lumipyryssä tunturin rinteitä alas, kun ahkio painoi perässä vauhtia. Kaksi kertaa jouduimme hiihtämään Nuvvukseen, järven jäällä lumi alkoi upottaa ja lumen alla oli vettä. Toisella kerralla Nuvvuksesta tuli mies moottorikelkalla meitä vastaan.

Nyt on tyydyttävä vain muistelemaan noita talteen tehtyjä hiihtovaelluksia. Olemme hiihdelleet Tenon jäällä 1½ – 2½ tunnin hiihtolenkkejä Ja olleet tyytyväisiä, että vielä pysymme tolpillamme. Pohjat lienee perua noilta hiihtovaelluksilta ja kesäisiltä pitkiltäkin patikkamatkoilta näillä Lapin tunturimaastoissa.

Toivon kaikille hyvää vointia ja varjelusta kaikilta viruksilta terveisin Posti-Pekka

Tässä ihana tukikohtamme ja lähtö kotimatkalle kauniissa aamuauringossa, joka paistoi sillä kertaa koko kotimatkan. Taustalla näkyy Norjan tunturit.

Viikko 14

Aika normaaleilla talvisäillä alkoi huhtikuu. Päivälämpötilat olivat -1,3 ja -4,1 asteen välillä. Öisin olivat pakkaslukemat -10,5 ja -23,9 asteen välillä. Päivät olivat pilvisyydeltään vaihtelevia, aurinko pääsi paistamaan kaikkina muina päivinä paisti tiistaina, joka oli pilvinen päivä. Keskiviikko, torstai ja perjantai olivat aurinkoisimpia ja hyviä ulkoilun kannalta. Niinä päivinä tuuli oli jokseenkin heikkoa, torstaina tyyntä. Torstaina, perjantaina ja eilen hiihdimme nauttien kauniista kevätsäästä.

Tenon jäällä hiihtäessämme, en oli havainnut kuin muutaman ketun jäljen. Lintujen syöttöpaikalla on ollut syömässä yhdeksän eri lintulajia, ei kylläkään kaikkia samanaikaisesti. Pulmuset ovat nousseet tunturiin, kun niitä ei ole enää näkynyt. Taviokuurnat ovat tulleet tilalle. Närhiä ja kuukkeleita olen odotellut, yleensä ne ovat joka talvi käyneet.

Vietämme hiljaista viikkoa, pitkäperjantai ja pääsiäinen lähestyy. Toivon kaikille terveyttä ja siunausta näille päiville, sekä sen jälkeen oleville päiville.

Lämpimin terveisin Posti-Pekka

Utsjoen kirkko
Pääsiäisseurat pappilan pirtissä 1956

Viikko 13

Maaliskuun viimeisen viikon saimme viettää lauhan sään merkissä. 5 ensimmäistä päivää meni lämpötilan ollessa plussan puolella +3,3 asteen ja +4,3 asteen välillä. Lämpimin päivä oli tiistai, jolloin päivällä oli +4,3 astetta ja yölläkin vain -0,7 astetta. Lauantaina ja sunnuntaina lämpötila oli päivällä -1,4 ja -3,3 asteen välillä. Ei yölläkään ollut kuin -9 astetta lauantaiyönä.

Lumityötkään eivät minua rasittanut kuin torstaina ja silloinkin vain nimeksi. Lauantaiyönä satoi yli 10 sm ja pitkin päivää tuli lisäksi sakeitakin lumikuuroja. Sunnuntaikin oli lumisateinen, jolloin sade oli kuuroluontoinen. Jorma huolehti nuo lumityöt tärkeimmillä kulkupaikoilla. Maanantaiyönä satoi vielä vähän lisää ja minä tein sitten eilen lumitöitä 3 tuntia. Lumilingolla ajelin kaikki kolaamattomat paikat, joissa lunta oli noin 20 sm. Joten lunta meillä on jälleen yli 100 sm. Säät ovat olleet aika tuulisia, lauantaina ja sunnuntaina lumi lensi vaakatasossa ja kinosti maantiellekin. Sunnuntaina aura-auto oli liikkeellä kolme kertaa.

Jorma kävi sunnuntaina ajamassa moottorikelkalla ladun pohjaa Tenon jäälle. Eilen Liisa ja Seija lähtivät iltapäivän auringossa hiihtämään. Umpeenhan se kelkan jälki oli lumituiskussa mennyt, mutta jälki oli kuitenkin havaittavissa. Minä sillä aikaa kolailin ja linkoilin.

Lintujen syöttöpaikalle on ilmestynyt myös taviokuurna, joten nyt on 9 eri lintulajia katseltavanamme. Saan itse niitä seurata jo aamupalalla ollessamme klo 6.50 alkaen. Minä istun kasvot ikkunaan päin ja viimeisen kerran näen ne vielä iltapalalla ollessamme klo 20 tienoilla. Silloin on lajeja vähemmän liikkeellä, varsin punatulkut ovat jo lopettaneet.

Korona ja taas korona, sitä on nyt kaikki tiedotusvälineet tulvillaan. Kansalaiset ovat vähän ymmällään, kun päättäjätkin alkavat olemaan erimieltä kuka saa tiedottaa. Vielä mistä tiedottaa, jotta tiedotettava olisi oikeaa. Professoritkin ovat kovin erimielisiä mitä olisi ja mitä pitäisin tehdä. Väärin sammutettu tai aina maalta viisaita löytyy, kun merellä haveri sattuu. Vakava on tilanne ja kovin on ilmeet menneet vakavaksi viisikollakin. Parasta on, kun me kansalaiset tottelemme annettuja ohjeita ja käskyjä. Illalla ristimme kätemme ja kiitämme kuluneesta päivästä. Aamulla ristimme kädet, kiitämme kuluneesta yöstä, pyydämme siunausta ja varjelusta alkavalle päivälle.

Toivon kaikille hyvää vointia ja varjelusta koronavirukselta terveisin Posti-Pekka

Vanha kuva kirjoituksineen vuodelta 1977. Anteeksi, kun en saanut sitä käännettyä tähän hätään. Tuli komento alhaalta ja sitä on noudatettava.