Viikko 32

Kaksi viikkoa on vierähtänyt edellisestä sepustuksestani. Kesäisiä säitä on pidellyt, lämpötilat päivisin ovat olleet +13,4 ja +23,4 asteen välillä. Viilein päivä oli 9.8. sunnuntaina. Yölämpötilat ovat olleet +5,3 ja +11,9 asteen välillä. Viilein yö oli lauantaiyö 08.08. Sää ovat pilvisyydeltään vaihdelleet, sunnuntaina 9.8. oli pilvisin ja sateisin sää. Vasta illalla pilvisyys vähän rakoili ja aurinko ehti vähän luoda säteitään. Pieniä sadekuuroja on ollut jonain päivinä, ukkosta ei lainkaan.

Kun telkät ovat häipyneet maisemista, olen tehnyt loppuinventaarion telkkien pöntöissä. Yhdestä pöntöstä kuoriutuivat kaikki munat. Yhdessä pöntössä jäi kuoriutumatta 1 muna. Kolmannessa pöntössä jäi haudonta tekemättä ja siellä oli 13 kuoriutumatonta munaa. Kun muninta oli kiivaimmillaan, poistin pöntöistä 23 munaa. Näin sain kahdessa pöntössä, joihin jätin 8 – 9 munaa, haudonnan jatkumaan. Tuosta kolmannestakin pöntöstä poistin munia, mutta jäi lopussa heikommalle huomiolle. Useina vuosina on luontoa täytynyt auttaa, että haudonta on onnistunut. Keväällä on liian paljon naaraita pönttöjen lukumäärään verrattuna.

Säitä olemme seuranneet niin Suomen kuin Norjan osalta ja tietenkin tätä pohjanperää koskien. Viime viikolla Norja lupasi Kjöllefjordin aurinkoista ja lämmintä säätä. Torstaina lähdimme kylältä klo 9.10 ajelemaan Nuorgamin kautta kohti Kjöllefjordia. Seijan autolla ja hänen ajamana teimme retken, hän ei halua istua toisen ajamassa autossa. Tana brussa, Seija ja Liisa kävivät ostamassa lisäruokaa matkaamme varten. Termospullokahvit voileivän kanssa joimme noin 2 tuntia kotoa lähdön jälkeen.

Matkan huonoin maantieosuus on Ruostefielbman jälkeen. Kolmannen pienen vuonon jälkeen aletaan nousemaan Ifjordin tunturiselänteelle, jossa on verrattain uusi hyvin pengerretty pikitie. Ifjordissa tie kääntyy aluksi pohjoiseen, sitten jokseenkin koilliseen. Mutkaisen tien johdosta mennään välillä melkein kaakkoon. Noin 10 km Ifjordin jälkeen pysähdyimme kauniille näköalapaikalle ruokailemaan. Paikalla oli norjalainen matkailuauto, josta oli 2 ihmistä poimimassa hilloja tien tunturin puolella olevalla pienellä jängällä.

Levähdyspaikalla oli siistissä kunnossa oleva pöytä penkkeineen. Siinä oli hyvä kokata ja syödä. Mummonmuusi nakkikastikkeella maistui hyvältä, päälle kahvi Norjan viineri vadelmilla höystettynä. Taivas alkoi selkenemään lisää ja aurinko lämmitti mukavasti. Autonmittari näytti +16 astetta. Vähän jaloiteltuamme jatkoimme matkaa. Bekkarfjordin jälkeen tie alkaa nousemaan seuraavalle tunturiylängölle ja on aika suoraa ja hyvin pengerrettyä pikitietä. 10 km ennen Mehamnia tie kääntyy länttä kohden ja on hyvässä kunnossa oleva pikitie. 24 km jälkeen laskeudutaan Kjöllefjordin tiheään asuttuun kylään, joka on Lebesby kunnan kuntakeskus.

Aurinko paistoi selkeältä taivaalta ja hyvin heikko ilmanvirtaus oli havaittavissa. Pääkadun varrella oli kauppoja ja Seija kävi ostamassa jäätelöt ja tuoremehua. Kadun toisella puolella kukkaistutusten välissä oli penkkejä, joista otimme käyttöömme yhden. Oli Raatihuoneen kohdalla niin kuin Berlevågissa. Siinä auringossa t-paitasillaan oli hyvä nauttia tuoremehua ja jäätelöä. Samalla oli mukava seurata asukkaiden ja turistien kulkemista kävellen, pyörillä ja autoilla. Kaunispaikka käydä kesällä ja hyvällä säällä, syksyllä ja keskitalvella en asuisi siellä. On vähän syrjäinen paikka. Myrskyllä, niin kesällä kuin talvella, pitää pysyä neljän seinän sisällä.

Kävimme kääntymässä kylän toisella laidalla ja lähdimme kotimatkalle. Saimme nyt nähdä Norjan pohjoisimman metsän, jossa näytti olevan myös havupuita. Paluumatka sujui nopeammin, kun tie oli jo tutumpi ja jylhät maisemat nähty. Kyllä maisemat silti olivat vähän erinäköisiä toiselta suunnalta katsottuna. Pysähdyimme ihailemaan maisemia ennen Bekkarfjordenia jyrkänteen reunalle rakennetulle katselupaikalle. Teräskaide suojeli ihmisiä putoamasta ja penkin istumista varten. Paikalla oli hollantilainen matkailuauto, jonka edustalla istuivat nainen ja mies lukemassa kirjoja, mies ilman paitaa.

Bekkarfjordenissa oli Norjan tielaitoksen ylläpitämä WC, jossa oli asiakkaille odotushuone tuoleilla ja pöydällä varustettuna. Oli vain yksi WC, jossa oli myös lämminvesi ja käsien pesu- ja desivointinesteet. Käsien pyyhepaperi tuli sähköllä toimivasta seinäkotelosta. Kerrassaan hieno WC. Paikassa, jossa menomatkalla ruokailimme, pysähdyimme keittämään kahvit ja syömään voileipää. Hieman alkoi pilviä ilmestymään taivaalle, pilvisyys oli mantereen puolelle runsaampaa. Vastaan tulevaa liikennettä oli vielä runsaasti, vaikka oli jo ilta. Suomalaisia oli enempi liikkeellä kuin Berlevågin matkalla. Jonkin verran oli saksalaisia ja muutama ranskalainen auto. Moottoripyöräilijöiden kansalaisuutta ei ehtinyt tunnistamaan. Todennäköisesti suomalaisia eniten.

Noin 100 km ennen kotia, pysähdyimme vielä juomaan tuoremehua ja syömään norjalaisia ruokaisia keksejä. Loppumatka sujuikin jo tutuissa maisemissa verrattain nopeasti Nuorgamin kautta. Kotiin saavuimme klo 21.25 autonmittariin oli kertynyt 567 km lisää ajokilometrejä. Olimme taasen saaneet nauttia ja kokea runsaasti Norjan hienoista ja jylhistä maisemista. Otin matkalla 31 valokuvaa noista maisemista. Kotona tuli sitten yksi opetus elonpolulle. Vapisevat sormeni luiskahti väärälle nappulalle ja kuvat häipyivät kamerasta. Arvaa harmittiko? Harmitti ja harmittaa vieläkin. Siitä huolimatta olimme kiitollisia ja onnellisia hyvin sujuneesta, vähän yli 12 tuntia kestäneestä matkasta.

Aloitin tämän kirjoittamisen jo maanantaina, mutta tuli yllättäviä muita asioita hoidettavaksi. Joten julkaisen keskiviikkona ja muualta Norjasta ja kotipihalta ottamilla kuvilla varustettuna.

Toivon kaikille hyvää vointia ja koronaviruksesta vapaata kesän jatkoa, terveisin Posti-Pekka

Tanavuonon sivuvuosta Jouluvuosta otettu kuva
Samaa kaliovuorta, jossa oikeassa laidassa näkyy vaaleana Norjan pohjoisn kvartsiittikaivos.
Nyt alkavat tämän kesän kukat olemaan kauneimmillaan.
Sama kukkapennkki, jossa pörriäishotellikin on päässyt kuvaan.
Peikonnauhus ja ritarinkannus kasvavat pituutta.

Kuvia

Peäsnjeärajoessa tapahtui keväällä mullistus, useita kuorma-auton kuormallista maata valui Tenoon.
Tällaista jälkeä jäi joen rinteeseen
Jostain syystä joen rinteestä puhkesi vedenpurkaus, joka vei soran ja kivet matkassaan. Veden purkauspaikasta virtaa vielä vähän vettä.
Iso kuoppa on nähtävissä rinteessä
Rumaa jälkeä on syntynyt

Viikko

Viikko 30 oli lämmin kesäinen viikko, lämpötila päivisin lämpimillään vähän yli +20 astetta. Poikkeuksen teki torstaipäivä, jolloin lämpötila lämpimillään oli vain +13,5 astetta. Hellepäivää ei ollut, Kevon lämpötiloja ei tullut seurattua, että oliko siellä hellelukemia. Kevolla on mäntymetsää ja se kerää lämpöä itseensä. Sadetta saatiin, sillä olihan niin sanottu naisten viikko, jolloin luonnostaan satelee herkemmin. Tiistaina oli alkuillasta satanut aivan kaatamalla ja aiheutti veden nopean nousun Tenossa. Torstaipäivä oli kokonaan sateinen.

Teno on kuulemma kitsas antamaan saalista. Eilen käväisi tervehtimässä pitkäaikainen Etelä Suomen mies. Oli soudellut ja yksi tärppi oli ollut tulos. Ei ollut nähnyt eikä kuullut muidenkaan saaneen. Kyllä nuo saalistilastojen pitäjienkin ilmoitukset näyttävät aika heikoilta.

Viime perjantaina näytettiin parasta aurinkoista säätä Norjan Berlevågin kuntaan. Niin päätimme tehdä lomamatkan Berlevågiin lauantaina. Pakkasin autoomme kenttälounasta varten retkipöydän jakkaroineen ja trangian kaasupolttimineen. Lauantai aamuna klo 9.00 lähdimme liikkeelle ja ajoimme Suomen puolta Nuorgamin kautta. Norjan puolella ovat vasta päällystäneet maantietä ja päällysteestä irtoaa paljon pikeä. Jorma kertoi, että siellä ajaneet nyt yrittävät pestä pikeä autoistaan.

Tana brussa Seija ja Liisa kävivät kaupassa ostamassa vähän ruokaa, hedelmiä ja vadelmia. Auster Tanassa pysähdyimme juomaan omat kahvimme voileivän kanssa. Auster Tanan jälkeen alkaa nousu tunturi ylängölle, jossa korkeimmat paikat tien läheisyydessä ovat 454 metriä merenpinnasta. Noin 20 km ennen Kongsfjordia löytyi levähdyspaikka, jossa oli pöytä ja penkit vapaana. Pysähdyimme siihen ruokailemaan ja kahvittelemaan. Kun olimme jo syömässä, saapui saksalainen henkilöauto, jossa oli nainen ja mies. He kantoivat tavaroitaan lähellä olevan lammen läheisyyteen ja alkoivat siinä ruokailemaan. Aurinko paistoi jokseenkin selkeältä taivaalta ja navakka tuuli haittasi vähän ruokailua. Mitään kevyttä astiaa ei kärsinyt jättää pöydälle vapaaksi.

Liisa ja Seija jaloittelivat vähän ruokailin jälkeen. Minä otin kuvia ja varsinkin tunturipeikosta. Runon pätkän, jonka kirjoitin facebookissa eilen, liitin pätkän runosta, jonka oli kuullut 65 vuotta sitten Enontekiön Hetassa. En osaa sanoa, miten se runo tuli heti mieleeni, kun näin isoon kiveen maalatun kasvonkuvan. Lähestyessämme Kongsfjordia, kiinnitimme huomiota, että norjalaisten hyttirakennukset olivat lisääntyneet huomattavasi. Melkein oli syntynyt pieni hyttiyhdyskunta. Rakennuksista osa oli upeita luomuksia isoine ikkunoineen ja terasseineen. Paljon oli myös aurinkopaneeleita rakennuksissa.

Kongsfjordin ohitimme pysähtymättä, päämäärämmehän oli Berlevåg. Matkaa oli vielä 32 km aivan merenrantaa olevassa mutkaisesta tietä. Liikenne oli vilkasta, mutta erittäin kohteliaita autoilijoita toisiaan kohtaan. Oli henkilöautoja, matkailuautoja ja matkailuvaunuja vetäviä autoja. Muutama kilometri ennen Berlevågia huomasimme tien pientareilla paljon unikoita, päätimme katsella ja kuvata niitä paluumatkalla. Berlevågissa Seija kävi yhdestä ruokakaupasta ostamassa jäätelötötteröt. Ne söimme Raatihuoneen edessä olevalla aukiolla, jossa oli selkänojallisia penkkejä. Aurinko oikein kuumotti ja sää oli todella kirkas. Ihmisiä oli vähän jalkaisin liikkeellä, autoja kyllä oli liikkeellä.
Lähdimme paluumatkalle klo 14 tienoilla ja pysähdyimme Kjölnesin majakan läheisyydessä, jossa oli todella paljon unikoita. Liisa ja Seija kävivät rannassa, kun oli sopivaa heinikkomaastoa. Tuuli oli mantereelta, joten meressä oli vaimeat aallot. Minä kuvasin unikoita ja majakkaa. Pysähdyimme vielä parissa paikassa kuvien ottamista varten. Pysähdyspaikat olivat yleensä autoja täynnä, että oli vaikeuksia päästä haluamassamme paikassa pysähtymään. Liikkeellä oli pari saksalaista ja yksi ranskalainen auto.

Kongsfjordin ohitimme jälleen pysähtymättä ja etsimme sopivan pysähtymispaikan. Siinä ei ollut pöytää eikä penkkejä, joten pystytimme retkipöytämme ja otimme telttatuolit esille. Söimme voileipää, joimme tuoremehua ja söimme norjalaista jogurttia vadelmien kanssa. Seija löysi levähdyspaikan läheisyydestä maariankämmekkää, joita hän kuvasi. Sitten olikin aika lähteä jatkamaan matkaa kotia kohden. Pysähdyimme kaksi kertaa kuvien ottamista varten. Olisimme halunneet pysähtyä vielä ennen Auster Tana ottamaan kuvia pohjansinivalvatista. Siinä kohtaa ei ollut maantiessä pienintäkään levikettä ja penkka aika korkea. Liikenne oli niin vilkasta ja maantie oli voimakkaasti laskevaa eli myötämaata, ettei ollut mahdollisuutta pysähtyä.

Pysähdyimme vielä kerran Jouluvuonon kohdalla juomaan tuoremehua ja kuvien ottamista varten. Sitten ajoimme pysähtymättä Nuorgamin kautta kotiin, jonne saavuimme klo 19.00, autonmittarissa lukema 435 km. Lämpötila kotona oli +14,2 astetta ja oli ollut päivällä lämpimillään +21 astetta. Berlevågissa oli +22 astetta. Norjalaiset ovat näköjään päättäneet lomailla kotimaassa. Autoja oli paljon liikkeellä, niiden joukossa oli yllättävän vähän suomalaisia. Saksalaisia määimme 2 autoa ja yhden ranskalaisen. Kiitollisena hyvästä matkasta kauniilla aurinkoisella ja lämpimällä säällä oli hyvä nukahtaa omiin sänkyihin.

Toivon kaikille hyvää vointia, lämpimiä kesäpäiviä ja viruksista vapaata elämää. Terveisin Posti-Pekka

Viikko 30

Osa unikoista mahtui samaan kuvaan.
Rantatasanteilla oli paljon kuvassa näkyvää kivikkoa. Kuvassa osa unikoista.
Oli siellä eräällä paikalla vähän pyöreäsärmäistä kiveäkin.
Kuvassa näkyy vähän hiekkarantaa, jossa olemme aikoinaan uineetkin. Maantie on kallioseinän lähellä.
Tulisijalla varustettu mökki, autolla ajettava tiekin, viihtyvyys paikassa on itsestä kiinni.

Viikko 29

Kulunut viikko oli aika kostea, sillä sadetta saatiin ainakin kuuroina kaikkina muina päivinä paitsi maanantaina ja tiistaina. Aurinko pääsi paistamaan jonkin verran kaikkina päivinä paitsi sunnuntaina, joka oli pilvinen ja sateinen koko päivän. Lämpötilat lämpimillään olivat +13,6 asteen ja +22,6 asteen välillä. Kylmimmillään lämpötilat olivat päivällä +5,1 asteen ja 12,4 asteen välillä. Yölämpötilat olivat normaaleja Utsjoen lämpötiloja paitsi keskiviikkoyö, jolloin lämpötila laski +2,6 asteeseen.

Tenossa vesi on ollut vähän liikkuvainen korkeuden suhteen. On toisin sanoen välillä noussut ja sitten taas laskenut, riippuen sateen märästä. Lohirintamalla on ollut aika hiljaista. Vähän on soutajia ollut liikkeellä, niin soutamassa olevia kuin ylöspäin ajavia on ollut aika harvassa.

Telkillä on pesiminen hautomisineen ohi tältä suvelta. Kahdessa pöntössä haudonta onnistui, toiseen jäi yksi kuoriutumaton muna toisessa kuoriutuivat kaikki. Kolmannessa pöntössä haudonta jäi kesken, kun oli liika munijoita samalle pöntölle. En ole vielä tyhjentänyt sitä pönttöä, enkä osaa vielä sanoa kuinka paljon siellä on munia. Arvioni on, että 14-15munaa. Haudotuissa pöntöissä oli 8-9 munaa haudottavana. Muninta vaiheessa poistin pöntöistä 22 munaa, muuten olisi haudonta pysähtynyt kaikissa pöntöissä. Useina vuosina olen joutunut vähän auttamaan luontoa.

Haltin vaelluksella heräsin 17.07. klo 7.30 laittamaan aamupalaa. Myrsky oli laantunut, mutta kylmä luoteistuuli puhalsi vielä navakasti. Syönnin ja rinkkojen pakkaamisen jälkeen, siivosimme majan ja lähdimme klo 9.45 vaeltamaan kohti Tierbmesjärveä. Pilvisyys alkoi rakoilemaan ja aurinko pääsi pilkistelemään. Kävelyn aikana tuuli heikkeni ja sää alkoi selkenemään. Maasto oli helppoa kävellä, nousut loivia ja kovapohjaisia. Lämpötila alkoi nopeasti nousemaan ja se teki kävelemisestä raskaan. Levähdimme usein ja levätessä makailimme pehmeässä sammalikossa.

Siedjonjärven jälkeen alkoi pitempi nousumaasto Kutturankuruun. Sillä osuudella levähdimme usein, kun sää oli niin lämmin. Totesimme siinä levähtäessämme, että veltostuttiko eilen illan saunominen meidät, kun käveleminen luisti niin heikosti. Kun pääsimme Kutturankurun korkeimpaan kohtaan, pysähdyimme keittämään kahvia. Kahvitauolla tuli kaksi nuortamiestä Tierbmesjärveltä päin. Ihmettelimme poikien vähäistä kantamusta, vaikka kehuivat olleensa vaeltamassa jo useita päiviä. Kotiin tultuamme, luimme lehdestä, että Kilpisjärven maastossa, oli liikkunut 2 miestä, jotka olivat varastaneet muilta vaeltajilta eväitä.

Kahvittelu piristi ja kävely alkoi luistamaan niin että kävelimme Tierbmesjärven tuvan ohi Paihkasjärvelle saakka. Päivän kävelymatkasta tulikin vaelluksemme pisin päivämatka noin 25 km. Tierbmesjärven tupa oli jokseenkin täynnä vaeltajia. Pystytimme teltan ensimmäiseksi ja valmistimme keittoruuan ja juomaksi teetä, klo ollessa 20.15. Kun olimme syömässä, alkoi satamaan, vaikka teltan pystytysvaiheessa paistoi aurinko. Heti syönnin jälkeen nostelimme kaikki tavaramme telttaan. Klo 21.05 menimme makuupusseihin aloimme nukkumaan harvinaisen aikaisten. Yöstä tulikin pitkä ja meinasin nousta ylös jo klo 4.00. Onneksi sain vielä unenpäästä kiinni.

18.07. klo 6.00 nousin ylös valmistamaan aamupalaa. Liisa söi aamupalan makuupussissa. Syönnin jälkeen klo 7.55 tuli kiire rinkkojen pakkaamisen kanssa. Synkät, vesisadetta ennustavat pilvet, lähestyivät nopeaa vauhtia. Ensimmäisen kerran vaelluksemme aikana meidän oli otettava sadeviitat suojaksemme. Viitat osoittautuivat epäsopiviksi korkean rinkan kanssa. Sade, voimakas tuuli, joka meinasi viedä viitat mennessään, teki kävelemisestä vaikeahkon. Jäljellä oleva 10-11 km vaellusmatka oli paikoitellen liukas ja piti olla varovainen, varsinkin polulla, missä sitä sattui olemaan. Maasto oli melko tasainen, ei nousuja eikä laskuja, mutta muuten huonohko kävellä. Puolimatkassa sade hellitti ja niin riisuimme viitat pois. Sen jälkeen käveleminen oli helpompaa ja nopeampaa. Aamupalan laiton yhteydessä laitoin välipalavoileivät valmiiksi, mutta ne jäivät syömättä. Söimme levähdystauoilla kuivattuja hedelmiä.

Loppumatka alarinnettä oli ikävä kävellä, polku kulki ryteiköissä, oli kivinen ja sateen johdosta liukas. Polku johti suoraan kaupan viereen ja Matkailuhotellin kohdalle. Vaelluksemme päättyi klo 11.30 ja aloimme pakkaamaan tavaroitamme autoon. Sitä vähän kiusasi uudelleen alkanut vesisade. Kun Retkeilykeskuksesta ei saanut saunaa, niin tilasimme Hotellista, jossa sauna olikin jo lämmin. Kyllä oli löyly suloista jäsenille ja lopussa vielä vesisateen osittain kastelemalle kropalle.

Vaelluksemme oli onnistunut jo säänkin suhteen, sillä Kilpisjärvellä oli silloin kylmä ja sateinen kesä. Terveys ja kunto oli vaelluksemme aikana hyvä. Liisalla oli yksi pieni rakko varpaassa. Hiertymiä, nyrjähdyksiä ja rinkan aiheuttamia olkapäiden kipuja ei ollut. Vaellus antoi hyviä vinkkejä tulevia vaelluksia suunniteltaessa. Olimme onnellisia ja kiitollisia hyvin menneestä vaelluksestamme. Se antoi intoa monille jälkeenpäin tehdyille kävely- ja hiihtovaelluksille.

En vielä saa tähän kuvia vaellukseltamme, ovatkohan sittenkin diakuvina, kun en kansioista löytänyt. Laitan kuitenkin pihallamme olevista kukista ja kuusista kuvia.

Toivon kaikille hyvää vointia, kesän lämpöä ja koronaviruksesta varjelusta terveisin Posti-Pekka

Kuusien siemenet ovat kotoisin Canadasta, kaasvatettu taimiksi Kittilässä. Sieltä tuotu taimina Kevolle, josta saimme lahjoituksena ja ovat kasvaneet pihallamme noin 25 vuotta.
Alkukesän kukkia
Vuorenkilpi, kukki viime kesänä hyvin, nyt on vain 3 kukkaa. Syreenissä oli kans viime kesänä runsaasti kukkia, nyt ei näytä tulevan yhtään kukkaa.

Viikko 28

Viikosta 28 ei ole paljon kerrottavaa, se oli sateinen, ainoastaan lauantai ja sunnuntai olivat täysin poutaisia. Ennustuksista huolimatta sunnuntai oli selkeä ja aurinkoinen. Iltapäivällä vain muutama hajanainen pieni pilvilautta oli liikkeellä. Sateista johtuen vesi nousi reippaasti ja varmasti oli kalastajille kiusallisen roskainenkin. Vesi alkoi laskemaan jo viime viikolla ja jatkaa laskuaan. Ylä-könkäältä ei ollut kirjattu lohisaaliita viimeviikolta. Tenon Lohituvilta oli viimeviikolta kirjattu 8 lohta ja 7 tinttiä, joten siellä ovat kalastajat olleet varmaankin iloisia, toivottavasti myös tyytyväisiä. Meidän seudun saaliista kuulin eilen illalla, että joku oli saanut 15 kg lohen. Ihmettelinkin, kun tänne ilmestyi äkkiä enempi veneitä soutamaan. Toisilta kalamiehiltä unohtuu, että saatua lohta ei enää kannata pyytää. Lohet uivat korkean veden aikana reippaasti ylöspäin.

Telkkien pönttöihin kävin lauantaina kurkistamassa. Yhdessä pöntössä oli yksi kuoriutumaton muna. Joten siinä oli haudonta onnistunut ja poikaset lähteneet Tenoon. Yhdessä pöntössä oli haudonta vielä kesken, telkkä ei ollut pöntössä, mutta munat olivat ihan lämpimät. Yhdessä pöntössä haudonta ei alkanutkaan, siellä on liikaa munia ja aivan kylmiä. Yksi telkkä on ahkerasti istunut pöntön katolla. En tiedä vahtiiko munia vai mitä tekee. Olen ennenkin huomannut, että jos haudonta ei ole käynnistynyt, niin naarastelkkä istuu hyvin paljon pöntön katolla. Kun olen tyhjentänyt pöntön kesällä, niin niissä on ollut yleensä yli 15 munaa.

Edellisessä kirjoituksessani jäi mainitsematta syy miksi teimme retken Norjaan. Silloin tuli kuluneeksi päivälleen 40 vuotta, kun teimme ensimmäisen Kevon reitin vaelluksen. Mukanamme oli tyttömme Seija ja Riitta, sekä 5 henkinen espoolainen perhe.

Haltin vaelluksella pääsimme Meekonjärven PLL:n majalle klo 12.45. Siellä ruokailimme ja levähdimme, jatkoimme matkaa 15.20 kohti Pitsusjärven tupaa. Kävelimme sinne Vuomakasjoen länsipuolta kiertäen Vuomakasjärven. Ylitimme Luohttojärvestä laskevan joen ja käännyimme pohjoista kohden. Vielä oli ylitettävä Pihtsosjohka, että pääsimme Pitsusjärven itäpuolelle, jossa oli tupa. Pihtsosjohkan ylityksessä meillä oli oppaana poromies, kuljimme hänen perässä hyppien kiveltä kivelle. Kivistä osa oli veden peittämiä. Ellei poromies sattunut paikalle, olisimme olleet suurissa vaikeuksissa.

Pitsusjärven tuvalle saavuimme klo 20.45 ja totesimme, että tupa oli aivan täysi vaeltajista. Kävelymatkaa tuli 12-13 km. Pystytimme teltan tuvan läheisyyteen, ruokailimme teltassa ja sade säesti nukkumista. Heräsimme teltassa 15.07. klo 8.00 ja aamupalan jälkeen lähdimme klo 10.00 kävelemään kohti Haltia. Teltan jätimme makuupusseineen ja -alustoineen pystyyn. Liisa lähti jatkamaan ilman rinkkaa, laitoimme keittimen ja eväät minun rinkkaan. Myös varavaatteita otimme rinkkaani. Sadekuurot vauhdittivat matkaamme, kun lähestyimme Haltia, aurinko paistoi ja lämmitti kylmää tuulta. Ennen Haltille nousua teimme mustikkajuomaa ja söimme voileipiä sen kanssa.

Nousu oli hidas ja vaikeahko louhikkoisen rinteessä, joka lopussa oli aika jyrkkä. Aivan lopussa saimme kävellä lumikinosta pitkin. Se helpotti ja joudutti kävelemistä. Ylhäällä paistoi aurinko, mutta Norjan puolella pilvet olivat niin alhaalla, että korkeimpien tuntureiden huippuja ei näkynyt. Matkaa kertyi noin 11-12 km ja aikaa kului tasan 4 tuntia pysähdyksineen. Nimi kirjaan ja sitten paluumatkalle, joka oli huomattavasti nopeampi, mutta ei mitenkään helpompi. Kerran olin kaatua kasvoilleni, mutta muutama nopea juoksuaskel pelasti tilanteen. Paluumatkalla keitimme keittopussista ruokaa ja kahvin Haltin vanhalla kämpällä. Tunti siinä vierähti ja lähdimme klo 16.45 kävelemään Pitsusjärvelle. Saavuimme sinne klo 18.40 ja totesimme, että tupa oli tyhjä. Joten majoituimme sinne ja purimme teltan pois. Laitoimme kaakaota ja söimme voileipää. Illalla yritin kalastaa järvessä, tulos oli vain yksi rautu. Kalat maikkuivat niin kaukana rannasta etten yltänyt perhoillani sinne saakka. Liisa paistoi raudun sokeri-suolattuna. Näin lukee minun muistiinpanoissani. Söimme kalan ja vähän voileipää. Nukkumaan panimme klo 23.30 kiitollisena ja väsyneenä.

16.07. aamulla heräsin vähän ennen klo 8.00 ja valmistin aamupalan puuro, mustikkasoppa ja kahvi. Liisan herätin klo 8.10 aamupalalle. Yö oli vähän levoton, kun tuvassa oli puhelin ja se soi yöllä kaksi kertaa. Nousin vastaamaan, mutta ei siellä kukaan vastannut, häiriö soittoja. Lähdimme kävelemään kohti Meekonjärveä klo 9.40. Nyt kävelimme joen itäpuolta. Pihtsosputouksen kohdalla kävin rannassa ottamassa valokuvia. Toisella rannalla oli 2 miestä vaeltamassa Haltia kohden. Vuomakasjoen ylitettyämme tuli vastaan 2 vaeltajaa. Vielä ennen Meekonmajaa tuli vastaan nainen ja mies.

Oli mukava saapua majalle. Ensimmäiseksi soitto kotiin ja sitten tuli kaminaan, sitten ruoan valmistukseen. Valmistin liha-riisipataa ja päälle kahvi. Se oli amerikkalainen kuivamuonapakkaus. Liisa nukahti minun kokatessa. Syönnin jälkeen oli minun vuoro nukahtaa Liisan tiskatessa. Kävimme sitten vielä kävelemässä melkein myrskyisessä kylmässä tuulessa. Aurinko kyllä paistoi. Sitten alkoi saunan lämmitys, sauna sijaitsi lähellä olleessa Tullilaitoksen majassa, jonka käyttöön meillä oli lupa. Puut veimme PLL:n majalta. Saunan laitoimme lämpenemään klo 19.00 ja lämpeneminen kesti yllättävän kauan. Löylyjä otimme oikein kahteen kertaan ja ne olivat hyvät ja teki hyvää vähän kipeytyneille jäsenille. Saunomisen jälkeen kävi vaeltaja mies soittamassa poikansa kanssa. Puhelin oli ulkoseinässä avokuistilla, jotta siitä saattoi soittaa vaikka maja oli lukossa. Joimme vielä iltajuomana yrttiteetä ruiskorppujen kanssa. Tuuli puhalsi vielä puuskittain ja lämpötila oli +6,5 astetta, kun laskeuduimme turvallisin mielin ja kiittäen levolle klo 22.25. Jatkuu huomenna, ei päivälleen. En löytänyt tähän hätään vaelluksemme kuvia.

Toivon kaikille hyvää vointia, lämpimiä kesäsäitä ja koronasta vapaata elämää.
Terveisin Posti-Pekka

Tuuli ja sade ehti hajoittaa kuolanpionin kukkia

Viikko 27

Alkoi heinäkuu ja pitäisi olla lämpimiä kesäisiä päiviä, mutta niitä ei näy eikä kuulu. Niin näyttää menevän kuin ennusmerkit osoittivat. Eikä meteologien ennustuksetkaan lupaile lämpimiä ja kauniita aurinkoisia päiviä. Viime viikko oli pääosiltaan sateinen, perjantai oli ainoa sateeton päivä ja lämpötila vähäisen auringon paisteen johdosta kohosi +17,3 asteeseen. Tiistaiyö oli kylmä +1,3 astetta ja lunta oli satanut. Päivällä lämpötila oli lämpimillään vain +6,4 astetta.

Seurasimme viimeviikolla niin Norjan kuin Suomen sääennustuksia. Norjan Vesisaareen lupailivat parasta säätä näille pohjoisille seuduille. Niin pakkasimme pikniktarvikkeet autoon ja Seija tekaisi sopivasti lämmitettävän ruuan. Lähdimme lauantaina klo 9.45 ajamaan Vesisaarta kohden. Pääasiallinen tarkoitus matkalla oli nähdä runsas ja näyttävä luonnon kukkien kaunistama tienvarsi. Valkoinen, jokin putkikasvi näyttää valtaavan suuret alueet. Kukat olivat parhaimmillaan kukkimisessa. Vesisaaren Rema 1000 kaupasta Seija haki leipää, jonka viipaloi koneella. Hildosen leipomokaupasta ostettiin heidän kuuluisia viinereitä. Vesisaaressa oli +16 astetta ja aurinko paistoi mukavasti.

Jatkoimme matkaa ohi Eckerön lintujen niemen ja sieltä löytyi asumatonta tasaista rantaa, johon pystytimme “leirin”. Retkipöytä esille jakkaroineen ja pöytäliinan kanssa. Trangialla auton perällä, tuulelta suojassa lämmitin ruuan. Seija pyöräytti perunamuusia mummonpussijauheesta. Kyllä lämminruoka maistui Norjan leivän kanssa merenaaltojen kohistessa rantaan. Jälkiruuaksi keitimme kahvia, jota joimme tuoreiden viinereiden kanssa.

Lähimmät ihmiset olivat yli 100 metrin päässä olevat norjalaiset, jotka myös olivat viettämässä retkipäivää. Rannaton meri oli ajoittain synkkien pilvien peitossa ja välillä paistoi aurinko. Ruokailun jälkeen oli mukava kävellä ja nauttia meren tuoksuja. Liisa ja Seija keräsivät ihan rannasta punertavia simpukoiden kuoria. Taisivat löytää merisiilin kuoriakin. Paluumatkalla Vesisaaressa alkoi tulemaan sadekuuroja, jotka eivät enää meitä häirinneet. Norjalaisia autoja oli paljon liikenteessä ja yllättävän vähän suomalaisia. Saavuimme kotiin klo 18.05, matkamittarissa lukema 335 km. Oli oikein virkistävä Norjan matka.

Tenossa vesi laski välillä aika reippaasti, mutta nyt sateisen viikon ja viikonlopun jälkeen nousee myös reippaasti. Lohikuulumisia seuraan netistä, joita naputtelee nähtäväksi 2 matkailuyrittäjää. Ylä-könkäällä oli 5.7 kirjattu 3 lohta 1.7 päivän jälkeen. Tenon Lohituvilla oli 30.6 viimeinen kirjaus ja siinä 4 lohta ja yksi titti. Meidän ohi on harvakseen lipunut soutajia alavirtaan. En ole viitsinyt lähteä rannalle kyselemään saaliista. Keskiviikkona näin vetsitkolaisen miehen, häneltä kyselin lohien uimisesta. Sanoi, että hyvin uivat ohi, ei ollut itse saanut, mutta vähän oli soutanut. Sanoi joitakin lohia saadun silloin tällöin.

Ensimmäiselle Haltin vaellukselle lähdimme 11.07.1983 kotoa klo 15.05. Ajoimme Kilpisjärvelle Karasjoki – Koutakeino – Enontekiö, kilometrejä tuli mittariin 513. Pystytimme telttamme Retkeilykeskuksen leirintä paikalle klo 23.00. Nousimme ylös 12.7 klo 8.30 sään ollessa pilvipoutainen. Söimme edellisen päivän eväsvoileipiä ja menimme Retkeilykeskukseen aamukahville. Menimme kaupan kautta Matkailuhotellin pihalle ja aloimme pakkaamaan rinkkojamme. Kesken pakkaamisen alkoi satamaan rankanlaisesti. Piti nosta rinkat tavaroineen takaisin autoon ja nopeasti itsekin sateen suojaan. Menimme Retkeilykeskukseen odottamaan sateen loppumista. Siellä kuulimme, että sadetta on luvattu koko loppupäiväksi. Päätimme siirtää vaeltamaan lähtöä seuraavaan päivään, joka oli keskiviikko. Otimme huoneen ja saimme sisällä pakata rinkkamme ja lepäillä. Kävimme välillä katselemassa kylän näkymiä ja syömässä. Illalla tuuli kääntyi länteen ja sade loppui, joten toivorikkain mielin laskeuduimme levolle.

13.7 aamulla laitoin aamupalan, joka sisälsi ruishiutalepuuron, voileipiä teen kanssa ja päälle kahvi. Aamupalan aikana alkoi heikosti satamaan, päätimme sateesta huolimatta lähteä vaeltamaan. ajoimme Hotellille ja saimme jättää auton sen pihalle. Nostimme rinkat selkään ja lähdimme klo 10.00 kohden Saarijärveä. Aloitimme rauhallisesti, jokaisen puolen tunnin päästä oli muutaman minuutin levähdystauko. Nousua riitti oikeastaan Saarijärvelle saakka, aivan lopussa oli jonkin matkaa tasaisempaa maata. Oikaisimme Norjan kautta, johon oli retkeilijöille annettu lupa.

Saavuimme Saarijärvelle klo 15 jälkeen, käveltyämme 12-13 km. Keitin retkiruuasta makaronikeiton, jota söimme voileipien kanssa, lopuksi kahvi. Liisa ehti nukahtaa, kun valmistin ruokaa. Syönnin aikana saapui 3 retkeilijää Meekonjärveltä. Jatkoimme matkaa klo 17 tienoilla Kuonjarjohkaa kohden. Aivan alkumatkasta tuli vastaan ensin 2 vaeltajaa ja vähän myöhemmin 3 vaeltajaa. Tuli myös vesisade- ja raekuuroja, myöhemmin Kuonjarvarrin rinnettä noustessa satoi räntää ja rakeita vuorotellen. Huonon näkyvyyden johdosta oikea laskeutumisreitti Kuonjarjohkan kuruun oli vähän hakusessa.

Kurussa, Kuonjarjohkan latvojen varressa kävellessä alkoi ilta-aurinkokin paistamaan ja lämmittämään. Jokivarressa olisi ollut hyviä teltanpaikkoja, mutta tarkoitus oli yöpyä autiotuvassa, jota lähestyimme. Tuvalle saavuimme klo 21 tienoilla ja totesimme, että tuvassa oli 2 vaeltajaa ja 2 poromiestä. Saarijärvi – Kuonjarjohka matkaa kertyi myös 12-13 km. Keitimme vettä, joimme kaakaota voileipien kanssa ja lähdimme ulos pystyttämään telttaa joen rannalle, jossa oli vähän tasaista nurmimaata. Oli virhe pystyttää teltta kohisevan joen rannalle. Joki kohisi koko yön unen läpi.

14.7 aamulla heräsin klo 7 keittämään aamupuuroa. Ennen puuroa söimme voileipää teen kanssa ja viimeiseksi joimme kahvin. Aurinko paistoi ja elämä tuntui ihanalta. Soitimme lapsille kotiin ja lähdimme jatkamaan matkaa vähän jälkeen klo 9. Suuntana oli Meekonjärvi, jonne oli verrattain hyvä kävelymaasto ja matkaa 11-12 km. Vastaan tuli 2 miesvaeltajaa, toisella jalassa pitkävartiset kahluusaappaat. Oli lämmin aurinkoinen sää. Meekonjärvelle saavuimme klo 12.45, jossa meillä oli lupa majoittua posti- ja lennätinlaitoksen majaan.

Jatkuu huomenna, näin oli nuoruudessani Kalle Kustaa Korkin seikkailujen jatkon ilmoitus radiossa.

Toivon kaikille hyvää vointia ja koronaviruksesta vapaata kesää terveisin Posti-Pekka

Kaukana on toinen ranta, oikealla Varanginvuonon toista rantaa.
Kalastajilla verkko kuivumassa maassa eikä läheisyydessä olevassa telineessä.
Pienet olivat aallot
Tavaramme ovat autoon nostoa vailla

Viikko 26

Kulunut viikko oli aivan tavanemomainen kesäinen viikko. Lämpötilat olivat päivisin +11 asteen ja +19,6 asteen välillä. Yölämpötilat olivat viileän puoleisia +5,3 ja +8,6 asteen välillä, lukuun ottamatta perjantaiyötä, jolloin oli +11 astetta. Aamut olivat enimmäkseen pilvisiä, mutta pilvisyys alkoi usein nopeasti rakoilemaan ja päivät olivat melkein selkeitä tai selkeitä. Oli pilvisiäkin päiviä, mutta illalla alkoi selkenemään ja yöt olivat selkeitä. Sellaisen havainnon tein, että pilvisen päivän jälkeen aurinko alkaa illalla paistamaan ja on hopean värinen.

Vuosikymmenten aikana olen todennut, että molemmat ovat viileän kesän merkkejä. Säät eivät lämpene ennen kuin aurinko muuttuu väriltään kullankeltaiseksi. Sellaiseksi kuin se on lämpimänä kesäpäivänä. Kyllä aurinko oli eilen illalla niin kuin kirkas kuu talvipakkasella. Niinpä yöllä oli vain +1,3 astetta lämmintä ja oli satanut räntää, melkein lunta. Siitä todisteena on aamulla klo 6.00 ottamani kuva veneistä alapihallamme, ovat lumisia.

Ei tämä kylmäsää tähän aikaan kesästä ole ainoa harvinaisuus. Muistan kesän jolloin Seija lähti viemään Riitta-siskoaan Ivalon lentokentälle Juhannuksen jälkeen. Petsikolla oli satanut lunta ja tiellä oli kinoksia, joiden yli pääsivät kuplavolkkarilla kovalla vauhdilla. Volkkari liukui vauhdilla kinosten yli. Alkuvuosinani olin soutamassa lohta Utsjoen kosken alla, oli heinäkuun 5 päivän yö. Silloin satoi lunta niin, että maa oli valkoinen ja veneessä oli vaikea liikkua, kun teljot olivat lumiset. Olisin lähtenyt pois, mutta veneessä oli esimieheni postitarkastaja Miettinen. Häntä piti soutaa aamuun saakka, hän käytti asemaansa väärin.

Minulla oli tarkoitus aloittaa kertomus ensimmäisestä Haltin kesävaelluksesta. Tuli yllättäviä askarteluita väliin, enkä ehtinyt lukemaan matkakertomustani matkasta. Monitoimitulostin heitti myös tulostamasta, enkä yrityksistä huolimatta saanut sitä toimimaan. Onhan tuo jo yli 20 vuotta vanha. Tilasin eilen uuden ja torstaina lupasivat olevan perillä.

Toivon kaikille hyvää vointia ja viruksista vapaata kesälämpöä terveisin Posti-Pekka

Ikkunan läpi kuvattu, maassa oli lunta vielä klo 11.00 vaikka satoi vettä.
Rastikaisa 1063 m korkea Norjan tunturi

Viikko 25

Mitenkähän kulunutta viikkoa 25 kuvailisi säiden osalta. Taitaa parhaiden osua kohdalle, kun kirjoitan, että viikko oli normaali Utsjoen juhannusviikko. Sillä yleensä juhannusviikko on meillä viileä, jos ei suorastaan kylmä. Öisin lämpötila oli +3,4 ja +7,3 asteen välillä. Poikkeuksen teki maanantaiyö, jolloin lämpötila oli +9,3 astetta. Päivisin lämpötilat olivat +11,3 ja +18,7 asteen välillä. Poikkeuksen teki eilinen sunnuntai, jolloin lämpötila nousi +22,6 asteeseen. Perjantai, juhannusaatto oli se kylmä päivä, vain +10,7 astetta lämpimillään, kun aurinko pääsi hetken lämmittämään. Aurinkoisia päiviä olivat keskiviikko, torstai, Juhannuspäivä ja eilinen sunnuntai. Kun tuuli puhaltelee luoteen ja pohjoisen suunnalta, niin säät pysyy viileänä vaikka aurinko paistaisikin.

Tenossa vesi laskee, on silti vielä tulvassa, jota lisää Norjan puolen Rasticaisojen lumen sulamisvedet. Vesi alkaa nousemaan illalla ja kääntyy laskuun aamulla. Öisin on tuntureilla kylmää, niin sulaminen hidastuu. Vesi on joessa roskaista ja harmaata Norjan rannan läheisyydessä Levajoen suun alapuolelta aika pitkälle myötävirtaan.

Luonto heräilee hiljalleen, tuomessa alkavat kukat aukeilemaan. Pihlajassa ei ole vielä edes nuppuja. Luonnonkukat kukkivat, ainakin varhaisimmat lajit. Kullerot ovat nupuillaan, ruohokanukka ja muut tienvarsikukat kukkivat. Meidän pihalla kävi kato Lapinunikon ja Akillean kohdalla. Molempia on kasvanut ja kukkinut pihallamme useassa paikassa. Nyt on noussut ja alkanut kukkimaan vain muutama. Istutettavat kukat on Liisalla vielä kasvamassa taimina kasvihuoneessa. Kukkivat sitten loppukesän puolella. Marjat kukkivat runsaasti, mutta se ei vielä lupaa mitään hyvää ja varmaa marjasatoa. Sen verran on kuitenkin lämmintä ollut, että pölyttäjiä on liikkeellä.

Juhannusaattona oli sopevan viileä päivä käyttää matkustamiseen. Lähdimmekin käymään Norjassa, täydentämään ruokatavaroita määrätyiltä osin. Norjassa emme nähneet kasvomaskeja missään. Tanan kaupoissa oli käsidesinfiointi ainetta oven lähellä käyttämiseen kehottavine kyltteineen. Hedelmien kohdalla on taas yksi niitä kummallisia tuontikieltoja. Samalla lailla pakattuja ranskalaisia omenoita on Suomen kaupoissa (ei Utsjoella) ja Norjan kaupoissa. Mutta niitä ei saa tuoda itse maahan.

Ajelimme vielä Tanasta eteenpäin ja pysähdyimme Tanaelvan törmälle juomaan omia kahveja. Silloin vyöryi mereltä tummia ja vettä hieman tihuttavia pilviä mantereelle päin. Läheltä löytyi vanhan maalaistalon kasvihuone. Kyllä oli runsaasi erilaisia kukantaimia myynnissä, mutta ne taas olivat tuontikiellon alaisia kasveja. Mukava niitä oli ihailla. Sitten tapahtui Seijalle ihastus, kun esille tuli suloisen näköinen karitsa. Kyllä me Liisan kanssa myös ihastuimme. Ihastuminen oli niin voimakas, että mukaanhan se piti ottaa. Laitan siitä kuvan kirjoituksen alle.

Oli eilen kesän pisin päivä ja niin ollaan menossa loppukesää kohden. No meillähän kesä oikeasti alkaa vasta Juhannukselta. Joten emme ala vielä suremaan kesän loppumista. Ne ovat hellepäivät vielä edessäpäin.

Hyvää vointia ja kesää kaikille terveisin Posti-Pekka

Tässä suloinen karitsamme pihanurmikolla
Vielä tunniostamaton vesilintu rannassamme
Yksi harvoista kukkiiOLYMPUS DIGITAL CAMERA
Rentukka, vieressä osa saniaisesta
Tenon vesi nousi aivan kesäsaunan portaiden viereen
Veneilläkin olisi ollut lyhyt matka veteen
Tuntirista tuli paljon hiekkaa ja osa jäi meidän rantaan roskien kanssa

Viikko 24

Keskipohjanmaa lehden viikkojen numerointi on mennyt vähän pieleen. Niiden kalenterissa viime viikon järjestysnumero oli 23, oikea järjestysnumero on muissa kalentereissa 24. Eihän siinä nyt niin vakavaa ole tapahtunut. Olen vain kirjoituksiini laittanut väärän viikon numeron.

Kulunut viikko oli säiden osalta aivan hyvä viikko. Alkuviikosta lämpötilat olivat vähän alhaisempia kuin loppuviikosta. Lämpötilat olivat riippuvaisia, miten aurinko pääsi paistamaan. Kahtena yönä lämpötila laski +3,4 asteeseen. Muina öinä lämpötilat olivat +6,1 asteen ja +9,4 asteen välillä. Päivälämpötilat olivat +9,8 asteen ja +23,3 asteen välillä. Lämpimin päivä oli lauantai.

Lintumaailmassa ei ole nyt tapahtunut mitään yllätyksiä. Haapanoita, jotka edellisessä kirjoituksessani nimesin Punasotkiksi, ei ole näkynyt. Telkkien kohdalla kävi niin kuin pelkäsin etukäteen. Samaan pönttöön muni useampi naaras ja hautojaksi ei alkanut yksikään. Näin näyttää käyneen kahdessa pöntössä. Lähinnä taloamme olevassa pöntössä oli haudonta jo käynnissä, mutta sitten loinen (näin nimesivät kerran luontoillan asiantuntijat) kävi munimassa ja hautoja lopetti. Yhdessä pöntössä vielä eilen oli haudonta käynnissä.

Kirjosieppoja ei ole näkynyt eikä kuulunut meidän pihapiirissä. Västäräkillä on jossain pesä ja lentelee pihallamme. Rastaita ei ole onneksi näkynyt, muina kesinä on pesinyt pihapuissamme. Vesilintuja näkyy uivan Tenossa, jonka vesi on jo laskenut paljon ja rantaviiva on kaukana. Peäsnjeärajoki, joka laskee rajajokenamme Tenoon, laski valtavasti hiekkaa rantaamme. Nyt odottelemme veden laskeutumista, että näemme millaisen hiekkarannan saimme kivikkoisen rannan tilalle. Hiekka kuultaa veden läpi.

Kävin viikko sitten TK:ssa, kun näkö- ja kuuloelimiin tuli vähän häikkää. Toiseen silmääni ei kosteuttava geeli tehonnut, eikä toiseen korvaani Audi-spray. Lääkäri tutki ja antoi andibiottitippoja mukaan. Korvassani oli kuivunutta vaikkua ja sen poisti hoitaja. Hoitajan kanssa oli liotuksen aikana mukava keskustella. Otti ison ruiskun ja alkoi täyttämään sitä lämmitetyllä liuottimella. Sanoin hänelle, ethän vain koko ruiskullista kerralla ruiskuta korvaani? Sanoin, että tulee jo toisesta korvasta ulos. Hän lupasi tuiskuttaa vain vähän kerralla ja katsoa välillä miltä korvassa näyttää. Sanoin hänelle, että korvissa pitää olla läpiveto, mutta vain puheille. On helpompi elää, kun päästää epämiellyttävät puheet läpi korvien, eikä ala niitä märehtimään.

Aika lujassa oli vaikku, lopuksi piti hakea pihdit avuksi. Sanoin hänelle, meinaatko linjapihdeillä vetää? Hoitaja näytti oikein sirot pitkillä ja ohuilla leuoilla varustetut pihdit. Kohta oli pihtien kärjessä kuivunut vaikkupala. Totesimme yhdessä, että ei ihme, jos oli niin lujassa. Olihan meillä muutakin keskusteltavaa.

Sanoin hänelle, että tukka on kuin artistilla, ei puutu mieheltä kuin soitin. Kun ajelin kotia kohden muistin, että onhan minulla soitinkin. Lapin hävityksen aikana, oliko ne vuodet 1944-45. Olimme evakossa Kalajoen Rahjassa, äidin synnyinkodissa, äidin veljen perheen luona. Siellä oli virsikannel, jota minäkin opettelin soittamaan. Innostuin sitten myös sellaista rakentamaan. Leena siskon kanssa kävimme koulua Kalajoella ja siellä asuimme viikot. Kävin Santaholman sahalta ostamassa kuusilautaa kanteleen kantta ja pohjaa varten. Kalajoella oli kuuluisa kanteleiden rakentaja Kilpinen (näin muistan nimen). Menin hänen luokseen höyläyttämään kannen ja pohjan oikean vahvuisiksi. Kilpinen katseli lautoja ja sanoi, mistä olet näin oksaista lautaa saanut? Laudoissa oli 2 kpl nuppineulan pään kokoista oksaa. Sain laudat höyläytettyä ja myös tein virsikanteleen ja sillä myös soittelin vielä Rovaniemelläkin. Kyllä olen tuonut sen tänne Utsjoelle asti, jossain se täällä talossamme on. Ainoa vaikeus oli, että soittamisessa tarvittava troka ( onkohan tuo nimi oikea?), piti tehdä myös itse. Ei ollut rahaa ostaa musiikkikaupasta. Siinä omatekosessa jouhet eivät tahtoneet pysyä tarpeeksi kireällä. Hevoseltahan ne jouhet otettiin.

Meni tämä kirjoitukseni aika vanhojen asioiden muistelemiseksi. Mutta sieltä Rahjasta on nuoruusajoilta ja myöhemminkin, niin rakkaita ja mieluisia asioita hyvin pysynyt mielessä, että usein on ajatukseni siellä. Leikki- ja muukin kaveri, serkku- Pauli täyttää 23.06.20 90 vuotta.

Toivon kaikille terveyttä ja hyvää viruksista vapaata kesää terveisin Posti-Pekka

Tunturista laskesva Peäsnjkeärajoki kuohuu vielä näin valkoisena
Kuolanbionipenkki oli 2 vikkoa sitten tällainen.