Viikko 42

Viikolla 42 saimme sen verran lunta, että maisemat ovat valkoiset ja vain kahtena päivänä lämpötila kävi päivällä hyvin vähän plussalla. Kaikkina muina päivinä lämpötila oli ympäri vuorokauden miinuksella. Kylmin yö oli keskiviikkoyö -14,4 asteen pakkasella. Kylmin päivä oli keskiviikko, jolloin oli -13,5 astetta pakkasta.

Tiistai 19.10, joka oli Utsjoelle saapumisen 66 vuosipäivä, oli lämpimillään -0,3 astetta ja kylmimmillään -8,5 astetta. Säätä saattoi sanoa aurinkoiseksi, sillä hyvin ohutta pilviharsoa oli taivaalla liikkeellä. Oli hieno sää ajella parturimatkalla Tana bruussa. Matti Rytinki muutti parturiliikkeensä muutama vuosi sitten Nuorgamista sinne. Asiakkaat olivat enimmäkseen norjalaisia, siinä syy muuttoon.

19.10.1995 päivä oli täysin selkeä, lämpötila -10 astetta, Tenojoessa leveät rantajäät ja niiden välinen alue runsaassa jääsupossa. Lähdimme Rovisuvannosta 18.10 iltapäivällä kohti Utsjokea. Jouduimme yöpymään Bogdanoffissa, perämoottorin rikkoonnuttua Ylä-könkään alapuolella. 19.10 aamulla lähdimme liikkeelle sauvomalla paksussa supossa. Saavuimme klo 11.00 – 12.00 välisenä aikana Onnelan suvantoon Äimäjoen suuhun leveän rantajään reunaan.

Postiveneen kuljettaja, Uula Lukkari lähti hakemaan Äimäjoelta miestä ja hevosta siirtämään postia Onnelaan, jossa Utsjoen postitoimisto sijaitsi. Minä lähdin kävelemään sinne edeltä käsin. Lunta oli vajaa 10 sm ja oli hevosilla kuljettu tie, joka johti postiin. Matkalla tuli polkupyörällä vastaan Julius Lukkari, hän oli ensimmäinen Utsjoen kk:n asukas, jonka tapasin ja meistä tuli hänen elinaikainen ystävä Lahja vaimonsa kanssa.

Postissa oli nuori nainen odottamassa, että pääsee luovuttamaan postitoimiston minulle. Ylen ynseän näköinen oli toimisto sisältä ja sen yhteydessä oleva asuinhuone. Repaleiset, tapetoidut pahvit irvistelivät seinillä. Tiilistä muuratut uunit olivat lämmityskiellossa. Ainoa keittoväline oli heikkokuntoinen priimus. Olin ollut kaukaa viisas ja ottanut kotoa matkaan työkaluja, niillä sain priimuksen sen verran tohisemaan, että saatoin valmistaa syötävää. Siitä se elämä lähti hiljalleen rullaamaan ja paikallisiin ihmisiin tutustumaan.

Olen saanut käydä todellista elämän koulua. Tähän saakka on Herra auttanut.

Toivon kaikille hyvää kaikilta viruksilta vapaata elämää, terveisin Posti – Pekka

Asunto on jo asutttavan näköinen tässä kuvassa.
Jääsuppoa oli Tenojoki täynnä.
Ei näytä kuva millään siirtyvän oikeassa asennossa.

Viikko 42

Viikolla 42 saimme sen verran lunta, että maisemat ovat valkoiset ja vain kahtena päivänä lämpötila kävi päivällä hyvin vähän plussalla. Kaikkina muina päivinä lämpötila oli ympäri vuorokauden miinuksella. Kylmin yö oli keskiviikkoyö -14,4 asteen pakkasella. Kylmin päivä oli keskiviikko, jolloin oli -13,5 astetta pakkasta.

Tiistai 19.10, joka oli Utsjoelle saapumisen 66 vuosipäivä, oli lämpimillään -0,3 astetta ja kylmimmillään -8,5 astetta. Säätä saattoi sanoa aurinkoiseksi, sillä hyvin ohutta pilviharsoa oli taivaalla liikkeellä. Oli hieno sää ajella parturimatkalla Tana bruussa. Matti Rytinki muutti parturiliikkeensä muutama vuosi sitten Nuorgamista sinne. Asiakkaat olivat enimmäkseen norjalaisia, siinä syy muuttoon.

19.10.1995 päivä oli täysin selkeä, lämpötila -10 astetta, Tenojoessa leveät rantajäät ja niiden välinen alue runsaassa jääsupossa. Lähdimme Rovisuvannosta 18.10 iltapäivällä kohti Utsjokea. Jouduimme yöpymään Bogdanoffissa, perämoottorin rikkoonnuttua Ylä-könkään alapuolella. 19.10 aamulla lähdimme liikkeelle sauvomalla paksussa supossa. Saavuimme klo 11.00 – 12.00 välisenä aikana Onnelan suvantoon Äimäjoen suuhun leveän rantajään reunaan.

Postiveneen kuljettaja, Uula Lukkari lähti hakemaan Äimäjoelta miestä ja hevosta siirtämään postia Onnelaan, jossa Utsjoen postitoimisto sijaitsi. Minä lähdin kävelemään sinne edeltä käsin. Lunta oli vajaa 10 sm ja oli hevosilla kuljettu tie, joka johti postiin. Matkalla tuli polkupyörällä vastaan Julius Lukkari, hän oli ensimmäinen Utsjoen kk:n asukas, jonka tapasin ja meistä tuli hänen elinaikainen ystävä Lahja vaimonsa kanssa.

Postissa oli nuori nainen odottamassa, että pääsee luovuttamaan postitoimiston minulle. Ylen ynseän näköinen oli toimisto sisältä ja sen yhteydessä oleva asuinhuone. Repaleiset, tapetoidut pahvit irvistelivät seinillä. Tiilistä muuratut uunit olivat lämmityskiellossa. Ainoa keittoväline oli heikkokuntoinen priimus. Olin ollut kaukaa viisas ja ottanut kotoa matkaan työkaluja, niillä sain priimuksen sen verran tohisemaan, että saatoin valmistaa syötävää. Siitä se elämä lähti hiljalleen rullaamaan ja paikallisiin ihmisiin tutustumaan.

Olen saanut käydä todellista elämän koulua. Tähän saakka on Herra auttanut.

Toivon kaikille hyvää kaikilta viruksilta vapaata elämää, terveisin Posti – Pekka

Viikko 40

Kolme kuukautta on kulunut edellisestä kirjoittamisesta. Joten on syytä alkaa kirjoittelemaan ennen kuin häviää se vähäinenkin kirjoitustaito. Loppu puolisko kesästä kului vähäsateisena vaihtelevine lämpötiloineen. Kyllä kai siellä joku hellepäiväkin sattui kohdallemme. Marjavuosi oli kaikkineen kohtalainen, hilloja löytyi niille jotka tunsivat paikat ja jaksoivat hakea. Mustikoita oli paikoitellen hyvinkin, myös ne olivat vähän hakusella. Puolukoita oli sitten runsaasti ja niitä löytyi vielä hyväkuntoisena viime lauantainakin.

Idän vihulaiset, kyttyrälohet, valloittivat Tenon ja Näätämöjoen. Noista syötäväksi (yleensä) kelpaamattomista valloittajista on kirjoiteltu ja vielä enempi keskusteltu paljon. Aika vähäiseksi on niiden tutkiminen vielä jäänyt eikä niiden elintavat ole täysin selvillä. Kutemisensa jälkeen ne kuitenkin kuolevat ja niitä kuolleita tulivat merikotkatkin tänne syömään. Yksi uros kyttyrä tarttui minunkin vaappuun noin 25 vuotta sitten. Oli elokuu ja uros kyttyrä oli todella ruma ilmestys. Silloin ei noista kyttyröistä ollut juttua liikkeellä, joten suu oli ymmyrkäisenä, kun sen veneeseen haavin.

Ruska alkoi kehittymään jo hyvissä ajoin elokuussa ja saavutti väriloistonsa syyskuun alkupäivinä. Voidaan sanoa, että ruska oli komeimmillaan tai värikkäimmillään 10.9. Kävimme 11.09 virkistysmatkalla Norjassa ja saimme ihailla ruskan väriloista myös Norjassa. 12.09 vasten yöllä oli pakkasyö, kun päivällä tuli tuulen puuskia, niin lehtiä varisi runsaasti puista. Siitä alkoi ruskan alasajo. Kun katsoi ruskaa kauemmas, niin ei se vielä kovin paljoa väriloistoon vaikuttanut.

Matkailijoita oli liikkeellä paljon ja nyt myös ulkomaalaisia. Norjaan pääsy oli tiukassa, vain koronarokotustodistus ja henkilöllisyystodistus sai norjalaiset nostamaan pukin pois tieltä. Tenontiellä (meidän tie) oli vilkas liikenne. Liikenne oli aamupäivällä ja heti puolen päivän jälkeen Karigasniemen suuntaan. Iltapäivällä ja vielä illallakin Karigasniemestä Utsjoelle päin. Kun ruska-aika loppui, niin liikennekin loppui, jonkin verran oli riekkomiehiä liikkeellä.

Pihlajat ovat nyt kantaneet runsaan sadon, linnuilla on runsain mitoin syömistä. Meillä syönnin aloittivat rastaat, jotka söivät vain yhdestä pihlajasta. Viime viikolla ilmestyivät tilhet ja ne syövät kasvihuoneen vieressä olevasta pihlajasta. Aloittavat syönnin latvasta ja laskeutuvat alaspäin syöden hyvin tasaisesti marjat pois.

Nyt on maisemat tasaisen harmaat, lehtipuut ovat alastomat, ei lehden lehteä näy yhdessäkään puussa. Muutama pakkasyö, joissa lukemat hyvin pieniä, on ollut. Meteologit ennustavat keskiviikosta alkaen jatkuvia yöpakkasia ja lauantaille runsasta lumisadetta. Ensiviikolla pakkasta olisi sitten jo päivälläkin, joten talven pohjaa alkaa tekemään. Kun ei ollut Mikkelin talvea, niin näyttää siltä, että entiset merkit pitävät vielä paikkansa, talvi tulee sitten melkein kerta heitolla.

Lauantaina laitoin talvilinnuille syöttöpöntön. Kun oli kantanut osan tarvikkeista paikalle, johon aioin sen pystyttää, alkoivat ensimmäiset tiaiset lennellä paikalle. Ladattuani pöntön auringonkukansiemenillä, oli tieto syöttöpöntöstä levinnyt. Tiaiset, tali- hömö- ja lapintiaiset alkoivat ahkerasti hakemaan siemeniä. Viikolla Liisa oli ripustanut viereisen kuusenoksalle verkkopussiin poronkuuta. Kyllä näyttää tiaisille poronkuu maistuvan. Yli viikko sitten kävi parvi punatulkkuja katsomassa, josko ruokapöytä olisi katettuna. Tätä kirjoittaessani, oli ilmatieteellinen jo muuttanut ennusteitaan lauhempaan suuntaa, mutta lumisemmaksi. Norja näyttää vielä pysyvän alkuperäisissä ennustuksissaan.

Toivotan kaikille hyvää, turvallista ja viruksista vapaata syksyä terveisin Posti – Pekka 

Kyllä ne Liisan kukat kukkivat tänäkin vuonna.

Telkkien seuranta

Kesämme on suurin piirtein puolivälissä, kun elämme heinäkuun 14 päivää. Edellisestä kirjoituksestani on kulunut lähes 2 kuukautta. Olemme kaikkia saaneet nauttia lämpimästä, osittain kuumasta kesästä. Teidän ei ole tarvinnut vaivautua lukemaan kirjoituksiani, eikä minun kirjoittamaan niitä. Joten on tasapeli siinä asiassa.

Nyt ajattelin kirjoittaa telkkien elämästä meidän rannassa ja pöntöissä. Varsinaisesti telkille olen tehnyt aikoinaan kolme pönttöä, jotka kaikki ovat nähtävillä olohuoneemme ikkunasta. Yhdessä pöntössä oli muutamia vuosia sitten kamera ja sen näyttöpääte olohuoneessa pöydällä. Sen avulla saimme tutustua telkkien käyttäytymiseen muninnasta hautomiseen ja poikasten jokeen vientiin. Kiinalainen näyttöpääte sippasi eikä uutta ole tullut hankittua.

Tämän vuoden keväällä, kun rantaan tuli isompi sula, ilmestyi ensimmäinen telkkäpari siihen. Vähitellen sulan isonnuttua ja jäiden lähdettyä, telkkien lukumäärä kasvoi. Ikkunasta oli mukava seurata niiden uiskentelua ja kisailua. Urokset kilpailivat naaraista ja siinä syntyi kiivaitakin takaa-ajoja. Lopuksi rantavedessä oli 5 naarasta ja uroksia oli ainakin yksi enempi.

Kun oli 5 naarastelkkää ja 3 pönttöä, niin siinähän kävi pöntöt vähäksi. Samaan pönttöön kävi sitten munimassa useampi naaras ja munia tuli niin paljon, että kukaan ei alkanut hautomaan. Minä aloin sitten pönttöjen hoitajaksi, niin kuin aikaisempinakin vuosina. Poistin munia pöntöistä, jätin niihin 8-9 munaa, jotta ensimmäisenä muninut alkaisi hautomaan. Lähinnä taloa sijaitseva pönttö näyttää vuodesta toiseen olevan halutuin.

Kun telkkä saa munittua 8-9 munaa, se alkaa hautomaan ja peittää munat itsestään nyppimällä untuvalla. Telkkä, jolla on tarve saada munittua, munii sitten untuvien päälle ja lentää tiehensä. Poistin pöntöistä 23 munaa ennen hautomista ja hautomisen alkuvaiheessa. Keskimmäisessä ja lähinnä rantaa sijaitsevassa pöntössä, munat aina vain lisääntyivät. Kyllästyin niiden poistamiseen ja olin tyytyväinen, kun kahdessa pöntössä haudonta sujui hyvin.

Heinäkuun alkupäivinä, kun telkkiä ei enää ilmestynyt istumaan pönttöjen katoille. eikä muutenkaan uiskennellut rantavedessä. Lähdin tarkastamaan pönttöjä. Lähinnä taloa sijaitsevassa pöntössä oli hautominen onnistunut, kaikki munat olivat kuoriutuneet. Keskimmäisessä pöntössä oli 10 peittämätöntä munaa. Kolmannessa pöntössä oli 8 osittain peitettyä munaa. Kaikki munat olivat kylmiä, joten niitä ei oltu enää hautomassa.

Mikä oli syynä, että 8 munaa sisältävässä pöntössä haudonta oli keskeytynyt. Haudonnan loppuaikoina aloin jo arvailemaan, että jotain on vialla. Näiden kahden aika lähekkäin olevan pöntön katolla istuvan tai makaili kaksikin naarastelkkää vierekkäin. Häiritsikö näiden ylimääräisten telkkien katolla istuminen hautomista niin, että hautominen keskeytyi? Näin on käynyt aikaisempinakin kesinä.

Vuosia sitten, kun pöllöjä oli paljon, Jorma teki pöllölle pöntön, jonka sijoitti isoon koivuun korkealle. Koivu on kauempana rannasta eikä näy sisällemme. Jorma oli tänä keväänä nähnyt telkän menevän pönttöön. Olin kastelemassa kukkapenkkiä pöntön läheisyydessä. Kuulin pöntöstä kolinaa, kun telkkä käänteli munia, joten siellä oli haudonta käynnissä. Näin myöhemmin, kun telkkä meni pönttöön ja pöntön suuaukon reunoissa oli untuvaa. Nyt pitäisi Jorma mennä jatkotikkailla katsomaan, mikä on tilanne. Onko munat kuoriutuneet ja haudonta onnistunut? Samalla saisi laskea pönttöä alemmaksi. Pöllöjä ei ole meidän maisemissa, eikä ole myyriä eikä sopuleita. Myyristä on täydellinen kato, en ole tänä vuonna nähnyt yhtään myyrää. Lintujen syöttöpaikalla ei talvella näkynyt yhtään myyrää eikä jälkiä.

Tänä vuonna muita vesilintuja on ollut hyvin vähän liikkeellä rannallamme. Vain muutaman kerran alkukesästä näkyi koskelo pari rannassamme. Jotain lajia hanhia ui alkukesästä lähellä rantaa myötävirtaan. Vauhti oli sen verran nopeaa, että tunnistamista ei ehtinyt suorittamaan. Joutsenia lensi useita kertoja ja uiskenteli ylempänä ja alempana virrassa. Joutsenia voimme ehkä vielä nähdä syysmuuton aikoihin, kun poikasten kanssa laskeutuvat muuttomatkalla Tenoon levähtämään ja ruokailemaan.

Toivon kaikille hyvää ja kaikista viruksista vapaata kesän jatkoa terveisin Posti-Pekka

Viikko 20

Hitaasti, mutta varmasti keväämme edistyy ja osoittaa todeksi sen, että sääennustukset ovat edelleen karkeita ennustuksia. Viime viikon perjantaille ja lauantaille ennustetut runsaat lumisateet jäivät välille. Perjantai oli pilvinen poutapäivä, lauantaita vasten yöllä oli satanut sen verran lunta, että näkyi paikoitellen. Lauantaina tuulisessa säässä vähän hiutaloi kosteaa lunta. Lämpötila lämpimillään oli keskiviikkona +14,7 astetta. Loppuviikosta oli päivällä juuri ja juuri +5 astetta lämpimillään. Kylmimmillään päivällä alle +2 astetta. Viime yönä lämpötila laski -3 asteeseen. Jäätkin menivät niin, että niiden katsomiseen ei ollut aihetta. Ylä-Tenon jäiden mukana tuli sen verran tulvavettä, että rannat puhdistuivat, jäistä suurimmaksi osaksi. Nyt vesi laskee kovaa vauhti, kun sateet jäivät tulematta, eivätkä kylmähköt säät sulata lunta Norjan tuntureilta.

Lintumaailmassa on aika rauhallista, telkkiä näkyy olevan 2 paria, joten 3 pönttöä riittää. Eilen kävin kurkistamassa niihin ja kahdessa oli muutamia munia peittämättömänä. Joka osoittaa, että hautominen ei ole vielä alkanut. Munivat ensin 8-9 munaa ja Alkavat sitten hautomaan ja peittävät untuvilla munat poistuessaan pöntöstä. Perjantaina aamupäivällä ui myötävirtaan 2 hanhea, toinen oli vähän pienempi. Sen verran tunnistin, että eivät olleet Tiibetin hanhia, kiljuhanhia eikä valkoposkihanhia. Ei siinä paljon sekunteja ehtinyt kulua, kun häipyivät näkymättömiin.

Rannalla näkyy 2 liroa ruokailevan, varsinkin aamuisin, sisältä voi katsella. Kesälintuja vastaräkkien lisäksi on tullut kirjosieppoja ja järripeippoja. Järripeipot ovat tällä hetkellä lintujen syöttöpaikan ahkerimmat kävijät. Aamulla ennen klo 6 ovat jo syömässä ja illalla klo 21 tienoilla viimeisenä. Eilen laitoin vielä auringonkukansiemeniä, kun olivat syöneet entiset.

Lumi alkaa olemaan aika vähissä, pihallamme on sen verran kinosta, että saan siitä vielä tämän viikon tarpeeni. Rannassa on yksi jääteli, saa nähdä vieläkö siitä ensiviikolla on jotain jäljellä. Mihinkä minä tarvitsen lunta tai jäätä. Vaihtolämpökylpyä varten, saunapäivinä annan jaloilleni vaihtolämpökylpyjä. Isossa pesuvadissa on kuumaavettä ja pienemmässä vadissa kylmää vettä lumen kanssa. Löylystä tulon jälkeen jalkaterät 10 sekunniksi kuumaan ja sitten 10 sekunniksi kylmään lumiseen veteen. Näin siirrän jalkoja vuorotellen pesuvadista toiseen noin 8 kertaa. Kuuma vesi jäähtyy ja vettä pitäisi vaihtaa, mutta luminen vesi pysyy kylmänä. Kuumassa vedessä pidän viimeisenä ja vähän pitempään.

Mikä on tulos kylvystä, saan nukkua rauhassa yön, ei tarvitse illalla voidella särkyvoiteella ja hieroa jalkalihaksia. Lumen loppumisen jälkeinen aika on vielä mietintämyssyn alla. Liisa kyllä kehotti laittamaan lunta pakastearkkuun. Lumi pitäisi laittaa annospusseihin. Ensi viikolla kirjoitan sitten vähän muustakin kuin säästä.

Toivon kaikille hyvää vointia ja kevätkesää, meillekin ennustavat ensi viikolla +24 astetta. Lämpimin terveisin ja kaikista viruksista vapaata elämää Posti-Pekka

Viikko 19

Niin siinä kävi, että varsinaista jäidenlähtöä emme tänä keväänä Tenojoessa näe. Talven ohuet jäät ovat hiljalleen hajonneet ja menneet vähän veden mukana myötävirtaan. Aittisuvannon, Nollamin ja Osman suvantojen jäät ovat vielä paikoillaan. Osman suvannon jäät olivat ainakin eilen iltapäivällä paikoillaan. Rantajäitä on jäänyt monin paikoin matalikoille ja kivisiin paikkoihin, vähäisen veden johdota. Täällä meidän seudulla pienistä sivujoista tulee vettä niin kuin kesällä. Lauantain ja eilisen päivän sateet, jotka tulivat osin vetenä ja suurimmaksi osaksi hyvin märkänä lumena, toivottavasti saavat jokien veden nousemaan.

Viime viikon alkupäivinä oli vielä lämmintä sen verran, että lumet salasivat. Helatorstaina lämpötila alkoi jo laskemaan, päivälämpötilat olivat korkeimmillaan +4,4 astetta ja öisin enimmäkseen +0,3 asteen tuntumassa. Meteorologit ennustavat alkuviikosta jopa +15 asteen lämpötiloja, silloin kyllä lumet alkavat sulamaan tuntureillakin.

Muuttolintujakin on alkanut ilmestymään maisemiimme. Västäräkki ilmestyi pihapiiriimme Äitienpäivänä ja on kylmistä säistä huolimatta pysytellyt pihapiirissämme. Lintulaudallemme ilmestyi perjantaina 2 järripeippoa. Tänään, kun oli ulkona ja seurasin lintujen hyörinää, niin oli punatulkkuja, talitiaisia, hömötiaisia, viherpeippoja, järripeippoja, urpiaisia ja varpusia. Osa linnuista noukkii maahan pudonneita siemeniä, siemenet ovat maassa kostuneita ja kuoret pehmeät avata. Huomenna pitää taas tarkistaa siemenien tilanne syöttöpöntössä.

Viime viikolla lenteli joutsenpari Tenon yllä ja ne nähtiin joessa ja vuoroin jäällä meidän alapuolella. Telkät ilmestyivät rantaamme viime viikon alussa. Laitoin pönttöihin uutta kutterinlastua pehmikkeeksi. Vielä emme ole havainneet niiden käyvän pöntöissä. Ne ovat niin ovelia, että lentävät lähellä maan- ja vedenpintaa pönttöön mennessä ja sieltä poistuessaan. Emme ole havainneet niiden soidinelehtimistä, joten kylmä on pitänyt tunteet alavireisenä.

Tänään kävin vaihdattamassa kesärenkaat autooni. Se oli toinen kerta, kun en itse suorittanut renkaiden vaihtoa. Vuosi sitten, kun vaihdoin itse, väännähti toinen jalka ja polven paraneminen oli hidas prosessi. Kyllä sen 20 € kannatti maksaa, sai istua pehmeällä tuolilla 15minuuttia kädet ristissä. Lokakuun 22 päivänä suoritettu aorttaläpän pallolaajennus, on nyt tuottanut myönteisiä tuloksia. Huhtikuun alussa huomasin, että en enää hengästy kävellessä. Niin olen hiljalleen pidentänyt kävelymatkoja. Aikaisemmin 200 metrin kävelymatka hengästytti niin, että oli pysähdyttävä levähtämään istuen. Tänään kävin kävelemässä ainakin 1,5 km lenkin pysähtymättä kävelyn aikana. En hengästynyt, tuli hiki ja pientä väsymistä tuli. Ennen kävelemään lähtöä tein pihalla kevättöitä. Olen kiitollinen ja onnellinen, kun pääsin eroon hengästymisestä.

Toivon teille kaikille hyvää vointi, kevättä ja kesää etelän ystäville. Toivon myös, että korona ei Teitä tavoita. Lämpimin terveisin Posti-Pekka

Viikko 17

Yrjön öiden pakkasten johdosta olemme saaneet “nauttia” pakkasöistä aivan näihin päiviin saakka. Kylmin yö oli tiistaina 5.5, jolloin oli -11,3 astetta. Viime yönäkin oli vielä -5,3 astetta. Yöpakkasten johdosta tuntureilla on ollut vielä hyvät hiihto- ja kelkkakelit. Uutta luntakin satoi perjantaina illalla ja lauantaiyönä, niin oli pehmeää lunta hiihdellä. Täällä alhaalla uusilumi sulatteli vanhaa lunta. Yöpakkaset ovat hidastaneet lumen sulamista ja aurinkoiset päivät ovat haihduttaneet sulamisvedet taivaalle.

Tenojoen jääkin on ollut valkoinen kuin talvella, joten aurinko ei ole päässyt haurastuttamaan ohuita jäitä. Rannoilla on pitkät sulat, joissa joutsenet ovat voineet levähdellä ja odotella jänkien sulamista. Nuorgamin tiellä on nähty sorsapari kävelevän maantiellä, autoilijat ovat joutuneet jarruttelemaan etteivät jää auton alle. Tenojoen vesi on harvinaisen alhaalla, se ei täällä meidän seudulla näy, mutta muualla ovat loivat rantakivikot näkyvissä. Minkälainen on sitten jäiden lähtö? Taitaa olla melko vaatimaton jäiden lähtö, kun vettä ei lumesta synny. Nähtäväksi jää toteutuuko tälle viikolla luvatut vesisateet ja lumet alkavat sulamaan myös tuntureilla. Jos jäät olisivat edes normaalin paksuiset, niin vähällä vedellä olisi jääpatojen syntymisen vaara.

Alla on Kebnekaise – Abisko vaelluksemme loppuosa.

26.07 klo 6.30 nousin laittamaan aamupuuroa ja mustikkasoppaa. Keittiön lattialla nukkui 3 miestä ja niitä oli varottava. Aamuaskareissa, pakkaamisessa ja vaatteiden ripustamisessa rinkkojen päälle kuivumaan, meni niin paljon aikaa, että lähdimme kävelemään kohti Sälkastugornaa vasta klo 8.30. Matka oli 15 km helpohkoa maastoa, jossa oli merkitty polku. Sää oli heikko tuulinen ja puolipilvinen. Sälkastugornassa pysähdyimme levähtämään ja syömään eväitämme. Päiväkirjani jäi tästä eteenpäin vähän vajavaiseksi jaa muun muassa kelloajat puuttuvat kokonaan. Kuljimme Suomen kelloajan mukaan, saavuimme tuville tuntia ennen ja lähdimme aamuisin tuntia ennen ruotsalaisia.

Sälkastugorna sijaitsee Ruotsin kuuluisalla vaellusreitillä Kunsgleden, joka on noin 500 km pitkä, päätepisteen ollessa Abiskossa. Levähdyksen jälkeen jatkoimme matkaa Sälkastugornaan, jonne oli matkaa 12 km. Reitti kulki alavassa helppokulkuisessa jokilaaksossa. Reitille oli tehty vetisiin ja louhikkoisiin paikkoihin lankuista kävelytietä. Ruotsalaiset sanoivat niitä lankkuvegeneiksi. Sälkastugornassa oli tupavalvoja, jolle maksoimme yöpymisemme. Samoin siellä oli kauppa, josta sain ostaa mm. kuivamuonaa. Ehdimme syödä ja valmistaa sänkymme ennen muden vaeltajien saapumista.

27.07 nousimme ylös ennen muita ja aamupalan jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa kohti Alesjaurestugornaa, jonne oli matkaa 23 km. Alkumatka noin 9 km oli helppokulkuista jokilaaksoa. Sitten oli jyrkkä nousu 1180 metriä korkealle selänteelle. Selänteen jälkeen alkoi, aluksi jyrkkä, lasku seuraavaan jokilaaksoon. Rinteessä oli pitkän matkaa kantavaa lunta, jota pitikin oli helppo kävellä. Alesjaurestugornaan saavuimme sopivasti ennen muita vaeltajia. Ehdimme ruokailla ja jäimme odottamaan saunan lämpenemistä. Siinä oli nestekaasu lämmitteinen kiuas, vesi lämpeni puulämmitteisessä padassa. Pekan kanssa kannoimme vettä joesta, jonka törmällä sauna oli.

Aino ja Liisa menivät ensimmäisenä saunaan ja olivat saada miehiä seuraksi, mutta Aino laittoi oven lukkoon. Kun me Pekat menimme saunaan, siellä ei ollut ketään. Lauteilla ollessamme sinne tuli 2 naista ja tulivat lauteille meidän seuraksi. Olivat jättäneet kuitenkin pikkuhousun jalkaansa. Saunassa ei saanut kunnon löylyjä, mutta saihan siellä kuitenkin peseytyä. Muistaakseni söimme vielä iltapalaa ja saimme nukkua omassa 4 hengen huoneessa.

28.07 nousimme ennen muita vaeltajia ja lähdimme vaeltamaan ennen muita. Reitti kulki pitkän järvireitin rannalla oli helppokulkuista. Myös täällä oli paljon lankkuvegeneitä helpottamassa kävelyä kosteikoissa. Matkaa seuraavaan paikkaan oli 25 km kartan mukaan. Välillä oli ainakin yksi kivikkoinen ja osin savinen liukas rinne, jota oli hidas kävellä. Noin 4 km ennen Abiskojaurestugornaa oli jyrkkä rinne, kun alettiin laskeutumaan joki- ja järvilaaksoon. Kunsgleden reitillä tuli paljon vaeltajia vastaan ja tuossa jyrkässä rinteessä tuli iso ryhmä, jotka olivat etupäässä ranskalaisia. Abiskojauressa pääsimme ruokailemaan ja levähtämään, sillä siellä ei ollut kuin muutama vaeltaja. Kun matkaa Abiskoon oli vielä yli 12 km, jäimme yöksi.

29.07. lähdimme aamupalan jälkeen hyvissä ajoin kävelemään viimeistä osuutta kohti Abiskoa. Reitti kulkee aluksi Abiskojaure järven rantaa ja sitten Abiskojoen rantoja seuraillen. Polku oli hyvä kävellä ja siinä oli vähän nousuja ja laskuja. Maisemat eivät enää tuntuneet miltään, kun olimme saaneet nauttia Kebnekaisen jylhistä maisemista. Saavuimme hyvissä ajoin Abiskoon, löysimme meidän auton ja aloimme etsimään ruokailupaikkaa, mutta sellaista ei löytynyt. Tutustuttuamme opastuskeskukseen, lähdimme ajamaan Kiirunaan. Siellä Aino ja Liisa jäivät Eevan luokse, kun Pekat lähdimme hakemaan Saabia Nikkaluoktasta. Ei Eeva tainnut lähettää vieraitamme tyhjin vastoin matkalle. Sieltä tulon jälkeen Aino ja Pekka lähtivät ajamaan kotia kohden ja me Liisan kanssa jäimme vielä Eevan vieraaksi.

Haikein, mutta kiitollisin mielin hyvästelimme Ainon ja Pekan ja toivotimme turvallista kotimatkaa.

Kyllä me levähdimme ja söimme päivisin vaelluspäivinäkin. Pulloissa oli jokaisella vettä juotavaksi ja trangialla keiteltiin ainakin vettä kuppikuumaa juomaa varten. Kuppikuumaa on oiva juoma voileivän kanssa. Eikä se vaellus ilman kahvia sujunut.

Toivotan kaikille hyvää vointia ja kevättä, lämpimin terveisin Posti-Pekka

Muistelus

Niin siinä kävi, että minulle iski suonenveto. Ei se nyt kovin vakava ole, iski laiskansuoni, en ole sen johdosta kirjoittanut blogiini koko huhtikuun aikana. Säistä kirjoitan sen verran, että olemme saaneet nauttia aurinkoisista päivistä. Tuntureilla on ollut enimmäkseen hyviä hiihtosäitä kuin myös moottorikelkkailijoille hyviä ajokelejä. Välillä on kyllä ollut tuulisia, jopa yksi myrskyinen päivä, jolloin liikkuminen tuntureilla ei ole mukavaa.

En oli kirjoittamista kokonaan jättänyt. Olen kirjoittanut aikoinaan suorittamilla vaellusmatkoilla kirjoittamiani päiväkirjoja tietokoneelle säilytettäväksi. Voin niitä sitten tulostaa paperille. Kopioin nyt ensimmäisen osan vaelluksestamme 24 – 29.07.1988 Aino ja Pekka Tarjanteen kanssa reitillä Nikkaluokta – Kebnekaise – Abisko. Liisan kanssa vaelsimme tuon reitin kahdestaan 1987.

Saavuimme Kiirunaan 23.07 klo 13 tienoilla Suomen aikaa. Kävimme kaupassa ja menimme sitten uusien ystäviemme Eevan ja Håkanin luokse. Heillä oli todellinen “Hause”, 3 makuuhuonetta, joten oli tilaa sijoittaa meidät yöksi. He ottivat meidät erinomaisen ystävällisesti vastaan, saimme kantaa kaikki retkivarusteemmekin sisälle. Juotiin tulokahvit ja myöhemmin syötiin ja saunottiin. Illan aikana veimme meidän automme Abiskoon Håkanin avustuksella.

Olimme jo kotona pakanneet rinkkamme mahdollisimman valmiiksi. 24.07. Tarjanteet saapuivat klo 10.50 ruotsin aikaa. Heidän vaatteiden vaihdon, auton tyhjennyksen ylimääräisistä tavaroista, siirryimme kahvipöytään. Voileipäkahvien jälkeen lähdimme Tarjanteen autolla Nikkaluoktaan. Matkalla aurinkokin alkoi paistamaan. Nikkaluoktassa tutustuimme pienne kappeliin. Iltapäivällä lähdimme varsinaisesti vaeltamaan kohti Kebnekaise Fjällstationia, matkaa 19 km. Matkalla aurinko alkoi paistamaan aina vain lämpimämmin niin, että varjossa oli jo +18 astetta.

Paitasillaan hihat käärittyinä lenkkikengät jalassa tuli herkästi hiki ja vettä juotiin sopivin välein. 11 km kävelyn jälkeen pysähdyimme syömään voileipiä ja juomaan keittämääni kahvia. Vaeltajia tuli vastaan valtavasti, varmasti yli 100 vaeltajaa. Klo 20.00 Suomen aikaa saavuimme Kebnekaise Fjällstationille. Siellä Pekka maksoi yöpymisemme kahdelta yöltä, hinta oli noin 800 SEK. Suihkussa käynnin jälkeen söimme voileipää ja joimme kuppikuumaa juomaa. Sitten laitoimme sängyt kuntoon ja nukkumaan. Meillä oli paperilakanat hankittuna.

25.07. klo 6.00 Suomen aikaa, nousin ylös. En siirtänyt kelloani Ruotsin aikaan, joten kelloajat ovat tästä lähtien Suomen aikoja, jos en erikseen mainitse. Keitin aamupuuron, mustikkasopan ja teeveden. Klo 6.30 herätin Ainon, Pekan ja Liisan syömään. Syönnin jälkeen kahden rinkan pakkaus Kebnekaiselle nousua varten. Meidän rinkkaan tuli untuvataukotakkimme, alusvaatekerta ja termospullo, jossa mustikkasoppaa. Voileipiä, rusina-suklaapussi ja tyhjä litran vesipullo.

Klo 8.00 lähdimme kävelemään sumupilvien peittäessä tuntureiden huippuja. Aurinko pilkisteli pilvien välistä. Sumupilvet vuoroin nousivat ylöspäin ja vuoroin laskivat alaspäin. Välillä näytti, että sää selkenee, kun kipusimme Kitteldalenia kohti Kebnekaisea. Itse olin sitä mieltä, että emme nouse Kebnekaiselle, vaan käännymme takaisin, kun tulemme pilveen.

Kun tulimme 1200 metrin korkeuteen, tuli vastaamme saksalainen mies. Häneltä Pekka kyseli matkan vaikutelmia. Mies oli onnellinen, kun oli klo 6.00 päässyt huipulle, joka oli ollut pilvessä. Nousumme jatkui 1200 metrin jälkeen, alkoi jyrkkä rinne, levähdystaukoja piti pitää tiheään. 1.400 metrissä olimme täysin pilvessä, tosin tuuli vei välillä pilvet ja aurinko pääsi paistamaan. Silloin näimme jylhän maaston, joka oli kivikkoa ja todella mahtavan näköistä. syviä kuruja ja jyrkkä rinteisiä huippuja. Toiveessa, että pilvet häviävät, nousumme jatkui 1700 metriä korkeaa huippua kohden. Monta kertaa saimme nousun aikana ihailla jylhää maastoa. kun pilviin tuli rakoja ja aurinko paistoi.

Aloimme laskeutua Kaffedarlen kuruun, joka oli 200 metriä alempana. Kurussa oli teltta, jossa oli 2 suomalaista tyttöä odottamassa sään paranemista. Laskeutumisen aikana oli hetken selkeää, jolloin näimme Kebnekaisen rinteen, mutta emme huippua. Kurussa joimme mustikkasoppaa ja söimme voileipiä. Sitten alkoi satamaan vettä ja sää meni entistä huonommaksi. Koska olimme tulleet jo näin pitkälle, päätimme jatkaa nousemista edelleen.

Minulla oli vaikeuksia vatsani kanssa ja jouduin käymään isojen kivien takana asialla. Toiset jatkoivat nousemista. Kun kiiruhdin toisten perään, niin minulta unohtui karttalaukkuni kiven päälle. Vasta myöhemmin huomasin unohdukseni, mutta en enää palannut sitä hakemaan. Ajattelin sen löytyvän paluumatkalla. Nousu oli raskasta ja sää todella huono, aina ei reitin seuraavaa merkkikiveä. Välillä jouduimme reitistä sivuun, silloin oli pysähdyttävä ja etsittävä reitti uudelleen. Yks kaks sumusta putkahti esiin Toppstugarna, joka oli tavoitteenamme. Ilomme oli suuri, sillä olimme todella tehneet uroteon ja saavuttaneet Kebnekaisen Toppstugarnan, jonka tavoittaminen välillä tuntui epätodennäköiseltä.

Tuvassa oli lämmintä ja se oli vielä tyhjäkin. Riisuimme märät päällysvaatteet kuivumaan ja loikoilimme sängyissä. Ehdimme olla noin 15 – 20 minuuttia, kun tupaan tuli 5 hengen ryhmä, joista osa oli suomalaisia. Ryhmältä kuulimme, että huipulle on matkaa puolituntia. Tuvalla ollessa ulkona sade ja tuuli vain yltyi niin, että huipulle ei ollut asiallista lähteä. Kohta tuvalle saapui opastettu 20 hengen ryhmä, jossa tanskalaisella miehellä oli noin 5 vuotias poika.

Koska tupa täyttyi hetkessä märistä ihmisistä, lähdimme me laskeutumaan alas vesisateen vähän hellittäessä. Ennen lähtöämme, Pekka ehti kuulla oppaan selostusta, jossa hän kielsi huipulle menon. Lumirajaan saakka hän oli luvannut mennä, mutta ei sen edemmäs. Hän oli myös ilmoittanut, että Topstugalla käynti hyväksyttiin virallisesti Kebnekaisella käynniksi. Siitä on myös mahdollista saada tiblomi ja hihamerkki.

Lähdimme paluumatkalle klo 14.45, sumu oli sakea ja piti olla hyvin tarkkana, että pysyy reitillä. Vastaan tuli 2 miestä, joista toisella oli minun karttalaukkuni. Kyselivät olemmeko suomalaisia ja saatuaan myöntävän vastauksen luovuttivat karttalaukkuni. Kiittelin kädestä pitäen löytäjiä ja olin onnellinen, ettei minun tarvinnut enää etsiä laukkuani. Kaffedalenista nousu 1700 metriin otti kovasti voimille ja jalkoihin, mutta ylös vain pääsimme. Sitten oli taas lasku alas 1400 metriin, tuntui pitkältä ja liukkauden johdosta oli hidasta.

Viimeisessä jyrkänteessä oli jäätikkö, jota odotettiin kovasti helpottamaan laskeutumista. Toisin kävi, jäätikkö olikin vaarallisen kova ja liukas jyrkkyytensä johdosta. Vesisade oli sulattanut urasta lumet. Minulla oli uudet kumisaappaat, jossa oli hyvin pitävä pohja. Pekan oli aluksi puhe mennä jäätikön sivussa kiviä pitkin, mutta hän tulikin meidän perään. Aino ja Liisa tulivat minun perässä ja laskivat minun päälle. Oneksi saappaani pitivät enkä lähtenyt luisumaan alas. Pekka ilmoitti, että hän ei voi laskea, hänen saappaansa ovat liian liukkaat.

Kun lähdin auttamaan Pekkaa, lähti Liisa liukumaan alas kirkuen kovasti. Huusin perään, käänny mahallesi, toistin huudon vielä, Liisan meno oli hurjan näköistä. Näytti siltä, että hän kääntyy pää alaspäin. Hän häipyi sumun ja rinteen jyrkkyyden johdosta näkymättömiin, vain kirkuminen kuului. Otin Pekalta rinkan ja hän tuli itse perässäni. Aino pääsi omin avuin kivikkoon, johon he jäivät, kun lähdin juoksemaan kivikon ja lumen reunaa alas Liisan perään. Kohta näin hänet, hän oli päässyt käännyt kääntymään mahalleen ja oli saanut pitävän otteen jaloilleen ja käsilleen. Kehotin häntä olemaan ihan liikkumatta, jotta ehdin apuun. Pääsin helposti hänen luokseen ja autoin hänet louhikkoiselle rinteelle. Liisaa liukui rinnettä ehkä 50 – 70 metriä.

Odotimme louhikossa Ainon ja Pekan tuloa, laskeutuminen oli hidasta, irtonaisten ja herkästi vyöryvien kivien johdosta. Vesisade hellitti joskus niin, luulimme sen loppuvan, mutta lyhyitä olivat sateettomat hetket. Loppulasku oli hidasta vesisateen liukastamalla rinteellä, kävely oli hidasta ja väsyttävää. Viimein pääsimme alas tasaisemmille poluille. Kebnekaise Fjällstationille saavuimme märkinä ja väsyneinä klo 19.10, mutta olimme kiitollisia ja onnellisia , olimme käyneet Kebnekaisella.

Suihkun jälkeen joimme kuppikuumaa ja söimme voileipiä. Minä keitin pitkään kauraryynejä, jotta keitosta tuli kauralimaa. jota söin vatsavaivoihini. Ainolla ja Pekalla oli tabletteja ripuliin ja sain vatsani asettumaan. Märät vaatteet ripustimme kuivaushuoneeseen kuivumaan ja menimme nukkumaan.

Toivotan kaikille hyvää vointia ja kevättä terveisin Posti-Pekka

Viikot 10 ja 11

Ei ne pakkaset mustankuun aikana paljoa vaivanneet. Kolmen päivän jälkeen lauhtui normaaliksi talvisääksi. Enimmäkseen on ollut pilvisiä säitä ja pakkasta sen verran, että rukkaset ovat pysyneet kuivina. Aurinkokin on päässyt välillä näyttäytymään, valkoisena hohtavat hanget ovat tehneet päivistä häikäisevän kirkkaita. Päivien pituus lisääntyy nopeaa vauhtia ja valoisuudesta on saanut nauttia täysin rinnoin. Luntakin on välillä satanut niin, että lumitöitäkin on saanut tehdä. Mutta kävelyäkin on saanut harrastaa ilman lumikolaa ja -linkoa.

Liisa ja Seija harrastivat viikonlopun aikana hiihtoa Tenon jäällä. Minkäänlaista havaintoa mistään eläimestä eivät nähneet. Mihin lienee häipyneet kaikki nelijalkaiset eläimet, nimittäin hirvet, ketut ja jänikset. Aivan on rikkumaton lumenpinta jäällä. Ainoastaan Jorman hiihtoa varten ajama jälki on näkyvissä.

Lintulaudallamme sitä vastoin on elämää riittämiin. Joka kolmas päivä pitää syöttöputki täyttää. Aina kun on kova vilske laudalla, saa arvata, että on tulossa napakkaa pakkasta tai huono sää. Linnut osaavat ennakoida sään vaihtumisen ja syövät varastoon. Viime viikolla ilmestyi pieni parvia viherpeippoja ja silloin siemenet hupenivat nopeasti.

Jatkoa hiihtovaellukselle 10.04 – 15.04.1985
Heräsimme Kuivin kämpällä 14.04 klo 8.10 laittamaan tulta kaminaan ja vettä lämpenemään aamupalaa varten. Menin sen jälkeen vielä makuupussiin, yöllä kämpässä oli liian lämmin ja sen johdosta nukkuminen oli heikkoa. Aurinko paistoi jo ennen kahdeksaa ja paistoi vielä klo 10, jolloin söimme aamupalaa. Aamupalan jälkeen hain uutta lunta kattiloihin sulamaan. Kovien yöpakkasten johdosta joen paanteessa oleva vesipaikka oli jäätynyt. Kirvestä en löytänyt mistään ja niin vesi oli sulatettava lumesta.

Etsin kirvestä ja sahaa polttopuiden luota lumesta, mutta en löytänyt. Edelliset kävijät olivat jättäneet tärkeimmät työkalut huolimattomasti ulos. Kävimme lyhyellä hiihtolenkillä Njauguaiville päin ja palasimme kämpälle klo 11 jälkeen. Klo 11.50 tuli 3 moottorikelkkaa, joiden reissä oli meille tuttuja vierailijoita. Tulijat olivat meidän Jorma ja Riitta, Hulkkosen Martta, Lukkarin Petteri, Rytilahden Tuula ja Weckin Riitta. Keitin heille kahvia, eväät heillä oli omasta takaa. Oli aurinkoinen lämmin sää, joten heillä oli hieno ajokeli. Vieraamme lähtivät klo 13.30 ajelemaan Utsjoelle.

Heidän lähdön jälkeen lähdimme Liisan kanssa hiihtämään Kamajokea Kevon vuomaa kohden. Sää pilvistyi nopeasti ja saimme hiihdellä kelin parantuessa, kämpän luona lumi oli nuoskaa ja keli heikohko. Tulimme hiihtolenkiltä klo 16 tienoilla, aurinko alkoi paistamaan uudelleen. Liisa jäi ulos istumaan ja nauttimaan auringosta, minä haeskelin vielä kirvestä ja sahaa. Ei löytynyt. Lämpötila oli varjossa + 6 astetta.

Menimme sisälle ja keitin kanavihanneskeiton, jota söimme näkkileivän kanssa, juomana oli yrttitee. Lähdimme klo 17.00 vielä hiihtämään Kuivitunturia kohden ja käännyimme Kamoaivin ja Kamajohkeädseoaivin väliseen notkelmaan. Palasimme takaisin kämpälle noin 10 km lenkin jälkeen klo18.40. Sää pilvistyi uudelleen ja näkyväisyys kauemmas oli heikko. Kämpälle ei ollut vieläkään tullut ketään, joten saimme vielä nautti kahdestaan edessä olevasta yöstä. Joimme lihalientä näkkärin kanssa ja päälle yrttiteetä Norjan leivän ja hillon kanssa. Näin tuli makean nälkäkin täytetyksi. Hiihdimme tänään noin 26 km.

Iltarusko oli kaunis, taivas muutti värejä jatkuvasi, sillä pilvet liikkuivat taivaalla nopeaa vauhtia. Iltarusko tietää yleensä kaunista säätä seuraavalle päivälle. Silti vähän pelotti, sillä taivas oli vähän liiankin värikäs ja värit vaihtuivat nopeaa tahtia. Pilvet olivat repaleisia, tuulen repimiä ja tuulta ennustavia. Laatikossa oli sen verran puita, että sain tulen kaminaan ettei yöllä tule kylmä. Menimme makuupusseihin klo 21.30 kiitollisena ja tyytyväisinä kuluneesta päivästä.

15.04. Aamu valkeni aurinkoisena ja tuulisena. Jo yöllä alkoi tuuli ulisemaan kamiinan torvessa, toisinaan aika voimakkaasti. En uskaltanut katsoa ikkunasta ulos, jos vaikka olisi lumimyrsky. Ei ollut, kuuden jälkeen aurinko paistoi ikkunasta sisälle. Nousin ylös ja laitoin tulen kaminaan. Valmistin aamupalan ja herätin Liisan klo 7.10 aamupalalle. Aamupalalla oli teetä, kaakaota, näkkärin, ruishiutalepuuroa ja kahvia keksien kanssa. Syönnin jälkeen pakkasimme ja lähdimme klo 9.00 navakan tuulen saattelemana hiihtämään Madjoen kämppää kohden. Aurinko paistoi vielä lähteissä, lumi juoksi hangella ja alkoi kinostamaan moottorikelkan jäljelle, jota pitkin hiihdimme.

Tuuli oli niin navakkaa, että se haittasi hiihtämistä, vaikka puhalsi vähän sivumyötäisesti. Tuuli osaltaan nopeutti hiihtämistä. Kohta alkoi lännestä nousemaan pilviä ja ne ajoittain varjostivat aurinkoa. Tuuli alkoi kääntymään luoteeseen ja silloin se puhalsi sivuvastaisesti. Kun pääsimme puurajaan, niin siinä hiihtosuunta kääntyi vähän oikealle. Tuuli alkoi sitten puhaltamaan vähän sivumyötäisesti ja helpotti hiihtämistä. Hiihtomatka 15 km meni ennätysajassa vain 2 tuntia 30 minuuttia rinkat selässä. Saavuimme kämpälle klo 11.30, siellä oli 2 tamperelaista miestä aamuaskareissaan.

Liisa alkoi ehdottelemaan, että hiihdetään saman tien Kevolle tai suoraan Utsjoelle. Kämpässä ruokaillessa mietimme asiaa ja matka 35 km Utsjoelle, ei tuntunut mahdottomalta. Minä olisin jäänyt vielä yhdeksi yöksi Madjoelle, mutta Liisalla oli kova koti-ikävä. Laitoin ruuaksi yrttilihamakaronipadan. Samalla jaottelin tavaroitamme, joita otetaan mukaan, kun lähdetään hiihtämään Kuahpelasjärven kautta kotiin. Kahteen pussiin jäi monta kiloa tavaraa, jotka olisivat olleet rinkoissa aika taakka. Tavarat jätimme laverin alla olevaan ahkioomme, jonka pyysimme Nurmisen Hessun työmatkallaan vievän Kevolle.

Lähdimme klo13.50 hiihtämään, tuuli oli edelleen navakka ja puuskainen. Juovvaskaidin harjanteella tulimme siihen tulokseen, että hiihdämme Kevolle. Olisimme joutuneet Kuahpelasjärvelle hiihtämään suoraan vastatuuleen. Hiihtomatkasta siihen suuntaan olisi ollut liian riskialtis, kun vielä lumikuuroja alkoi näkymään lännessä.. Matka Kevolle myötämaahan eteni nopeasti ja näytti siltä, että olisimme maantien varressa liian aikaisin. Postiauto ohitti Kevon klo 17.30 tienoilla, siihen meillä oli tarkoitus nousta.

Tsarsijoen kuruun laskiessa, minulle sattui pieni vahinko. Moottorikelkan jälki oli kapea ja minulla pitkät sukset, joilla en pystynyt auraamaan. Kaaduin ja toisen suksen kärki osui vasempaan silmäkulmaan, johon tuli verta vuotava haava. Silmälasit ja Jumala varjeli silmäni. Loppumatkan rinteestä kävelimme ja joen jäällä laitoimme sukset jalkaan. Kevonniemessä oli vanha aitta ja pysähdyimme siihen syömään eväitämme ja kuluttamaan aikaa. Termospullossa oli kuumaa teetä ja valmiita eväsleipiä oli mukava syödä. Olimme maantien varressa vähän yli klo 17.00 odottamassa postiautoa.

Kotona Riitta oli sairaana ja iloisesti yllättyi, kun saavuimme kotiin. Menin nopeasti laittamaan saunan lämpenemään, lämmityksen lomassa söimme vähän alkupaloja. Kyllä oli sauna hikoilleelle iholle ja väsyneille lihaksille hyvä, löylyistä oli mukava nauttia. Saunan jälkeen söimme vielä iltapalaa ja nautimme raukeina kotilämmöstä. Hiihtovaelluksella hiihdimme n. 145 km, karttamittarilla kartoista mitattuna. Säät olivat viimeistä päivää lukuun ottamatta aurinkoisia ja tuulettomia. Kyllä aurinko paistoi enimmäkseen viimeisenäkin päivänä, mutta navakan tuulen tuomat pilvet ajoittain peittivät auringon. Kiitollisina ja onnellisina vaelluksen onnistumisesta nukahdimme omassa sängyssä.

Toivotan kaikille hyvää vointia ja kaikilta viruksilta vapaata talven jatkoa lämpimin terveisin Posti – Pekka

Vieraamme Kuivin kämpän edustalla
Silloin ei ollut vielä kypärät käytössä eikä kypärä pakkoa.

Viikot 8 – 9

Edellisestä kirjoituksestani on kulunut jo 2 viikkoa, joten ei ole mielekästä kirjoittaa tuon ajan säistä kovin tarkasti. Sellainen havainto on, että tämän vuoden puolella täydenkuun aikaan sää on lauhtunut ja mustankuun aikaan on pakkanen kiristynyt. 27.02. oli täysikuu ja silloin päivälämpötila kävi +1 asteessa. Päivälämpötilat olivat usean vuorokauden ajan vain muutaman asteen miinuksella. Yhtenä yönä jopa plussalla +0,3 astetta. Mustakuu on tällä viikolla lauantaina ja koko viikosta on luvattu kylmää. Tänä aamuna 09.03. oli jo -30,5 astetta.

Lunta on sadellut ja ulkoilu on mennyt usein lumikolan työntämiseksi ja lumilinkoakin olen tarvinnut useita kertoja. Seija oli viime viikon lopun täällä. Hän kävi perjantaina hiihtämässä, silloin aurinko vähän paistoi ja hän näki Jorma ajaman jäljen. Lauantaiyönä ja aamupäivän satoi lunta, hän lähti iltapäivällä hiihtämään. Olikin varjokatosää, eli kaikki oli vain valkoista, edellisen päivän latu näkyi paikoitellen. Eksyi jäljeltä ja huomasi siitä, että nyt sukset uppoavat syvemmälle pehmeässä lumessa. Sunnuntaina iltapäivällä aurinko paistoi ajoittain ja ladulle ei ollut satanut lunta. Oli hyvä latu ja keli hiihtää.

Yhdet hirven ja ketun jäljet olivat ilmestyneet yön aikana Kaavan yläpuolelle jäälle. Kovin on ollut hiljaista luonnossa, lintujen syöttöpaikalla on vilskettä. Tiaisia on niin paljon, että niitä ei ehdi lukemaan. Punatulkkuja on ollut kolmekin paria eli 6 yhtä aikaa. Urpiaisparvi käy ajoittain, päivittäin on ainakin yksi urpiainen säännöllisesti. Kaikkien pikkuystävien syöntitapoja on mukava seurata. Samoin niiden liikkumista hangella ja kovalla lumella. Kuukkelia, närhiä ja oravaa ei ole vielä näkynyt.

11.04.1985 alkanut hiihtovaelluksemme jatkui 12.04 seuraavasti. Huonosti nukutun yön jälkeen nousimme myöhään, niin myös 5 miestä, jotka olivat kämpällä sinne saapuessamme, nukkuivat pitkään. Söimme voileipää teen ja kaakaon kanssa. Syönnin jälkeen laitoin kahvivettä kiehumaan. Silloin saapui Kevolta moottorikelkoilla 8 miestä. Neljä miestä oli Kevon Tutkimuslaitoksen henkilökuntaa. Heillä oli vieraana Englannin suurlähettiläs seurueineen. Sain kahvin keitettyä ja tarjosin sitä tulijoille. Heillä oli lämpimät varusteet, kun olivat moottorikelkoilla liikkeellä. He joivat kahvin ulkona aurinkoisessa säässä.

Olimme jo päättäneet, että jäämme vielä toiseksi yöksi kämpälle, jos ei tule lisää porukkaa. Lähdimme klo 12.00 hiihtämään auringon paistaessa lämpimästi. Jouduimme välillä vähentämään vaatetta, hiihdin paitasillaan, avopäin ja avokäsin. Hiihdimme 12 km lenkin ja tulimme kämpälle takaisin klo 14.45. Keitin ruishiutalepuuroa, mustikkasoppaa ja kahvia. Lähdimme uudelleen hiihtämään ennen klo 16. Hiihdimme noin 8 km lenkin, kun palasimme kämpälle, saapuivat 5 miestä silloin hiihtolenkiltään.

Me lähdimme uudelle hiihtolenkille, hiihdimme samaa latua kuin aamullisella lenkillä. Nyt kyllä hiihdimme vain noin 6 km lenkin, arvelimme miesten ehtineet syödä. Klo oli 19 tienoilla, kun saavuimme uudelleen kämpälle. Keitin lihalientä, söimme voileipää sen kanssa tukevasti. Klo 22 tienoilla saapui Kuivilta 3 miestä moottorikelkoilla, tuttuja, yksi oli kummipoikamme, on vieläkin. Jonkin aikaa juteltuamme, lähtivät he ajamaan takaisin Kuiville. Klo 23 tienoilla aloimme kaikki nukkumaan.

13.04. nousivat 5 miestä yksitellen klo 7.00 – 8.00 välisenä aikana laittamaan aamupalaa ja pakkaamaan. He lähtivät klo 10 tienoilla hiihtämään maantielle Kevon Tutkimuslaitoksen kohdalle. Minä keitin alkujuomaksi kaakaota, jota joimme voileipien kanssa. siinä ohella keitin ruishiutalepuuron ja mustikkasoppaa. Söimme puuron sopan kanssa, jota jäi vielä termospulloon hiihtopäivää varten. Ahkiotekeleen jätimme kämpän laverin alle, myös osan raskaista tavaroista jätimme ahkioon. Vain tarpeelliset varusteet otimme kahteen rinkkaan.

Lähdimme klo 11.20 hiihtämään n. 15 km matkaa kuiville. Aurinko paistoi ohuen pilviharson läpi, toisinaan kirkkaammin ja toisinaan himmeämmin. Sää oli hyvä, samoin keli ja matka edistyi helposti, olimme Kuivin kämpällä klo 15 tienoilla. Kämppä oli vielä lämmin aamulla lähteneiden jäljiltä. Keitin heti kaakaota ja kahvin, söimme voileipää niiden kanssa. Kämpästä ei löytynyt sahaa eikä kirvestä. Kämpän puulaatikossa oli isoja puita, öitä varten. Löysin ulkoa rautakangen, sillä sain pienennettyä isoja laatikossa olleita puita.

Lähdimme vielä hiihtämään Outakoskelle päin, noin 7 km-kohdalta käännyimme takasin. Tälle päivälle tuli hiihtoa noin 28 km. Saavuimme kämpälle klo18.45, muita ei ollut hiihtomme aikana tullut. Keitin kanavihanneskeiton, sen kanssa söimme voileipää. Sitten oli jälkiruuan aika, paistoin räiskäleitä, niitä söimme norjalaisen vadelmahillon kanssa. Makean nälkäkin tuli tyydytettyä. Ilta-askareisiin kuuluu kartan tutkiminen ja päiväkirjan kirjoittaminen, muiden askareiden lisäksi. Saimme laskeutua kiitollisin mielin levolle kahdestaan klo 22.30. Mikä oli suuri nautinto. Näin olen päiväkirjaani kirjoittanut.

Loppuosa vaelluksestamme seuraavassa kirjoituksessa. Toivotan kaikille hyvää, turvallista ja koronaviruksista vapaata talven jatkoa terveisin Posti – Pekka

Paistunturit, joissa Kuivin kämppä sijaitsee.
Jollakin hiihtovaelluksella samoissa maisemissa otettu kuva.