Viikko 26

Kulunut viikko oli aivan tavanemomainen kesäinen viikko. Lämpötilat olivat päivisin +11 asteen ja +19,6 asteen välillä. Yölämpötilat olivat viileän puoleisia +5,3 ja +8,6 asteen välillä, lukuun ottamatta perjantaiyötä, jolloin oli +11 astetta. Aamut olivat enimmäkseen pilvisiä, mutta pilvisyys alkoi usein nopeasti rakoilemaan ja päivät olivat melkein selkeitä tai selkeitä. Oli pilvisiäkin päiviä, mutta illalla alkoi selkenemään ja yöt olivat selkeitä. Sellaisen havainnon tein, että pilvisen päivän jälkeen aurinko alkaa illalla paistamaan ja on hopean värinen.

Vuosikymmenten aikana olen todennut, että molemmat ovat viileän kesän merkkejä. Säät eivät lämpene ennen kuin aurinko muuttuu väriltään kullankeltaiseksi. Sellaiseksi kuin se on lämpimänä kesäpäivänä. Kyllä aurinko oli eilen illalla niin kuin kirkas kuu talvipakkasella. Niinpä yöllä oli vain +1,3 astetta lämmintä ja oli satanut räntää, melkein lunta. Siitä todisteena on aamulla klo 6.00 ottamani kuva veneistä alapihallamme, ovat lumisia.

Ei tämä kylmäsää tähän aikaan kesästä ole ainoa harvinaisuus. Muistan kesän jolloin Seija lähti viemään Riitta-siskoaan Ivalon lentokentälle Juhannuksen jälkeen. Petsikolla oli satanut lunta ja tiellä oli kinoksia, joiden yli pääsivät kuplavolkkarilla kovalla vauhdilla. Volkkari liukui vauhdilla kinosten yli. Alkuvuosinani olin soutamassa lohta Utsjoen kosken alla, oli heinäkuun 5 päivän yö. Silloin satoi lunta niin, että maa oli valkoinen ja veneessä oli vaikea liikkua, kun teljot olivat lumiset. Olisin lähtenyt pois, mutta veneessä oli esimieheni postitarkastaja Miettinen. Häntä piti soutaa aamuun saakka, hän käytti asemaansa väärin.

Minulla oli tarkoitus aloittaa kertomus ensimmäisestä Haltin kesävaelluksesta. Tuli yllättäviä askarteluita väliin, enkä ehtinyt lukemaan matkakertomustani matkasta. Monitoimitulostin heitti myös tulostamasta, enkä yrityksistä huolimatta saanut sitä toimimaan. Onhan tuo jo yli 20 vuotta vanha. Tilasin eilen uuden ja torstaina lupasivat olevan perillä.

Toivon kaikille hyvää vointia ja viruksista vapaata kesälämpöä terveisin Posti-Pekka

Ikkunan läpi kuvattu, maassa oli lunta vielä klo 11.00 vaikka satoi vettä.
Rastikaisa 1063 m korkea Norjan tunturi

Viikko 25

Mitenkähän kulunutta viikkoa 25 kuvailisi säiden osalta. Taitaa parhaiden osua kohdalle, kun kirjoitan, että viikko oli normaali Utsjoen juhannusviikko. Sillä yleensä juhannusviikko on meillä viileä, jos ei suorastaan kylmä. Öisin lämpötila oli +3,4 ja +7,3 asteen välillä. Poikkeuksen teki maanantaiyö, jolloin lämpötila oli +9,3 astetta. Päivisin lämpötilat olivat +11,3 ja +18,7 asteen välillä. Poikkeuksen teki eilinen sunnuntai, jolloin lämpötila nousi +22,6 asteeseen. Perjantai, juhannusaatto oli se kylmä päivä, vain +10,7 astetta lämpimillään, kun aurinko pääsi hetken lämmittämään. Aurinkoisia päiviä olivat keskiviikko, torstai, Juhannuspäivä ja eilinen sunnuntai. Kun tuuli puhaltelee luoteen ja pohjoisen suunnalta, niin säät pysyy viileänä vaikka aurinko paistaisikin.

Tenossa vesi laskee, on silti vielä tulvassa, jota lisää Norjan puolen Rasticaisojen lumen sulamisvedet. Vesi alkaa nousemaan illalla ja kääntyy laskuun aamulla. Öisin on tuntureilla kylmää, niin sulaminen hidastuu. Vesi on joessa roskaista ja harmaata Norjan rannan läheisyydessä Levajoen suun alapuolelta aika pitkälle myötävirtaan.

Luonto heräilee hiljalleen, tuomessa alkavat kukat aukeilemaan. Pihlajassa ei ole vielä edes nuppuja. Luonnonkukat kukkivat, ainakin varhaisimmat lajit. Kullerot ovat nupuillaan, ruohokanukka ja muut tienvarsikukat kukkivat. Meidän pihalla kävi kato Lapinunikon ja Akillean kohdalla. Molempia on kasvanut ja kukkinut pihallamme useassa paikassa. Nyt on noussut ja alkanut kukkimaan vain muutama. Istutettavat kukat on Liisalla vielä kasvamassa taimina kasvihuoneessa. Kukkivat sitten loppukesän puolella. Marjat kukkivat runsaasti, mutta se ei vielä lupaa mitään hyvää ja varmaa marjasatoa. Sen verran on kuitenkin lämmintä ollut, että pölyttäjiä on liikkeellä.

Juhannusaattona oli sopevan viileä päivä käyttää matkustamiseen. Lähdimmekin käymään Norjassa, täydentämään ruokatavaroita määrätyiltä osin. Norjassa emme nähneet kasvomaskeja missään. Tanan kaupoissa oli käsidesinfiointi ainetta oven lähellä käyttämiseen kehottavine kyltteineen. Hedelmien kohdalla on taas yksi niitä kummallisia tuontikieltoja. Samalla lailla pakattuja ranskalaisia omenoita on Suomen kaupoissa (ei Utsjoella) ja Norjan kaupoissa. Mutta niitä ei saa tuoda itse maahan.

Ajelimme vielä Tanasta eteenpäin ja pysähdyimme Tanaelvan törmälle juomaan omia kahveja. Silloin vyöryi mereltä tummia ja vettä hieman tihuttavia pilviä mantereelle päin. Läheltä löytyi vanhan maalaistalon kasvihuone. Kyllä oli runsaasi erilaisia kukantaimia myynnissä, mutta ne taas olivat tuontikiellon alaisia kasveja. Mukava niitä oli ihailla. Sitten tapahtui Seijalle ihastus, kun esille tuli suloisen näköinen karitsa. Kyllä me Liisan kanssa myös ihastuimme. Ihastuminen oli niin voimakas, että mukaanhan se piti ottaa. Laitan siitä kuvan kirjoituksen alle.

Oli eilen kesän pisin päivä ja niin ollaan menossa loppukesää kohden. No meillähän kesä oikeasti alkaa vasta Juhannukselta. Joten emme ala vielä suremaan kesän loppumista. Ne ovat hellepäivät vielä edessäpäin.

Hyvää vointia ja kesää kaikille terveisin Posti-Pekka

Tässä suloinen karitsamme pihanurmikolla
Vielä tunniostamaton vesilintu rannassamme
Yksi harvoista kukkiiOLYMPUS DIGITAL CAMERA
Rentukka, vieressä osa saniaisesta
Tenon vesi nousi aivan kesäsaunan portaiden viereen
Veneilläkin olisi ollut lyhyt matka veteen
Tuntirista tuli paljon hiekkaa ja osa jäi meidän rantaan roskien kanssa

Viikko 24

Keskipohjanmaa lehden viikkojen numerointi on mennyt vähän pieleen. Niiden kalenterissa viime viikon järjestysnumero oli 23, oikea järjestysnumero on muissa kalentereissa 24. Eihän siinä nyt niin vakavaa ole tapahtunut. Olen vain kirjoituksiini laittanut väärän viikon numeron.

Kulunut viikko oli säiden osalta aivan hyvä viikko. Alkuviikosta lämpötilat olivat vähän alhaisempia kuin loppuviikosta. Lämpötilat olivat riippuvaisia, miten aurinko pääsi paistamaan. Kahtena yönä lämpötila laski +3,4 asteeseen. Muina öinä lämpötilat olivat +6,1 asteen ja +9,4 asteen välillä. Päivälämpötilat olivat +9,8 asteen ja +23,3 asteen välillä. Lämpimin päivä oli lauantai.

Lintumaailmassa ei ole nyt tapahtunut mitään yllätyksiä. Haapanoita, jotka edellisessä kirjoituksessani nimesin Punasotkiksi, ei ole näkynyt. Telkkien kohdalla kävi niin kuin pelkäsin etukäteen. Samaan pönttöön muni useampi naaras ja hautojaksi ei alkanut yksikään. Näin näyttää käyneen kahdessa pöntössä. Lähinnä taloamme olevassa pöntössä oli haudonta jo käynnissä, mutta sitten loinen (näin nimesivät kerran luontoillan asiantuntijat) kävi munimassa ja hautoja lopetti. Yhdessä pöntössä vielä eilen oli haudonta käynnissä.

Kirjosieppoja ei ole näkynyt eikä kuulunut meidän pihapiirissä. Västäräkillä on jossain pesä ja lentelee pihallamme. Rastaita ei ole onneksi näkynyt, muina kesinä on pesinyt pihapuissamme. Vesilintuja näkyy uivan Tenossa, jonka vesi on jo laskenut paljon ja rantaviiva on kaukana. Peäsnjeärajoki, joka laskee rajajokenamme Tenoon, laski valtavasti hiekkaa rantaamme. Nyt odottelemme veden laskeutumista, että näemme millaisen hiekkarannan saimme kivikkoisen rannan tilalle. Hiekka kuultaa veden läpi.

Kävin viikko sitten TK:ssa, kun näkö- ja kuuloelimiin tuli vähän häikkää. Toiseen silmääni ei kosteuttava geeli tehonnut, eikä toiseen korvaani Audi-spray. Lääkäri tutki ja antoi andibiottitippoja mukaan. Korvassani oli kuivunutta vaikkua ja sen poisti hoitaja. Hoitajan kanssa oli liotuksen aikana mukava keskustella. Otti ison ruiskun ja alkoi täyttämään sitä lämmitetyllä liuottimella. Sanoin hänelle, ethän vain koko ruiskullista kerralla ruiskuta korvaani? Sanoin, että tulee jo toisesta korvasta ulos. Hän lupasi tuiskuttaa vain vähän kerralla ja katsoa välillä miltä korvassa näyttää. Sanoin hänelle, että korvissa pitää olla läpiveto, mutta vain puheille. On helpompi elää, kun päästää epämiellyttävät puheet läpi korvien, eikä ala niitä märehtimään.

Aika lujassa oli vaikku, lopuksi piti hakea pihdit avuksi. Sanoin hänelle, meinaatko linjapihdeillä vetää? Hoitaja näytti oikein sirot pitkillä ja ohuilla leuoilla varustetut pihdit. Kohta oli pihtien kärjessä kuivunut vaikkupala. Totesimme yhdessä, että ei ihme, jos oli niin lujassa. Olihan meillä muutakin keskusteltavaa.

Sanoin hänelle, että tukka on kuin artistilla, ei puutu mieheltä kuin soitin. Kun ajelin kotia kohden muistin, että onhan minulla soitinkin. Lapin hävityksen aikana, oliko ne vuodet 1944-45. Olimme evakossa Kalajoen Rahjassa, äidin synnyinkodissa, äidin veljen perheen luona. Siellä oli virsikannel, jota minäkin opettelin soittamaan. Innostuin sitten myös sellaista rakentamaan. Leena siskon kanssa kävimme koulua Kalajoella ja siellä asuimme viikot. Kävin Santaholman sahalta ostamassa kuusilautaa kanteleen kantta ja pohjaa varten. Kalajoella oli kuuluisa kanteleiden rakentaja Kilpinen (näin muistan nimen). Menin hänen luokseen höyläyttämään kannen ja pohjan oikean vahvuisiksi. Kilpinen katseli lautoja ja sanoi, mistä olet näin oksaista lautaa saanut? Laudoissa oli 2 kpl nuppineulan pään kokoista oksaa. Sain laudat höyläytettyä ja myös tein virsikanteleen ja sillä myös soittelin vielä Rovaniemelläkin. Kyllä olen tuonut sen tänne Utsjoelle asti, jossain se täällä talossamme on. Ainoa vaikeus oli, että soittamisessa tarvittava troka ( onkohan tuo nimi oikea?), piti tehdä myös itse. Ei ollut rahaa ostaa musiikkikaupasta. Siinä omatekosessa jouhet eivät tahtoneet pysyä tarpeeksi kireällä. Hevoseltahan ne jouhet otettiin.

Meni tämä kirjoitukseni aika vanhojen asioiden muistelemiseksi. Mutta sieltä Rahjasta on nuoruusajoilta ja myöhemminkin, niin rakkaita ja mieluisia asioita hyvin pysynyt mielessä, että usein on ajatukseni siellä. Leikki- ja muukin kaveri, serkku- Pauli täyttää 23.06.20 90 vuotta.

Toivon kaikille terveyttä ja hyvää viruksista vapaata kesää terveisin Posti-Pekka

Tunturista laskesva Peäsnjkeärajoki kuohuu vielä näin valkoisena
Kuolanbionipenkki oli 2 vikkoa sitten tällainen.

Viikko 23

Kesäkuun ensimmäinen viikko oli säiden osalta vaihteleva. Pilvisyys oli vaihteleva, aurinko pääsi ajoittain paistamaan ja lämmittämään. Vesisadetta saatiin kolmena päivänä, eilen sunnuntaina kuuroluonteisena, jolloin osa kuuroista oli varsin vetisiä. Päivälämpötilat olivat +9,1 asteen ja +19,4 asteen välillä. Yölämpötila +3,3 asteen ja +6,7 asteen välillä. Torstai yö oli kylmin ja se sai aikaan Tenon veden laskemisen tilapäisesti.

Tulva Tenossa oli korkeimmillaan keskiviikkona, jolloin vesi oli yhtä korkealla kuin kerran aikaisemmin 28 vuoden aikana. Olemme asuneet tässä talossa 28 vuotta ja sinä aikana oli vesi kerran yhtä korkealla kuin se oli keskiviikkona. Vesi ehti laskea noin 30 sm, kunnes se lauantaina alkoi uudelleen nousemaan vesisateiden ja lämpimän sään johdosta. Vesi nousi tähän aamuun mennessä noin 50 sm. Nyt on päivän aikana laskenut muutaman sentin. Joten vesi oli tänä aamuna noin 20 sm korkeammalla kuin keskiviikkona.

Laitan loppuun kuvia tulvivasta Tenosta, niitä voi verrata blogini alussa olevaan kesäkuvaan. Siitä pääsee vertaamaan nykyhetken tulvaan. Vesi on tällä hetkellä lähes 3 metriä korkeammalla kuin kesällä. Kulkuttajille tilanne on ikävä, ei voi heittää verkkoa, kun se ei pohjaa ja tavoita nousevia lohia. Ensi viikolla on vain 5 tuntia pyyntiaikaa, sitten se on ohi tältä kesältä. Kävin katsomassa vesitilannetta ja havaitsin, että on alkanut taas nousemaan noin 10 sm aivan lyhyessä ajassa. Täytyy käydä tarkistamassa, että veneet pysyvät pukeillaan. Meidän pikkujoet laskevat aivan mutaista vettä, ei koskaan aikaisemmin ole tuollaista vettä tullut.

Kun talvilintujen ruokinta pihallamme päättyi, saimme alkaa seuraamaan Telkkiä ja muita vesilintuja. Kyllä tuossa rannassamme juoksentelee Rantasipiä ja Koskikaroja. Ne kyllä ovat huomattavasti pienempiä ja nopeasti paikasta toiseen siirtyviä. Joten niiden seuranta on vaikeahkoa. Taloamme lähinnä olevassa pöntössä on Telkkä alkanut hautomaan. Kun tänään kurkistin pönttöön, olivat munat peitetty hyvin untuvilla. Kaksi muuta pönttöä on nyt tulvaveden saartamia, joten niihin en päässyt kurkistamaan.

Lauantai aamuna oli rannan puoleisella pihallamme 2 uutta lintua, joita emme ole koskaan aikaisemmin havainneet. Lintukirjan mukaan kyseessä oli Punasotka pari. Naaras ja koiras, ne söivät uutta ruohoa ja mitä muuta sieltä löytäneet. Syönnin jälkeen naaras alkoi ensimmäisenä lepäämään ja laittoi päänsä siivelle. Kohta myös koiras alkoi lepäämään. Koiras oli juhlapuvussa, niin kuin lintukirjasta ilmeni. Juhlapuku on koiraalla kesäkuun loppuun, sitten vaihtuu lähelle naaraan väriä. Pari on uinut rantamme läheisyydessä useampana päivänä, eilen illalla viimeämmäksi. Useita vuosia sitten tällä seudulla liikkui Tiibetin hanhia 2 kpl. Olivat niin kesyjä, että tulivat rannassa ollessamme aivan lähelle makailemaan.

Hyvää vointia ja kesää, sekä koronasta vapaata elämää terveisin Posti-Pekka

Tämä kuva on tämän päivän aamulla, Kaavav vanha talo näkyy vaaleana. Uusi talo ylempänä.
Meidän rantanäkymämme oli lauantaina tällainen, nyt on vesi 30 sm korkeamalla.
Punasotka pari lepäilee.
Uros juhla-asussa.
Naaras vaatimattomana.

Viikko 22

Nyt on jo 5 kuukautta tästäkin armon vuodesta kulunut. Tuntuu siltä, että toukokuu kului muita kuukausia nopeammin. Odottelimme lumien sulamista ja siinä ei aika tullut pitkäksi. Toukokuun viimeisen viikon aikana lämpötila oli plussalla ympäri vuorokausien. Öisin lämpötilat olivat +0,4 asteen ja +4,4 asteen välillä. Päivälämpötilat olivat vastaavasti +9 asteen ja +14,5 asteen välillä. Vuosittain käy niin, että pitää yhden viikon sen verran lämmintä, että jäät lähtevät. Sitten on yksi viikko lämmintä, että lehti puhkeaa puihin. Muina aikoina on enempi tai vähempi kylmempää säätä.

Nyt ovat meteorologit ennustaneet jopa +18 – +20 astetta. Minä olen vielä vähän epäilevällä kannalla noiden lämpötilojen saavuttamiseen meidän seudulla. Tuntureilla on vielä lunta, kun tuuli puhaltaa lumien yli ja vielä luoteesta, josta ei lämmintä tule. En kyllä muutenkaan tähän aikaan kovin lämmintä kaipaisi. Marjojen kukinnan vuoksi olisi parempi, että lämpimät säät saapuisivat vähän myöhemmin. Mutta ihminenhän ei voi vaikuttaa millaiset säät milloinkin saamme. On tyydyttävä siihen mitä annetaan. Saamelainen Rose-Marie Huuva on kirjoittanut näin.

“Pohjoisen kesä
vain
Valoisa vuorokausi
Talvien lomassa.”
“Kesä kuten elämä
aina
Ylen lyhyt unelmille.”

Mitä luonnossa tapahtuu tällä hetkellä. Pikkulinnut ovat lähteneet ruokintapaikalta. Järripeipot, joita viimeaikoina oli iso parvi, eivät saapuneet enää tänään 01.06. Talitintit kävivät vielä tänään nokkimassa poronkuuta. Yksinäinen punatulkku kävi myös vielä tänään etsimässä maasta auringonkukansiemeniä. Ruokintapaikalla kävi vielä toukokuun loppupuolella Kuukkeli ja Närhi, kävivät vain yhden päivän aikana. Telkkiä on uiskennellut rannassamme jo ennen jäiden lähtöä. Rantasulaa oli niin paljon, että 5 telkkäparia siinä uivat kisaillen. Kolme telkänpönttöä on liian vähän viidelle naaraalle. Aina olemme ihmetelleet, miksi lähinnä taloamme oleva pönttö on kaikille naaraille mieluisin. Viime perjantaina kävin tarkastamassa pönttöjä ja tuossa lähimmässä pöntössä oli jo 14 munaa.

Kun munia on yli 10 kpl, yksikään telkkä ei ala hautomaan. Niin on käynyt monena vuotena. Siksi otin pöntöstä 7 munaa ja siirsin toisiin pönttöihin. Yhdessä oli 2 munaa ja yksi oli tyhjä. Tänään tein uuden tarkastuksen, lähimpään oli ilmestynyt 2 munaa lisää ja keskimmäiseen 2 munaa. Kolmanteen ei ollut lisääntynyt. Eilen ja tänään rannassamme on näkynyt vain 2 telkkäparia. Kun naaraat alkavat hautomaan, niin urokset lähtevät kohta pois. Antavat haudontarauhan.

Tänään olen tarkastellut lehtipuita, nuorissa koivuissa silmut alkavat vihertämään. Kun katselen rinnettä, niin selvästi huomaan, että koivut vihertävät hennosti. Pihlajissa alkaa olemaan pienet lehtien alut, ovat enempi kuin hiirenkorvalla. Joten kevät on alkanut ja sen myötä ulkotyöt. Liisa haravoi ison osan pihastamme tänään. Minä korjasin kompostorin ja latasin siihen talvella kerätyt biojätteet.

02.06 jatkan eilen illalla kesken jäänyttä kirjoitustani. Tuli kiireellinen tehtävä eteen ja se vei loppuillan ajan. Tänään on jatkettu ulkotöitä, joita näin keväällä on omakotitalossa. Tänään olikin oikein mukava työskennellä ulkona, kun lämpötilakin kohosi +19,4 asteeseen. Turhaan epäilin ennustajien taitoa. Talvi ja kevät ovat olleet vähän erikoisia ja niin oli tämä lämpöaaltokin. Kävimme vähän ajelemassa, 30 km Karigasniemen suuntaan. Näimme, että tuntureilla on vielä paljon lunta, varsinkin Norjan tuntureilla. Kaikki pienet purotkin laskevat valkoisena kuohuna vettä Tenoon. Vesi jatkaa nousuaan nopeaa vauhtia, jos ennustettu sade saapuu, niin kyllä Tenon vesi jatkaa vielä nousuaan muutaman päivän. Tällä kertaa jäi hiihtovaellustemme muisteleminen, loppuihan talvikin. Kesävaelluksissa olisi kyllä paljonkin muistelemista.

Toivon kaikille hyvää vointia ja alkanutta kevätkesää terveisin Posti-Pekka

Liisan käsityöt lähdössä lapsen lapsille joululahjaksi
Sain eräänä kesänä olla lyhyellä purjehduslenkillä Suomenlahdella

Viikko 21

Viime viikolla lämpötila laski miinukselle kaikkina muina öinä, paitsi tiistai- ja sunnuntaiyönä. Ei sitä miinusta ollut kuin -0,7 asteesta -2,7 asteeseen, tuo kylmin yö oli perjantaiyö. Päivälämpötilat olivat kaikkina päivin plussalla +5,8 asteesta +11,9 asteeseen. Tuo lämpimin päivä oli eilinen sunnuntai. Maanantai, tiistai ja keskiviikko olivat vielä osittain pilvisiä, tiistaina satoi vielä räntääkin aamusella. Helatorstaista alkaen on aurinko paistanut selkeältä taivaalta. Tuuli on vielä puhallellut, niin lumi on haihtunut. Oikeastaan lumen sulamisesta syntynyt vesi on osaksi haihtunut taivaalle. Maa oli paksun lumipeitteen johdosta vähän roudassa ja on päässyt aikaisessa vaiheessa imemään sulamisvedet.

Tenossa ei oikeastaan ollut varsinaista jäiden lähtöä. Jäät yksinkertaisesti hajosivat, menivät pikkuhiljaa virran mukana alas. Jonkin verran on jäitä jäänyt patoon noin yhden kilometrin päähän meidän alapuolelle. Kävimme Helatorstaina katsomassa kevään tuloa, Pahtavaarassa, Manun kivellä. Pitkin matkaa oli joki aukeillut, virtapaikoissa keskeltä jokea ja suvannoissa lähinnä Norjan puoleiset rannat. Tänään klo 12.15 taisi Nollami, meidän yläpuolella oleva suvanto, luoda jäänsä. Vettä, niin Tenossa kuin sen sivujoissa on hyvin vähän. Sivujoet lirisevät kuin kuivana kesänä. Siksi Tenojoen vesi ei ole noussut ja rannoilla ja matalikoilla jäät ovat vielä paikoillaan. Ylä-Teno on asia aivan erikseen. Siellä virtaukset ovat heikot ja jäät sieltä tulevat normaalistikin 2-3 vuorokautta myöhemmin, kun täältä ovat lähteneet.

Viikon päästä 01.06 klo 19.00 pääsevät kalastajat pyytämään lohta. Minulla alkaa toinen kesä ettei tarvitse seurata vedennousuja ja laskuja. Ei tarvitse jännittää millainen lohikesä tulee. Veneen kyllä hoidan ja voitelen ettei lahoa pukeilla. Viime kesänä huomasin kuinka paljon helpompi oli elämä, kun Teno ja lohi eivät olleet aina mielessä. Ehtihän sitä yli 60 vuotta soutaa ja joki lohineen oli mielessä yötä ja päivää. Millainen sää tänään, tuuleeko kuinka navakasti ja mistä tulee, onko pilvistä aurinkoista vai sateista? Ja viimeistään rannassa, mitähän sitä nyt laittaa siiman päähän, perhoa vai vaappua, vai pitäisikö kokeilla lusikkaa? Kaikki tämä piti miehen virkeänä ja liikkeellä terveellisessä “työssä”. Ja mikä parasta, leipä ei ollut kiinni soutamisesta. Oli mieli hyvä ja kiitollinen, kun sai leikata punalihaista leivän päälle. Paljon mielenkiintoisia ja ikuisesti muistiin jääneitä tilanteita oli, niitä voi nyt muistella rauhallisin ja kiitollisin mielin.

Talvivarusteet, sukset ja moottorikelkka ovat kesäteloilla. Vähäiseksi jäi hiihtomme tuulisten säiden johdosta. Tenon jäällä ei ollut mukava hiihtää, kun tuuli puhalsi lähellä 10 m/s. Sopivat hiihtosäät tulivat tunturiin myöhään ja talvi kului niin pitkälle, että jäi “lulla” ottamatta käyttöön. Kun tuli sopivia hiihtoilmoja tunturiinkin, en enää ehtinyt laittaa “lullaa” käyttökuntoon. Lullalla kuljetin Liisaa ylös tunturiin. Yhtä tai kahta matkaa varten ei ollut intoa laittaa.

Alan selailemaan lisää valokuvakansioita, joissa olisi hiihtovaelluksiemme kämppäkuvia. Minulla ei ole tuoreita kuvia jäistä eikä muustakaan. Minulla on älytön Nokia 800 Tough puhelin, jonka hankin vain näppäinten isomman koon johdosta. Omistan kyllä hyvän kameran, mutta sillä kuvatessa pitäisi käyttää jalustaa, vapisevat kädet, on sen tähden hidasta ottaa tilannekuvia.

Hyvää vointia ja kevättä, etelässä jo kesää, ja viruksista vapaata elämää terveisin Posti-Pekka

Näitä on mukava muistella. OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ongelle lähtövalmisteluja 19 vuotta sitten.
Ei pyri jäät nytten maantielle.
Näin jäi jäitä rannoille vanhaan hyvään aikaan , kun oli kunnon jäät joessa.
Silloin olivat rantakoivutkin vaarassa.

Viikko 20

Vaihtelevaa olivat menneen viikon sää, heikkoa lumisadetta oli neljänä päivänä. Osa lumisateesta oli päivällä räntää ja vettä, eilen sunnuntaina aikaisten aamulla räntää ja sitten vettä, joka oli oikeastaan tihkusadetta ja päättyi jo aamupäivällä. Aurinkoisin päivä oli keskiviikko, lauantaikin oli aurinkoinen iltapäivään klo 15 asti. Päivälämpötilat olivat +2,5 asteen ja +7,6 asteen välillä. Yölämpötilat olivat miinuksella -0,5 ja -6,4 asteen välillä. Plussalla yölämpötila oli perjantai- ja sunnuntaiöinä +0,5 ja +0,7 asteen verran. Tuuli puhalsi torstaina ja perjantaina puuskissa Kevon ilmoituksen mukaan 17 m/s puuskissa.

Lauantaina kävin viimeisen kerran näille lumille moottorikelkalla tunturissa. Hinasin meidän Seijan Stalosskaidille, josta hän lähti 5 tuntia kestävälle hiihtolenkille. Viikolla olleet lumisateet oli voimakas tuuli juoksuttanut lumen aallokolle ja kovettanut ikäväksi hiihtämiselle. Ajoinkin sitten Seijalle jäljen meidän vanhalle levähdyspaikalle Leipäkivelle. Moottorikelkan tela möyhensi kovettuneet lumiaallot hiihto kelpoiseksi. Onneksi lumiaallokkoa oli vain tuulen suojaisilla paikoilla ja jotkut kohdat olivat kierrettävissä.

Tuntureilla oli kantava keli, niin hiihtää kuin ajella moottorikelkoilla. Paljon oli kelkkailijoita liikkeellä, myös sunnuntaina oli ollut. Mukava oli ajella, katsella hienoja maisemia ja jättää jäähyväiset ainakin tälle talvelle. Mieluista on muistella niitä lukemattomia ihania ja monesti aika raskaita hiihtoretkiä noissa maisemissa. Hiihtovaelluksilla aloin pitämään päiväkirjaa 1987. Pidin päiväkirjaa myös kesävaelluksillamme. Hain esille nämä päiväkirjat ja niistä olen nyt lukenut mm. vaelluksemme Kaamasmukkaan.

Ei muisteluksissani ollut suuria virheitä tositapahtumaan. Vaelluksemme oli alkanut 17.04.1988, silloin asuimme vielä Postitalossa Utsjoen kylällä. Päiväkirjani mukaan Jorma oli vienyt ahkiomme ja raskaat tavarat moottorikelkalla Madjoelle. Liisan kanssa hiihdimme Jorman moottorikelkan jälkeä ja hän oli ajanut pitemmän reitin kautta. Jolloin matkaa tuli ensimmäiselle päivälle noin 35 km. Emme saaneet olla Madjoella kahdestaan, vaan sinne tuli illalla 3 naista ja 1 mies Kevolta päin. Olivat myös menossa Kuiville ja halusivat, että hiihdetään yhdessä. Niin myös tehtiin, olivathan he kotoisin Lieksasta niin kuin Liisa aivan Lieksan naapurista.

Kuivilla oli sitten päiväkirjani mukaan tungosta, kämpässä sisällä nukkui 16 vaeltajaa, joista 2 miestä nukkui lattialla. Ulkona teltassa nukkui 4 miestä. Joten suuri ryhmä sattuikin tälle matkalle. Teltassa nukkuneet tulivat sisälle laittamaan aamupalaa klo 5.30. Lattialla nukkuneet miehet nousivat ylös, jotta teltassa nukkuneet mahtuivat sisälle. Ensimmäisenä aamupalan syöneet lähtivät ensimmäisenä hiihtämään. Liisan kanssa olimme lähteneet klo 10 hiihtämään. Olimme joutuneet odottamaan lumipyryn loppumista.

Loppuosa muisteluksestani olikin osunut kohdalleen, muilta osin, mutta matkat pituus olikin paljon pitempi kuin mitä olin muistellut. Niin Kuivilla kuin Ruktajärvelle olimme käyneet vielä iltalenkin hiihtämässä. Ne iltalenkit ja sitten välimatkat olin muistanut liian lyhyiksi. Minulla oli ja on vieläkin 1:50 000 kartat ja karttamittari, jolla mittasin matkat, kun suunnittelimme vaelluksiamme. Iltaisin kämpillä sitten mittasin matkat, kun oli tiedossa mitä reittiä oli hiihdetty. Päiväkirjaani olin kirjoittanut, että hiihdimme noin 100 km vaelluksemme aikana. Päiväkirjaani olin kirjoittanut loppuarvion. Kunto oli hyvä, väsymystä ei tullut, eikä mikään paikka kipeytynyt. Ahkio oli helpompi vetää kuin raskas rinkka selässä.

Päiväkirjoja nyt lukiessani, tein sen havainnon, että olimme vielä useana talvena tehneet hiihtovaelluksemme Kuiville Madjoen kautta. Joskus oli Jorma vienyt ahkiomme moottorikelkalla Madjoelle. Se loppui, kun Kevon luonnonpuiston alue laajeni ja Madjoen ja Kuivin kämpät siirtyivät luonnonpuistoon. Luonnonpuistoon ei saanut enää huhtikuussa mennä hiihtämälläkään lintujen pesimisen rauhoittamiseksi. Sen jälkeen aloimme vuokraamaan Palton Uula Antin kämppää Kohpalasjängällä. Hiihtovaelluksistamme tuli sisältörikkaampia ja ajallisesti ja hiihtomäärältään pitempiä.

Toivon kaikille hyvää vointia ja viruksilta vapaata kevättä terveisin Posti-Pekka

Pälviä oli viime lauantaina tunturiin tullut viikon aikana tämän verran.
Tällä kelkalla Jorma tavaroitamme kuljetti.

Viikko 19

Viikko on kulunut ehkä lähes normaaleissa lämpötiloissa, mutta pilvisyyden kohdalla hieman normaalia pilvisempänä. On sellainen muistikuva, että toukokuussa aikaisempina vuosina oli aurinkoisia ja hyviä hiihtokelipäiviä. Olemme joskus olleet tunturissa Erkin päivänä 18 päivänä toukokuuta. Olemme istuneet hangella ja katselleet, kun pienet purot ovat alkaneet aukeilemaan.

Viime viikolla päivälämpötilat olivat +4 asteen ja +8,5 asteen välillä. Lämpiminpäivä oli torstai, eikä tuo +8,5 astetta ollut kauan mittarissa. Yölämpötilatkin olivat hieman plussalla lauantai- ja sunnuntaiyötä lukuun ottamatta. Sunnuntaiyönä oli -6,4 astetta. Täysin pilvisiä päiviä olivat maanantai ja perjantai. Maanantaina satoi aamulla räntää, joka muuttui myöhemmin heikoksi vesisateeksi. Sunnuntaina illalla myöhään alkoi satamaan heikosti lunta. Muina päivinä pilvisyys oli vaihtelevaa ja aurinko pääsi paistamaan, lauantai oli aurinkoisin.

Tuuli on puhaltanut vaihtelevasti eri suunnista. Lauantaina tuuli oli enimmäkseen lounaassa ja heikkona. Aamulla klo 9.30 lähdin hinaamaan Seijamme tunturiin. Stalosskaidin päältä hän lähti hiihtämään eteenpäin ja minä lähdin ajelemaan huvikseen ja nauttimaan auringon paisteesta. Hangen pinta oli hiihtäjälle turhankin kova, jäinen. Tuntureiden rinteitä noustessa suomupohjasuksetkaan eivät oikein pitäneet jäisessä hangessa. Moottorikelkalla oli nautinto ajaa, kun hangen pinta oli harvinaisen tasainen. Kävin katsomassa Koahppelasjrven laaksoa tunturiselänteeltä. Muistelin menneitä hiihtoretkiä niissä maisemissa.

Matkapituudeltaan pitkät hiihtovaelluksemme jäivät aikaisemmin kirjoittamiini kahteen kertaan. Yleensä hiihdimme Koahppelasjärvi – Madjoki – Kuivi. Kuivilla saatoimme olla 1- 2 yötä tilanteesta riippuen. Jos ei sattunut olemaan liikkeellä muita hiihtäjiä, yövyimme 2 yötä. Hiihdimme lähimaastossa, kun oli aurinkoisia säitä. Kerran hiihdimme Fiellokeädggejohkaa lähelle putousta. Erittäin kaunis jokilaakso jyrkkine törmineen. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Oli hienoa pysähtyä välillä lepäämään ja nauttimaan eväitämme. Liisa muistaakseni nukahti retkialustan päällä, kun keittelin syötävää. Hiihtolenkin pituudeksi tuli vähän yli 20 km.

Kuivin kämppä sijaitsee Kamajohkan latvoilla, myös tätä Kamajohkaa hiihtelimme Kevojoelle päin. Kuivilta hiihdimme sään salliessa suoraan kotiin vaikka matkaa kertyi noin 45 km. Kantavalla hankikelillä hiihtomaasto on aika tasaista maastoa jänkäreittejä hiihtäessä. Vasta Erttegvarrin alarinteille noustessa on kunnolla ylämaata. Erään kerran oltuamme kaikkiaan 2 yötä, lähdimme voimakkaassa etelätuulessa hiihtämään kotiin päin. Tämä voimakas tuuli auttoi hiihtämistä niin paljon, että monessa kohden saimme vain pysytellä pystyssä. Minäkin levittelin anorakin helmoja purjeeksi, ahkio pomppi perässä kovassa vauhdissa. Hangenpinta oli niin kova, että siihen juuri jäi vähäinen jälki teräsreunasuksista.

Koahppelasjärven pohjois-puolella noin 1 km päässä oli silloin Seurakunnan teltta. Pysähdyimme siinä syömään, kun teltta lämpeni, niin alkoi nukuttamaan. Teltassa oli Seurakunnan makuualustoja, levitimme ne ja otimme ruokalevon. Kun iltapäivällä lähdimme jatkamaan matkaa, oli sää pilvistynyt ja lumihiutaleita leijaili taivaalta. Noin yhden km matkan päässä oli jokilaaksosta ylösnousu paikka. Siinä jyrkimmässä kohden otin sukset jaloista ja menin kävelemällä rinteen ylös. Ylhäällä lumisade voimistui tuulen kanssa, mutta meillä oli vankka moottorikelkkojen reitti hiihdettävänä. Kohta lunta tuli niin sakeasti, että moottorikelkkojen jälki alkoi peittymään, vain poromiesten poroille ajamista heinäkuormista tippuneet heinänkorret pilkistivät siellä täällä.

Noin 3 km hiihdon jälkeen meidän piti suunnista tuolta jäljeltä pois. Kaikki oli yhtä valkoista, otin kompassista suunnan ja vertasin sitä tuulen suuntaan. Soitin Jormalle, että emme näe muuta kuin valkoista ja hiihdämme Peäsnjeäralaaksoa kohden. Siinä oleva jokihan laskee meidän rajajokena Tenoon. Jorma aikoi tulla vastaan, kun pääsee töistä. Vaikeinta oli ahkion kanssa laskea tunturinrinnettä alas, kun ei nähnyt mitään. Tiesin kyllä, että niissä rinteissä ei ollut jyrkänteitä, joissa voisi tapahtua putoaminen. Kun lumisade alkoi hellittämään, näimme laakson, jossa kasvaa koivuja. Samalla kuulimme, kun Jorma ajoi tuulen yläpuolella moottorikelkalla ohitsemme. Emme ehtineet hiihtää, kuin lyhyen matkan, niin Jorma tuli meidän luokse, kun oli nähnyt jälkemme. Vähän oli Jorma epävarma olinpaikastamme, mutta uskoi, kun selitin lumisateen seasta erottuvan laakson paikat.

Jorma otti ahkion kotirinteen matkaa varten, ettei tarvinnut sen kanssa taiteilla jyrkänteessä. Taas oli mukava tulla kotiin hienolta ja antoisalta hiihtoretkeltä. Kyllä oli illalla, saunan jälkeen hyvä kiitollisena hienosta matkasta, nukahtaa omaan sänkyyn. Niitä hienoja ja joskus vaiherikkaita retkiä nyt saamme muistella.

Toivon kaikille hyvää ja viruksista vapaata kevättä terveisin Posti-Pekka

Siellä jossain on väriä tullut
Seurakunnan teltta, jossa monet kerrat kahvisteltiiin ja levähdettiin

Viikko 18

Viikolla 18 kuukausikin vaihtui ja sääkin oli epävakainen. Päivät olivat aika pilvisiä, pilvisyys rakoili osan aikaa päivästä tiistaita ja sunnuntaita lukuun ottamatta. Torstai ja lauantai olivat aurinkoisimmat päivät. Lumikuuroja oli liikkeellä keskiviikkona ja Vappuna. Tuuli on muistanut puhaltaa useana päivänä luoteesta, lauantaina tuuli kääntyi etelään. Lämpötila on ollut päivisin plussan puolella +1 asteesta lauantain +6,4 asteeseen. Pakkasta on ollut jokaisena yönä -0,5 asteesta -12,1 asteeseen. Kylmin yö oli torstaiyö ja lämpimin sunnuntaiyö.

Tenon rannat ovat pitkältä matkalta sulana, myös Junttikarin Norjan puoli. Jäällä vesi on tullut lumen läpi monessa paikassa. Meidän rannassa on hyvin kapea jääkannas kiinteälle jäälle. Sen kantavuudesta ei ole tietoa, epäilen, että ei kestä ihmisen painoa. Tänään ilmestyi isokoskelo pari meidän rannalle, lähtivät jäällä istumisen jälkeen uimaan ylöspäin. Pihallamme olen seurannut pikkulintujen liikehdintää. Kun pulmuset olivat vielä syöntipaikalla, kiinnitin huomioni sellaisen asiaan, että pulmuset eivät liikkuneet tasajalkaa. Muut linnut hyppivät tasajalkaa, mutta pulmuset kävelivät enimmäkseen askeltaen, joskus saattoivat hypähtää.

Vappuna kävin ensimmäisen kerran tunturissa kahteen vuoteen. Hinasin Seijamme ensimmäisen Stalosskaidi nimisen tunturin päälle, hän lähti siitä sitten hiihtämään. Viipyi hiihtoretkellään useita tunteja. Edellisen kerran olimme Liisan ja Seijan kanssa tunturissa 30.04.2018. Hiihtokelit menivät niin huonoiksi, että katsoimme viisaimmaksi pysyä alamaissa. Lauantaina hinasin Seijan uudelleen ylös ja kävin samalla vähän ajelemassa ja katsomassa entisiä hiihtomaisemia. Oli suorastaan nautinnollista ajella kestävällä, harvinaisen tasaisella hangella. Lunta oli paljon joka paikassa, eikä kivistä ollut pelkoa.

Teimme vuosittain hiihtovaelluksemme Kuiville ja yleensä Madjoen kämpän kautta. Kuivilta kyllä hiihdimme 2 kertaa suoraan kotiin ja matkaa kertyi noin 45 km. Heräsi sitten ajatus hiihtää Muotkatuntureiden kautta Karigasniemeen. Muotkatunturit ovat Kaamanen – Karigasniemi maantien eteläpuolella. Meille ennestään tuntematonta tunturimaastoa, jossa oli vain yksi kämppä. Sekin oli kuulopuheiden mukaan maastollisesti vaikeassa paikassa. Varasimme aikaa hiihtovaelluksellemme viikon. Lähdimme hiihtämään tuttua reittiä Utsjoki – Koahppelasjärvi – Madjoki – Kuivi – Naukuaivi – Ruktajärvi – Kaamasmukka. Matkaa oli edessä reittivalinnoista riippuen 70 – 75 km.

Olin ostanut hiihtovaelluksiamme varten Halti ahkion. Oli helpompi pitkillä matkoilla vetää tavaramme ahkiossa kuin kantaa rinkassa selässä. Madjoella saimme taasen olla kahdestaan. Kuivilla oli Suomen Ladun 10 hengen ryhmä ja osa miehistä majoittui ulos telttaan. Latulaiset olivat lähteneet Kaamanen – Karigasniemi maantieltä hiihtämään ja olivat matkalla Nuvvukseen Suomen Ladun majalle. Lisan kanssa lähdimme aamulla ensimmäisenä liikenteeseen, olihan hiihtomatkaa edessä noin 24 km. Maastollisista syistä hiihdimme Suomen Ladun kammin ja Naukuaivin kämpän kautta Ruktajärvelle, jossa yövyömme.

Ruktajärvelle tuli illan aikana 4 hiihtäjää, joista yksi oli tuttu. Hän oli aikoinaan ollut Utsjoen Matkailuhotellin johtajana. Hiihtokelit ja sää oli siihen saakka ollut hyvä, sopivasti pakkasta ja aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta. Tuulikaan ei ollut häiritsevän voimakasta. Normaalien ilta-askareiden jälkeen nukkumaan. Olihan seuraavan päivänä edessä noin 18 km ennestään tuntematonta sekalaista maastoa. Aamulla saimme aamupalan ja eväiden laiton jälkeen lähteä hiihtämään auringon paisteessa. Edessä oli heti nousua järvien laaksosta tunturiin. Kun perässä oli ahkio täynnä tavaroitamme, välttelimme jyrkkiä ja korkeita nousuja. Sen johdosta hiihtomatka myös piteni. Edessämme oli nyt koivikkoista maastoa, jossa oli myös pehmeää jonkin verran upottavaa lunta. Jyrkissä käännöksissä ahkio tahtoi kaatuilla ja se hidasti sekä harmitti. Aisat oli asennettu ahkioon siten, että veto tuli keulassa ahkion yläreunaan. Näin se vänkäsi ahkion kumoon.

Oli matkalla aukeita jänkätaipaleilla ja niissä oli hyvää vetää ahkiota. Maasto oli ensimmäisen tunturin ylitettyämme, lievästi myötämaastoa. Olimme jokien latvoilla hiihtämässä myötävirtaan. Noin 6 km ennen Kaamasmukkaa erkanimme jokilaaksosta ja nousimme vaaramaisemaan, jonka etelärinnettä hiihtelimme. Loppumatkasta tuli vielä moottorikelkan jälki helpottamaan hiihtämistä. Sää oli liiankin lämmin hiihtämiseen ja lumi alkoi menemään nuoskaksi. Nyt ei ollut luiston kanssa ongelmia. Meillä oli suomupohjaiset teräsreunasukset. Niihin vain luistopohjan kohdalle nestemäistä luistovoidetta, niin oli hyvä hiihtää.

Kyllä jossain välissä pysähdyimme syömään ja juomaan eväitämme. Johonkin aikaan iltapäivällä saavuimme Kaamasmukkaan ja etsimme talon, jossa meidän oli tarkoitus yöpyä, niin oli emännän kanssa sovittu. Talo löytyi, mutta ovet olivat lukossa. Lähdimme naapuritaloon kyselemään, missähän Siiri-emäntä mahtaa olla. No Siirihän oli matkustanut tyttönsä luokse Rovaniemelle. Vallen pappa, jolta Siiriä kyselimme. Kysyi minne me olemme menossa? Kerroin, että Muotkatuntureiden kautta Karigasniemeen. Pappa sanoi, älkää menkö, on tulossa myrsky ja sitä kestää kolme vuorokautta.

Uskoimme pappaa ja kysyin milloin Karigasniemen postiauto menee tästä? Hän sanoi, että vajaan tunnin kuluttua. Niin hiihdimme maantien varteen ja eikä tarvinnut pitkään odottaa, kun postiauto saapui. Siinä autoa odottaessa huomasimme, että sää oli muuttunut täysin ja tummat pilvet olivat Muotkatuntureiden yllä. Jorma haki meidät illalla Karigasniemeltä ja kotona seuraavana aamuna heräsimme lumimyrskyyn, jota kesi kolme vuorokautta. Olimme kiitollisia ja onnellisia, kun tapasimme Vallen papan. Ahkioon aloin suunnittelemaan aisoille erilaista kiinnitystä. Aisojen kiinnitys on nyt ahkiossa alhaalla ja sivussa niin kuin hevosen tai poron reessä.

Kammin ulkopuolella oli lämpimämpi syödä auringon paisteessa. Kammista on turvevuoraus häipynyt tunturituulien mukaan.

Viikko 17

Huhtikuun loppu lähenee, viimeisen kokonaisen viikon saimme tuulisten ja vaihtelevien säiden merkeissä. Aurinkoisimpia päiviä olivat tiistai ja keskiviikko, silloinkin pilvet ajoittain olivat liikkeellä. Tuuli on puhallellut melkein jokaisena päivänä hiihtämisen kannalta häiritsevän voimakkaasti. Perjantaina heikkona alkanut lumisade, muuttui alkuillasta kuuroluonteiseksi. Lauantai oli sitten oikea lumituiskupäivä. Silloinkin sade muuttui päivän kuluessa kuuroluonteiseksi ja kuurot olivat sakeita. Vielä sunnuntainakin tuuli ja tuli lumikuuroja. Lauantaiyönä tuuli oli Kevolla puhaltanut 20 m/s, kyllä meilläkin nurkat ulvahtelivat. Lämpötilat olivat päivisin +0,3 ja +5,9 asteen välillä. Yölämpötilat olivat viikon alkupäivinä +0,8 ja +2,6 asteen välillä. Torstaista sunnuntaihin öinä lämpötila oli -1,5 ja -6 asteen välillä.

Tenon jäällä tilanne on sellainen ettei sinne ole viisasta mennä. Sulia on ilmestynyt arvaamattomiin paikkoihin, joita ei hangella liikkuessa erota. Hagen alla on vettä melkein joka paikassa. Yöpakkaset ovat olleet heikkoja ja viikonlopun lumisateet alkoivat pehmittämään hangen pintaa. Lintujen ruokintapaikalta pulmuset siirtyivät tunturiin, kun ei ole näkynyt. Orava kävin aikaisemmin mainitsemina kahtena aamuna eikä ole sen jälkeen näkynyt. Muut vanhat ystävämme syövät sitäkin ahkerammin ja niiden touhuja on muka katsella.

Hiihtelimme eri talvina useita kertoja, niin Madjoen kämpälle kuin myös Kuivin kämpälle. Karigasniemeen hiihtäminen oli usein mielessä. Huhtikuussa 1983 toteutimme tuon haaveen. Saimme vaellukselle mukaan Seija tyttömme. Silloin oli Koahppelasjärven etelä päässä Metsähallituksen rakentama päivätupa. Siinä oli mukava pysähtyä ruokailemaan ja vähän levähtämään. Sitten jatkoimme matkaa Madjoelle, jonne oli matkaa toinen 15 km matka. Kämpässä ei ollut ketään ja saimme viettää yön kolmistaan lämmityksen ja syönnin jälkeen. Sää oli päivän aikana vaihteleva auringon paistaessa sopivasti.

Saimme nukkua aamulla vähän pitempään, kun päivän hiihtomatkaa oli vain noin 15 km. Valmistin aamupalan ja herätin Liisan ja Seijan syömään. Aamupalamme sisälsi aina ruishiutalepuuron mustikkasopan kanssa. Soppa oli myös päivämatkalle termospullossa voileipien painikkeeksi. Toisessa termospullossa oli kuumaa mehua janojuomaksi. Päivämatkoilla emme juuri koskaan keittäneet kahvia. Hyvissä ajoin aamupäivällä lähdimme hiihtelemään Kuivia kohden auringon paistaessa harvojen pilvilauttojen välistä. Maasto oli helppo ja hyvä hiihdellä, ei tarvinnut nousta tuntureiden yli. Enimmäkseen hiihdimme jänkiä ja muita aukeita paikkoja hyväksi käyttäen. Kuivia edeltävä maaston on jokseenkin puutonta maastoa 3-4 km matkalta.

Kuivilla saimme viettää yön kolmistaan ja rutiinilla suoritimme lämmityksen ja syömisen, joka sisälsi kahvin. Kämpissä oli yksi ilta-askare, joka ei koskaan jäänyt suorittamatta. Se oli vieraskirjan lukeminen ja lähteissä siihen tehtävät kirjoitukset, mistä tullut ja minne menossa. Päiväkirjat sisälsivät erinomaisia kirjoituksia vaeltajien kokemuksista. Joukossa oli hyvien kirjoitusten lisäksi joskus myös moitiskeluja. Tuttujen vaeltajienkin kirjoituksia päiväkirjoissa. Näitä oli tavanneet aikaisemmilla vaelluksillamme ja yövytty Samassa kämpässä.

Aamulla herätin Liisan ja Seija valmiille aamupalalle. Syönnin, rinkkojen pakkaamisen ja kämpän siivoamisen jälkeen lähdimme hiihtämään auringon paisteessa etelätuulen puhaltaessa turhankin voimakkaasti. Suuntana oli lounas ja siellä noin 16 km päässä oleva Njavgoairoavvin kämppä. Puhekielessä kämpästä käytettiin Naukuaivi. Kämppä pystytettyiin Kekkosen hiihtovaelluksen jälkeen. Kämppään sijoitettiin Posti- ja lennätinlaitoksen erämaapuhelin. Puhelimen antenni oli pylväässä, joka oli tuettu kiinteästi kämpän seinään. Sopivalla pakkassäällä antennin ulina kantautui rakenteisiin ja häiritsi pahasti nukkumista. Matkalla hiihdimme Suomen Ladun kammin kautta. Kammi on noin 7 km ennen Naukuaivin kämppää. Kämppä oli kuivalla maalla, vesipaikka on yli ½ km päässä. Joten talvella ruoka ja juomavesi sulatettiin lumesta.

Normaalien lämmitys- ja ruokailutouhujen jälkeen oli vuorossa päiväkirjan lukeminen. Unta ei tarvinnut maanitella, se tuli nopeasti, mutta alkoi pian katkeilla. Pakkanen alkoi kiristymään ja antenni alkoi ulisemaan. No tulihan se aamukin vastaan ja normaalit aamuaskareet. Minulla oli edessä vielä joka aamuinen suksien voitelu. Suksemme olivat vielä sileäpohjaiset ja voideltava koko pituudeltaan purkkivoiteilla. Hyvissä ajoin lähdimme viimeiselle noin 16 – 18 km matkalle. Loppumatkalle ei ollut karttaa, joten en voi muuta kuin arvailla matkan pituutta.

Utsjoen korkeimman Ailigas tunturin 594 m alla pysähdyimme levähtämään ja syömään. Olihan edessä tunturin ylitys, mutta ei korkeimmasta kohden. Keitin trangialla jotain pussikeittoa ja nyt myös kahvia. Syönnin aikana huomasimme kuinka ilma alkoi yhtäkkiä lämpenemään. Lumi meni nuoskaksi ja edessä oli suksien voitelu. Laitoin pitoa, mutta sitä kyllä oli muutenkin, kun sukset meinasivat jäätyä. Se helpotti tunturiin nousua, mutta edellytti uutta voitelua tunturin päällä. Sieltä oli myötämaasto Karigasniemeen saakka, mutta se piti hiihtää luistamattomilla suksilla. Väsynyt oli olo, mutta kiitollinen ja tyytyväinen mieli, kun olimme saaneet suoritettua haaveilemamme hiihtovaelluksen.

Toivon kaikille hyvää ja kaikista viruksista vapaata vointia terveisin Posti-Pekka

Tällaista tunturimaastoa oli matkallamme.
Harvaa vanhaa koivikkoa jokiuomien rinteillä.