Niin olemme ohittaneet ruska-ajan ja odottelemme milloin alkaa tekemään talven pohjaa. Oli jonkinlainen Mikkelin-talvi, mutta oliko sellainen, joka tietäisi pitkää syksyä? Se jää nähtäväksi ja vähän jännättäväksi, nykyään ei voi olla varma mistään ennusmerkeistä. Ilmatieteen ennustuksissa ensiviikolle näyttävät useamman asteen yöpakkasia, eikä päivälämpötilatkaan ole montaa astetta.
Me vietimme eilen virkistymispäivää käymällä tietenkin Norjassa. Seurasimme sääennustuksia ja sen perusteella ajoimme Vesisaareen. Lähtiessämme kotoa paistoi aurinko melkein selkeältä taivaalta. Menomatkalla ajoimme Norjan puolta, että saimme ihailla vielä jäljellä olevaa ruskaa. Norjan puolella on enempi haapoja kuin Suomen puolella. Haavoista osa oli vielä vaalean vihreitä, suurin osa keltaisina ja osa jo punaisena. Paikoitelle koivut olivat jo melkein paljaita ja paikoitellen kauniissa ruskassa. Oliko tuuliset säät tehneet poikkeuksellisen liikkeitä? Pihlajista osa oli aika vihreitä ja osa jo punaisia.
Kaunis ruska lisääntyi lähestyttäessä Vesisaarta, mutta myös vuonon rannalla oli paikkoja, joissa koivut olivat paljaita ja melkein paljaita. Vesisaaressa ajoimme Lentoasemalle saakka, jotta näimme sillä puolella kaupunkia olevat pihlajat ja kukkapenkit. Pihlajat olivat osittain vihreitä ja osittain punastumassa, marjoja oli kuitenkin runsaasti. Kukkapenkeissä kukat kukkivat vielä kauniisti.
Tuuli, jota ennustivat oli heikompi, mutta vielä sen verran voimakasta, että ruokailu oli eväitämme syöden ja autossa sisällä. Kahvia Seija keitti varoiksi termospulloihin, joten kahvihammas ei päässyt pahemmin pakottamaan.. Hiltosen leipomon kuuluisia viinereitäkin ehdimme saada, mutta viinerikahvit kyllä joimme vasta kotona. Ne viinerit, kun ovat niin lehteviä, ettei niitä voi autossa syödä.
Norjalaiset olivat tehneet kesän aikana reippaasti tietöitä. Suojakaidetta oli uusittu ja rakennettu huomattava määrä. Yhdessä paikassa olivat vielä kaidetöissä. Hyvin oli tukevan näköistä ja metallisilla tolpilla pystytetty, entisten puisten tolppien sijaan. Vieläkin olivat puhdistamassa asfaltin reunasta nurmettunutta maata pois. Lähellä Varanginpotnia oli paikka, jossa kippasivat poistetun maan vuonon puolelle. On kai tarkoitus saada kivikkoinen luiska kauniimmaksi.
Tulomatkalla ajoimme sitten Nuorgamin kautta. Paljon näkyi olevan norjalaisia autoja kaupan edustalla, vaikka oli keskiviikko. Kyllä siellä Norjan puolelle oli vielä keskieurooppalaisia autoja liikenteessä, varsinkin saksalaisia. Olipa italialaisiakin autoja. Seija oli meillä kuskina, minä lähetin ajokorttini ennen syntymäpäivääni Inarin poliisiasemalle. Paljon asia kyllä mietitytti, nyt sitä on kuin lintu jolta on siivet leikattu. Oli jo kolmas matka pitemmälle kuin Tana bru. Kaikkiaan oli mieluisa ja virkistävä päivä, mihin muualle pääset vähimmillä kilometreillä kuin Norjaan. Kaikin puolin onnistunut ja mukava matka, sääkin suosi Vesisaaressakin aurinko paistoi välillä.
Kaunista ja hyvää syksyä kaikille terveisin Posti-Pekka