Viikko 47. 2021

Pakkasviikko maanjäristyksineen on takanapäin. Yöllä tapahtuneesta maanjäristyksestä emme tehneet havaintoja, nukuimme kaikessa rauhassa. Järistyspaikka oli tutussa maisemassa noin 25 km päässä meiltä Norjan kuningaskunnassa. On tullut aikanaan liikuttua siellä niin kesällä kuin talvella.

Viime viikolla lämpötila laski jokaisena päivänä -20 asteen kylmemmälle puolelle. Viikon kolmena ensimmäisenä päivänä lämpötila nousin -9,8 ja -15,4 asteen välille. Kylmimmillään päivälämpötilat olivat -20,3 ja -29,3 asteen välillä. Viikon kylmin päivä oli lauantai, jolloin lämpötila oli lämpimillään -26,6 astetta ja kylmimmillään -28,9 astetta. Kylmin lämpötila -29,3 astetta oli sunnuntaina. Tiistaina ja keskiviikkona aamulla satoi lunta ja käveleminen kävi lumikolan kanssa. Muina päivinä en suorittanut kävelyä, oli liian kylmää.

Lauantaina yöllä oli mennyt jäitä, rantajään reuna oli osittain murtunut ja reunalle muodostunut jäätöyryä. Olikohan maanjäristys täräyttänyt jäät liikkeelle. Sunnuntaiyö oli niin kylmä, että jäänpää nousi 6 kilometrin päästä, meni meidän ohi noin 4 km päähän. Joen jää näyttää hyvin tasaiselta, ei luisteltava, mutta hyvä hiihtää ja kelkkailla, kunhan vahvistuu.

Laitoin lintulaidalle riippumaan poron rasvaista vatsaa, lähinnä närhiä varten. Tiaiset sitä näkyy nokkivan, kyllä siinä närhi kävi, mutta lihan heilahdettua voimakkaasti, närhi säikähti ja lensi pois. Niinpä närhet syövät vain auringonkukan siemeniä hyvällä ruokahalulla. Käyvät nokkimassa lintulaudalta tai maasta ja pomppivat kuusen alle syömään.

Seija tyttömme tuli perjantai-iltana ja esitteli uutta työkalua miekkaa. Lauantaina hän sitten alkoi miekkailemaan. Minä hipsin pois tieltä tietokoneelleni parvelle. Hän laittoi miekkaan jatkovarren ja veteli miekalla pyöreitä väliseinän hirsiä ja kattoa kannattavia haltiahirsiä. Välillä esitteli äidilleen ja kehui kuinka kätevä ja tehokas miekka on. No se miekka oli kokonimeltään pölymiekka, jossa on litteä ja sopivaan muotoon taivuteltava terä. Sen päälle vedetään keinokuitua oleva, pölyä imevä pehmeä sukka. Niin Seija pyyhkäisi vajaassa tunnissa tupakeittiömme seinät haltiahirsineen puhtaaksi pölystä. Sukan voi puhdistaa pölystä pölyimurilla tai puistelemalla ulkona. Kyllä oli erinomainen, pölymiekka. Minun ei tarvitse enää jatkotikkaiden kanssa imuroida seiniä ja haltiahirsiä.

Norja sulki taasen rajansa ja vaatii kaikilta maahan tulijoilta rekisteröitymisen. Norjassa ja varsinkin Pohjois-Norjassa on koronaa enempi liikkeellä kuin Lapin Sairaanhoitopiirin alueella. Kyllä tuon rekisteröinnin voi tehdä netissä, jos tulee tarvetta lähteä käymään. En kyllä ymmärrä, mitä järkeä siinä rekisteröinnissä, jos 1 – 2 tuntia viivyt kaupassa.

Toivon kaikille hyvää vointia ja siunattua Adventin aikaa terveisin Posti – Pekka

Viikko 46

Leppoisa oli sää kuluneella viikolla, ei hätyytellyt pakkanen ja plussakelitkin pysyivät aivan siedettävissä rajoissa. Lämpimin päivä oli torstai, jolloin päivällä oli lämpimillään +1 aste ja kylmimmillään illalla -2,9 astetta. Kylmin päivä oli sunnuntai 21.11, jolloin lämpötila oli lämpimillään -4,4 astetta ja kylmimmillään -11 astetta. Päivät olivat enimmäkseen pilvisiä, osittain sumuisia ja lunta satoi neljänä päivänä. Eilen sunnuntaina satoi eniten, torstaiyönä satoi vettä ja sai liukkaat kelit aikaiseksi. Meilläkin piha kimalteli kuin peili, hiekoitusmursketta piti levittää heti aamulla.

Kevo on ilmoittanut lumen syvyydeksi jo 20 sm, meillä ei kyllä ole niin paljoa silmämääräisesti katsottuna. Lumikuurot ovat olleet hyvin paikallisia, ikkunasta, kun on katsellut säätä, niin Norjan puolella on mennyt sakeitakin lumikuuroja. Viikon vaihteessa ei kävelyä tarvinnut tehdä lumikolan kanssa, Jorma oli kotona ja huolehti lumityöt. Lauhan viikon johdosta Tenokin virtaa vielä vapaana, rantajäät ovat kyllä alkaneet kasvamaan. Ei ole tullut kyseltyä, missä jään pää on alhaalla tulossa, niin en osaa ennustaa milloin joki jäätyy meidän seudulla.

Lintulaudalla käy kuhina, tiaiset ja punatulkut yrittävät pitää puoliaan kolmea Närheä vastaan. En oikein tykkää noista närhistä, kun ne nakkelee siemeniä jatkuvasti maahan. Lumisade sitten peittää ne ja jäävät syömättä suurin osa. Tänään laitoin rasvaista poron ohutta vatsalihaa riippumaan rautalangalla. Huomenna alan seuraamaan kelpaako se noille rohmuille. Elämäähän nuo linnut tuovat pihapiiriin, mukava niiden touhuja on seurata. Närhiä on kuulemma muiden lintulaudoilla.

Norja laittaa rajan ylittämisen turhan vaikeaksi. Perjantaista alkaen pitää rekisteröityä, olla tuore testitulos, tai kahdesta rokotuksesta todistus tai todistus koronan sairastamisesta. Olikohan tuossa sairastamisessa se 6 kuukauden raja? Meillä Suomen puolella ei ole koronaa, sitähän on vain heillä Norjassa, pysykööt itse kotimaassaan. Tuon rekisteröimisen pitäisi onnistua netissä etukäteen, niin ei tarvitse rajalla käyttää aikaa siihen.

Virrallisesti kaamos alkaa 25.11. torstaina, meillä aurinko ei paista enää Norjan tuntureihinkaan. Päivät lyhenevät vielä kuukauden 21.12 on talvipäivänseisaus. Tällä hetkelläkin saavat valot sisällä palaa aamusta iltaan, jos meinaa jotain tehdä sisällä. Helppoahan se on nykyisin, kun on sähköt. Öljylamppujen aikaan lamput piti tankana keskellä päivää ulkona, jolloin päivänvaloa oli niin paljon, että näki. Niitä öljylamppuja on meillä takan päällä 5 kpl rivissä muistuttamassa tuosta ajasta. Liisa pesee niiden lasit ainakin kerran vuodessa, jotta lasit ovat pölystä vapaat ja kiiltävät.

Toivon kaikille hyvää ja kaikista viruksista vapaata talvea terveisin Posti – Pekka

Utsjoen kirkonkylä oli ämän näköinen 1955 lokakuussa. Tämä kuva Kettumäen päältä otettuna, ylempi Onnelan poliisitalosta etelään päin kuvattuna. Vähäinen oli asutus.

Viikko 45

Vaihtelevaa lämpötiloiltaan on meidän alkutalvi. Viime viikolla lämpötila pysyi vuorokausittain pakkasen puolella. Kylmin päivä oli tiistai, jolloin lämpötila laski -18,2 asteeseen. Lämpimin päivä oli keskiviikko, jolloin lämpötila oli kylmimmillään -6,3 astetta. Päivät ovat olleet yleensä pilvisiä, pilvisyys on kyllä rakoillut päivällä sen verran, että aurinko on päässyt paistamaan Norjan tuntureille. Meidän kohdalla aurinko ei enää paista muualle kuin Norjan tuntureille. Kaamoksen alku lähestyy ja alkaa ensiviikolla. Luntakin on sadellut sen verran, että päiväkävelyjä olen saanut tehdä lumikolan kanssa. Sunnuntaina aamuyöllä satoi 10 sm ja aamupäivällä vielä lisää 2-3 sm. Silloin piti ottaa jo lumilinko avuksi. Seija oli käymässä ja hänen piti päästä pihasta pois lähtiessään Ivaloon.

Tenojoki virtaa vielä sulana täällä Yläkönkään alapuolella. Ylä-Tenolla joki on suurimmaksi osaksi jäässä. Suppoa virtaa vaihtelevia määriä, johtuen pakkaslukemista ja lumisateista. Noin 60 vuotta sitten Teno jäätyi Onnelan suvannon kohdalta marraskuussa ja päästiin jäätietä yli itsenäisyyspäivänä ostoksille Vesisaareen.

Lintulaidallamme on vilkasta, tiaisten lisäksi on punatulkkuja ja sitten ne isot rohmuajat närhet. Niitä on kolmekin yhtä aikaa ja silloin pienemmät joutuvat väistymään. Ulkona ollessani, närhet kyllä pysyvät pois, kun menen vähän ulommaksi, niin heti tulevat takaisin. Laitan niille vähän ulommaksi poron vatsalihaa, niin saavat sitä nokkia. Vatsalihassa on vähän lihaa ja jonkin verran rasvaa. Ei ole oikein ihmiselle houkuttelevaa osaa porosta. Auringonkukansiemeniä menee 3 litraa päivässä.

Hirviä ei ole meidän maisemissa näkynyt. Pyysivätkö norjalaiset ne niin tarkoin vai onko Tenon rantajää tilanne nyt sellainen, että eivät lähde ylittämään jokea. Norjalaisilla oli neljän kilometrin matkalla 2 leiriä syyskuussa, päivystivät ja ampuivat hirviä.

Maailman vaivaksi annettu koronavirus ei ala hellittämään. Aina, kun luullaan sen hellittävän ja löysätään rajoituksia, niin nousee uusi muunnos esille entistä herkemmin leviävänä. Täälläkin Norjan puolella, noin100 km päässä Karasjoella putkahti yks kaks tartuntaryöppy. Nyt kuulemma alkaa hellittämään, eilen yksi uusi tartunta oli todettu. Varuillaan saa olla, sitä, kun ei tiedä missä puussa piru istuu. Sellainen yksi sanonta on jäänyt mieleen..

09.11. saimme kolmannen koronarokotuspiikin, samalla kertaa saimme kausi-influenssa rokotuksen. Minulla oli molemmat pistokohdat vähän arat painamiselle yhden vrk. Mitään muuta ei ilmennyt minulla. Liisa nukkui ensimmäisen yön huonosti ja vähän nuurui seuraavan päivän. Hänellä ei ole mitään lääkitystä, niin on herkempi noille rokotuksille. Yhden kalkkitabletin ottaa päivässä luuston haurastumista vastaan.

Kaksi vanhaa merkkiä säissä näyttää pitävän paikkansa. Nimittäin liukkaat kelit pyhäinpäivän ja Liisan päivien aikaan. Joten aivan oikeaa rataa säät niiden kohdalla kulkevat.

Hyvää vointia ja kaikista viruksista vapaata talven alkua terveisin Posti – Pekka

Kulunut syksy

Vanhat säämerkit pitivät kuluneena syksynä osittain paikkansa. Jos ennen Mikkeliä ei ole mikkelin talvea, eli ei ole pakkasia ja eikä sada lunta, mutta kylmää ja sataa lunta vasta Mikkelin jälkeen, niin talvi voi tulla kertaheitolla. Niin kävi tänä syksynä, mutta pyhäinpäivän suvi olikin normaalia voimakkaampi ja sulatti lumet. Nyt on sitten uusi yritys meneillään. Viikonloppuna ja vielä tänään satoi lunta yhteensä noin 10 sm. Pakkasia on luvattu ainakin tälle viikolle ja vielä ensiviikollakin olisi lämpötila pakkasen puolella. Joten eiköhän tässä ole jo talvi meneillään.

On sadellut vettä, räntää ja lunta. Sateiden johdosta vesi Tenossa on noussut ja aiheuttanut jäiden menoa. Todennäköisesti Yläkönkään alus oli jäätynyt ja se murtui ja jäitä meni viime viikolla. Viime kuussa olleiden pakkasten johdota rantajäitä muodostui paikoitellen aika leveästi. Todennäköisesti myös niitä on lähtenyt liikkeelle. Jos joki jäätyy veden ollessa näin korkealla, niin keväällä jäät eivät lähde vähällä vedellä. Nykyvuosina Tenon jäät ovat olleet heikot ja sulaneet melkein paikoilleen, ovat menneet jonkinlaisena sohjona.

Tänään tehdessäni lumitöitä ja levähtäessäni portailla, näin kotkan liitelevän tunturin puolella. Oli niin korkealla, että en voinut tunnistaa oli maakotka vai merikotka. Merikotkia on ollut liikkeellä noiden rysänlohien johdosta. Utsjoen päälläkin oli tänään lentänyt merikotka ja vielä lähellä joen pintaa.

Lintulaudallemme on kiusaksi saapunut useita närhiä, kolmekin on ollut yhtä aikaa syömässä. Viime viikolla repivät isoimman poronkuupussin hajalle ja vei kuunpalat. Ovat onneksi aika arkoja lintuja, lähtevät, kun avaa ulko-oven. Olen kyllä karjaissut perään, jotta huomaisivat, että eivät ole toivottuja. Istuvat syöttökaukalon äärelle ja nokkivat auringonkukansiemeniä suurella mielihalulla. Ovat rauhoitettuja, joten niihin ei voi kohdistaa väkivaltaa. Harmittaa, kun tiaiset ja punatulkut joutuvat alakynteen. 3 litraa päivässä menee noita siemeniä, joten monta säkillistä kuluu talven aikana. Jonkinlainen pelotin pitänee keksiä.

Korona, tuo koko maailmaa vaivaava virus on lähestymässä Utsjokeakin. Karasjoella on todettu useita tartunnan saaneita ja vielä enempi altistuneita. Onkohan siellä ollut joku tapahtuma, kun rajuna lähti liikkeelle. Tartunnan saaneissa on myös rokotettuja, sitä olivatko saaneet 2 rokotetta, ei sanottu. Kyllä rokotteesta kieltäytyneet, saisivat miettiä kieltäytymisen syyt tarkoin uudelleen. Jos ottaa kieltäytymisen syyksi omantunnon, silloin on kieltäydyttävä lääkkeistä ja kaikista terveyspalveluista, jotta olisi johdonmukainen kieltäytymisessä. Raamatusta ei löydy syytä kieltäytymiseen. Ainakaan minä en ole löytänyt. Jumala on antanut ihmiselle ymmärryksen ja sitä pitäisi osata käyttää tässäkin tilanteessa. Rokote on ennalta ehkäisevä lääke.

Joka tapauksessa toivon kaikille hyvää ja viruksista vapaata vointia terveisin Posti -Pekka

Viikko 42

Viikolla 42 saimme sen verran lunta, että maisemat ovat valkoiset ja vain kahtena päivänä lämpötila kävi päivällä hyvin vähän plussalla. Kaikkina muina päivinä lämpötila oli ympäri vuorokauden miinuksella. Kylmin yö oli keskiviikkoyö -14,4 asteen pakkasella. Kylmin päivä oli keskiviikko, jolloin oli -13,5 astetta pakkasta.

Tiistai 19.10, joka oli Utsjoelle saapumisen 66 vuosipäivä, oli lämpimillään -0,3 astetta ja kylmimmillään -8,5 astetta. Säätä saattoi sanoa aurinkoiseksi, sillä hyvin ohutta pilviharsoa oli taivaalla liikkeellä. Oli hieno sää ajella parturimatkalla Tana bruussa. Matti Rytinki muutti parturiliikkeensä muutama vuosi sitten Nuorgamista sinne. Asiakkaat olivat enimmäkseen norjalaisia, siinä syy muuttoon.

19.10.1995 päivä oli täysin selkeä, lämpötila -10 astetta, Tenojoessa leveät rantajäät ja niiden välinen alue runsaassa jääsupossa. Lähdimme Rovisuvannosta 18.10 iltapäivällä kohti Utsjokea. Jouduimme yöpymään Bogdanoffissa, perämoottorin rikkoonnuttua Ylä-könkään alapuolella. 19.10 aamulla lähdimme liikkeelle sauvomalla paksussa supossa. Saavuimme klo 11.00 – 12.00 välisenä aikana Onnelan suvantoon Äimäjoen suuhun leveän rantajään reunaan.

Postiveneen kuljettaja, Uula Lukkari lähti hakemaan Äimäjoelta miestä ja hevosta siirtämään postia Onnelaan, jossa Utsjoen postitoimisto sijaitsi. Minä lähdin kävelemään sinne edeltä käsin. Lunta oli vajaa 10 sm ja oli hevosilla kuljettu tie, joka johti postiin. Matkalla tuli polkupyörällä vastaan Julius Lukkari, hän oli ensimmäinen Utsjoen kk:n asukas, jonka tapasin ja meistä tuli hänen elinaikainen ystävä Lahja vaimonsa kanssa.

Postissa oli nuori nainen odottamassa, että pääsee luovuttamaan postitoimiston minulle. Ylen ynseän näköinen oli toimisto sisältä ja sen yhteydessä oleva asuinhuone. Repaleiset, tapetoidut pahvit irvistelivät seinillä. Tiilistä muuratut uunit olivat lämmityskiellossa. Ainoa keittoväline oli heikkokuntoinen priimus. Olin ollut kaukaa viisas ja ottanut kotoa matkaan työkaluja, niillä sain priimuksen sen verran tohisemaan, että saatoin valmistaa syötävää. Siitä se elämä lähti hiljalleen rullaamaan ja paikallisiin ihmisiin tutustumaan.

Olen saanut käydä todellista elämän koulua. Tähän saakka on Herra auttanut.

Toivon kaikille hyvää kaikilta viruksilta vapaata elämää, terveisin Posti – Pekka

Asunto on jo asutttavan näköinen tässä kuvassa.
Jääsuppoa oli Tenojoki täynnä.
Ei näytä kuva millään siirtyvän oikeassa asennossa.

Viikko 42

Viikolla 42 saimme sen verran lunta, että maisemat ovat valkoiset ja vain kahtena päivänä lämpötila kävi päivällä hyvin vähän plussalla. Kaikkina muina päivinä lämpötila oli ympäri vuorokauden miinuksella. Kylmin yö oli keskiviikkoyö -14,4 asteen pakkasella. Kylmin päivä oli keskiviikko, jolloin oli -13,5 astetta pakkasta.

Tiistai 19.10, joka oli Utsjoelle saapumisen 66 vuosipäivä, oli lämpimillään -0,3 astetta ja kylmimmillään -8,5 astetta. Säätä saattoi sanoa aurinkoiseksi, sillä hyvin ohutta pilviharsoa oli taivaalla liikkeellä. Oli hieno sää ajella parturimatkalla Tana bruussa. Matti Rytinki muutti parturiliikkeensä muutama vuosi sitten Nuorgamista sinne. Asiakkaat olivat enimmäkseen norjalaisia, siinä syy muuttoon.

19.10.1995 päivä oli täysin selkeä, lämpötila -10 astetta, Tenojoessa leveät rantajäät ja niiden välinen alue runsaassa jääsupossa. Lähdimme Rovisuvannosta 18.10 iltapäivällä kohti Utsjokea. Jouduimme yöpymään Bogdanoffissa, perämoottorin rikkoonnuttua Ylä-könkään alapuolella. 19.10 aamulla lähdimme liikkeelle sauvomalla paksussa supossa. Saavuimme klo 11.00 – 12.00 välisenä aikana Onnelan suvantoon Äimäjoen suuhun leveän rantajään reunaan.

Postiveneen kuljettaja, Uula Lukkari lähti hakemaan Äimäjoelta miestä ja hevosta siirtämään postia Onnelaan, jossa Utsjoen postitoimisto sijaitsi. Minä lähdin kävelemään sinne edeltä käsin. Lunta oli vajaa 10 sm ja oli hevosilla kuljettu tie, joka johti postiin. Matkalla tuli polkupyörällä vastaan Julius Lukkari, hän oli ensimmäinen Utsjoen kk:n asukas, jonka tapasin ja meistä tuli hänen elinaikainen ystävä Lahja vaimonsa kanssa.

Postissa oli nuori nainen odottamassa, että pääsee luovuttamaan postitoimiston minulle. Ylen ynseän näköinen oli toimisto sisältä ja sen yhteydessä oleva asuinhuone. Repaleiset, tapetoidut pahvit irvistelivät seinillä. Tiilistä muuratut uunit olivat lämmityskiellossa. Ainoa keittoväline oli heikkokuntoinen priimus. Olin ollut kaukaa viisas ja ottanut kotoa matkaan työkaluja, niillä sain priimuksen sen verran tohisemaan, että saatoin valmistaa syötävää. Siitä se elämä lähti hiljalleen rullaamaan ja paikallisiin ihmisiin tutustumaan.

Olen saanut käydä todellista elämän koulua. Tähän saakka on Herra auttanut.

Toivon kaikille hyvää kaikilta viruksilta vapaata elämää, terveisin Posti – Pekka

Viikko 40

Kolme kuukautta on kulunut edellisestä kirjoittamisesta. Joten on syytä alkaa kirjoittelemaan ennen kuin häviää se vähäinenkin kirjoitustaito. Loppu puolisko kesästä kului vähäsateisena vaihtelevine lämpötiloineen. Kyllä kai siellä joku hellepäiväkin sattui kohdallemme. Marjavuosi oli kaikkineen kohtalainen, hilloja löytyi niille jotka tunsivat paikat ja jaksoivat hakea. Mustikoita oli paikoitellen hyvinkin, myös ne olivat vähän hakusella. Puolukoita oli sitten runsaasti ja niitä löytyi vielä hyväkuntoisena viime lauantainakin.

Idän vihulaiset, kyttyrälohet, valloittivat Tenon ja Näätämöjoen. Noista syötäväksi (yleensä) kelpaamattomista valloittajista on kirjoiteltu ja vielä enempi keskusteltu paljon. Aika vähäiseksi on niiden tutkiminen vielä jäänyt eikä niiden elintavat ole täysin selvillä. Kutemisensa jälkeen ne kuitenkin kuolevat ja niitä kuolleita tulivat merikotkatkin tänne syömään. Yksi uros kyttyrä tarttui minunkin vaappuun noin 25 vuotta sitten. Oli elokuu ja uros kyttyrä oli todella ruma ilmestys. Silloin ei noista kyttyröistä ollut juttua liikkeellä, joten suu oli ymmyrkäisenä, kun sen veneeseen haavin.

Ruska alkoi kehittymään jo hyvissä ajoin elokuussa ja saavutti väriloistonsa syyskuun alkupäivinä. Voidaan sanoa, että ruska oli komeimmillaan tai värikkäimmillään 10.9. Kävimme 11.09 virkistysmatkalla Norjassa ja saimme ihailla ruskan väriloista myös Norjassa. 12.09 vasten yöllä oli pakkasyö, kun päivällä tuli tuulen puuskia, niin lehtiä varisi runsaasti puista. Siitä alkoi ruskan alasajo. Kun katsoi ruskaa kauemmas, niin ei se vielä kovin paljoa väriloistoon vaikuttanut.

Matkailijoita oli liikkeellä paljon ja nyt myös ulkomaalaisia. Norjaan pääsy oli tiukassa, vain koronarokotustodistus ja henkilöllisyystodistus sai norjalaiset nostamaan pukin pois tieltä. Tenontiellä (meidän tie) oli vilkas liikenne. Liikenne oli aamupäivällä ja heti puolen päivän jälkeen Karigasniemen suuntaan. Iltapäivällä ja vielä illallakin Karigasniemestä Utsjoelle päin. Kun ruska-aika loppui, niin liikennekin loppui, jonkin verran oli riekkomiehiä liikkeellä.

Pihlajat ovat nyt kantaneet runsaan sadon, linnuilla on runsain mitoin syömistä. Meillä syönnin aloittivat rastaat, jotka söivät vain yhdestä pihlajasta. Viime viikolla ilmestyivät tilhet ja ne syövät kasvihuoneen vieressä olevasta pihlajasta. Aloittavat syönnin latvasta ja laskeutuvat alaspäin syöden hyvin tasaisesti marjat pois.

Nyt on maisemat tasaisen harmaat, lehtipuut ovat alastomat, ei lehden lehteä näy yhdessäkään puussa. Muutama pakkasyö, joissa lukemat hyvin pieniä, on ollut. Meteologit ennustavat keskiviikosta alkaen jatkuvia yöpakkasia ja lauantaille runsasta lumisadetta. Ensiviikolla pakkasta olisi sitten jo päivälläkin, joten talven pohjaa alkaa tekemään. Kun ei ollut Mikkelin talvea, niin näyttää siltä, että entiset merkit pitävät vielä paikkansa, talvi tulee sitten melkein kerta heitolla.

Lauantaina laitoin talvilinnuille syöttöpöntön. Kun oli kantanut osan tarvikkeista paikalle, johon aioin sen pystyttää, alkoivat ensimmäiset tiaiset lennellä paikalle. Ladattuani pöntön auringonkukansiemenillä, oli tieto syöttöpöntöstä levinnyt. Tiaiset, tali- hömö- ja lapintiaiset alkoivat ahkerasti hakemaan siemeniä. Viikolla Liisa oli ripustanut viereisen kuusenoksalle verkkopussiin poronkuuta. Kyllä näyttää tiaisille poronkuu maistuvan. Yli viikko sitten kävi parvi punatulkkuja katsomassa, josko ruokapöytä olisi katettuna. Tätä kirjoittaessani, oli ilmatieteellinen jo muuttanut ennusteitaan lauhempaan suuntaa, mutta lumisemmaksi. Norja näyttää vielä pysyvän alkuperäisissä ennustuksissaan.

Toivotan kaikille hyvää, turvallista ja viruksista vapaata syksyä terveisin Posti – Pekka 

Kyllä ne Liisan kukat kukkivat tänäkin vuonna.

Telkkien seuranta

Kesämme on suurin piirtein puolivälissä, kun elämme heinäkuun 14 päivää. Edellisestä kirjoituksestani on kulunut lähes 2 kuukautta. Olemme kaikkia saaneet nauttia lämpimästä, osittain kuumasta kesästä. Teidän ei ole tarvinnut vaivautua lukemaan kirjoituksiani, eikä minun kirjoittamaan niitä. Joten on tasapeli siinä asiassa.

Nyt ajattelin kirjoittaa telkkien elämästä meidän rannassa ja pöntöissä. Varsinaisesti telkille olen tehnyt aikoinaan kolme pönttöä, jotka kaikki ovat nähtävillä olohuoneemme ikkunasta. Yhdessä pöntössä oli muutamia vuosia sitten kamera ja sen näyttöpääte olohuoneessa pöydällä. Sen avulla saimme tutustua telkkien käyttäytymiseen muninnasta hautomiseen ja poikasten jokeen vientiin. Kiinalainen näyttöpääte sippasi eikä uutta ole tullut hankittua.

Tämän vuoden keväällä, kun rantaan tuli isompi sula, ilmestyi ensimmäinen telkkäpari siihen. Vähitellen sulan isonnuttua ja jäiden lähdettyä, telkkien lukumäärä kasvoi. Ikkunasta oli mukava seurata niiden uiskentelua ja kisailua. Urokset kilpailivat naaraista ja siinä syntyi kiivaitakin takaa-ajoja. Lopuksi rantavedessä oli 5 naarasta ja uroksia oli ainakin yksi enempi.

Kun oli 5 naarastelkkää ja 3 pönttöä, niin siinähän kävi pöntöt vähäksi. Samaan pönttöön kävi sitten munimassa useampi naaras ja munia tuli niin paljon, että kukaan ei alkanut hautomaan. Minä aloin sitten pönttöjen hoitajaksi, niin kuin aikaisempinakin vuosina. Poistin munia pöntöistä, jätin niihin 8-9 munaa, jotta ensimmäisenä muninut alkaisi hautomaan. Lähinnä taloa sijaitseva pönttö näyttää vuodesta toiseen olevan halutuin.

Kun telkkä saa munittua 8-9 munaa, se alkaa hautomaan ja peittää munat itsestään nyppimällä untuvalla. Telkkä, jolla on tarve saada munittua, munii sitten untuvien päälle ja lentää tiehensä. Poistin pöntöistä 23 munaa ennen hautomista ja hautomisen alkuvaiheessa. Keskimmäisessä ja lähinnä rantaa sijaitsevassa pöntössä, munat aina vain lisääntyivät. Kyllästyin niiden poistamiseen ja olin tyytyväinen, kun kahdessa pöntössä haudonta sujui hyvin.

Heinäkuun alkupäivinä, kun telkkiä ei enää ilmestynyt istumaan pönttöjen katoille. eikä muutenkaan uiskennellut rantavedessä. Lähdin tarkastamaan pönttöjä. Lähinnä taloa sijaitsevassa pöntössä oli hautominen onnistunut, kaikki munat olivat kuoriutuneet. Keskimmäisessä pöntössä oli 10 peittämätöntä munaa. Kolmannessa pöntössä oli 8 osittain peitettyä munaa. Kaikki munat olivat kylmiä, joten niitä ei oltu enää hautomassa.

Mikä oli syynä, että 8 munaa sisältävässä pöntössä haudonta oli keskeytynyt. Haudonnan loppuaikoina aloin jo arvailemaan, että jotain on vialla. Näiden kahden aika lähekkäin olevan pöntön katolla istuvan tai makaili kaksikin naarastelkkää vierekkäin. Häiritsikö näiden ylimääräisten telkkien katolla istuminen hautomista niin, että hautominen keskeytyi? Näin on käynyt aikaisempinakin kesinä.

Vuosia sitten, kun pöllöjä oli paljon, Jorma teki pöllölle pöntön, jonka sijoitti isoon koivuun korkealle. Koivu on kauempana rannasta eikä näy sisällemme. Jorma oli tänä keväänä nähnyt telkän menevän pönttöön. Olin kastelemassa kukkapenkkiä pöntön läheisyydessä. Kuulin pöntöstä kolinaa, kun telkkä käänteli munia, joten siellä oli haudonta käynnissä. Näin myöhemmin, kun telkkä meni pönttöön ja pöntön suuaukon reunoissa oli untuvaa. Nyt pitäisi Jorma mennä jatkotikkailla katsomaan, mikä on tilanne. Onko munat kuoriutuneet ja haudonta onnistunut? Samalla saisi laskea pönttöä alemmaksi. Pöllöjä ei ole meidän maisemissa, eikä ole myyriä eikä sopuleita. Myyristä on täydellinen kato, en ole tänä vuonna nähnyt yhtään myyrää. Lintujen syöttöpaikalla ei talvella näkynyt yhtään myyrää eikä jälkiä.

Tänä vuonna muita vesilintuja on ollut hyvin vähän liikkeellä rannallamme. Vain muutaman kerran alkukesästä näkyi koskelo pari rannassamme. Jotain lajia hanhia ui alkukesästä lähellä rantaa myötävirtaan. Vauhti oli sen verran nopeaa, että tunnistamista ei ehtinyt suorittamaan. Joutsenia lensi useita kertoja ja uiskenteli ylempänä ja alempana virrassa. Joutsenia voimme ehkä vielä nähdä syysmuuton aikoihin, kun poikasten kanssa laskeutuvat muuttomatkalla Tenoon levähtämään ja ruokailemaan.

Toivon kaikille hyvää ja kaikista viruksista vapaata kesän jatkoa terveisin Posti-Pekka

Viikko 20

Hitaasti, mutta varmasti keväämme edistyy ja osoittaa todeksi sen, että sääennustukset ovat edelleen karkeita ennustuksia. Viime viikon perjantaille ja lauantaille ennustetut runsaat lumisateet jäivät välille. Perjantai oli pilvinen poutapäivä, lauantaita vasten yöllä oli satanut sen verran lunta, että näkyi paikoitellen. Lauantaina tuulisessa säässä vähän hiutaloi kosteaa lunta. Lämpötila lämpimillään oli keskiviikkona +14,7 astetta. Loppuviikosta oli päivällä juuri ja juuri +5 astetta lämpimillään. Kylmimmillään päivällä alle +2 astetta. Viime yönä lämpötila laski -3 asteeseen. Jäätkin menivät niin, että niiden katsomiseen ei ollut aihetta. Ylä-Tenon jäiden mukana tuli sen verran tulvavettä, että rannat puhdistuivat, jäistä suurimmaksi osaksi. Nyt vesi laskee kovaa vauhti, kun sateet jäivät tulematta, eivätkä kylmähköt säät sulata lunta Norjan tuntureilta.

Lintumaailmassa on aika rauhallista, telkkiä näkyy olevan 2 paria, joten 3 pönttöä riittää. Eilen kävin kurkistamassa niihin ja kahdessa oli muutamia munia peittämättömänä. Joka osoittaa, että hautominen ei ole vielä alkanut. Munivat ensin 8-9 munaa ja Alkavat sitten hautomaan ja peittävät untuvilla munat poistuessaan pöntöstä. Perjantaina aamupäivällä ui myötävirtaan 2 hanhea, toinen oli vähän pienempi. Sen verran tunnistin, että eivät olleet Tiibetin hanhia, kiljuhanhia eikä valkoposkihanhia. Ei siinä paljon sekunteja ehtinyt kulua, kun häipyivät näkymättömiin.

Rannalla näkyy 2 liroa ruokailevan, varsinkin aamuisin, sisältä voi katsella. Kesälintuja vastaräkkien lisäksi on tullut kirjosieppoja ja järripeippoja. Järripeipot ovat tällä hetkellä lintujen syöttöpaikan ahkerimmat kävijät. Aamulla ennen klo 6 ovat jo syömässä ja illalla klo 21 tienoilla viimeisenä. Eilen laitoin vielä auringonkukansiemeniä, kun olivat syöneet entiset.

Lumi alkaa olemaan aika vähissä, pihallamme on sen verran kinosta, että saan siitä vielä tämän viikon tarpeeni. Rannassa on yksi jääteli, saa nähdä vieläkö siitä ensiviikolla on jotain jäljellä. Mihinkä minä tarvitsen lunta tai jäätä. Vaihtolämpökylpyä varten, saunapäivinä annan jaloilleni vaihtolämpökylpyjä. Isossa pesuvadissa on kuumaavettä ja pienemmässä vadissa kylmää vettä lumen kanssa. Löylystä tulon jälkeen jalkaterät 10 sekunniksi kuumaan ja sitten 10 sekunniksi kylmään lumiseen veteen. Näin siirrän jalkoja vuorotellen pesuvadista toiseen noin 8 kertaa. Kuuma vesi jäähtyy ja vettä pitäisi vaihtaa, mutta luminen vesi pysyy kylmänä. Kuumassa vedessä pidän viimeisenä ja vähän pitempään.

Mikä on tulos kylvystä, saan nukkua rauhassa yön, ei tarvitse illalla voidella särkyvoiteella ja hieroa jalkalihaksia. Lumen loppumisen jälkeinen aika on vielä mietintämyssyn alla. Liisa kyllä kehotti laittamaan lunta pakastearkkuun. Lumi pitäisi laittaa annospusseihin. Ensi viikolla kirjoitan sitten vähän muustakin kuin säästä.

Toivon kaikille hyvää vointia ja kevätkesää, meillekin ennustavat ensi viikolla +24 astetta. Lämpimin terveisin ja kaikista viruksista vapaata elämää Posti-Pekka

Viikko 19

Niin siinä kävi, että varsinaista jäidenlähtöä emme tänä keväänä Tenojoessa näe. Talven ohuet jäät ovat hiljalleen hajonneet ja menneet vähän veden mukana myötävirtaan. Aittisuvannon, Nollamin ja Osman suvantojen jäät ovat vielä paikoillaan. Osman suvannon jäät olivat ainakin eilen iltapäivällä paikoillaan. Rantajäitä on jäänyt monin paikoin matalikoille ja kivisiin paikkoihin, vähäisen veden johdota. Täällä meidän seudulla pienistä sivujoista tulee vettä niin kuin kesällä. Lauantain ja eilisen päivän sateet, jotka tulivat osin vetenä ja suurimmaksi osaksi hyvin märkänä lumena, toivottavasti saavat jokien veden nousemaan.

Viime viikon alkupäivinä oli vielä lämmintä sen verran, että lumet salasivat. Helatorstaina lämpötila alkoi jo laskemaan, päivälämpötilat olivat korkeimmillaan +4,4 astetta ja öisin enimmäkseen +0,3 asteen tuntumassa. Meteorologit ennustavat alkuviikosta jopa +15 asteen lämpötiloja, silloin kyllä lumet alkavat sulamaan tuntureillakin.

Muuttolintujakin on alkanut ilmestymään maisemiimme. Västäräkki ilmestyi pihapiiriimme Äitienpäivänä ja on kylmistä säistä huolimatta pysytellyt pihapiirissämme. Lintulaudallemme ilmestyi perjantaina 2 järripeippoa. Tänään, kun oli ulkona ja seurasin lintujen hyörinää, niin oli punatulkkuja, talitiaisia, hömötiaisia, viherpeippoja, järripeippoja, urpiaisia ja varpusia. Osa linnuista noukkii maahan pudonneita siemeniä, siemenet ovat maassa kostuneita ja kuoret pehmeät avata. Huomenna pitää taas tarkistaa siemenien tilanne syöttöpöntössä.

Viime viikolla lenteli joutsenpari Tenon yllä ja ne nähtiin joessa ja vuoroin jäällä meidän alapuolella. Telkät ilmestyivät rantaamme viime viikon alussa. Laitoin pönttöihin uutta kutterinlastua pehmikkeeksi. Vielä emme ole havainneet niiden käyvän pöntöissä. Ne ovat niin ovelia, että lentävät lähellä maan- ja vedenpintaa pönttöön mennessä ja sieltä poistuessaan. Emme ole havainneet niiden soidinelehtimistä, joten kylmä on pitänyt tunteet alavireisenä.

Tänään kävin vaihdattamassa kesärenkaat autooni. Se oli toinen kerta, kun en itse suorittanut renkaiden vaihtoa. Vuosi sitten, kun vaihdoin itse, väännähti toinen jalka ja polven paraneminen oli hidas prosessi. Kyllä sen 20 € kannatti maksaa, sai istua pehmeällä tuolilla 15minuuttia kädet ristissä. Lokakuun 22 päivänä suoritettu aorttaläpän pallolaajennus, on nyt tuottanut myönteisiä tuloksia. Huhtikuun alussa huomasin, että en enää hengästy kävellessä. Niin olen hiljalleen pidentänyt kävelymatkoja. Aikaisemmin 200 metrin kävelymatka hengästytti niin, että oli pysähdyttävä levähtämään istuen. Tänään kävin kävelemässä ainakin 1,5 km lenkin pysähtymättä kävelyn aikana. En hengästynyt, tuli hiki ja pientä väsymistä tuli. Ennen kävelemään lähtöä tein pihalla kevättöitä. Olen kiitollinen ja onnellinen, kun pääsin eroon hengästymisestä.

Toivon teille kaikille hyvää vointi, kevättä ja kesää etelän ystäville. Toivon myös, että korona ei Teitä tavoita. Lämpimin terveisin Posti-Pekka