Viikko 45 2022

Aurinko, tuo maanpäällisen elämän mahdollistava valon ja lämmön lähde, häipyy kohta näköpiiristämme. Meille se ei ole näkynyt muutamaan viikkoon. Tuonne Kaavan perälle ja Norjan puolen maisemiin on vielä paistanut. Muutaman päivän päästä ei paista sinnekään. Häipyy horisontista parin viikon sisällä ja Alkaa niin sanottu kaamos. Tuo kaikki toistuu vuosittain, joten ei ole uusi ilmiö. Paljolti on meistä itsestämme kiinni, miten selviämme kaamoksestakin.

Alamme olla jo marraskuun puolivälissä ja varsin leppoisissa säissä olemme saaneet syksyä viettää. Lauantaina ja eilen lämpötila oli levotonna. Lauantaina aamulla oli -6,7 astetta, yöllä oli ollut -9,4 astetta, illalla oli +1 aste. Eilen sunnuntaina aamulla oli -4,5 astetta, yöllä oli ollut -4,6 astetta ja illalla -8,4 astetta. Torstaina satoi 2 sm lunta ja perjantaina 13 sm, Jorma kävi parin tunnin välein kolaamassa pihaa. Lumi oli aika kosteaa, tuuli olikin luoteen puolella, toi Jäämereltä kosteaa lunta. Lauantaina iltapäivällä tuli lämpöaalto, joka tiivisti lunta ja pudotti puista lumet alas. Luonto ehti olla jonkin aikaa kauniina lumisista puista.

Lintujen syöttöpaikalla käy vilske, “ruoka-astia” pitää täyttää joka kolmas päivä. Astiaan mahtuu 3 litraa auringonkukan siemeniä. Rasvapötköäkin pidimme tiaisille tarjolla, mutta harakka repi verkkopussin hajalle. Ei auttanut vaikka hätistelimme sitä pois pihaltamme. Kun pötky tuli syötyä, niin emme ole laittaneet uutta. Kunhan alkaa kunnon pakkaset, niin silloin pitää laittaa poronkuuta tiaisille. Pitää laittaa ohut metallinen verkko suojaksi harakoita ja mahdollisia närhiä vastaan.

Teno virtaa vielä sulana, suppoa on pakkasista riippuen, toisinaan enempi ja toisinaan vähemmän. Perjantaisen lumisateen johdosta lumisuppoa oli lauantaina ja vielä eilenkin joen täydeltä. Rantajäitä on välillä yrittänyt saada aikaiseksi, mutta plussalämpöisinä päivinä ne ovat sulaneet. Kunhan tuolla alhaalla alkavat isot heikkovirtaiset suvannot jäätymään, niin sieltä se alkaa jäänpää nousemaan tänne ylös. Kun pakkaslukemat pysyttelevät noin -10 asteessa, niin joki jäätyy tasaisesti. Plussalämpötilat näyttää ennusteiden mukaan loppuvan huomiseen päivään. Keskiviikosta alkaen tulossa olisi vain pakkaskelejä, jopa -14 – 16 astetta. Joten siirrymme oikeaan talveen.

Edellisessä kirjoituksessani muistelin postin kotiinkuljetusta. Muistelen nytkin postin ja postiautomiesten erilaisiin tilanteisiin joutumisesta. Tapahtui 1950 luvun seutuvilla, kun postiauto oli linjalla jossain Inarin kunnan alueella. Tienvarressa oli mies pysäyttänyt postiauton ja hänellä oli isohko puulaatikko matkatavarana. Nostivat laatikon miehissä peräkoppiin ja matka jatkui kohti Ivaloa. Siellä oli edessä laatikon nosto pois autosta. Kuljettaja tunsi miehen ennestään ja hänen elinolojaan, niinpä hän kysyi siinä, että mitenkä se velimies jakselee? Mies vastasi sanoen ei oikein hyvin, tuossa se on laatikossa, pitäisi viedä hautuumaahan.

Siihen aikaan ei autoja ollut kuin harvoissa taloissa, hyvä, että oli karvaooppeli (hevonen) parhaissa taloissa. Eikä ollut ohjeita miten vainajia piti käsitellä ja kuljettaa.

Toivotan kaikille hyvää vointia ja syksyä lämpimin terveisin Posti-Pekka

Viikko 43

Aivan mukavissa säissä saimme lokakuuta viettää. Välillä on pidellyt pientä pakkasta, että maa on päässyt vähän jäätymään. Vettä, räntää ja vähän luntakin silloin tällöin satanut, Kun maa oli jäässä, niin räntä ja lumi jäätyi välillä olleiden plussalämpötilojen johdosta. Niin piti koko pihamaa hiekoittaa ettei tule vahinkoa, kun jään päälle sataa lunta. Tällaiset kelithän ovat normaaleja syksyisin. Viime viikon torstai aamuna oli maassa 6-7 sm lunta. Niin piti aloittaa pihan kolaaminen. Viime vuonna kolasin pihaamme pari päivää aikaisemmin kuin nyt. Joten aika samoihin aikoihin vuosi sitten alkoi lumityöt.

Kun lumisateita ennustivat tulevan lisää, niin kolasin vain tärkeimmän kulkualueemme. Lauantaina sitten sateli hiljalleen melkein koko päivän. Seija tyttömme oli työasioissa liikkeellä täällä. Hän sitten kolasi koko pihan sunnuntaina ennen Ivaloon lähtöään. Minä olen saanut sauvakävellä pihallamme ilman lumikolaa. Siinä ohella olen huolehtinut, että linnuilla on riittänyt syötävää. Enemmistönä ovat Hömötiaiset, seuraavana Talitiaiset, sitten Punatulkut ja vähiten Lapintiaisia. Harakasta on tullut riesa, kahdesti on hajottanut verkon rasvapötkön ympäriltä. Tänäänkin piti koputella ikkunaan, että lähti pois pikkulintuja häiritsemästä.

Useat Kuljetusliikkeet kuljettavat paketteja Utsjoen kunnan alueelle. Kaikki Kuljetusliikkeet eivät jätä paketteja Utsjoen kirkonkylälle. Heillä ei ole täällä toimipistettä eli pakettien jakopistettä. Niinpä asiakkaiden, jotka tilaavat tavaraa muualta, on itse katsottava, kenen kanssa tavaran toimittajalla on kuljetussopimus. Ja onko Kuljetusliikkeellä toimipistettä Utsjoen kirkonkylällä. Postilla ja Matkahuollolla on ja se on asiakkaiden kannalta hyvä. Moni on joutunut hakemaan pakettinsa Karigasniemeltä tai Nuorgamista.

Posti, se toimi aikoinaan hyvin, vaikka virheitä sielläkin tapahtui, tapahtuu vielä nykyisin. Postilla oli hyvin toimiva kotiinkuljetus. Se oli tarkoitettu pakettiliikenteeseen. Mutta se toi myös matkustajienkin kohdalla. Joskus 1970 luvulla oli mies lähtenyt asioilleen Ivaloon. Asiat toimitettuaan oli nautiskellut miestä väkevämpää. Talvipakkasella istui sitten tuttuun keltaiseen postiautoon. Lämpimässä postiautossa istuessa ja kenties vielä kallistellut pulloa vielä autossakin. Nousihan se päähän, mutta se laskeutui alaskin. Kotinsa kohdalla huomasi kyllä jäädä pois kyytistä. Ei vain mies huomannut pitää varaansa, oli valunut myös jalkoihin.

Kun hän astui alas autosta, jalat eivät kantaneetkaan. Mies vaipui lumiseen maahan, mutta postiautomies ei jäänyt toimettomaksi. Hän otti miestä jaloista kiinni ja veti, lähellä olevan, miehen kotitalon rapuille. Postilla oli kotiinkuljetus ja se toimi.

Nyt näyttää ennusten mukaan tulevan normaali Pyhäinpäivän suvi ja liukkaat kelit. Joten olkaahan varovaisia liikkuessanne jalkasten tai muilla kulkuneuvoilla.

Hyvää vointia ja Pyhäinpäivää kaikille terveisin Posti-Pekka

Viikko 40 2022

Hyviä ulkoilusäitä oli kulunut viikko, ainoastaan torstai oli sateinen päivä. Päivälämpötilat ovat pysytelleet +5,7 ja +10,3 asteen välillä. Yölämpötilat olivat +3,5 ja -2,1 asteen välillä, kylmin yö -2,1 astetta oli sunnuntaita vasten yöllä. Silloin lämpötila pysytteli aika pitkälle miinuksen puolella aamupäivällä sumuisen sään johdosta. Aika leppoisasti ja hyvissä säissä alkoi lokakuu ja ennusteiden mukaan jatkuukin vielä ensiviikollakin. Sopii varmasti hyvin monelle.

Viimeksi kirjoitin Norjan puolen ja varsinkin Varangin vuonon maisemissa kasvavista istutetuista kuusista. Kyllä niitä istutettuja kuusia löytyy Utsjoen kunnan alueeltakin. Utsjoen kirkonkylällä entisen KOP:n talon pihalla on useampi ja hyvin korkeiksi jo kasvaneita kuusia. Isoin kuusi oli (en tiedä onko vielä) Helanderin Jounin talon vieressä. Sen istutuksen yhteydessä on käynyt niin kuin monesti käy. Ei huomata istuttaa tarpeeksi etäälle rakennuksesta, tai useamman puun yhtäaikaisesta istutuksesta, tarpeeksi etäälle toisista puista.

Niin kävi meilläkin, kun 30 vuotta sitten istuttelin havupuita pihallemme. Istutin liian lähekkäin. Pihtakuusen taimenia saimme noin 45 vuotta sitten Inarin Toivoniemestä. Olivat siellä harventamassa pihtakuusitaimikkoa. Toimme sieltä 3 tainta, nyt on kasvamassa 3 lisää eripuolilla tonttiamme. Sembramännyn taimia ostimme aikanaan Rovaniemeltä 4 kpl. Yhteen tuli jokin sairaus ja se piti hävittää, tilalle ostettiin ja on kasvamassa uusi. Kevolta saimme 8 kuusentainta, siemenet oli tuotu Ganadasta, kasvatettu taimiksi Kittilässä aikanaan olleessa Taimitarhassa, taisi olla Pakatin Taimitarha.

Kevolta saimme myös 2 kpl männyntaimia, oli Kondorimännyn taimia. Useita vuosia niitä yritimme huolella kasvattaa, mutta ei onnistunut. Yksi taimi saatiin kasvamaan lähes metrin mittaiseksi, sitten hirvet pääsi syömään senkin. Saamamme kuusentaimet olivat vähän erilaisia, on Mustakuusia ja Valkokuusia. En oikein erota kumpi laji kasvaa paremmin. 2 kuusta kasvaa vähän oksiltaan käyrinä pensasmaisena. 5 kuusta kasvaa hyvin ja normaalin kuusen näköisenä. Sitten on yksi hyvin pieneksi jäänyt kuusi, se on jäänyt noin 50 sm korkeaksi, pallomaiseksi puskaksi.

Kaikkiaan on pihallamme 19 havupuuta, 14 kpl kuusia,4 kpl Sembramäntyä ja yksi vuorimänty. Vuorimänty näyttää olevan aika hidas ja pienikasvuinen, sellaista ei kannata lisää hankkia. Havupuut ovat siitä mukavia, että on vihreää ympäri vuoden. Osa puista on istutettu estämään maantieltä tulevaa autojen melua. Hyvin suojaavatkin, vain kuorma-autojen ja traktoreiden ääni kuuluu sisälle, mutta ei häiritsevästi. Normaalia mäntyä ei kannata istuttaa, sillä hirvet syövät vuosikasvut.

Toivon kaikille hyvää vointia ja syksyä lämpimin terveisin Posti-Pekka

Viikot 37 – 38

Kyllä on syksy kulunut nopeasti, syyskuu oli ja meni, olemme siirtyneet jo lokakuulle. Lokakuu on kuukausi, jolloin melkein normaalisti alkaa maa saamaan lumipeitteen. Nykyoloissa säät ovat sen verran oikukkaita, että voimme joutua lumipeitteen saamista odottamaan. Ei sitä lumipeitettä ja pakkasia taida monikaan kaivata. Ovat nostaneet noiden energioiden hinnat niin korkeiksi, että monet ovat iloisia lauhasta syksystä ja talvesta. Kylmin yö on ollut -2,7 astetta viime viikolla lauantaita vasten yönä.

Meidän ruskea ruosteruska on onnistuneesti ohi. Kun emme päässeet nauttimaan värikkäästä ruskasta, niin päätimme lähteä katsomaan sitä naapurissa. 24.09 lauantaina lähdimme katsomaan Norjan ruskaa Varangin vuonon rantamaisemiin. Nuorgamiin saakka olivat lehtipuut varistaneet suurimman osan lehdistään. Kohta rajan ylitettyämme alkoi maisemat muuttua värikkäämmiksi.

Lehtipuissa oli vielä värikkäitä lehtiä, aivan vihreitä puitakin oli joukossa. Leppä, jota ei Utsjoella juuri löydy, olivat aivan tumman vihreitä. Norjalaiset ovat aikanaan istuttaneet kuusia, niitä on jo Polmakissa, ainakin yhden talon pihalla. Leppää on ainakin välillä Polmak – Skiippagurra. Skiippagurra – Varangerbotn, en havainnut. Varangerbotnista eteenpäin alkaa olemaan taloja joiden pihoilla on kuusia, joissakin pihoissa mäntyjäkin. Vuonon rantamaisemissa oli ruska vielä kauniina ja värikkäänä. Joissakin paikoin oli vielä leppiäkin, vihreässä värissään.

Nyt vasta kiinnitin enempi huomiota Vesisaaren kaupungissa ja sen läheisyydessä havupuihin. Kuusia on paljon ja korkeitakin, joka osoittaa, että puut ovat jo yli sata vuotiaita. Vain harvan talon pihalla näkyi mäntyjä. Viihtyykö kuusi paremmin näin pohjoisessa? Nyt sitten kiinnitin huomiota kaupungin Hautausmaan puihin. Ainakin tien E75 puoleisen aidan puolella, oli pihlajia pitkä rivi ja joukossa todella korkeita. Sellaisia en muista missään nähneeni. Pihlajissa oli vielä punertavat lehdet ja marjoja paljon. Niissä korkeissakin pihlajissa oli marjoja aivan latvaan saakka. Meillä pihlajissa on hyvin vähän marjoja.

Vesisaaren jälkeen puut loppuvat, on vain pajuja ja nekin matalia pensaita. En muista oliko siellä yhtään taloa, jonka pihalla olisi ollut havupuita. Kävimme kääntymässä Ekkeröyssä. Hiljainen oli kylä, uusi asfaltti oli vedetty päätieltä vanhalle laiturille saakka. Varangin vuonolle oli luvattu aurinkoinen sää ja ennustus piti paikkansa. Aurinko paistoi melkein selkeältä taivaalta. Kahvin keitimme ja joimme Hildosen kuuluisten viinereiden kanssa vuonon rannalla. Lämpötila vaihteli +10 ja +13 asteen tuntumassa. Taisi olla tämän vuoden sulanmaan viimeinen retkemme Norjaan. Jäi todella taas mieluisat muistot sään ja maisemien johdosta.

Toivota kaikille hyvää vointia syyssäistä huolimatta terveisin Posti-Pekka

Viikko 37

Syksyisiä säitä on pidellyt, vettä on sadellut melkein päivittäin ja tuuli puhaltanut luoteen ja pohjoisen puolelta. Sieltä kun puhaltaa niin se on kylmää, vähintäänkin vilpoista. Yöpakkasia ei ole kuitenkaan ollut kuin tiistaiyönä, silloin lämpötila laski -2,3 asteeseen. Koivut ovat joutuneet luopumaan lehdistään suurimmilta osin. Ruska oli meidän seudulla vaatimaton, se oli väriltään ruskea. Kun suurin osa koivujen lehdistä on maassa, on jäljellä olevissa koivuissa jonkin oikeaa ruskan väriä. Haavat ovat nyt kellastumassa ja hakemassa punaista väriä lehtiinsä. Meidän seudulla on vähän haapoja ja ne ovat pääasiassa Norjan puolella. Myös pihlajat ovat saamassa oikean ruskanväriä.

Kävin keskiviikkona Tana bruussa hiusmuotoilija Matin luona lyhennyttämässä tukkaani. Kaksi naista oli käsittelyn alla ja molemmat olivat suomalaisia. Olivat Norjassa töissä, toinen oli kylläkin päässyt juuri eläkkeelle. Kun ajelin Tanaan, niin matkalla huomasin, että siellä oli kaunis värikäs ruska. Koivut punertavia, haavoista osa vielä vihreitä, osa kellastumassa ja osa punastumassa. Sama oli tilaanne pihlajien kohdalla, kun joukossa oli jonkin veran vihreitä havupuita, olivat maisemat värikkäitä.

Mieleni on ollut kahdenlainen, on ollut apea ja kaipaava, toisaalta iloinen vuosikymmeniä tuntemani ystävän poisnukkumisen johdosta. Vuosia olemme Pieran kanssa soitelleet toisillemme, aluksi harvemmin, sitten viikoittain ja lopuksi päivittäin. Emme pitäneet lukua kumpi soitti, pääasia oli, että soitimme ja saimme keskustella. Joskus soitimme kaksikin kertaa päivässä. Tänä vuonna, kun Piera alkoi enempi sairastelemaan ja joutui olemaan Terveyskeskuksissa, soitot lisääntyivät joka päiväsiksi ja useammin päivässä tapahtuviksi.

Mistä me keskustelimme? Arkisista, maallisista asioista, mutta tärkein oli tiestä ja matkasta keskusteleminen. Ei näistä maanpäällisistä teistä ja matkoista, vaan taivaantiestä ja -matkasta. Murehdimme Suomen Evankelisluterilaisen kirkon maallistumisesta. Seurasimme kyllä Ukrainan sotaa ja kuinka naapurimaan Putinin porukka on raakalaisia. Pieran ollessa Terveyskeskuksissa, hän halusi myös kuulla mitä suureen maailmaan kuuluu. Siinä oli tärkeintä kuulla mitä Ukrainaan kuuluu. Minä aamuisin katsoin Tv:stä uutiset ja sitten soitin Pieralle, tiesin siten antaa hänelle tuoreimmat tiedot. Pieran vointi alkoi huononemaan, sovimme, että jätetään Ukrainan sota Jumalan hoidettavaksi. Muistamme asiaa vain rukouksissa, sillä me emme muuta voi.

Kun viimeisenä sunnuntaina illalla soitin Pieralle, hän ei jaksanut enää itse vastata puhelimeen. Hoitaja välitti molemmin puolin terveisemme. Maanantaina aamulla Pieran Maarit tyttö ilmestyi ovemme taakse, arvasin heti, että hänellä on suru-uutinen. Piera oli saanut laskea väsyneenä matkasauvansa klo 04.00 ja 05.00 välillä. Surullisin mielin tässä olen koettanut totuttautua ja elämään ilman Pieran maanpäällistä läsnäoloa. Nyt hänellä on matka päättynyt ja hän on hyvässä hoidossa. Hän on Taivaan Isämme kämmenellä, niin Pieralle sanoin viimeisten soittojemme yhteydessä.

Toivotan kaikille hyvää vointia ja syksyä vapaana kaikilta viruksilta
Lämpimin terveisin Posti-Pekka

Syksy 2022

Syksy 2022

Lehti puusta varisee……. on tullut syksy. Kauniin ja lämpimän kesän jälkeen odottelimme saavamme kauniin värikkään ruskan. Emme saaneet, jo normaalia aikaisemmin joutui valkoisen auton päältä huuhtomaan lehtipuiden sienitaudin aiheuttamaa “ruostetta”. Koivujen lehdet alkoivat ruskistumaan, niin olemme saaneet katsella likaisen ruskeaa maisemaa. Siellä missä kasvaa haapoja ja pihlajia, on vielä vihreää. Paikoin ovat koivut jo varistaneet puolet lehdistään, näin meidän seudulla. Ei tämä mitään outoa ole, muutamien vuosien välein tapahtuu näin.

Päivät ovat muuttuneet aika viileiksi, mutta öisin ei ennuksista huolimatta ole ollut pakkasta. Yhtenä yönä laski mittari elokuun aikana -1 asteeseen. Ilmavirtaus eli tuulet ovat viimepäivinä olleet luoteen ja pohjoisen suunnalla. Silloin on parasta seurata Norjan sääennustuksia ja luottaa niihin. Kyllä myös koillistuulen sään Norja ennustaa paremmin kuin Suomi.

Heinäkuussa otimme jo ohjelmaamme käydä Norjassa ajan kanssa. Elokuussa Seijan viimeiselle lomaviikolle sen sitten sijoitimme. Halusimme pitkästä aikaa suunnata matkamme Lakselvin suuntaan. Siitä oli luovuttava, kun ennustivat sille suunnalle vesisateita. Parasta säätä ennustivat Kirkkoniemen suunnalle. Päätimme, että mennään sinne ja käydään Paatsjokilaaksossa Kasvitieteellisessä puutarhassa. Olihan edellisestä käynnistä kulunut jo 13 vuotta.

Varasimme huoneet Kirkkoniemen Hotellista, sillä yli 500 km matka olisi ollut yhdelle päivälle liian rankka. Päätimme myös, että omilla eväillä liikumme vain menopäivänä. Teemme oikean lomamatkan. Tiistaina 09.08 lähdimme jo aamusta. Ensimmäiset kahvimme oli termospullossa, norjalainen kahvi ei virkistä. Aurinko paistoi ajoittain aika selkeältä taivaalta. Pysähdyimme juomaan kahvimme voileipien kanssa noin 10 km Varangenbottenin jälkeen. Hyvällä näköalapaikalla olevalla levähdyspaikalla. Siinä oli hyvin hoidetut pöydät ja penkit, jotka olivat kahdelta sivulta aidalla suojattu tuulelta.

Maisemia meidän ei tarvinnut pysähtyä katselemaan, sillä niitä olimme jo nähneet. Ihailimme niitä ajon aikana ja muistelimme useita edellisiä matkoja. Yhdessä paikassa ennen Neiteniä (Näätämöä), jouduimme tietyömaan johdosta pysähtymään ja odottamaan johtoautoa. Jostain syystä tiekoneet olivat jyrsimässä valkoisia reunaviivoja pois. Vähän ennen Kirkkoniemen Lentokenttää olevalla levähdyspaikalla pysähdyimme syömään lounasta. Kaunis vuononäköalapaikka hyvin hoidetut pöydät ja penkit aidalla tuulelta suojattuna. Siinä keitimme mummonmuusia, jota söimme Seija kotona valmistaman nakkikastikkeen kanssa. Jälkiruuaksi keitimme kahvia.

Koska Hotelliin pääsi sisälle vasta klo 15, päätimme ajamalla katsella kaupunkia. Sataman lähellä oli Europris liike, Liisa ja Seija halusivat käydä siellä. Minä istuin autossa katselin “elämänsykettä“. Eivät pitkään viihtyneet kaupassa ja aikaa oli vielä paljon. Seija ehdotti, että käydään katsomassa uusittua tietä, joka johtaa Venäjän rajalle. Olihan siellä lähes 700 metriä pitkä tunneli ja sen jälkeen uusi silta kapean vuonon yli. Jorma aikanaan seurasi netistä sen sillan tuontia kokonaisena meritse. Emme menneet tullialueelle, vaan käännyimme ajoissa takaisin.

Aikaa oli kulunut ja niin pääsimme kirjautumaan Hotelliin. Hotellin ravintola aukesi vasta klo 19.00 (Suomen) aikaa. Emme halunneet syödä niin myöhään ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Kiinalainen ravintola oli tiistaisin suljettu. Sitten oli uusi kauppakeskus, jonka toisessa kerroksessa oli ravintola. Sinne sitten menimme ja valitsimme ikkunapaikan nurkasta. Ravintolassa oli vähän asiakkaita. Ruoka piti käydä salin perällä olevalta palvelutiskiltä tilaamassa ja maksamassa. Seija hoiti sen, joten saimme Liisan kanssa ihailla ikkunasta näkyvää vuomaisemaa ja paikoitusalueen liikennettä.

Vuonolla oli hiljaista, ei yhtään alusta ollut enää liikkeellä. Kauppakeskuksen paikoitusalueella oli sitä vastoin vilkas liikenne. Havaitsimme, että maahanmuuttajia (värillisiä) oli aika runsaasti asioimassa. Syötyämme, lähdimme Hotellille ja aloin TV:tä katsellen viettämään iltaa. Liisa ja Seija lähtivät vielä pienelle kävelylenkille. Heidän tultua takaisin, sovimme, että Seija tulee aamulla klo 8.00, meidän aikaa, hakemaan meidät aamupalalle.

Työnsimme vähän erillään olleet sängyt kiinni toisiinsa. Oli turvallisemman tuntuista nukkua, kun sängyt olivat korkeat ja keskeltä vähän pullottavat. Vedin verhot isojen ikkunoiden eteen, että huoneesta tuli hämärä. Klo 21.00 meidän aikaa sammutimme valot ja aloimme odottamaan unta.

10.08.22 klo 8.00 olimme valmiit, kun Seija tuli hakemaan aamupalalle. Ravintolassa oli vielä vähän asiakkaita, valitsimme taas nurkkapöydän vähän erillään muista pöydistä. Liisa ja Seija hakivat kaikki syötävämme, puuroakin olisi ollut, mutta emme ottaneet sitä. Monipuolinen ja hyvää oli aamupala, jonka söimme hyvällä ruokahalulla. Kahvia emme ottaneet, päätimme keittää ja juoda Paatsjokilaakson levähdyspaikalla. Syönnin jälkeen menimme vielä huoneisiimme ja päätimme lähteä liikkeelle klo 10.00.

Niin myös teimme, sää oli jokseenkin pilvinen, kun lähdimme ajamaan määränpäähämme Sanvikin. Hessengissä Liisa ja Seija kävivät ruokakaupassa ostamassa ruokaa paluumatkalle ja kotiin vietäväksi. Kasvitieteelliseen Puutarhaan oli matkaa n. 40 km. Matkan alkupäässä on pitkä kapea Langfjorden niminen vuono. Paikassa, jossa maantie kulkee korkealla ja lähellä vuonoa, on hyvä levähdyspaikka vessoineen. Siinä pysähdyimme nytkin keittämään aamukahvimme. Söimme samalla norjalaista jukurttia, jossa on samassa pakkauksessa muroja. Olihan ruokailuun vielä useita tunteja.

Aurinko vielä pilkisteli kahvittelun aikana. Lähestyessämme Puutarhaa, pilvisyys lisääntyi ja tummui. Vähän tihuutti vettä, kun lähdimme kävelemään ja katselemaan kukka- ym. istutuksia. Osa kukista oli jo menossa ohi, mutta hyvin niistä vielä sai selville kukan muodon ja värin. Jokaisen kukan vieressä oli nimilaput useammalla kielellä. Puutarhaa oli uudistettu ja laajennettu. Nurmikenttiä oli myös laajennettu ja niissä ainakin kahdessa oli liikkeellä ruohonleikkaaja robotit. Kävelymme aikana sadekin loppui, mutta aurinko pysyi vielä pilvien takana. Olimme ainoat katselijat, kaksi puutarhuria oli omissa askareissaan.

Lähdimme paluumatkalle klo 12 jälkeen. Kaikki kelloajat ovat Suomen aikoja. Yritimme käydä katsomassa lähistöllä olevaa Ordotoksi kappeli, mutta siellä oli menossa siunaustilaisuus. Kappelin edessä oli Hautaustoimiston ruumisauto ja muita autoja. Maantietä oli paranneltu 13 vuoden aikana. Pahimpia mutkia oiottu, tietä levennetty, siellä mihin oli vedetty useita km uutta asfalttia. Meillä oli tarkoitus syödä Kiinalaisessa ravintolassa, ennen Kirkkoniemestä lähtöä. Ravintola aukesi klo 14.00. Kun aikaa oli vielä hyvin, kävivät Liisa ja Seija Puutarhaliikkeessä.

Olimme ravintolan edessä klo 14.00 ja pääsimme heti sisälle. Taas valitsimme ikkunapaikan ja nurkasta, ei ollut eikä tullut muita asiakkaita. Kaksi kertaa Kiinassa käyneenä osasimme valita mieluisat ruuat. Ja tiesimme, että on parempi jättää vähän ruokaa lautaselle, kuin syödä se tyhjäksi. Minä kyllä söin lautasen tyhjäksi. Otimme jälkiruuankin, mutta emme kahvia. Maksaessani, tarjoilija tiedusteli Seijalta mistä olemme ja minkä ikäisiä Liisa ja minä olemme? Seija kertoi mistä olemme ja kertoi myös ikämme 93 v. Kovin oli tarjoilija ihmeissään ikäämme.

Ruokailun aikana oli ulkona alkanut satamaan ja tiheää sadetta vielä olikin. Seija haki autonsa kadun toiselta puolelta portaiden viereen ja niin pääsimme kuivana autoon. Lähdimme kotimatkalle klo 15.00. Sade heikkeni kaiken aikaa ja lähellä Neideniä loppui kokonaan. Neideniin laskeutuessamme, oli taas tientöiden johdosta noin 10 minuutin pysähdys. Jonkin matkaa neideistä, pysähdyimme levähdyspaikalle ja keitimme kahvia. Silloin aurinko alkoi vähän pilkistellä pilvien välistä.

Kahvittelun jälkeen jatkoimme matkaa ja totesimme, että maisemat näyttivät jylhemmiltä näin päin ajettaessa. Emme enää pysähdelleet ja saavuimme kotiin klo 19.05 lämpötilan ollessa +15,5 astetta. Poissa ollessamme oli lämpötila ollut lämpimillään +17,9 astetta ja kylmimmillään +10,2 astetta. Kirkkoniemessä oli lämpötila päivällä +20 astetta ja niillä seutuvilla se oli menomatkalla Nuorgamista alkaen.

Miten oli Kirkkoniemi muuttunut edellisen käynnin jälkeen? Oli rakennettu uusi sairaala toiselle puolelle kaupunkia. Entinen oli Sataman läheisyydessä, uusi järven läheisyydessä kaupunkiin mentäessä. Oli rakennettu 2 uutta Hotellia, toinen keskellä kaupunkia ja toinen Satamassa. Vanha Hotelli oli jossain muussa käytössä. Oli uusi Kauppakeskus, joka oli hyvin edustavalla paikalla kaupunkiin johtavan tien varressa. Kaupunki oli laajentunut paljon.

Matkamme Kirkkoniemen suunalle taisi olla meidän viimeinen. Koronaan sairastuminen oli sallittu myös meille ja sen me saimme tällä matkalla. Torstaina 11.08 päivällä oloni oli vielä aivan hyvä, mutta illalla oli vähän outo olo. Yöllä sitten heräsin hirveään päänsärkyyn. Kivuissani pyöriessä olin nähtävästi osan yöstä tajuttomana. Nousin aamulla klo 8 jälkeen aamupalalle, kun Seija haki. Otin myös särkylääkettä ja menin takaisin sänkyyn. Seija toi useita kertoja kuumaa teetä hunajalla höystettynä. Kävin syömässä lounaan ja päivällisen, mutta muun ajan pysyin sängyssä ja nukahteli, kun päänsärky hellitti.

Seuraava yö oli sitten lihassäryn kanssa pyöriessä. Lauantaipäivän olin sängyssä, aamupalan ja päivällisen kävin syömässä. Kuumaa teetä join paljon ja särkylääkettä otin vain ohjeen mukaan 3 kpl vuorokaudessa. Seija teki kotitestin ja hyvin nopeasti tuli punaiset viivat ilmaisemaan, että on korona. Samoin kävi myös Seijalla itsellä. Sunnuntaita vasten yöllä tuli kova kurkkukipu. Aamupalan nieleminen oli todella vaikeaa ja ääni oli vain n-kuiskaamista. Sunnuntaina päivällä jo istuin olohuoneessa ja kuuman juonti oli melkein pääasia. Seijalla ja Liisalla oli vähän erilaiset oireet ja kivut.

Maanantaina olin puhelimitse yhteydessä Terveysasemalle. Iines kysyi, että jaksaisinko tulla klo 13.30 testiin ja otetaan saamalla pieni verenkuva? Hän myös käski ottaa särkylääkettä 2 kpl kerralla ja niin kolmesti päivässä. Verenkuva ilmaisi, että tulehdusarvo oli 14, joten ei paha, muut arvot olivat kohdillaan. Siitä ne säryt ja kivut häipyivät, kun vietti hiljaista elämää. Äänikin palautui eikä jäänyt pahempaa yskääkään. Toista kertaa en kyllä haluaisi enää tuollaisia kipuja kärsittäväksi.

Nyt on vointi hyvä ja olen päivisin jo sauvakävellyt, eikä mitään oireita ole tullut. Tänään alkaa kuntosalilla syyskausi jumppaamisessa. Vein menomatkalla Inarin Poliisiaseman palvelupisteeseen lääkärinlausunnon ajokyvystäni. Olin muistitestissä 31.08, testinottaja Sari sanoi, että tämä testi on sinulle läpihuutojuttu. Ei todennut lääkärikään mitään terveydellisiä esteitä. Näin on ajokyky testattava vuoden päästä.

Toivotan kaikille hyvää vointia syksylle ilman viruksia terveisin Posti-Pekka

Viikot 30 – 31

Kyllä ne vanhat sanonnat näyttävät vielä aika hyvin pitävän paikkansa. Sanonta, jos Unikeonpäivänä sataa, niin sataa 7 viikkoa. Onneksi Unikeonpäivänä oli vain sadekuuroja. Noita sadekuuroja on sitten riittänyt, ei sentään aivan joka päivälle. Sateisia päiviä Meteologit ennustavat olevan edessäpäinkin. Unikeonpäivä näytti ratkaisevasti muuttaneen säitä viileämpään suuntaan.. Kahtena päivänä lämpötila on kohonnut +20 asteeseen tai juuri vähän yli. Kolmena päivänä olemme saaneet nauttia +19 asteen lämmöstä. Muut päivät ovat olleet +11 – 15 asteen välillä. Öisin lämpötila on laskenut alle +10 asteen, kylmimmillään +4,3 asteen. Kaikkiaan lämpötilat ovat kuitenkin pysyneet aivan hyvinä. Monina vuosina on heinäkuun lopulla halla, jopa pakkanen ollut kiusana hillastajille. Monesti on käynyt, että jängän ollessa puna- keltaisen hilloista, mutta ne ovat pakkayön jälkeen kumipalloja, joita ei enää voi poimia.

Vanhin ja nuorin tyttömme ovat perheineen käyneet meitä katsomassa ja tuomassa iloa läsnäolollaan. On muisteltu menneitä aikoja ja tapahtumia. Varsinkin niitä aikoja, jolloin, kun lapsemme olivat vielä koulussa ja kaikin käytimme postiautoa kulkuvälineenä niin lomamatkoilla kuin lapset koulumatkoilla. On laulu, joka kertoo sanoissaan, että linja-autossa on tunnelmaa. Niin oli myös postiautossa. Ei kylläkään aina niin mieluista.

Eräänä talvisena perjantaina matkalla Ivalosta Utsjoelle oli isäntä ollut asioillaan Ivalossa. Oli maistellut väkeviä ja taisi maistella niitä vielä postiautossakin. Kotinsa kohdalla jäi sitten pois kyydistä, mutta maistelut ja lämmin auto oli tehnyt tehtävänsä. Kun mies astui alas autosta, jalat eivät kantaneetkaan. Maan vetovoima oli voimakkaampi kuin miehen jaloissa voima. Mies kaatui eikä päässyt ylös. Autopostimies tunsi miehen ennestään ja ettei mies siitä ylös nouse. Hän sieppasi miestä jaloista ja veti miehen kotirapuille. Niin toteutui Postin yksi palvelumuoto, kotiinkuljetus. Talo oli niin lähellä maantietä, että saattoi tuon tehtävän suorittaa. Kyllä postiautojen henkilökunta oli silloin tunnetusti avuliasta porukkaa.

Yksi ikävä ilmiö on maisemissamme havaittavissa. Sienitauti on vallannut lehtipuut ja ne ovat liiankin nopeasti ruskistumassa. Ruskistuminen tapahtuu vielä silmin nähden nopeaa vauhtia ja ihmeen aikaisten. Emme näe kaivattua ruskaa, joka on monivärinen eikä vain ruskea. Oikea ruska on meillä komeimmillaan 10 päivä syyskuuta.

Toivotan kaikille hyvää vointia ja kesän jatkoa terveisin Posti-Pekka

Nämä ritarit eivät liity kirjoitukseeni, on talvelta 1956, jolloin postiauto liikennöi Tenonoa pitkin
Maantietä tehtiin Nuorgamiin päin ja tien reunat olivat vielä pehmeät. Puhelinpylväs oli pönkänä hinauasapua odottaessa.

Kesää 2022

Vielä on jäljellä kesää tämä elokuu. Yöttömät yömme kyllä päättyivät Unikeon- päivänä 27 päivänä viime viikolla. Heinäkuussa saimme nauttia monenlaisesta säästä., jotka vaihtuivat nopeaa tahtia. Hellepäiviäkin oli ihan tarpeeksi, ovat päiviä jolloin meikäläinen ei voi tehdä muuta kuin pysytellä ainakin varjossa, mieluummin vielä viileässä paikassa. +20 asteessa, jos vielä tuulee käveleminen onnistuu rauhallisella askeleella.

Unikeonpäivänä oli sadekuurot ennustamassa vetistä viittä viikkoa. Niinhän nuo Meteologit näyttävät ennusteleva sateisia päiviä olevan niin tällä kuin ensiviikollakin. Ei kuitenkaan päivittäin, toivottavasti vanhat merkit eivät pidä paikkaansa. Kyllä heinäkuussa oli jo rankkoja sadekuuroja ja joskus vähän kuului kaukaista ukkosen jyrinää. Tenossakin vesi nousi niin, että Junttikari häipyi näkyvistä. Yleensä on Tenossa ollut hyvin vettä lohien uistellessa ja vielä rauhassa.

Kävin heinäkuun alussa Tana bruussa ja minulle näytettiin kesäkuussa nousseiden lohien “karttaa”. Kyllä oli isojen lohien nousu ollut heikkoa. Päivittäin nousseiden lohien pylväikössä oli alapäässä hyvin lyhyt pätkä punaista, joka osoitti isojen lohien määrää. Samassa pylväässä oli useita senttejä lohijaloista ja vielä enempi tinttien nousumäärää. Nousseiden lohien kappalemäärää tuossa kartassa ei ollut. Heräsi kysymys, missä isot lohet pyydetään? Mielestäni merellä ja norjalaisten toimesta. Ollaanko Tenojoesta tekemässä lohien kasvatusjokea merikalastajille?

Eilinen sunnuntai oli siitä erikoinen, että silloin oli 2 auringonlaskua. Ensimmäinen oli klo 0.05 ja toinen klo 23.56. Kaksi auringon laskua näkyi olevan Oulussa ja Sodankylässä. Nämä tiedot ilmaisi Almanakka, jota julkaisee Helsingin Yliopisto, jos en väärin muista.

Hillojen poiminta on Utsjoella kiivaimmillaan. Hilloja on kuulemma myös sellaisissa paikoissa, joissa on harvemmin. Hillat ovat hyvän makuisia ja näköisiä, ei ole kuulut moitteita. Ei ole vielä kuulunut, että “hillakarhuja” olisi liikkeellä. Se jo osoittaa, että hilloja on hyvin. Mustikoita odotetaan seuraavaksi, niitäkin kuulemma näyttää tulevan. Sienetkin ovat aikaisessa ja niitäkin hyvin. Onhan kesä ollut lämmin ja sopivan kostea. Syksyllä on poroerotuksissa saatavilla hyväpintaisia poroja.

Viimeviikolla oli mieluisa yllätystapaaminen. Pitkäaikainen ystävä vuosikymmenten takaa teki yllätyskäynnin luonani. Marjakeisari Kari Jansa vieraili ja antoi kirjan, joka on oma kertomus elämästään ja urastaan. Olemme muistelleet vaimon kanssa niitä vuosia, kun Jansa ilmestyi Utsjoelle ja kävi usein postissa. Valitettavasti nyt oli tilanne, että en voinut kutsua miestä sisälle, olisi ollut mieluista keskustella hänen kanssaan pitempään. Olen tutustunut alustavasti kirjaan ja todennut sen erinomaisen mielenkiintoiseksi ja paljon tietoja antavaksi ja valaisevaksi ansiokkaan yrittäjän elämästä. Kiitos vielä kirjasta ja tapaamisesta!

Toivotan kaikille hyvää vointia ja kesän jatkoa terveisin Posti-Pekka

Hellettä paossa

Hellettä se pukkasi Utsjoellekin, viime lauantaiksi lupasi vielä ajoittain +32 astetta. Niin jouduimme miettimään miten lauantai sujuu sellaisella helteellä. Ulkona ei ole oikein helteen viettämispaikkaa, olisi vain istuttava sisällä. Sisälläkin lämpötila kohoaa liian korkeaksi nautittavaksi. Seija ehdotti, että lähdetään Norjaan, jossa näyttää ennustuksen mukaan olevan sopeva sää. Saunoimme perjantai-iltana valmiiksi, ettei lauantaina ole mitään kiirettä saunomaan.

Lauantai aamuna Seija herätti klo 7.30 valmiille aamupalalle. Sen syönnin jälkeen vielä loppuvalmistelut ja niin pääsimme klo 9.10 lähtemään Vesisaarta kohden. Kylällä tuli ensimmäiset vesipisarat tuulilasiin ja sade vain yltyi, kun lähdimme Nuorgamin tielle. Vesisade loppui Skippagurrassa, kun käännyimme Tenon laaksosta pois. Varanginvuonon perällä aurinkokin alkoi paistamaan, ajoittain.

Vähän ennen Anni-jokea pysähdyimme levähdyspaikalle juomaan kahvia termospullossa ja söimme voileipää. Levähdyspaikalla oli yksi matkailuauto, taisi olla suomalainen. Aurinko paistoi ja lämmitti mereltä puhaltavaa tuulta niin, että tarkeni T-paidassa. Vesisaaressa pysähdyimme Rema 1000 kaupassa ostamaan leipää ja vähän muutakin purtavaa. Toinen pysähdyspaikka oli Hildosen leipomo, josta täytyi välttämättä ostaa heidän kuuluisia viinereitä. Lämpötila kaupungissa oli +20 astetta.

Matka jatkui ja etsimme sopivaa pysähdyspaikkaa ruokailua varten. Jonkin matkaa Lentokentän ohikin löytyi merenpuolelta sopiva rantakenttä, jossa oli vain yksi suomalainen auto matkailuvaunun kanssa. Oli hyvin tilaa ja pariskunta lähti kahden ison koiran kanssa kävelemään tuntureita kohden. Pystytimme pöytämme auton perän taakse tuulen suojaan. Minä aloin hoitamaan trangiaa ja kiehautin pari desiä maitoa mummin muusia varten. Seija sekoitti muusin tekeytymään ja minä lämmitin sillä aikaa valmiin nakkikastikkeen.

Hyvällä ruokahalulla söimme meidän normaalin Norjan matkan muusinakkiruokamme. Sitten kiehautimme kahvin, jota joimme sen kuuluisan viinerin kanssa. Kokosimme kamppeemme ja jaloittelimme lähimaastossa ennen kuin jatkoimme matkaa. Seija ehdotti, että käydään nyt ainakin Komagelvalla, kun ei olla pitkään aikaan siellä käyty. Aurinko paistoi mukavasti ja matka edistyi nopeasti, niin ohitimme Komagelvan ja otimme päämääräksi Vardön, jossa olimme käyneet vuosikymmeniä sitten. Suomeksi paikka on Vuoreija.

Saari, jonne johtaa tunneli meren alitse. Olikohan sen tunnelin pituus 2900 metriä ja vähän vielä päällekin. Tunneli oli kuitenkin 83 metriä meren pinnan alla. Tunnelissa lämpötila laski +9 asteeseen, Vardössä +13 astetta. Katselimme (kaupunkia) ja havaitsimme siellä olevan paljon vanhoja taloja. Osa oli jo sortunut ja osa odotti purkamista ja jälleen kunnostamista. Löytyi kauppa josta Seija kävi ostamassa jäätelöt. Sitten haimme sopivan syöntipaikan ja sellainen löytyi läheltä tunnelin suuaukkoa. Oli laaja nurmikenttä ja siinä jonkinlainen muistotilaisuuksien viettolava, katoksillenen, ilman penkkejä. Ulkopuolella oli penkkejä ja vielä auringon puolella.

Siinä nautimme jäätelömme auringon lämmittäessä. Muitakin ihmisiä oli nurmikolla nauttimassa auringosta. Jäätelön jälkeen oli edessä kotimatka, jota saimme tehdä auringon paisteessa Anni-joelle saakka. Komagelvalla pysähdyimme ja kävimme rantahietikolla, joka kylläkin oli laskuveden johdosta liian märkä käveltäväksi. Söimme kuitenkin norjalaiset jogurtit, joissa oli samassa pakkausrasiassa mukana jotain hyvänmakuista rouhetta. Sen sai keikauttaa jogurtin sekaan ja oli erittäin ruokaisa syötävä. Paikalla olevassa Baarissa oli hieno WC, jossa sai käydä korvauksetta asioilla. Komagelva on lohijoki ja siellä näkyi olevan joessa ja rannoilla heittelijöitä. Paikoitusalueella oli paljon matkailuautoja ja -vaunuja.

Vesisaaressa Liisa ja Seija kävivät vielä ostamassa jotain syötävää ennen kuin matka jatkui kotia kohden. Anni-joen jälkeen pysähdyimme samassa levähdyspaikassa kuin menomatkalla. Siinä keitimme kahvin virkistymistä varten. Paikalla oli yksi saksalainen matkailuauto ja toinen tuli, kun olimme lähdössä. Itäinen taivas oli jo synkissä ukkospilvissä ja aurinko jäi niiden taakse. Vesisaaressa oli +25 astetta lämmintä ja tässä levähdyspaikassa +19 astetta.

Vuonon perällä lämpöä oli +17 astetta, mutta ennen Skippagurraa jo +20 astetta. Nuorgamin jälkeen alkoi satamaan ja ajoittain niin rankasti, että oli vauhtia vähennettävä. Idän taivas oli tosi synkän näköinen ja siellä näkyi myös salamain välähdyksiä. En nyt muista, joko maantie oli kuiva ennen vai jälkeen Vetsikon. Utsjoella ainakin oli kuivat tiet ja kotona, jonne saavuimme klo 19.30, ei ollut satanut pisaraakaan. Lämpötila oli kylällä +30 ja kotona +25,7 astetta, oli pilvistä. Lämpötila oli käynyt meillä +30 asteessa ja Kevolla +31 asteessa.

Söimme vielä iltapalan klo 20.30 ja lähdimme sänkyjä kohden klo 21.30 lämpötilan ollessa +24,5 astetta. Lähteissä laitoimme kotona ilmastoinnin pois päältä ja laskimme kahden ikkunan verhot ala, niin talomme ei päivän aikana päässyt lämpenemään +24 astetta lämpimämmäksi. Meillä oli onnistunut valinta lähteä hellettä pakoon aavanmeren rannoille. Harvoin saa Norjan matkan tehdä niin kauniilla ja lämpimällä säällä. Kiitollisin mielin saimme laskeutua levolle.

Seija otti kuvia kännykällä ja ne ovat vielä kännykässä ja Seija Ivalossa.

Hyvää vointia ja lämpimiä säitä kaikille, onhan kesä, terveisin Posti-Pekka

Kevätkesä

Oli jo kesäpäivänseisaus eli päivät alkavat lyhenemään ja ollaan matkalla kohti syksyä. Se on vuodenajankulun mukaan totta, mutta meillä paras kesä alkaa vasta juhannukselta, normaalisti. Monet juhannukset on vietetty, että juuri juhannukseksi on saatu lehti puihin. On ollut juhannuksiakin, että silmut puissa ovat vain turvoksissa, näin oli vuonna 1982. Nyt saatiin lehti puihin vähän etuajassa. Helatorstaina 26.05 alkoivat lehtipuut vihertämään ja olemme saaneet nauttia vihreästä luonnosta koko kesäkuun ajan.

Säät ovat olleet kovin vaihtelevaisia, kuun puolivälissä oli muutama lämmin päivä. Lämpötila käväisi jopa +23,2 asteessa, taisimme silloin olla Suomen lämpötiloissa lähellä kärkeä. Sillä viikolla yölämpötilat olivat +2 asteen tienoilla, yhtenä yönä +1,9 astetta. Sitten on ollut kylmiä päiviä, viime viikko oli se normaali ennen juhannusta oleva kylmä jakso. Lämpötila ei päivisinkään jaksanut nousta kuin +6 tai +7 asteeseen. Tänään oli +20,4 astetta ja huomiseksi lupasivat +6 astetta. Nuo ennusteet ovat kyllä olleet kovin ailahtelevia. Juhannukseksi lupailevat +20 astetta, pelottelevat sateilla. Tällä hetkellä sataa, sadetta on odotettu ja kaivattu.

Luonnon kukat ovat kohta kaikki kukalla hillaa myöten. Kulleroista osa kukkii ja osa on vielä nupuilla. Hillan kukinnasta on tärkein vaihe menossa, on tärkeintä, että on kukkia. Jos ei ole kukkia ei voi odottaa marjojakaan. Monta vaihetta on vielä edessä, jotta saadaan hilloja. Annetaan luonnon hoitaa tehtävänsä ja eletään toivorikkaana. Mustikka kukkii ainakin meidän pihalla. Tuomemme kukki niin runsaana, että emme muista ennen olleen noin runsaasti kukkia.

Lintumaailmasta olen tehnyt aikaisemmista vuosista poikkeavia havaintoja. Telkkiä ei jäänyt pönttöihimme hautomaan kuin 2 naarasta. Jäiden lähdön jälkeen rannassamme pyöri kolme paria, taisi olla välillä yksi ylimääräinen uros. Rannassamme on nyt 4 telkänpönttöä ja jokaisessa on munia. Yhdessä on vain 2 munaa, yhdessä on munia kahdessa kerroksessa, eikä siinä ole haudonta käynnistynyt. Munat ovat paljaaltaan vanhojen untuvien päällä. Kahdessa rannimmaisessa on haudonta käynnissä. Urokset ovat lähteneet jo aikoja sitten pois, niin naaraat saavat hautoa rauhassa. Nähtäväksi jää, joko poikaset kuoriutuvat juhannuksen tienoilla.

Pikkusiivekkeiltä otin ruokintapöntön pois, kun lumet sulivat. Harvensivat jo käyntejään. Kuuseen jätin poronkuuta sisältävän verkkopussin. Kun olen kävelyni lomassa pitänyt levähdystauko ja istunut portaillamme, olen havainnut Tiaisten käyvän nokkimassa kuuta. Talitiainen tulee aina samasta suunnasta. Nokkii nopealla tempolla kuuta ja lähtee kohta samaa tulolentorataa. Tulee kohta uudelleen samalta suunnalta, nokkii nopealla tempolla ja lähtee takaisin. On tullut ajatus, että ruokkii hautovaa emoa ja käy hakemassa helposti saatavaa ja voimakasta ravinto hautojalle. Hömötiaisia käy kaksikin kerralla ja nokkivat yhtä aikaa tai toinen odottaa vuoroaan. Niistä en ole arvaillut mitään, sillä Hömötiaisia on muutenkin eniten.

Toivotan kaikille hyvää vointia ja turvallista Juhannusta terveisin Posti-Pekka