Maisemia ihailun lomassa katsoimme alhaalla virtaavasta Luostejoesta ylityspaikkaa. Sää tuntureilla muuttuu nopeasti. Kohta oli Halkkavarri sadepilven peittämä, kun aloitimme laskun selänteeltä Luostejokilaaksoon, alkoi satamaan. Rinne oli jyrkkä, mutta helppokulkuinen, ainoastaan sateen kastelemien vaivaiskoivikkojen ja pajukkojen kierteleminen hidasti laskeutumista. Joen ylityspaikka löytyi helposti ja siitä pääsimme saappaat jalassa yli. Halkkavarri sijaitsee aidatulla sotilasalueella, jonne on kielletty menemästä ammuntojen vuoksi.
Leiripaikan etsimen vei aikaa, sillä halusimme mahdollisimman lähelle jokea veden vuoksi. Lisäksi halusimme puita nuotiota varten, maasto oli puutonta. Kahden kilometrin kävelyn jälkeen oli pakko tyytyä korkealla jokitörmällä olevaan heinäiseen ja sammaleiseen tasanteeseen. Ei ollut puita ja vesi oli korkean törmän alla virtaavassa joessa. Heti saatuamme teltan pystyyn, riisuimme märät vaatteen, menimme pesulle ja uimaan Luostejokeen. Kyllä oli mukava pestä kolmen päivän hikiä pois raikkaassa jokivedessä. Ihanalta tuntui myös pukea kuivat ja lämpimät vaatteet päälle.
Teltalle noustuamme alkoi ruuan valmistus, kala ruoka oli mielessä ja suunnitelmissa. Ensi hätään söimme kevyesti jotain muuta ruokaa. Joki oli aika matala leirimme kohdalla, siksi katselin ylhäältä törmältä missä olisi syvänteitä. Löytyihän sellainen ja siihen ilmestyi kalojen tuikkeja. Nopeasti laitoin vavan pyyntikuntoon lähdin rantaan. Laitoin aluksi liian isoja perhoja ja niihin sain vain pari tärppää. Vaihdoin pienempiä ja samalla alkoi satamaan. Sateen aikana sain 2 rautua, toinen aika pieni ja toinen noin 300 gr. Raudut olivat jo kutupuvussa.
Sade oli välillä aika rankkaa ja kastuin pahasti, oli lähdettävä vaihtamaan kuivia vaatteita. Sateen jälkeen lähdin uudelleen ja menin joen vartta ylemmäs. Sieltä sain heti yhden n. 300 gr. taimenen, kun lisää ei kuulunut palasin takaisin ensimmäiselle pyyntipaikalle. Sain heti 2 n. 250 gr. panoista rautua. Kun lisää ei alkanut tulemaan, lähdin teltalle, sillä olihan kaloja jo yhdeksi syöntikerraksi. Keitimme ensiksi kahvia ja joimme sitä, että jakaisin paistaa kalat.
Hidasta oli kalojen paistaminen retkikeittimen paistinpannulla, kun se oli niin pieni. Olimme kyllä keränneet joen rannasta puita nuotiota varten, mutta emme raskineet laittaa nuotiota kauniille heinikko- sammal tasanteelle. Nakoimme puut takaisin joen rantaan. Hyvältä maistuivat pannussakin paistetut kalat voileivän kanssa. Isoimman kalan jätimme aamulla paistettavaksi. Menimme nukkumaan kiitollisin mielin jaa kalaruuan jälkeen klo 00,30.
09.08.1985 heräsin klo 6.00 lokkien kirkumiseen. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja jokilaakson alhaisimmilla varjopaikoilla leijaili sumua. Menimme vielä nukkumaan, kun olimme saaneet selville syyn lokkien kirkumiseen. Vastarannalla näkyi kotka istuvan yksinäisessä koivussa. Siellä myös lokit lentelivät ja kirkuivat. Heräsin klo 7.45 ja nousin aamupalan laittoon. Taivas oli pilvessä ja tuuli oli kylmä. Syönnin ja rinkkojen pakkaamisen jälkeen pilvisyys alkoi rakoilemaan ja aurinkokin pilkisteli.
Lähdimme kävelemään klo 10.30, aurinko paistoi jo lämpimästi. Alkumatkasta oli vähennettävä vaatetta, sillä maasto oli kumpuilevaa ja poikittaisia kuruja oli paljon. 3-4 km jälkeen alkoi tasaisemmat maastot. Oli kilometri tolkulla heinäisiä tasaisia jänkiä. Niitä oli helppo ja joutuisa kävellä, paikoitellen jängät olivat aika vetisiä. Cuollejoen suussa heinäisellä saarella, keitimme kahvia ja söimme voileipää, levähdimme samalla noin tunnin verran. Luostejoki-jängät olivat loppumatkasta epätasaisia, vetisiä ja pienien purojen uomien halkomia.
Suoluvarrille (ei päälle) nousun aikana, pilvisyys lisääntyi ja kylmä tuuli puhalsi aika navakasti kaakosta. Suoluvarrin jälkeen maisemat muuttuivat tosi karuiksi, ylitimme samalla vedenjakajan. Siellä oli myös traktoreilla ja telavaunuilla ajettu kivikkoinen tie. Korkeajännitesähkölinja oli läheisyydessä ja näkyi johtavan Tanaa kohden. Joet alkoivat virtaamaan Porsangerin vuonoon. Louhikkoa riitti, joen varsi jota pyrimme noudattamaan, oli aika tasainen kävellä. Caskiljoen latvoilla kahdessa paikassa oli jäistä lunta niin paksulti, että ei varmasti ehdi sulamaan tänä kesänä. Joen varsi oli paikoin vaikea kulkuista ja joki virtasi syvällä kallioisessa kanjonissa.
Vaellusta suunnitellessamme meillä oli tarkoitus yöpyä näillä seuduilla. Etsimme teltan paikkaa, mutta maasto oli niin louhikkoinen ja muutenkin karu, että teltalle ei löytynyt paikkaa. Noin 9 km ennen maantietä oli tuo suunniteltu yöpymispakka. Siitä luovuttiin ja etsimme vain sopivaa levähdys- ja ruokailupaikkaa. Siellä näimme ensimmäiset ihmiset vaelluksellamme. 2 norjalaista nuorukaista olivat nousemassa, sinne mistä me tulimme. Pojilla oli varusteissaan vielä hintalaput, kun ohitimme toisemme.
Kohta löytyi sopiva tasaisempi maastokohta, jossa pysähdyimme levähtämään ja ruokailemaan. Klo oli klo 18.00 ja 19.00 välillä. Keitimme vettä Macaota varten ja söimme voileipää. Levähdyksen jälkeen päätimme jatkaa matkaa, kun oli vielä voimia ja aikaa. Noin 5 km ennen maantietä oli avoimessa rinteessä matkailuauto kumollaan ja pahasti hajallaan. Sen oli myrsky nakannut läheisyydessä olevan traktorin reestä ja hajottanut. Sitten saavuimme porojen erotuspaikalle, jossa oli useita lukossa olevia rakennuksia.
Katselimme teltanpaikkaa, mutta ei löytynyt mieluista. Maantielle oli matkaa noin 3 km ja sinne johti autoilla ajettava soratie. Tie oli myötämaastoa ja niin kävelimme vielä tuon 3 km. Porsangerin vuono taustalla olevine kalliorinteineen alkoi peittyä mustiin pilviin. Päästyämme alas tasaiselle koivikkokentälle, etsimme teltan paikan, joka löytyi pien puron läheisyydestä. Pystytimme nopeasti teltan sillä synkät pilvet lähestyivät. Nopeasti tavaramme sisälle telttaan ja itse perässä. Samassa alkoi satamaan, klo oli 20.30. Sadetta tuntui riittävän ja niin menimme makuupusseihin ja nukuimme ilman iltapalaa. Kävelyä tuli tälle päivälle yli 20 km.
10.08.1985 nousin ylös klo 8.30 ja aloin valmistamaan aamupalaa. Aurinko paistoi vuonon vastarannan kallioseinämiin, yleensä oli pilvistä. Söimme tukevasti, mitään ei tarvinnut enää säästää. Kahvia joimme keksien kanssa. Pukeuduimme vähän parempiin vaatteisiin, puhtaat Fjellreven housut jalkaan ja vähän parempia puseroita päälle. Maantielle oli lyhyt matka ja klo lähenteli meidän aikaa yhtätoista, kun saavuimme maantien varteen ja siellä olevan talon pihaan.
Talossa ei ollut ketään kotona, vain äkäinen koira haukkui sisällä. Vaihdoimme pihalla lenkkikengät jalkaan. Olimme lähdössä kävelemään, kun talonväki saapui Lakselvistä. Molemmat puhuivat suomea ja pyysivät sisälle. Pyysin puhelimen käyttöoikeutta ja se tietenkin myönnettiin. Soitin Utsjoelle Lukkarin Juliukselle, että meidät löydät Lakselvistä. Olimme sopineet Juliuksen kanssa, että hän hakee meidät minun autolla Lakselvistä.
Emäntä keitti kahvia ja tarjosi meillekin, kahvia juodessamme kerroimme mistä olemme tulleet ja minne menossa. Isännälle maasto oli tuttua ja hän kertoi, että järvessä, jossa yritin kalastaa, on isoakin taimenta. Kertoi, että he talvella käyvät siellä moottorikelkoilla kalassa. Hän kertoi, että hän on lähdössä kaverinsa kanssa vuonolle kalaan ja lähtee hakemaan kaveria Lakselvistä. Pääsemme hänen kyydissä Lakselvin.
Kiitollisina otimme tarjouksen vastaan. Lakselvissä kävimme kaupasta ostamassa jäätelöt ja nautimme niistä ulkona auringossa.
Niinhän se Julius Lahjansa kanssa tuli klo 17 jälkeen meitä hakemaan. Oikein tuntui mukavalta istua autoon ja lähteä jamaan kotia kohden, jonne saavuimme joskus illalla. Kiitollisin mielin saimme kellahtaa omaan sänkyyn, miettimättä millainen on sää huomenna. Mutta hillat odottivat Utsjoen jängillä.
Hyvää vointia ja talven jatkoa kaikille terveisin Posti-Pekka