Eilen katselimme TV:stä Utsjoen ja Norjan maisemista otettuja videoita. Niin muistui mieleen kesäiset vaelluksemme Lapin tunturimaisemissa. Erityisesti muistui vaellus Levajoki suusta Rastigaisojen kautta lähelle Lakselviä Ifortin vievä maantielle. Tuon vaelluksen teimme kahdestaan 6-10.8.1985.
Vaellusreittimme oli Levajoen suu – Goeidnugaissa – Gurraluobbal – Suoidnejärvi – Luostegaissa – Luostejåk – Suoluvarri – Caskiljåkka – Lakselvin maantie. Karjalaisen Pentti vei meidät 6.8 aamulla autollaan Tanssijoelle. Salon Taiston veneellä Pentti souti meidät Tenojoen yli Norjan puolelle Levajoen suuhun. Klo 8.55 nostimme rinkat selkäämme ja lähdimme nousemaan Rastigaissoja kohden hyvää maastoajoneuvoilla ajettua tietä pitkin.
Ennen Darjåkcåkkaa lähdimme polulta länttä kohden. Koivikko oli vaikea kävellä, maasto oli epätasaista ja isot kivet haittasivat kulkua. Laskeennuimme rinteeltä alemmas ja sieltä löytyi paikoin heikosti näkyvä polku. Aurinko paistoi ja oli lämmintä ja levähdysten aikana sääsket olivat kiusana. Klo 12 jälkeen olimme Goeidnujåkkan ja siihen Jårbutilta päin laskevan puron yhtymäkohdan läheisyydessä. Siitä löytyi vanha nuotiopaikka, pysähdyimme siihen syömään ja levähtämään.
Teimme pienen savuavan nuotion, jolla saimme sääskiltä rauhan. Trangialla keitin kahvia jaa söimme eväsvoileipiä. Evästelyn jälkeen jatkoimme matkaa, ylitimme Goeidnujåkkan ja lähdimme nousemaan Jårbutin ja Goeidnugaisssan välistä kurua kohden. Maasto oli epätasaista, kumpareita ja poikittaisia uomia vuorotelle rinteessä oli raskas nousta. Ylempänä maasto oli kivisempää ja välillä louhikkoista. Purosta otimme vettä juomapulloihin ja vettä kului. Oli lämmintä ja hiki virtasi.
Nousun aikana sää pilvistyi ja synkät pilvet ennustivat sadetta ja ukkosta. Niinhän ne molemmat tulivat, reitillemme sattui erittäin iso kivi, jonka tuulen suojan puolelle kyyristyimme pitämään pahempaa sadekuuroa. Ukkonen meni Rastigaissan länsipuolelta, joten sitä ei kiven suojassa tarvinnut pelätä. Sade loppui ja aurinko alkoi paistamaan, saimme ihailla kurua ja siellä olevia lampia. Raskas nousu loppui ja tulimme Goeidnugaisan ja Jårbutin väliseen kuruun. Sen jälkeen oli laskeutuminen jyrkkää kurua Gurrajåkkan kuruun. Kurussa virtasi Gurrajoki, jonka ylitimme Jårbutilta laskevan puron alapuolelta. Klo 19.10 saavuimme ensimmäiseen yöpymispaikkaan, joka oli Gurrajoessa oleva pieni saari. Siinä oli heinän ja sammaleen peittämä tasainen ihanne paikka teltalle.
Teltan pystytyksen jälkeen keitimme ruokamme ja kahvimme. Syönnin jälkeen laitoimme makuupussit valmiiksi ja lähdimme Gurraluobbaliin kalastamaan. Rannalla oli tyhjä olutkori aikaisempien kalastajien jäljiltä. Sinne se myös sai jäädä. Jonkin aikaa virvelöityäni ja minkäänlaista merkkiä kaloista saamatta, lähdimme teltalle. Päivän kävelymatkaksi tuli 12 – 13 km. Klo 23 menimme makuupusseihimme joen kohistessa ympärillämme.
7.8 herättyäni kurkistin ulos ja näin sumupilvien peittävän tuntureiden huiput. Menin takaisin makuupussiin, sillä päivämme kävelymatkaa oli edessä vain 15 – 16 km. Nousin klo 8.45 aamupalan laittoon ja klo 11.00 lähdimme lounaasta virtaavaa Gurrujoen laajaa laaksoa pitkin kohden Suonjisgaissan 904 metriä korkeaa huippua kohden. Välillä paistoi aurinko ja oli mukavan lämmintä, mutta auringon ollessa pilvessä, oli tuuli viileä. Maasto oli melko tasaista, välillä oli purojen poikittaisia kuruja ja kivikkoisia kumpareita. Mutta oli myös nurmi- ja sammalkenttiä. Tällaisella kentällä pysähdyimme ruokailemaan, kun näimme, että edessämme on saderintama lähestymässä.
Ollessamme Suonjirgaissan alarinteellä, alkoi hienokseltaan satamaan. Onneksi anorakki riitti sadevaatteeksi. Sadetta riitti pieniä taukoja lukuun ottamatta Suoidnejärvelle asti. Loppumatka oli enimmäkseen myötämaastoa, tosin aika epätasaista. Välillä oli louhikkoista ja useita puron uomia ylityksineen hidastamassa kävelyä. Klo 17.45 olimme jo pystyttämässä telttaa hyvälle ruohikkotasanteelle.
Ruokailun jälkeen lähdin heittelemään eli kalastamaan. Olimmehan hyvän taimenjärven rannalla. Kuljin järven kaakkoisrantaa järven päähän saakka. Pohja näkyi ja hain syvempiä kohtia, niin aina syvänteiden kohdalla heittelin virvelillä pientä lusikkauistinta. Mitään ei kuulunut, eikä näkynyt yhtään kalantuikkia. Liisa tuli perässäni ja keräsi poromiesten ja kalastajien jättämiä risuja ja pieniä koivunrankoja. Rannalla oli ainakin 2 nuotion pohjaa. Yhden kohdalla oli kalanpaistintikkuja, joissa oli kaiverrus 10.7. VAA RIK. Juomusnaruja ja keppejä löytyi myös rannalta, joten järvessä on kyllä kalaa. Meillä oli tarkoitus viettää nuotioiltaa, mutta sade ajoi meidät telttaan klo 21.30 ja nuotioilta jäi pitämättä.
8.8. klo 8.15 nousin ylös poronkellojen kilkattamiseen, navakan etelätuulen puhaltaessa sumupilviä tuntureiden yltä. Aamupalan jälkeen teimme keräämistämme risuista nuotion. Siinä oli hyvä polttaa siihen mennessä kertyneet roskamme. Sai siinä samalla kuivatella kumisaappaitakin. Aurinko pilkisteli joskus pilvien välistä, kun pakkasimme rinkkojamme. Klo 10.30 lähdimme kävelemään kohti Luostegaisaa. Maasto oli kumpareista ja louhikkoista, joita molempia yritimme kierrellä.
Suoiddnejåkkan ylityksen jälkeen aurinko paistoi melko mukavasti ja karu maastokin näytti mukavammalta vaeltaa. Ylittämässämme joessa oli pieni putouskin syvällä kallioiden välissä. Keittelimme kahvit kohta puolenpäivän jälkeen, joen varressa kauniilla tasaisella nummikentällä. Kahvittelun jälkeen oli kohta edessä joen ylitys. Joki yhtyi Goeidnujokeen. Joen ylityksen jälkeen alkoi raskain osuus. Nousu Goartilnjunikselle oli välilaaksoinen raskas. Välissä oli vielä kaunis puroinen laakso ennen nousua Luostegaisan jatkeelle, joka on lähes 600 metriä korkea selänne.
Aurinko paistoi oikein lämpimästi ja maisemat olivat tosi mahtavat, jylhät, kauniit ja näkemisen arvoiset. Halkkavarri 1045 metriä, näyttäytyi aivan paljaana ilman pilviverhoa. Näkyväisyys oli hyvä ja niinpä näimme kaikki matkallamme ohittamamme korkeimmat tuntureiden huiput. Lisäksi sellaisia, joiden lähelle reittimme ei johtanut.
Tähän maisemien katselemiseen päätän ensimmäisen osan kirjoittamisestani. Jatkan muistelustani toisella kertaa, ehkä piankin.
Hyvää ja terveellistä vointia kaikille terveisin Posti-Pekka