Viikko 16

Plussalämpötiloilla ovat päivälämpötilat jatkuneet kuluneenkin viikon. Vain kolmena yönä on yölämpötilatkin käyneet vähän miinuksella -2,6 asteen ja -3,5 välillä. Päivät ovat olleet vähän sekalaisia, pilvistä, mutta pilvisyys on välillä vähän rakoillut. Tuuli on muistanut puhaltaa, enimmäkseen etelästä, mutta viimeämmäksi luoteesta. Kolmena päivänä on satanut, räntää ja vettä. Tenon jäällä on vesi tullut lumen läpi ja siellä alkaa olla vetiset kelit. Rantasulia on tullut molemmin puolin jokea, myös Junttikarin Norjan puolelle on jo pitkä sula, sulat ovat kapeita ja pitkiä.

Hiihdellessä Tenon jäällä, emme havainneet kuin ketunjäljet kahdessa paikassa. Hirvistä ei ole pitkään aikaan mitään havaintoa. Lintulaudallamme oli pulmusia 2 kpl, mutta sunnuntaina nekin nousta tunturiin. Kahtena aamuna orava hallitsi lintulautaa ja pikkulinnut lentelivät hädissään ympärillä. Tänään oravaa ei enää näkynyt. Kuukkeli ja närhi eivät ole vielä tänä talvena käyneet. Pienempiä lintuja on ollut kaikkiaan 10 lajia.

Hiihdellessämme lähimaastoissa 10 – 30 km matkoja, alkoi mieli tehdä pitempiä matkoja. Niin jo alkuvuosina heräsi ajatus hiihtää Utsjoelta Karigasniemelle. Riippuen siitä mitä reittiä hiihtää, tulee matkaa 80 – 90 km. Varustauduimme matkalle siten, että aikaa menee 3 – 4 päivää ja käytämme matkalla kolmea autiotupaa yöpymiseen. Liisan rinkkaan pakkasimme kevyempää tavaraa ja minulle kaikki ruoka ja keittovälineet. Kumpikin kantoi oman makuupussin ja -alustan.

Silloin ei vielä ollut matkapuhelimia, matkan kolmannessa autiotuvassa oli erämaapuhelin. Niinpä kotiväelle jäi tieto, että kolmannen päivän iltana soitamme tuolla erämaapuhelimella tiedon itsestämme. Jos soittoa ei tule, saa hälyttää Karigasniemen Rajavartion etsimään meitä. Silloin asuimme vielä Utsjoen kirkonkylällä Postitalossa. Sieltä lähdimme hiihtämään kohti Koahppelasjärveä, jonne oli matkaa 15 km. Siellä ei vielä silloin ollut päivätupaa, joten söimme voileipiä ja joimme termospullosta mustikkasoppaa ulkosalla. Evästelyn jälkeen jatkoimme matkaa, edessä oli toinen 15 km matka.

Saavuimme pilvipoutaisessa säässä Madjoen autiotuvalle alkuillasta. Tuli kaminaan, valmiilla kiehisillä kuivat hongat syttyivät hyvin ja kämppä alkoi lämpenemään. Minä toimin aina vaelluksillamme kokkina ja niin lämmitin ruuan. Syönnin ja kahvin jälkeen oli mukava mennä makuupussiin, eikä unta tarvinnut maanitella. Lavitsalla oli iso vanha hirventalja, sen päälle erehdyimme laittamaan makuualustamme. Aamulla huomasimme, että taljasta oli lähtenyt karvoja makuualustoihimme. Aamusyönnin jälkeen oli kova työ saada makuualustamme puhtaaksi katkenneista karvoista.

Aurinko kurkisteli puolipilviseltä taivaalta, kun lähdimme rinkat selässä hiihtämään Kuivin autiotupaa kohden. Jänkiä myöden hiihdellessä matkaa oli edessä 13 – 15 km. Jängillä oli kantava lumi ja helpompi hiihtää kuin koivikossa. Ehdimme hiihtää noin 4 km, kun alkoi tuuli puhaltamaan luoteesta. Tuulen voimistuttua alkoi myös lumi lentää. Hiihdimme vielä muutaman km ennen kuin piti alkaa miettimään tilannetta. Pysähdyimme yhden kumpareen suojaan katsomaan ja odottamaan onko maatuisku piankin ohimenevä. Otin rinkastamme avaruuspeitteen tuulensuojaksemme.

Välillä aurinko pilkisteli siniseltä taivaalta, mutta lumi lensi sakeana puiden yläpuolelle asti. Joten hiihtämiseen ei ollut näkyvyyttä, kun vielä edessä oli useita kilometrejä puutonta tunturimaastoa. Useita tunteja istuimme odottaen sään selkenemistä. Söimme jo voileipiä ja joimme mustikkasoppaa pysyäksemme lämpiminä. Lopulta oli tehtävä päätös ja lähteä palamaan Madjoen autiotuvalle takasin. Alku paluumatkasta oli vastatuulinen. Oli noustava rinnettä ylös aavalle jängälle. Siinä tuuli puhalsi puuskittain, kun pääsin tasaiselle jängälle. Käännyin varoittamaan Liisaa tuulen puuskista, liian myöhään. Näin Liisan lentävän taaksepäin sukset taivasta kohden. Hän teki hypyn taaksepäin kerien, niin kuin uimahyppääjät. Ongeksi rinteensä oli paljon pehmeää lunta, rinkka selässä ja siinä makuupussi niskan kohdalla pehmikkeenä.

Tuiskussa hiihtelimme tuvalle, joka oli vielä sopivasti lämmin. Lepäilyn, syönnin ja kahvittelun jälkeen aloimme miettimään mitäs huomenna tehdään? Tuuli tyyntyi illalla ja taivas selkeni, pakkanenkin alkoi kiristymään. Sovittuamme, että katsotaan aamulla säätä ja päätetään sitten. Hirventaljan käärin rullalle ja laitoin leveän lavitsan toiselle laidalle. Sitten menimme makuupusseihimme, eikä unta tarvinnut Odotella.

Aamulla noustuani vilkaisin ulkona olevaa lämpömittaria, -20 astetta oli lukema. Taivas oli selkeä ja näytti tulevan aurinkoinen sää. Aamuteen, voileipien ja aamupuuron jälkeen aloimme miettimään tilannetta. Kävin ulkona katsomassa lumitilannetta. Kovaa aallokkoista hankea oli, eikä eilisistä jäljistämme näkynyt mitään. Oli kolmas päivä ja meidän pitäisi olla iltaan mennessä puhelimen ääressä. Tulimme siihen tulokseen, että emme ehti emmekä jaksa hiihtää noin 40 km matkaa jossa aikaisemmin emme olleet hiihtäneet. Päätimme hiihtää enimmäkseen myötämaastoon Kevolle. Sinne piti olla moottorikelkkojen jälki. Se oli peittynyt ja näkyi vasta puuraajaan päästyämme.

Keli oli nihkeä pakkaskeli, siihen aikaan oli vielä puupohjaiset sukset ja niitä piti voidella purkkivoiteilla. Matkaa oli Kevolle muistaakseni 18 km, saattoi olla enempikin, sillä hiihdimme maantien lähelle. Menimme Nurmisen Annikin ja Hessun luokse ja soitimme sieltä kotiin. Postiautolla sitten menimme kotiin, pääsimmehän pihalle saakka. Vähän jäi harmittamaan, kun teimme sen virheen, että kolmen päivän perästä saa hälyttää Rajamiehet hakemaan. Myöhemmin olemme hiihtäneet Karigasniemelle ja Kaamasmukkaan. Ne olivat omia vaelluksia omine ongelmineen. Tuli vähän pitkänlainen, mutta aika tarkka kuvaus vaellusyrityksestämme.

Toivon kaikille hyvää vointia kevättä terveisin Posti-Pekka

Tällaisessa maastossa ei tuiskulla ole mukava hiihdellä ja etsiä kämppää
Komeat ovat hiihtomaastomme, ei enää, emme ole nuoret.

Viikko 15

Näin olemme jo huhtikuun puolivälissä, nopeasti aika rientää. Päivälämpötilat ovat olleet jatkuvasti vähän plussan puolella. Yölämpötilatkin ovat olleet varsin kohtuullisia -12,6 ja -16,3 asteen välillä pitkänperjantain ja pääsiäispäivän aikana. Muina öinä +1,9 ja -3,1 asteen välillä. Päivisin sää on ollut enimmäkseen pilvinen. Pilvisyys on kyllä joinakin päivinä rakoillut ja aurinko on päässyt välillä paistamaan melkein selkeältä taivaalta jonkin aikaa päivästä. Välillä on tullut lumikuuroja voimakkaiden tuulen puuskien mukana. Lyhyesti sanottuna on ollut sekalaiset säät.

Tänä vuonna tulee 40 vuotta siitä, kun aloitimme useamman päivän kestävät vaeltamiset, niin kesäisin kuin talvisin. Talvisin Kuiville ja sen lähiympäristöön. Hiihdimme Kaamasmukkaan ja Karigasniemelle, yöpyen välillä autiotuvissa. Useina vuosina vuokrasimme kämpän Palton Uula Antilla Nilijängältä. Kämpässä on sauna ja sitä lämmitimme sen mukaan minkä verran olimme päivällä hiihtäneet. Kämpältä teimme päiväretkiä Madjoen kämpälle ja Kuivin kämpälle. Kuiville oli matkaa 10 km ja Madjoelle 7-8 km, riippuen siitä mitä reittiä hiihdimme. Aluksi vedimme tavaramme ahkiolla, myöhemmin aloimme saamaan ikähyvitystä.

Matkaa Nilijängän kämpälle on meiltä 30 km, riippuen taas siitä mitä reittiä hiihdimme. Ikähyvityksen ansiosta Jorma alkoi viemään tavaramme moottorikelkalla kämpälle. Me hiihdimme rinkka selässä, jossa oli päivän eväät. Jorma haki kämpälle vettä saaveilla Nilijoesta, niin ruokavedeksi kuin saunavedeksi. Vettä jatkoimme saunomisen jälkeen lumella. Kun saavuimme kämpälle, oli Jorma laittanut jo tulet kaminaan ja kämppä alkoi olemaan lämmin.

Hiihtovaellukset pyrimme tekemään huhtikuussa, jolloin päivät olivat yleensä lämpimiä ja yöt jo valoisia. Valmistimme kotona ruokia valmiiksi, lihapullia, lihakastiketta ja poronkäristystä. Mummonmuusia oli helppo tekaista kaveriksi lämmitetylle liharuualle. Uula Antin kämpällä oli kaikki petivaatteet, vain lakanat veimme itse. Päivittäisen hiihdon ja saunomisen jälkeen oli suloista pujahtaa lakanoiden väliin eikä ollut välillä milloin seuraavana aamuna nousi ylös.

Noilla hiihtovaelluksilla oli monenlaista säätä, oli kaunista auringonpaistetta ja luistava keli. Oli lumimyräkkää, niin että piti huolellisesti kompassin mukaan hiihtää. Vaikeinta oli laskea lumipyryssä tunturin rinteitä alas, kun ahkio painoi perässä vauhtia. Kaksi kertaa jouduimme hiihtämään Nuvvukseen, järven jäällä lumi alkoi upottaa ja lumen alla oli vettä. Toisella kerralla Nuvvuksesta tuli mies moottorikelkalla meitä vastaan.

Nyt on tyydyttävä vain muistelemaan noita talteen tehtyjä hiihtovaelluksia. Olemme hiihdelleet Tenon jäällä 1½ – 2½ tunnin hiihtolenkkejä Ja olleet tyytyväisiä, että vielä pysymme tolpillamme. Pohjat lienee perua noilta hiihtovaelluksilta ja kesäisiltä pitkiltäkin patikkamatkoilta näillä Lapin tunturimaastoissa.

Toivon kaikille hyvää vointia ja varjelusta kaikilta viruksilta terveisin Posti-Pekka

Tässä ihana tukikohtamme ja lähtö kotimatkalle kauniissa aamuauringossa, joka paistoi sillä kertaa koko kotimatkan. Taustalla näkyy Norjan tunturit.

Viikko 14

Aika normaaleilla talvisäillä alkoi huhtikuu. Päivälämpötilat olivat -1,3 ja -4,1 asteen välillä. Öisin olivat pakkaslukemat -10,5 ja -23,9 asteen välillä. Päivät olivat pilvisyydeltään vaihtelevia, aurinko pääsi paistamaan kaikkina muina päivinä paisti tiistaina, joka oli pilvinen päivä. Keskiviikko, torstai ja perjantai olivat aurinkoisimpia ja hyviä ulkoilun kannalta. Niinä päivinä tuuli oli jokseenkin heikkoa, torstaina tyyntä. Torstaina, perjantaina ja eilen hiihdimme nauttien kauniista kevätsäästä.

Tenon jäällä hiihtäessämme, en oli havainnut kuin muutaman ketun jäljen. Lintujen syöttöpaikalla on ollut syömässä yhdeksän eri lintulajia, ei kylläkään kaikkia samanaikaisesti. Pulmuset ovat nousseet tunturiin, kun niitä ei ole enää näkynyt. Taviokuurnat ovat tulleet tilalle. Närhiä ja kuukkeleita olen odotellut, yleensä ne ovat joka talvi käyneet.

Vietämme hiljaista viikkoa, pitkäperjantai ja pääsiäinen lähestyy. Toivon kaikille terveyttä ja siunausta näille päiville, sekä sen jälkeen oleville päiville.

Lämpimin terveisin Posti-Pekka

Utsjoen kirkko
Pääsiäisseurat pappilan pirtissä 1956

Viikko 13

Maaliskuun viimeisen viikon saimme viettää lauhan sään merkissä. 5 ensimmäistä päivää meni lämpötilan ollessa plussan puolella +3,3 asteen ja +4,3 asteen välillä. Lämpimin päivä oli tiistai, jolloin päivällä oli +4,3 astetta ja yölläkin vain -0,7 astetta. Lauantaina ja sunnuntaina lämpötila oli päivällä -1,4 ja -3,3 asteen välillä. Ei yölläkään ollut kuin -9 astetta lauantaiyönä.

Lumityötkään eivät minua rasittanut kuin torstaina ja silloinkin vain nimeksi. Lauantaiyönä satoi yli 10 sm ja pitkin päivää tuli lisäksi sakeitakin lumikuuroja. Sunnuntaikin oli lumisateinen, jolloin sade oli kuuroluontoinen. Jorma huolehti nuo lumityöt tärkeimmillä kulkupaikoilla. Maanantaiyönä satoi vielä vähän lisää ja minä tein sitten eilen lumitöitä 3 tuntia. Lumilingolla ajelin kaikki kolaamattomat paikat, joissa lunta oli noin 20 sm. Joten lunta meillä on jälleen yli 100 sm. Säät ovat olleet aika tuulisia, lauantaina ja sunnuntaina lumi lensi vaakatasossa ja kinosti maantiellekin. Sunnuntaina aura-auto oli liikkeellä kolme kertaa.

Jorma kävi sunnuntaina ajamassa moottorikelkalla ladun pohjaa Tenon jäälle. Eilen Liisa ja Seija lähtivät iltapäivän auringossa hiihtämään. Umpeenhan se kelkan jälki oli lumituiskussa mennyt, mutta jälki oli kuitenkin havaittavissa. Minä sillä aikaa kolailin ja linkoilin.

Lintujen syöttöpaikalle on ilmestynyt myös taviokuurna, joten nyt on 9 eri lintulajia katseltavanamme. Saan itse niitä seurata jo aamupalalla ollessamme klo 6.50 alkaen. Minä istun kasvot ikkunaan päin ja viimeisen kerran näen ne vielä iltapalalla ollessamme klo 20 tienoilla. Silloin on lajeja vähemmän liikkeellä, varsin punatulkut ovat jo lopettaneet.

Korona ja taas korona, sitä on nyt kaikki tiedotusvälineet tulvillaan. Kansalaiset ovat vähän ymmällään, kun päättäjätkin alkavat olemaan erimieltä kuka saa tiedottaa. Vielä mistä tiedottaa, jotta tiedotettava olisi oikeaa. Professoritkin ovat kovin erimielisiä mitä olisi ja mitä pitäisin tehdä. Väärin sammutettu tai aina maalta viisaita löytyy, kun merellä haveri sattuu. Vakava on tilanne ja kovin on ilmeet menneet vakavaksi viisikollakin. Parasta on, kun me kansalaiset tottelemme annettuja ohjeita ja käskyjä. Illalla ristimme kätemme ja kiitämme kuluneesta päivästä. Aamulla ristimme kädet, kiitämme kuluneesta yöstä, pyydämme siunausta ja varjelusta alkavalle päivälle.

Toivon kaikille hyvää vointia ja varjelusta koronavirukselta terveisin Posti-Pekka

Vanha kuva kirjoituksineen vuodelta 1977. Anteeksi, kun en saanut sitä käännettyä tähän hätään. Tuli komento alhaalta ja sitä on noudatettava.

Viikko 12

Maaliskuukin lähestyy loppuaan ja säät lämpenevät hiljalleen. Lumimäärät eivät ole vielä vähentyneet. Kulunut viikko oli sopeva ihmismielelle. Alkuviikosta lämpötilat olivat päivisin +0,6 asteesta -13,4 asteeseen. Öisin -4,6 asteesta -6,7 asteeseen. Perjantaina ja lauantaina lämpötila oli päivällä -2 asteesta -20,1 asteeseen. Öisin -17,9 asteesta -24,9 asteeseen. Sunnuntaina päivällä oli +1,9 astetta ja yöllä -2,7 astetta. Päivät alkoivat yleensä pilvisinä, mutta pilvisyys rakoili, varsinkin iltapäivisin ja aurinko pääsi paistamaan melkein selkeältä ja välillä selkeältä taivaalta. Perjantaina oli heikkoa lumisadetta aamulla.

Luonnossa on vielä hiljaista, hirvistä ei ole mitään havaintoja. Ketun jälkiä on ilmestynyt pihallemme. Lintujen syöttöpaikalla on vilskettä. Tiaisten lisäksi punatulkut, jokunen varpunen ja viherpeippo. Paljon urpiaisia viihtyy hyvin syöttöpaikalla. On tavallisia urpiaisia ja tundraurpiaisia. Välillä näyttää tulevan vähän kinaa eri lajien kesken, mutta ihmeen hyvin toimeen tulevan. Olen istunut portailla auringon paisteessa ja seurannut niiden touhuja. Sen olen todennut, että paljon menee auringonkukansiemeniä hukkaan.

Tänään aloimme ulkoilemaan Tenon jäällä. Viime viikolla ilmestyi moottorikelkan jälki jäälle, lähelle Norjan rantaa. Seija, on lomalla luonamme, käveli jäljen poikki joen m-kelkan jäljelle. Seija on päivittäin kävellyt lumikengillä ja kerran kävi jo hiihtämässäkin. Jälki on tasainen ja kovettunut, minä kävin tänään auringon paisteessa sauvakävelevässä useita keroja. Liisa ja Seija hiihtivät Kaavan ohi ja olivat tyytyväisiä tasaiseen lumenpintaan ja luistavaan keliin. Huomenna minäkin haen sukseni ja lähden hiihtämään.

Terveyskeskus on ollut yhteydessä ja antanut ohjeita eristäytymiseen muista ihmisistä. Seija oli puhelimessa ja oli kertonut, että hän on lomalla ja pitää huolen vanhemmistaan. Soittaja oli kehottanut ulkoiluttamaan. Sanoin Seijalle, että etkö kertonut, että isä on ollut useita tunteja kaivamassa kasvihuonetta lumen alta. Seija sanoi, että hänen teki mieli sanoa, hänen pitää jarrutella liiallisesta työnteosta. No me elämme täällä syrjässä muista ihmisistä ja nautimme nyt keväisistä säistä. Emme käy edes kaupassa.

Kansakuntaa herätellään nykyisestä elämäntyylistä, ankaralla kädellä. Mutta jokainen joka uskoo ja turvaa Jumalaan, ei tarvitse olla huolissaan. Hän on luvannut pitää huolen omistaan jokaisena päivänä.

Hyvää vointia ja turvallista kevättä kaikille terveisin Posti-Pekka

Punatulkku ja pulmunen edellisiltä vuosilta.
Pulmisia ja muita kaverina.
Mistäs se ääni kuului.

Kaunis olen ja lähden kohta tunturiin.
Näitä viisauden symboleita voisi nyt tulla pesimään telkänpönttöön.

Viikko 11

Maaliskuun toinen viikko vierähti ehkä normaalia lauhempien lämpötilojen merkeissä. Yleensä maaliskuussa ovat olleet todelliset pakkasyöt, nyt ei ole vielä ollut. Maanantai oli viikon lämpimin yö ja päivä, yöllä -1,8 astetta ja päivällä lämpimillään +3,8 astetta Vielä tiistaina päivälämpötila nousi +2,1 asteeseen. Muina päivinä ja öinä lämpötila oli muutamia asteita miinuksella. Perjantaina illalla ja yöllä lämpötila laski -23 asteen tuntumaan.

Lunta satoi useampana päivänä ja öisin, joten lumitöitä on riittänyt. Viikon aikana lunta satoi noin 30 sm. Viimeisin lumisade sunnuntaiyönä antoi noin 10 sm. Silloin Kevolla ei nähtävästi satanut, koska siellä lumen syvyyslukema 102 sm lauantailta, oli vielä sunnuntaina sama 102 sm. Meillä lukema on noin 110 sm. Laitan loppuun kuvia meidän pihaltamme.

Sunnuntaiyönä oli saukko laskeutunut tunturista Pesnjara jokea alas, niin kuin se yleensä keväisin tekee. Oli noussut joenuomasta meidän pihalle talon joen puoleiselle tasanteelle. Siinä oli “uinut” syvähkön uoman pehmeään lumeen. Tallustellut veneiden päällä ja kierrellyt koivujen ympärillä. Oli poistunut kesäsaunan editse kohti Pesnjara joen toista uomaa kohden. Tenon rantasulat ovat paksun lumihangen alla, niitä varmaan etsi.

Lintujen syöttöpaikalla on vilskettä, on tiaisia kolmea lajia, punatulkkuja, urpiaisia, viherpeippojakin on ollut ja varpusia. Toistakymmentä lintua on yhtä aikaa siementen kimpussa. Tiaisille on kuuta roikkumassa läheisessä kuusessa. Urpiaiset eivät kykene rikkomaan auringonkukan siemeniä. Ne juoksentelen syöttöpaikan ja kuusen alla etsien muiden pudottamia murusia ja siementen kuoriin jääneitä murusia.

Maailma alkaa olemaan sekaisin ja ihmiset ovat pelon ja epävarmuuden edessä. Tänään valtiovalta laittoi meidätkin erityiseen suojeluun ja liikkumiskieltoon. Tänään, kun soitin ystävällemme sanoin hänelle, että ei meidän tarvitse olla huolissamme. Jonk on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa. Siinä turvassa on hyvä elää rauhallisin mielin.

Toivon kaikille hyvää koronasta välttyvää maaliskuun loppupuoliskoa. Terveisin Posti-Pekka

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Liisan kasvihuone on lumen sisällä. Lumen määrää siinä on lisännyt kasvihuoneen katoltapudotettu lumi.
Kasvihuoneen ja kesäsaunan välissäkin on lunta. Lumilinko heittää lumet kauemmaksi.
On lunta, pihan pylväsvalaisinkin on hautautunut lumeen.
Löytyi,kun kaivoin esille.
Mökille polku kulkee melkoisessa uomassa. Kävelysauvani on mittakeppinä.

Harjanvarsi mittana mökin katolla olevasta lumesta. Jormalla pudotustyö edessä.
Talon katolta jo aloittanut.

Viikko 10

Maaliskuun ensimmäinen viikko oli säiden osalta kaksijakoinen. Alkuviikosta lämpötilat olivat lähes normaalit maaliskuun lämpötilat. Päivälämpötilat olivat maanantaista torstaihin -4 asteen ja -23,4 asteen välillä. Yölämpötilat vastaavina päivinä -18,4 asteen ja -21,6 asteen välillä. Perjantaista sunnuntaihin päivälämpötilat olivat +1,4 asteen ja -10 asteen välillä ja yölämpötilat vastaavana aikana -2,2 asteen ja -16,1 asteen välillä. Pilvisyys oli viikolla vaihtelevaa, torstai oli täysin pilvinen päivä, muina päivinä pilvisyys rakoili niin, että aurinko pääsi paistamaan. Lunta satoi aika vähän, sen verran kuitenkin, että kuntoilu meni lumikolan kanssa. Perjantaina levittelin kulkuväyliä lumilingolla.

Yöt ovat olleet aika valoisia, tänään on täysikuu. Jo kuluneella viikolla kuu valaisi maisemia ja olihan välillä melkein selkeitä öitäkin. Näytti siltä, että kyllä siellä oli jonkin verran revontuliakin lisäämässä valoisuutta. Hanget ovat puhtaan valkoisia ja ne hohtavat omalta osaltaan valoisuutta. Myös aurauspalteet ovat valkoiset, varsinkin, jos on satanut vähän uutta lunta. Pilvisellä säällä määrättyyn aikaan iltapäivällä tulee varjokato ilmiö. Ei erotu palteet eikä auton valo vielä valaise. Palteita on vaikea erottaa, on vaikea ajaa autolla, täytyy olla varovainen, kun tulee auto vastaan.

Luonnossa on hiljaista, ei näy hirvetkään olevan liikkeellä. Jälkiä ei näy autolla ajaessa, meiltä kylälle, eikä meiltä Osman vähän yläpuolelle. Tenolle ei ole ilmestynyt moottorikelkan jälkiä, vähän on Tenon jää kuolleessa tilassa. Kettu on hiippaillut meidän rantapusikoissa. Silläkin on varmasti sapuska hakusalla, myyrät ja sopulit paksun hangen alla.

Kun huoltotie Utsjoelle valmistui 1957 sellaiseksi, että siitä pääsi autolla ajamaan, elämä kylällä alkoi vilkastumaan. Postiauto alkoi liikennöimään 1958 omalla vastuulla, Tie- ja vesirakennuslaitos ei antanut liikenneoikeutta kuin postin omalla vastuulla. Maantie oli luokiteltu huoltotieksi. Tie päättyi Postitalon portille. Kun oli saatava maantieyhteys Norjaan, alettiin tietä rakentamaan Nuorgamiin päin. Ensin tie tehtiin noin 5 km päähän Garnjargaan, jonne tuli lossi kesäisin hoitamaan kulkua Norjaan. Talvisin jäädytettiin jäätie, johon keväällä ajettiin soraa, ettei jää sulaa kovin nopeasti.

Postiauto alkoi käymään päivisin mutkan Garnjargassa ja vaihtoi postin ja matkustajat Norjan puolen linja-auton (rutabilen) kanssa. Jos postiauto oli myöhässä, kävi Norjan linja-auto Postitalon pihalla ja vaihtoi postin ja matkustajat. Tienpenkka oli aluksi kapea ja pehmeä niin sanotun Tenomajan aukion kohdalla olevassa notkelmassa. Siinä postiautollekin olio käydä kehnosti, kun vastaan tuli auto ja piti väistää. Tienpenkka oli vielä pehmeä ja petti postiauton alla.

Toivon kaikille hyvää vointia, talven jatkoa niille, joilla on talvi ja vuoden jatkoa niille, joilla talvea ei ole terveisin Posti-Pekka

Vielä 1961 kävi norjalainen linja-auto vaihtamassa postia Utsjeon postissa.

Viikko 9

Helmikuun viimeisellä viikolla oli jokseenkin normaalit talvisäät tähän aikaan talvesta. Maanantain päivälämpötila oli +0,5 asteen ja -6,8 asteen välillä. Tiistaina alkoi kylmenemään, keskiviikon ja lauantain välillä oli lämpötilat päivällä lämpimillään -6,1 ja -14,6 asteen välillä. Kylmimmillään -13,9 ja -27,6 asteen välillä. Kylmin yö oli keskiviikkoyö, jolloin lämpötila laski -27,3 asteeseen.

Lunta satoi viikon aikana sen verran, että kahtena päivänä suoritin kuntoiluni lumikolan kanssa. Pilvisyys oli alkuviikon vallitsevana, hieman rakoili välillä. Torstaista alkaen aurinko on paistanut ja päivät ovat olleet suorastaan kauniita. Valkoinen puhdas lumi on kimallellut ja hohtanut valoisuutta. Yöt ovat olleet enimmäkseen selkeitä, taivas tähtinen ja revontuletkin ovat loistaneet useana yönä. Makuuhuoneemme ikkunasta olemme öisin saaneet ihailla revontulia. On pitänyt kääntää kylkeä, ettei unohdu katselemaan taivaantulia.

Olen muistellut ensimmäisiä vuosiani täällä Utsjoella. Ensimmäinen talvi meni totuttelemisessa yksin elämään. Asunnossa oli vain muurattu pystyuuni, joka oli kaiken lisäksi lämmityskiellossa. Pakkohan siinä oli tulta pitää, muuten ei olisi voinut asua. Ruoka piti valmistaa vanhanajan priimuksella, joka oli huonossa kunnossa. Olin varannut itselleni Rovaniemeltä lähteissä työkaluja. Joten pystyin priimuksen purkamaan ja puhdistamaan. Sillä sitten keittelin pääsiäisviikolle asti. Sain kyllä joksikin aikaa ruokapaikan Rajavartion emännän luona. Silloisen poikamies kunnansihteerin kanssa kävimme emännän kotona kerran päivässä syömässä arkisin.

Maaliskuussa 1956 yleislakon aikana tuotiin Tenon jäätietä pitkin postilon rakennustarpeet. Niissä rakennustarpeissa oli hella, joka oli tarkoitettu tulevaan asuntooni. Hevosella toimme hellan silloiseen asuntooni ja muurasin sen lämmityskiellossa olevan uunin kylkeen. Päivä oli kiirastorstai, kun liitin hellan uunin kylkeen. Hellalla sitten lämmitin asuntoni ja pystyin keittämään ja uunissa paistamaan ruokani. Silloin loppui ruokapaikka Rajavartion emännän luona.

Aikaa kului myös paikallisiin ihmisiin tutustumiseen. Saman sukunimen omaavia oli paljon, joten vei aikaa oppia muistamaan mistä talosta kukin oli. Utsjoen varressa oli veljekset, jotka olivat niin samannäköisiä kuin marjat, niin kuin sanotaan. Nämä isännät olivat usein Kaamasesta Utsjoelle postia kuljettavien postinkuljettajain apulaisena. Postinkuljettaja jäi taloon lepäämään ja isäntä lähti käymään porolla Utsjoella vaihtamassa postin. Molemmat isännät olivat leppoisia ja kiireettömiä miehiä. Heidän kanssaan oli mukava jutella, kun tulimme tutuiksi. Veljeksiä olivat myös nämä Kaamasen postinkuljettajat, mutta täysin erilaisia olemukseltaan ja luonteeltaan.

Kesällä 1956 rakennettiin postitalo hyvälle paikalle lähelle Tenojokea. Meillä oli olohuoneesta komea maisema, Tenojokilaakso Suomen ja Norjan puolen tuntureineen. Pääsimme muuttamaan uuteen postitaloon 19.10.1956, eli tasan vuoden kuluttua Utsjoelle tulostani. Asuntona oli 2 huonetta ja keittiö. Sauna ja puusee eli käymälä, olivat talousrakennuksessa. Maantietä oli alettu rakentamaan Kaamasesta Utsjoelle ennen minun tuloani. Kirkkopahtaa, Mantojärven rannalla, alettiin louhimaan talvella 1956-1957. Mantojärven jäädyttyä tarpeellisen vahvaksi, TVL aurasi tien jäälle, jonne liikenne ohjattiin. Toukokuun loppupuolella louhiminen oli edennyt jo niin pitkälle, että siitä pystyi liikennöimään.

Toivotan kaikille hyvää vointia, talven ja vuoden jatkoa terveisin Posti-Pekka

Utsjoen postitalo 1957 kuvattuna
Kirkkopahtaa louhittuna toukokuussa 1957. Kirkkotupia taustalla

Viikko 8

Saimme viettää sopevan lämpöisen viikon. Ainoastaan torstai oli vähän kylmempi päivä, jolloin lämpötila yöllä laski -22,9 asteeseen ja oli päivällä kylmimmillään -20,4 astetta. Päivällä lämpötila nousi -5,9 asteeseen. Muina päivinä lämpötila oli öisin -2,6 asteen ja -15 asteen välillä. Päivälämpötila kävi plussalla perjantaina ja lauantaina vain +0,2 ja +1,6 asteen verran. Perjantaina puhalsi luoteistuuli navakasti ja lunta satoi aamupäivällä heikosti. Se oli viikon ainoa lumisadepäivä. Eilen 24.02 puhalsi luoteistuuli voimakkaasti 13 m/s ja puuskissa 18 m/s. Lumikuuroja tuli ajoittain tuulen mukana, jonkin verran. Paikoitelle teki kinoksia maantielle palteiden viereen. Aurinko pääsi ajoittain paistamaan keskiviikkona, torstaina ja sunnuntaina. Meillekin piti sunnuntaina auringon paistaa ensikerran tälle vuodelle keittiön ikkunasta. Klo 12 ja 13 välillä pilviä sattui auringon eteen, joten ei paistanut.

Lunta on tällä hetkellä yli 80 sm, Kevolla virallinen mittaus 84 sm. Olen seurannut Kevon lumimäärän lisääntymistä ja tullut siihen tulokseen, että siellä on usein satanut vähempi kuin meidän seudulla. Kyllä niitä lumisia talvia on ollut ennekin, varsinkin Utsjoelle saapumiseni alkuvuosina. Kun maantie, joka oli Tielaitoksen kirjoissa huoltotie, valmistui läpiajettavaan kuntoon, oli lumisia talvia. Utsjoella ei ollut Tielaitoksella tuki kohtaa ja auraus suoritettiin Kaamasesta. Tenon jäätielle ajettiin Postitalon kohdalta Rajavartioston ohi kääntyen ennen Utsjoen puista siltaa Tenolle päin. Onnelan kentälle oli kertynyt paljon lunta ja sen johdosta aurauspalteet olivat kasvaneet.

Oli ollut lumituiskuinen yö ja Kaamasesta saapunut aura-auto yritti avata tietä Onnelan kentän yli. Aura-auto peruutti useita kertoja Postitalon pihalle ja otti siten vauhtia, kun yritti aukaista tukkeutunutta tieuraa. Ei tullut laskettua montako kertaa ehti ottaa vauhtia, kun aura juuttui kiinni “lumiränniin”. Siihen aikaan aura-autolla oli kettingit vetopyörissä, mutta vetopyörät pyöri tyhjää pehmeässä lumessa. Oli kuitenkin pitkähkö vaijeri vai oliko kettinki mukana. Kuljettaja irrotti auran autosta ja peruutti pois lumirännistä. Laittoi kettingin/vaijerin kiinni auraan ja toisen pään autoon. Vauhdinotto peruutuksilla sai auran vedettyä irti kinoksesta. Lumiränniä vähitellen leventäen ja vähemmällä hyökkäyksellä sai tien aukaistua.

Oli kulunut vuosia ja Utsjoelle oli saatu TVL:n tukikohta ja auto huolehtimaan aurauksista. Kuljettajaksi oli tullut Rovaniemeltä Olavi Ylipaavalniemi. Postiautokin liikennöi säännöllisesti. Tuli luminen talvi ja kevät puolella tuli kolme vuorokautta kestänyt lumipyry. Olli yritti pitää tietä auki, mutta lunta satoi niin sakeasti, että hän siirtyi postiauton aikataulun mukaiseen saattoauraukseen. Oli soitteli TVL:n Ivalon tukikohtaan pyyteli aurausapua. Siellä vain ihmettelivät, mitä sinä Olli hourailet? Meillä on täällä poutasäät. Olli käski kysyä postiautonkuljettajalta, kun se tulee Ivaloon. Lumipyryn raja oli kohta Petsikon jälkeen, siellä oli vain heikkoa lumisadetta. Kyllä ne Ivalossa viimein uskoivat millainen on tilanne Utsjoella ja lähettivät aura-auton avuksi. Lunta tuli, jos en väärin muista noin 80 sm kolmen vuorokauden aikana. Kolaamista riitti Postitalon pihallakin. Silloin ei vielä ollut lumilinkoja ja lumikolakin oli peltinen. Joka on työnnellyt peltistä lumikolaa, tietää kuin tahmeasti se luistaa.

En saa lumista kuvaa nähtäville, tuhansia kuvia on albumeissa, mutta en nyt tähän hätään ehdi niistä etsimään sopivia kuvia. Toivon kaikille hyvää vointia, laskiaista ja lunta sinne Etelä-Suomeenkin terveisin Posti-Pekka

Viikko 7

Niin on helmikuustakin jo puolet kulunut, päivät ovat valoistuneet ja lumi on lisääntynyt enempi kuin tarpeeksi. Tiistaina päivälämpötila oli vielä +0,3 astetta ja pilvisyys vähän rakoili. Keskiviikko lämpötila oli lämpimillään -6,7 astetta ja kylmimmillään -18,7 astetta. Keskiviikon jälkeen niin päivä- kuin yölämpötilat laskivat huomattavasti. Päivälämpötilat olivat lämpimillään -16 ja -21,9 asteen välillä. Kylmimmillään -21,3 ja -28,5 asteen välillä, kylmin oli perjantai. Lauantai-iltana lämpötila alkoi hiljalleen nousemaan ja sunnuntaiyönä lämpötila laski enää -20 asteeseen. Sunnuntaina lämpötila oli lämpimillään -7,6 astetta. Pakkaspäivinä sää oli selkeä ja aurinko paistoi meidän kohdalla Norjan puolella joen rantaan.

Lumitöitä on ollut aivan kiitettävästi, ei ole tarvinnut harrastaa sauvakävelyä kuin yhtenä päivänä. Tiistaina, keskiviikkona ja lauantaina tein lumitöitä, tiistaina lumilingon kanssa. Keskiviikkona ja lauantaina kävelin lumikolan kanssa. Molempina päivinä oli lunta 3 sm, myös eilen olisi ollut kolattavaa 3 sm. Ei ollut tarvetta liikkua ulkona, niin jätin lumen maanantaille. Tänään olikin sitten 10 sm lunta ja otin heti lumilingon. Linkosin koko pihan ja pienensin liittymän palteita näkyvyyden parantamiseksi. Tämän päivän lumitöissä meni sitten kolmisen tuntia.

Ei ole ilmestynyt Tenolle moottorikelkan jälkiä, eikä myöskään hirvien jälkiä. Kävin tänään iltapäivällä kylällä enkä havainnut hirvien jälkiä missään. Lintulaudallamme käy vilkas hyörinä, punatulkut ovat lisääntyneet. Nyt ole havainnut myös Lapintiaisia. Hömötiaiset näyttävät olevan auringonkukansiementen suhteen valikoivia. Ottavat siemen nokkaansa, mutta nakkaavat pois ja ottavat uuden. Näkyvät heittävän useaan kerran peräkkäin ennen kuin hyväksyvät syötävän siemenen. Onneksi punatulkut nokkivat pois heitettyjä hangelta.

Laitan vielä kuvia rakennustyöstämme, ehkä jätän niiden julkaisemisen tähän kertaan. Rakennustyö oli aikamoinen projekti pääasiassa työn ohelle suoritettuna. Kaikki kun tuli tehtyä itse Jorma ja Liisan avustuksella. Sähkötyöt olivat sellaiset, että niitä ei saanut tehdä itse. Talkoolaisia oli laatan valussa ja kattohuopapalojen naulaamisessa oli yhtenä iltana kesä-pappi apuna. Vesijohto- ja ilmastointityöt töin yksin, samoin muurasin takan itse. Lattialaudat kuivasin rakennuksen sisällä kevytpeitteen alla kuumailmapuhaltimen puhaltaessa yli 2 viikkoa peitteen alle kuivaten lautoja. Lautapino oli hyvin painotettu, että laudat eivät väänny. Eivät ole lattiat rakoilleet 29 vuoden aikana. Taloa rakensin vain arkipäivisin, yhtään naulaa en ole sunnuntaisin naulannut.

Toivon kaikille hyvää vointia ja vuoden jatkoa terveisin Posti-Pekka

Vesikatto valmis, takan piippu vielä koteloimatta.
Ulkoseiniin laitoin 150 mm lisäeristeeksi karhuntaljan. Hirsipaneeli päälle seiniin.
Lisäeriste tarvitsi pystökoolauksen, jonka kiinnitin hirsiseinään tällaisilla kiinnikkeillä, jotta hirret pääsevät laskeutumaan.
Takan teräspiipun verhoilin messipellillä.
Saunaan tuli Helon hetivalmis kiuas.
Muutimme omaan taloon kesällä 1992, kuva saman vuoden syksyltä.