Blogi

Kyllä ne vanhat sanonnat näyttävät vielä aika hyvin pitävän paikkansa. Sanonta, jos Unikeonpäivänä sataa, niin sataa 7 viikkoa. Onneksi Unikeonpäivänä oli vain sadekuuroja. Noita sadekuuroja on sitten riittänyt, ei sentään aivan joka päivälle. Sateisia päiviä Meteologit ennustavat olevan edessäpäinkin. Unikeonpäivä näytti ratkaisevasti muuttaneen säitä viileämpään suuntaan.. Kahtena päivänä lämpötila on kohonnut +20 asteeseen tai juuri vähän yli. Kolmena päivänä olemme saaneet nauttia +19 asteen lämmöstä. Muut päivät ovat olleet +11 – 15 asteen välillä. Öisin lämpötila on laskenut alle +10 asteen, kylmimmillään +4,3 asteen. Kaikkiaan lämpötilat ovat kuitenkin pysyneet aivan hyvinä. Monina vuosina on heinäkuun lopulla halla, jopa pakkanen ollut kiusana hillastajille. Monesti on käynyt, että jängän ollessa puna- keltaisen hilloista, mutta ne ovat pakkayön jälkeen kumipalloja, joita ei enää voi poimia.

Vanhin ja nuorin tyttömme ovat perheineen käyneet meitä katsomassa ja tuomassa iloa läsnäolollaan. On muisteltu menneitä aikoja ja tapahtumia. Varsinkin niitä aikoja, jolloin, kun lapsemme olivat vielä koulussa ja kaikin käytimme postiautoa kulkuvälineenä niin lomamatkoilla kuin lapset koulumatkoilla. On laulu, joka kertoo sanoissaan, että linja-autossa on tunnelmaa. Niin oli myös postiautossa. Ei kylläkään aina niin mieluista.

Eräänä talvisena perjantaina matkalla Ivalosta Utsjoelle oli isäntä ollut asioillaan Ivalossa. Oli maistellut väkeviä ja taisi maistella niitä vielä postiautossakin. Kotinsa kohdalla jäi sitten pois kyydistä, mutta maistelut ja lämmin auto oli tehnyt tehtävänsä. Kun mies astui alas autosta, jalat eivät kantaneetkaan. Maan vetovoima oli voimakkaampi kuin miehen jaloissa voima. Mies kaatui eikä päässyt ylös. Autopostimies tunsi miehen ennestään ja ettei mies siitä ylös nouse. Hän sieppasi miestä jaloista ja veti miehen kotirapuille. Niin toteutui Postin yksi palvelumuoto, kotiinkuljetus. Talo oli niin lähellä maantietä, että saattoi tuon tehtävän suorittaa. Kyllä postiautojen henkilökunta oli silloin tunnetusti avuliasta porukkaa.

Yksi ikävä ilmiö on maisemissamme havaittavissa. Sienitauti on vallannut lehtipuut ja ne ovat liiankin nopeasti ruskistumassa. Ruskistuminen tapahtuu vielä silmin nähden nopeaa vauhtia ja ihmeen aikaisten. Emme näe kaivattua ruskaa, joka on monivärinen eikä vain ruskea. Oikea ruska on meillä komeimmillaan 10 päivä syyskuuta.

Toivotan kaikille hyvää vointia ja kesän jatkoa terveisin Posti-Pekka

Vielä on jäljellä kesää tämä elokuu. Yöttömät yömme kyllä päättyivät Unikeon- päivänä 27 päivänä viime viikolla. Heinäkuussa saimme nauttia monenlaisesta säästä., jotka vaihtuivat nopeaa tahtia. Hellepäiviäkin oli ihan tarpeeksi, ovat päiviä jolloin meikäläinen ei voi tehdä muuta kuin pysytellä ainakin varjossa, mieluummin vielä viileässä paikassa. +20 asteessa, jos vielä tuulee käveleminen onnistuu rauhallisella askeleella.

Unikeonpäivänä oli sadekuurot ennustamassa vetistä viittä viikkoa. Niinhän nuo Meteologit näyttävät ennusteleva sateisia päiviä olevan niin tällä kuin ensiviikollakin. Ei kuitenkaan päivittäin, toivottavasti vanhat merkit eivät pidä paikkaansa. Kyllä heinäkuussa oli jo rankkoja sadekuuroja ja joskus vähän kuului kaukaista ukkosen jyrinää. Tenossakin vesi nousi niin, että Junttikari häipyi näkyvistä. Yleensä on Tenossa ollut hyvin vettä lohien uistellessa ja vielä rauhassa.

Kävin heinäkuun alussa Tana bruussa ja minulle näytettiin kesäkuussa nousseiden lohien “karttaa”. Kyllä oli isojen lohien nousu ollut heikkoa. Päivittäin nousseiden lohien pylväikössä oli alapäässä hyvin lyhyt pätkä punaista, joka osoitti isojen lohien määrää. Samassa pylväässä oli useita senttejä lohijaloista ja vielä enempi tinttien nousumäärää. Nousseiden lohien kappalemäärää tuossa kartassa ei ollut. Heräsi kysymys, missä isot lohet pyydetään? Mielestäni merellä ja norjalaisten toimesta. Ollaanko Tenojoesta tekemässä lohien kasvatusjokea merikalastajille?

Eilinen sunnuntai oli siitä erikoinen, että silloin oli 2 auringonlaskua. Ensimmäinen oli klo 0.05 ja toinen klo 23.56. Kaksi auringon laskua näkyi olevan Oulussa ja Sodankylässä. Nämä tiedot ilmaisi Almanakka, jota julkaisee Helsingin Yliopisto, jos en väärin muista.

Hillojen poiminta on Utsjoella kiivaimmillaan. Hilloja on kuulemma myös sellaisissa paikoissa, joissa on harvemmin. Hillat ovat hyvän makuisia ja näköisiä, ei ole kuulut moitteita. Ei ole vielä kuulunut, että “hillakarhuja” olisi liikkeellä. Se jo osoittaa, että hilloja on hyvin. Mustikoita odotetaan seuraavaksi, niitäkin kuulemma näyttää tulevan. Sienetkin ovat aikaisessa ja niitäkin hyvin. Onhan kesä ollut lämmin ja sopivan kostea. Syksyllä on poroerotuksissa saatavilla hyväpintaisia poroja.

Viimeviikolla oli mieluisa yllätystapaaminen. Pitkäaikainen ystävä vuosikymmenten takaa teki yllätyskäynnin luonani. Marjakeisari Kari Jansa vieraili ja antoi kirjan, joka on oma kertomus elämästään ja urastaan. Olemme muistelleet vaimon kanssa niitä vuosia, kun Jansa ilmestyi Utsjoelle ja kävi usein postissa. Valitettavasti nyt oli tilanne, että en voinut kutsua miestä sisälle, olisi ollut mieluista keskustella hänen kanssaan pitempään. Olen tutustunut alustavasti kirjaan ja todennut sen erinomaisen mielenkiintoiseksi ja paljon tietoja antavaksi ja valaisevaksi ansiokkaan yrittäjän elämästä. Kiitos vielä kirjasta ja tapaamisesta!

Toivotan kaikille hyvää vointia ja kesän jatkoa terveisin Posti-Pekka

Hellettä se pukkasi Utsjoellekin, viime lauantaiksi lupasi vielä ajoittain +32 astetta. Niin jouduimme miettimään miten lauantai sujuu sellaisella helteellä. Ulkona ei ole oikein helteen viettämispaikkaa, olisi vain istuttava sisällä. Sisälläkin lämpötila kohoaa liian korkeaksi nautittavaksi. Seija ehdotti, että lähdetään Norjaan, jossa näyttää ennustuksen mukaan olevan sopeva sää. Saunoimme perjantai-iltana valmiiksi, ettei lauantaina ole mitään kiirettä saunomaan.

Lauantai aamuna Seija herätti klo 7.30 valmiille aamupalalle. Sen syönnin jälkeen vielä loppuvalmistelut ja niin pääsimme klo 9.10 lähtemään Vesisaarta kohden. Kylällä tuli ensimmäiset vesipisarat tuulilasiin ja sade vain yltyi, kun lähdimme Nuorgamin tielle. Vesisade loppui Skippagurrassa, kun käännyimme Tenon laaksosta pois. Varanginvuonon perällä aurinkokin alkoi paistamaan, ajoittain.

Vähän ennen Anni-jokea pysähdyimme levähdyspaikalle juomaan kahvia termospullossa ja söimme voileipää. Levähdyspaikalla oli yksi matkailuauto, taisi olla suomalainen. Aurinko paistoi ja lämmitti mereltä puhaltavaa tuulta niin, että tarkeni T-paidassa. Vesisaaressa pysähdyimme Rema 1000 kaupassa ostamaan leipää ja vähän muutakin purtavaa. Toinen pysähdyspaikka oli Hildosen leipomo, josta täytyi välttämättä ostaa heidän kuuluisia viinereitä. Lämpötila kaupungissa oli +20 astetta.

Matka jatkui ja etsimme sopivaa pysähdyspaikkaa ruokailua varten. Jonkin matkaa Lentokentän ohikin löytyi merenpuolelta sopiva rantakenttä, jossa oli vain yksi suomalainen auto matkailuvaunun kanssa. Oli hyvin tilaa ja pariskunta lähti kahden ison koiran kanssa kävelemään tuntureita kohden. Pystytimme pöytämme auton perän taakse tuulen suojaan. Minä aloin hoitamaan trangiaa ja kiehautin pari desiä maitoa mummin muusia varten. Seija sekoitti muusin tekeytymään ja minä lämmitin sillä aikaa valmiin nakkikastikkeen.

Hyvällä ruokahalulla söimme meidän normaalin Norjan matkan muusinakkiruokamme. Sitten kiehautimme kahvin, jota joimme sen kuuluisan viinerin kanssa. Kokosimme kamppeemme ja jaloittelimme lähimaastossa ennen kuin jatkoimme matkaa. Seija ehdotti, että käydään nyt ainakin Komagelvalla, kun ei olla pitkään aikaan siellä käyty. Aurinko paistoi mukavasti ja matka edistyi nopeasti, niin ohitimme Komagelvan ja otimme päämääräksi Vardön, jossa olimme käyneet vuosikymmeniä sitten. Suomeksi paikka on Vuoreija.

Saari, jonne johtaa tunneli meren alitse. Olikohan sen tunnelin pituus 2900 metriä ja vähän vielä päällekin. Tunneli oli kuitenkin 83 metriä meren pinnan alla. Tunnelissa lämpötila laski +9 asteeseen, Vardössä +13 astetta. Katselimme (kaupunkia) ja havaitsimme siellä olevan paljon vanhoja taloja. Osa oli jo sortunut ja osa odotti purkamista ja jälleen kunnostamista. Löytyi kauppa josta Seija kävi ostamassa jäätelöt. Sitten haimme sopivan syöntipaikan ja sellainen löytyi läheltä tunnelin suuaukkoa. Oli laaja nurmikenttä ja siinä jonkinlainen muistotilaisuuksien viettolava, katoksillenen, ilman penkkejä. Ulkopuolella oli penkkejä ja vielä auringon puolella.

Siinä nautimme jäätelömme auringon lämmittäessä. Muitakin ihmisiä oli nurmikolla nauttimassa auringosta. Jäätelön jälkeen oli edessä kotimatka, jota saimme tehdä auringon paisteessa Anni-joelle saakka. Komagelvalla pysähdyimme ja kävimme rantahietikolla, joka kylläkin oli laskuveden johdosta liian märkä käveltäväksi. Söimme kuitenkin norjalaiset jogurtit, joissa oli samassa pakkausrasiassa mukana jotain hyvänmakuista rouhetta. Sen sai keikauttaa jogurtin sekaan ja oli erittäin ruokaisa syötävä. Paikalla olevassa Baarissa oli hieno WC, jossa sai käydä korvauksetta asioilla. Komagelva on lohijoki ja siellä näkyi olevan joessa ja rannoilla heittelijöitä. Paikoitusalueella oli paljon matkailuautoja ja -vaunuja.

Vesisaaressa Liisa ja Seija kävivät vielä ostamassa jotain syötävää ennen kuin matka jatkui kotia kohden. Anni-joen jälkeen pysähdyimme samassa levähdyspaikassa kuin menomatkalla. Siinä keitimme kahvin virkistymistä varten. Paikalla oli yksi saksalainen matkailuauto ja toinen tuli, kun olimme lähdössä. Itäinen taivas oli jo synkissä ukkospilvissä ja aurinko jäi niiden taakse. Vesisaaressa oli +25 astetta lämmintä ja tässä levähdyspaikassa +19 astetta.

Vuonon perällä lämpöä oli +17 astetta, mutta ennen Skippagurraa jo +20 astetta. Nuorgamin jälkeen alkoi satamaan ja ajoittain niin rankasti, että oli vauhtia vähennettävä. Idän taivas oli tosi synkän näköinen ja siellä näkyi myös salamain välähdyksiä. En nyt muista, joko maantie oli kuiva ennen vai jälkeen Vetsikon. Utsjoella ainakin oli kuivat tiet ja kotona, jonne saavuimme klo 19.30, ei ollut satanut pisaraakaan. Lämpötila oli kylällä +30 ja kotona +25,7 astetta, oli pilvistä. Lämpötila oli käynyt meillä +30 asteessa ja Kevolla +31 asteessa.

Söimme vielä iltapalan klo 20.30 ja lähdimme sänkyjä kohden klo 21.30 lämpötilan ollessa +24,5 astetta. Lähteissä laitoimme kotona ilmastoinnin pois päältä ja laskimme kahden ikkunan verhot ala, niin talomme ei päivän aikana päässyt lämpenemään +24 astetta lämpimämmäksi. Meillä oli onnistunut valinta lähteä hellettä pakoon aavanmeren rannoille. Harvoin saa Norjan matkan tehdä niin kauniilla ja lämpimällä säällä. Kiitollisin mielin saimme laskeutua levolle.

Seija otti kuvia kännykällä ja ne ovat vielä kännykässä ja Seija Ivalossa.

Hyvää vointia ja lämpimiä säitä kaikille, onhan kesä, terveisin Posti-Pekka

Oli jo kesäpäivänseisaus eli päivät alkavat lyhenemään ja ollaan matkalla kohti syksyä. Se on vuodenajankulun mukaan totta, mutta meillä paras kesä alkaa vasta juhannukselta, normaalisti. Monet juhannukset on vietetty, että juuri juhannukseksi on saatu lehti puihin. On ollut juhannuksiakin, että silmut puissa ovat vain turvoksissa, näin oli vuonna 1982. Nyt saatiin lehti puihin vähän etuajassa. Helatorstaina 26.05 alkoivat lehtipuut vihertämään ja olemme saaneet nauttia vihreästä luonnosta koko kesäkuun ajan.

Säät ovat olleet kovin vaihtelevaisia, kuun puolivälissä oli muutama lämmin päivä. Lämpötila käväisi jopa +23,2 asteessa, taisimme silloin olla Suomen lämpötiloissa lähellä kärkeä. Sillä viikolla yölämpötilat olivat +2 asteen tienoilla, yhtenä yönä +1,9 astetta. Sitten on ollut kylmiä päiviä, viime viikko oli se normaali ennen juhannusta oleva kylmä jakso. Lämpötila ei päivisinkään jaksanut nousta kuin +6 tai +7 asteeseen. Tänään oli +20,4 astetta ja huomiseksi lupasivat +6 astetta. Nuo ennusteet ovat kyllä olleet kovin ailahtelevia. Juhannukseksi lupailevat +20 astetta, pelottelevat sateilla. Tällä hetkellä sataa, sadetta on odotettu ja kaivattu.

Luonnon kukat ovat kohta kaikki kukalla hillaa myöten. Kulleroista osa kukkii ja osa on vielä nupuilla. Hillan kukinnasta on tärkein vaihe menossa, on tärkeintä, että on kukkia. Jos ei ole kukkia ei voi odottaa marjojakaan. Monta vaihetta on vielä edessä, jotta saadaan hilloja. Annetaan luonnon hoitaa tehtävänsä ja eletään toivorikkaana. Mustikka kukkii ainakin meidän pihalla. Tuomemme kukki niin runsaana, että emme muista ennen olleen noin runsaasti kukkia.

Lintumaailmasta olen tehnyt aikaisemmista vuosista poikkeavia havaintoja. Telkkiä ei jäänyt pönttöihimme hautomaan kuin 2 naarasta. Jäiden lähdön jälkeen rannassamme pyöri kolme paria, taisi olla välillä yksi ylimääräinen uros. Rannassamme on nyt 4 telkänpönttöä ja jokaisessa on munia. Yhdessä on vain 2 munaa, yhdessä on munia kahdessa kerroksessa, eikä siinä ole haudonta käynnistynyt. Munat ovat paljaaltaan vanhojen untuvien päällä. Kahdessa rannimmaisessa on haudonta käynnissä. Urokset ovat lähteneet jo aikoja sitten pois, niin naaraat saavat hautoa rauhassa. Nähtäväksi jää, joko poikaset kuoriutuvat juhannuksen tienoilla.

Pikkusiivekkeiltä otin ruokintapöntön pois, kun lumet sulivat. Harvensivat jo käyntejään. Kuuseen jätin poronkuuta sisältävän verkkopussin. Kun olen kävelyni lomassa pitänyt levähdystauko ja istunut portaillamme, olen havainnut Tiaisten käyvän nokkimassa kuuta. Talitiainen tulee aina samasta suunnasta. Nokkii nopealla tempolla kuuta ja lähtee kohta samaa tulolentorataa. Tulee kohta uudelleen samalta suunnalta, nokkii nopealla tempolla ja lähtee takaisin. On tullut ajatus, että ruokkii hautovaa emoa ja käy hakemassa helposti saatavaa ja voimakasta ravinto hautojalle. Hömötiaisia käy kaksikin kerralla ja nokkivat yhtä aikaa tai toinen odottaa vuoroaan. Niistä en ole arvaillut mitään, sillä Hömötiaisia on muutenkin eniten.

Toivotan kaikille hyvää vointia ja turvallista Juhannusta terveisin Posti-Pekka

Aika ja kevään tulo ovat rientäneet hyvää vauhtia ja toukokuu lähestyy loppuaan. Muistelen vähän kevään tulon eri vaiheita. Jäät lähtivät meidän kohdalta liikkeelle 13.05 muutaman minuutin klo 12.30 jälkeen. Katsoimme jäälle tuohon aikaan ja jäät olivat paikoillaan Lähdimme juomaan kahvia ja katsoimme ulos klo 12.40, niin jäät olivat menossa näköpiirin ulkopuolelle. Jäät lähtivät koko joen leveydeltä ja menivät 4-5 km päähän Aittikosken alle.

Lauantaina 14.05 klo 9.30 lähtivät meidän yläpuolella olevasta Nollamin suvannosta jäät liikkeelle runsaan veden kanssa. Jäitä tuli noin 3 tunnin ajan, josta saattoi päätellä jäiden lähteneen pitemmältä matkalta. Sunnuntaina 15.05 klo 9.15 alkoi taas tulemaan jäitä joen täydeltä. Jäitä tuli noin tunnin verran ja siitä saattoi päätellä, että jäiden lähtö oli normaali. Nyt tulleet jäät olivat Ylä-Könkaan alapuolelta, johon oli tullut Levajoen Hotellin kohdalta lähteneet jäät. Vettä oli myös huomattavan vähän. Junttikarin niskalle jäi useita metrejä korkea jääröykkiö.

Samana sunnuntaina klo 19.15 alkoi tulla jäitä joen täydeltä runsaamman veden kanssa. Jäät olivat myös jauhautuneet könkäässä pienemmiksi teleiksi. Jos olisi mennyt rantaan kuuntelemaan, olisi kuullut kuinka jäät kilisevät, kun on paljon jääpuikkoja. Ylä-Tenolta sain puhelin soiton ja ilmoituksen, että jäät ovat sieltä lähteneet. Jäitä tuli koko illan ja vielä maanantaina aamupäivällä. Veisi oli myös noussut huomattavasti. Jäitä huilasi harvakseltaan koko päivän ja vielä tiistaina aamulla. Samalla huomasimme, että Junttikarin niskalle jäänyt jääröykkiö oli hävinnyt. Virtaava vesi oli tehnyt tehtävänsä.

Siinäpä jäiden lähtö pääpiirtein, Ylä-Tenolle oli jäänyt rannoille ja varsinkin matalikoille runsaasti jäitä. Jäät lähtivät vähän yllättäen ja vähällä vedellä. Säässä tapahtui myös normaali kylmeneminen ja vesi alkoi laskemaan. Sään hiljalleen lämmettyä ja kahden päivän, heikkovesisade, sai veden hiljalleen nousemaan. Nyt viime päivien lämpötila ovat saaneet aikaan joen veden runsaan nousun. Tällä hetkellä alkaa jälkitulva lähestyä ennätyslukemia. Tänään on vesi alkanut hiljalleen laskemaan. Rannat ovat puhdistuneet jäistä ja Teno on tällä hetkellä komean leveä ja virta voimakas. On siellä lohilla hyvä nousta, vastavirtaan käy lohen tie.

Aikaisemmin kirjoitin Västäräkin tulosta pihapiiriimme 07.05 lauantaina. Sunnuntaina 08.05 luoteistuuli toi lumikuuroja ja siinä isot lumihiutaleet säikäyttivät Västäräkin häipymään. Maanantain heikkovesisade sai sen jälleen ilmestymään pihallemme. Järripeipot ovat ilmestyneet jo alkukuusta. Tällä viikolla ilmestyivät Kirjosiepot pihapiiriimme ja hyörivät pesäpöntön seutuvilla. Talvilinnut, tiaiset ovat melkein kokonaan unohtaneet talviruokintapaikan. Joskus joku näkyy käyvän kuusessa olevaa poronkuupalasta nokkimasta. Kävihän se uros Punatulkkukin vielä maastakin auringonkukan siemeniä noukkimassa. Viherpeipot kävivät pieninä parvina ruokintapaikalla. Keskiviikkona vein ruokintapöntön levyineen kesäsäilöön.

Vesilinnuista näyttää olevan kato. Rannallemme on ilmestynyt vain 2 naaras ja 3 uros Telkkää. Aikaisimpina kesinä niitä on ollut 4 – 5 paria. Kolme pönttöä on käynyt riittämättömäksi. Nyt on tarjolla 4 pönttöä. Olen kuitenkin joutunut ihmettelemään, kun jokaisessa 4 pöntössä on munia, vaikka naaras Telkkiä on vain kaksi. On rannallamme vieraillut Haapana pari ja kahden lajin kahlaajiakin. Kun vesi on korkealla ja yltää ruohikolle, niin Haapanat tulivat siihen syömään.

Keskiviikkona alkoivat lehtipuut vihertämään. Eilen Helatorstaina vihreys voimistui ja tämän päivän sadekuuron antavat lisäpotkua lehtien kasvulle. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kevät etenee sopivaa vauhtia ja saamme laskeuta kesän tuloon sopivassa tahdissa. Jos ei tule mitään suuria muutoksia etenemiseen, niin hillasadolle näyttäisi olevat hyvät mahdollisuudet. Yksi noin viikon kestävä kylmäkausi on kyllä vielä odotettavissa ennen Juhannusta. Se kuuluu meidän kevääseen.

Tulihan tuota sepustusta yhdellä kertaa aivan riittämiin. Kevät työt siivouksineen viivästyttivät kirjoittamistani. Ensi kerran pesin ikkunoita höyryllä, kyllä, höyrypesurilla. Kyllä sillä hyönteisten jätökset lähtivät erinomaisen hyvin ikkunoiden ulkopuolelta.

Hyvää vointia, kevättä ja kaikilta viruksilta säästymistä terveisin Posti-Pekka

Aivan normaaleja kevätsäitä on pidellyt, öisin pakkasta ja päivällä vähän plussa lämpötiloja. Kylmimmät yöt olivat keskiviikko – perjantai. Lämpötilat olivat -9,1 asteen ja -11,8 asteen välillä. Lämpötilat olivat noina päivinä miinuksella päivälläkin. Päivät olivat tuulisia ja enimmäkseen pilvisiä. Lumikuurot olivat monena päivänä kiusana tuulisten säiden lisäksi. Eine tuulet ja lumikuurot ole täällä alhaalla liikkumista haitanneet. Tunturissa liikkujat ovat olleet vaikeuksissa, ei niinkään vaikeuksissa, mutta kiusana, varsinkin hiihtovaeltajat.

Viime viikon ikävien asioiden jälkeen tämä viikko on kulumassa paremmissa merkeissä. Maanantaina soitin Terveysasemalle Iirikselle ja kerroin pienestä vaivastani. Hän lupasi konsultoida lääkärille asiani. Tiistaina sitten soitin ja kyselin mitä lääkäri oli vastannut. Iiris kertoi, että lääkäri oli sitä mieltä, että pitäisi saada näyte ja siitä selviää tarvitsenko lääkettä. Sanoin Iirikselle, että minä tuon näytteen. Klo 12.45 lähdin viemään näytettä, Iiris pyysi istumaan siksi aikaa, kun näyte tutkitaan.

Vähän ajan päästä Iiris tuli ja kertoi, että jotain on pielessä. Leena-lääkäri haluaa tavata ja keskustella kanssasi. Iiris kyseli onko minulla kiire? Sanoin, että eläkeläisellä ei ole kiire. Siinä istuessani tuli tutunnäköinen mies ja oli jo ovella ulosmeno aikeissa. Kysäisin, että mitä sinne Nuorgamiin kuuluu? Silloin mies tunsi ja sanoi Posti Pekkako siinä onkin. Minulla oli maski kasvoilla, niin eihän siinä heti tunnista. Äänestä sanoi tunnistaneen. Niin päästiin jutun alkuun. Olimme tavanneet lähes 10 vuotta sitten tuntureilla. Hän porotöissä ja me Liisan kanssa hiihtolenkillä. Terveystilanteet puolin ja toisin ehdittiin kysellä.

Vähän ajan kuluttua tuli toinen mies, ja tunsimme toisemme. Hän kävi viemässä paketin ja pysähtyi juttelemaan. Kertoi pääsevänsä tänä vuonna eläkkeelle. Oli vielä miettimässä lähteäkö vai ei. Kertoi, että jos terveyttä riittää, niin hän jatkaa vielä. Sanoin hänelle, että hyvä ajatus, terveempänä pysyy töitä tehdessä. Jos kotona ei ole töitä, alkaa istuskelemaan ja makailemaan, niin terveys rapistuu nopeasti. Molempien kanssa oli mukava jutella ja kuulla kuulumiset, oikein piristävät tapaamiset.

Kohta Leena-lääkäri kutsui sisälle. En ole ollut aikaisemmin hänen kanssaan puhe-etäisyydellä. Istumaan päästyäni, hän kysyi millaisia vaivoja sinulla on. Keroin vaivani ja hän kertoi, että näyte osoittaa, että tarvitset antibioottikuurin. He antavat täältä lääkkeen tälle päivälle ja huomen aamuksi. Iiris tuli myös huoneeseen puhuen puhelimeen. Lopetettuaan, hän kertoi, että huomenna tulee Apteekista jatkolääke. Leenalla oli jo lääkerasia kädessä ja siinä tämän päivän ja huomisaamun lääke. Kyllä täällä erinomaisen hyvin hoidetaan, Iiris soitti Apteekkiin Ivaloon ja tilasi lääkkeeni.

Leena kysyi toista asiaa, että milloin se toimenpide oli? Kerroin, että helmikuun 22 päivä ja että tässä kuussa olisi uusi toimenpide. Hän pyysi tulemaan silloin uudelleen. Pyysin Iiriksen varamaan ajan loppukuuksi sopivalle päivälle. Niin oli kiitokseni ja näkemiin toivotusten vuoro. Iloisin ja kiitollisin mielin lähdin ajamaan kotiin, jossa olin klo 13.55. Juuri ja juuri tunti ehti kulua, kun lähdin Terveysasemalle.

Eilen keskiviikkona sitten lähdin klo 12 jälkeen ajelemaan Norjan Tana bruuhun hiusmuotoilijan luokse. Edellinen käyntini oli tammikuun lopulla. Oli vaihteleva sää, välillä paistoi aurinko ja välillä tuli sakeita lumikuuroja. Norjan puolen tie on Suomen puolen tietä leveämpi. Tie oli lumeton, vain lumikuuroista kastunut märäksi. Rekkoja tuli vastaan useita, joskus kaksikin peräkkäin ja kaikki toivat vesisuihkun tuulilasiin. Henkilöautoja tuli vähempi. Olin perillä 13.20, aikani oli 13.30 Suomen aikaa.

Pääsin heti käsittelyyn ja keskustelemaan. Matti on puhelias parturi, enkä minäkään mikään tuppisuu ole, joten meillä juttu luisti. Ensimmäiseksi tietenkin keskustelimme Tenon lohesta. Kävimme läpi menneitä hyviä ja huonoja lohikesiä. Lopuksi olimme samaa mieltä, että joessa ei lohta pyydetä sukupuuttoon. Suurin syy on merikalastus, jos sitä ei rauhoiteta saman aikaisesti jokikalastuksen kanssa, niin lohi loppuu. Tienkin keskustelimme Ukrainan sodasta. Kauhistelimme sitä raakuutta mitä venäläiset ukrainassa tekevät. Ihmettelimme sitä, että venäläiset johtajineen ovat kuin toiselta planeetalta. Heidän ajatusmaailmassa on niin erilainen.

Lähdin klo 14.10 ajelemaan kotiin auringon paisteessa. Muutaman kilometrin päästä pilvistyi ja tuli lumikuuro, joka loppui Nuorgamin kohdalla. Maantie oli jokseenkin kuiva Ala-könkäältä kotiin saakka. Liikenne oli hiljainen, yhtään rekkaa ei tullut vastaan. Sirman jälkeen, noin 20 km Utsjoelta, ei tullut yhtään autoa vastaan. Tulomatkalla kävin Uulan Säästössä tankkaamassa autoni, ensimmäinen kerta tänä vuonna. Hain myös lääkepakettini. Kahden päivän kokemukseni olivat todella vikistäviä. Varsinkin Tana bruussa käynti, pitkästä aikaa pääsin ajamaan vähän pitemmän matkan. Minä todella tykkään autolla ajamisesta.

Toivon kaikille hyvää, kaikilta viruksilta vapaata vointia ja kevättä terveisin Posti-Pekka

Olemme saaneet viettää ihmeen, kirjoittaisinko, lämmintä huhtikuuta. Kahden viikon aikana lämpötila on käynyt kuutena päivänä miinuksen puolella. Kahtena päivänä niin, että voi mainita olleen pakkasta 13.4 keskiviikkona oli -3,1 astetta ja 14.4 torstaina oli -6 astetta. Neljänä miinuspäivänä oli vain -0,1 ja -1,1 asteen välillä. Kahdeksana päivänlämpötila oli plussan puolelle +2 ja +9,1 asteen välillä.

Kun lämpötila pysytteli plussan puolella öisinkin, niin lumelle kävi pehmoisesti. Tenon jäällä lumi pehmeni jo pääsiäisenä. Heti pääsiäisen jälkeen jää meni vesille ja rannat alkoivat aukeilemaan. Jorma jätti moottorikelkkansa tuonne rinteeseen, että pääsee pilkille. Liisalla ja Seijalla loppui hiihto jäällä. Seija kävi kaksi kertaa tunturissa hiihtämässä. Viimeisen kerran keskiviikkona 20.4. Jorma lähti aamulla pilkille, niin samalla hinasi Seijan tunturiin. Seija hiihti yli 7 tuntia ja tulomatka oli jo vaikeaa, kun moottorikelkan vanha jälkikin upotti. Hänellä meni loppuosa lomasta maantiellä kävelemiseksi Liisan kanssa.

Aurinko on vähän kitsaasti paistellut, keskiviikko 20.4 oli aurinkoinen ja vähä tuulinen. Siksi se lumi pehmenikin niin pahasti. Muina päivinä aurinko on paistanut vaihtelevasti. Tuuli myös kiusasi, varsinkin tunturissa liikkujia. Jormakin tuli pilkkiretkiltä monesti jo puolen päivän tienoilla.

Seija kävi kaksi kertaa Levajoella Norjan puolella hiihtämässä. Siellä hän näki Ilveksen jälkiä ja Hirven syömässä pajuja. Myös Tenon jäällä hän näki Hirven ja Saukon, joka Kivikoskessa pujahti jään alle. Lintulaudallamme on Oravakin vieraillut kaksi kertaa. Närhiä ei ole näkynyt viikkoon, hyvä, kun häipyivät nakkomasta siemeniä maahan. Lisäksi ne repivät poronkuuverkkopussit hajalle ja veivät kuun palat mennessään. Heti kun säät lämpenivät, linnut alkoivat vähenemään. Toisinaan olemme saaneet syödä aamupalan, eikä pikkuystäviä ole näkynyt. Nyt sään kylmennettyä, ovat olleet taas joukolla liikkeellä.

Jorma lähti tänään 26.04. aikaisten aamulla pilkille kauniissa auringon paisteessa. Silloin oli vielä pakkasta -5 astetta ja melkein tyyntä. Ennen puolta päivää virisi tuuli ja lumikuurot alkoivat kulkemaan tuulen mukana. Kohta klo 12 jälkeen hän tuli takaisin ja kertoi, että lumi oli jo hakusessa kelkalla ajaessa. Luoteistuuli puhalsi kylmästi ja kalan heikko syönti loppui kokonaan.

27.04. Ilta loppui eilen kesken, niin jatkan vielä vähän. Kävimme eilen klo 9.00 Terveyskeskuksessa ottamassa neljännen koronarokotuksen. Elimistö on nähtävästi jo niin sopeutunut noihin rokotuksiin, ettei ole tullut minkäänlaisia tuntemuksia. Eilen en sauvakävellyt, että käsi saa olla rauhassa ja olihan niitä lumikuuroja jatkuvasti liikkeellä. Tänään olin 2 tuntia sauvakävelemässsä ja käsi on oireeton.

Kun lohesta ja varsinkin Tenon lohesta, saa nykyisin vain muistella, niin kirjoitan muutaman sanan lohestukseen liittyen. Luin viime viikolla A.E. Järvisen muisteluksen Tuntsalla lohestuksella käynnistä. Hän kirjoitti kalakaverista Arviiti Alatalosta ja hänen pyyntivälineistä. Mainitsi siellä Tuntsan pirra nimisen perhon. Minä soutelin alkuvuosina Arvi Keräsen kanssa. Hän aloitteli silloin lohiperhojen sitomisen. Joku oli pyytänyt hänen sitomaan Tuntsan pirran. Hän oli sitonut ja laittoi sen siimaan, kun olimme Kordsamissa ongella. Pirra oli rannan puoleisessa vavassa, kun olimme suvannon alapäässä Suomen rannan lähellä. Ottipaikalla alkoi vavan, jossa oli pirra, rulla päristä. Kohta pärisi 2 muutakin rullaa, kun lohi syöksyi poikki virran ja sotki kaikki siimat yhteen.

Lohi hyppäsi ja samassa katkesi pirran siiman tapsi. Arvi näki, että lohi oli iso ja sen menetys oli iso harmi. Lohiperho oli sidottu yksihaaraiseen koukkuun, jonka etupäässä oli pieni kuparista tehty ropelli. En muista, miksi kokeilu jäi, ainakin minun kanssa, siihen kertaan. A.E. Järvinen kirjoitti, että Tuntsan pirra oli Arviiti Alatalon luottoperho Tuntsalla. Tuntsan pirra oli Alatalolla sidottu kolmihaaraiseen koukkuun.

Pieni juttu metsästyksestäkin. Oli miesporukka koolla, joista yksi oli vähän itsetuntoinen. Kehui kivääriään ja ampumataitoaan. Oli ollut kettua ampumassa ja kiväärin laukaus oli sattunut juuri siihen mihin oli tähdännyt. No toiset sanoivat, että sinä sait ketun. Hiljaisuuden jälkeen ketun ampuja oli sanonut, en saanut. Toiset, miten niin? Eikö kuula sattunutkaan siihen mihin tähtäsit. Sattui juuri siihen mihin tähtäsin, tähtäsin vähän yli. Sen jälkeen kuului hiljaisia naurun pyrskähdyksiä.

Toivon kaikille hyvää vointia ja vapautta kaikista viruksista terveisin Posti-Pekka

Mitähän kirjoittaisin säästä, on ollut niin tasaisen tuntuisia nuo päivät, että niiden suhteen ei ole erikoista kirjoitettavaa. 2 viikkoa on aikaa kulunut ja kolmena yönä on pakkanen laskenut -20 asteen kylmemmälle puolelle. 27 – 28.3 yönä mittari laski -27,7 asteeseen. 3.4 yönä laski -20,1 asteeseen ja 5.4 yönä -21,1 asteeseen. Muina öinä on ollut enimmäkseen vain vaajaa -10 astetta. 6.4 alkaen on lämpötila päivisin ollut vähän plussan puolella. Päivisin pilvisyys on ollut vallitsevana, vähän on rakoillut, 2 aurinkoista päivää on ollut. Viimeisin oli viime perjantaina. Lumityöt eivät ole olleet kiusana, koska lunta on satanut niin vähän ettei ole liikkumista häirinnyt.

Pahuuden jyllätessä maailmalla, olen kevennykseksi muistellut vanhoja “hyviä” aikoja. Ajattelin muistella niitä tässä kirjoituksessanikin. Siihen aikaan, kun isä öljylampun osti. Ei nyt sentään niin vanhoja. 1956, jolloin 19.10 muutimme uuteen postitaloon ja saimme isommat tilat. Piti alkaa miettimään tehokkaampia öljylamppuja. Sellaisiksi osoittautuivat Tilley lamput. Niissä valo oli kirkas, mutta varjopuolena oli voimakas tohiseva ääni. Posti- ja lennätinlaitoksen päävarastosta niitä sai ja myös osia niihin.

Telepuolen miehet kulkivat ahkerasti Utsjoella linjatöissä. Heillä oli työmaa autoja, joissa oli kaasuvalot. Siitä sain idean, että asennan postiin nestekaasuvalot. Sieltä pll:n päävaraston luettelosta löytyi tarvittavat tarvikkeet. En muista kysyinkö lupaa postin herroilta, mutta Rakennushallituksen Lapin piirirakennustoimistosta kysyin. Hehän rakensivat ja huolsivat postin hallinnassa olevia kiinteistöjä. Heidän kanssaan olin hyvissä väleissä, kun hoidin kiinteistöä hyvin.

Niin tilasin tarvikkeet ja niiden tultua aloin asennustöihin. Olin jo ehtinyt hankkia niin paljon omia työkaluja, että asennustyössä ei tullut vaikeuksia. Kolme valaisinta asensin postin puolelle ja yhden meidän asunnon keittiöön. Muutama reikä piti porata väliseiniin, että sain vedettyä kupariputken huoneesta toiseen. Kaasupullon (12 kg) sijoitin pakettihuoneeseen ja oman asunnon valaisimen tarvitseman kaasupullon sijoitin keittiö työpöydän alle.

Asennustyön suoritin veloituksetta, sillä vapauduinhan öljylamppujen tankkauksesta ja niiden huollosta. Kyllä oli hyvä työskennellä kaasuvalaisimien loisteessa ja hiljaisessa äänessä. Valaisimet eivät tarvinneet muuta huoltoa kuin harvoin rikkoontuneita sukkia vaihtaa uuteen. Nekin oli helppo pyöräyttää paikoilleen. Sähköt saimme tammikuussa 1963.

Kun Suomessa alkoi esiintymään pankki- ja postiryöstöjä, saimme tarpeellisia turvallisuus ohjeita. Minä aloin miettimään hälytyslaitteiden asennusta. Pll:n päävarastolta löytyi sähkömuuntaja, pääkatkaisija ja hälytyskello. Ohutta heikkovirta (24 V) johtoa sain taas telepuolen miehiltä. Tähän asennustyöhön hain luvan postipiirikonttorista Rovaniemeltä. Tarvitsinhan sähköasentajaa kytkemää muuntajan sähköverkostoon. Muuntajasta lähtevän ohuen johdon asensin huoneiden jalkalistojen suojassa ulko-ovelle. Pienen katkaisijan asensin oven karmin saranan puolelle, aivan alas. Kun ovea aukaisi, katkaisija kytki virran ja hälytyskello alkoi soimaan voimakkaalla äänellä. Oli vain muistettava päivän päättyessä kytkeä hälytys päälle ja aamuisin pois päältä.

Postin muutettua 1986 Virastotaloon, jäi hälytyslaitteet tarpeettomiksi. Postitaloon tuli aikanaan suurempi remontti, kävin hakemassa hälytyslaitteet itselleni. Olin suorittanut asennuksen veloituksesta. Asensin muuntajan ja hälytyskellon autotalliin, joka toimii työhuoneena. Asunnon puolella on painonappi, josta painamalla kello soi autotallissa. Sillä Liisa on kutsunut minua mm. syömään, kun olen olut töissä autotallissa. Lankapuhelin aikana sinne oli puhelinkin.

Sellaista oli elämä vanhana “hyvänä” aikana. No paljon hyväähän se elämä on nykyaikana monelta, monelta osin. On vain tullut muunlaisia ongelmia, sanoisinko murheita.

Toivon kaikille hyvää vointia, kaikista viruksista vapaata kevättä terveisin Posti-Pekka

Leppoisassa säässä saimme viikon 12 viettää. Öisin oli pientä pakkasta ja päivällä plusasteilla maanantaina ja tiistaina. Keskiviikosta alkaen on ollut muutaman asteen pakkasia. loppuviikosta kylmeni ja alkoi lähestymään normaaleja maaliskuun lämpötiloja. Torstaina ja sunnuntaina oli selkeää hiihtosäätä. Lauantai oli lumisateinen, aamupäivällä satoi lunta ja iltapäivällä tuli lumikuuroja vuorotellen auringon paisteen kanssa.

Olen kahdessa kirjoituksessani muistellut vanhoja tapahtumia. Niin jatkan muistelemista tässäkin kirjoituksessani. Pilkkiretkemme tapahtui noin 1970 luvun tienoille. Olimme liikkeellä kolmella moottorikelkalla. Meitä oli Utsjoen kunnan esimies Jouni F. Helander Jouni (pikku Jouni) nimisen pojan kanssa. Kirkkoherra Urpo Kuusiniemi, tullimies Olavi Lehmonen ja allekirjoittanut. Olavi Lehmonen oli minun kyydissäni. Pikku Jouni ajoi heidän kelkkaansa.

Menimme Norjan puolelle Rastigai´sojen taakse Gaei´dnujärvelle, jossa kuulimme olevan isoakin rautua. Sää oli suotuisa, vaihtelevaa pilvisyyttä ja aurinkoa sekä melkein tyyntä. Olimme järvellä vähän hajallaan etsien sopivaa pilkkimispaikkaa. Järvelle tuli moottorikelkalla Levajoen Matkailumajan omistaja. Hän pysähtyi Urpon luokse juttelemaan. Kohta Urpo huusi meille, älkää antako hänelle kalastuslupaa, otti häneltä luvan pois. Perään kuului kovaäänistä keskustelua. Kohta Majatalon isäntä Höygeksi häntä kutsuttiin, miten lienee kirjoitetaan? lähti ajamaan pois.

Urpo ajoi meidän luokse ja kertoi, että Höyge oli sanonut meidän olevan luvatta kalassa. Meillä oli Norjasta hankitut Norjan valtion kalastuskortti. Mietimme mitä tehdään, kalaa ei oltu vielä saatu. Kun Höyge oli vielä jotain uhkailutkin, niin päätimme, että lähdetään muualle. Niin lähdimme tuntureita pitkin, puurajan yläpuolella, ajamaan Utsjokea kohden. Tiesin siellä yhden järven jossa oli mm. isoja harjuksia. Jouduimme tietenkin matkalla ajamaan vähän koivikoissakin, mutta sielläkin oli jo kantava lumi.

Ajettuamme lähes 30 km, löytyi Miennajärvi, jonne olimme matkalla. Ehdimme kalastaa jonkin aikaa, niin järvelle saapui 2 norjalaista miestä moottorikelkoilla. Toinen miehistä osoittautui Jouni F. Helanderin sukulaiseksi Sirmasta. Miehet olivat kalastuksen valvojia, taisi Jounin sukulainen olla peräti poliisi. Siinä alkoi lupiemme selvittely, jossa selvisi, että meillä oli aivan oikea Norjan valtion kortti. Mutta olisi pitänyt olla vielä paikallinen lupa, jossa on nimettynä järvet, joissa haluaa kalastaa. Luvan saa kuulemma Tanan nimismieheltä ja eikä maksaisi mitään.

Pilkimme vielä jonkin aikaa ja saimme muutamia harjuksia. Lähdimme sitten ajelemaan kotia kohden. Matkaa Aittisuvantoon noin 3 km Utsjoen kirkonkylän yläpuolella Tenojokea pitkin oli noin 20 km. Höyge oli antanut Norjan lehdistölle kovan uutisen, Utsjoen virkamiehet luvatta kalassa Norjan tunturijärvillä. Taisi olla uutisena myös Norjan radiossa. Tämä meidän pilkkipäivä oli lauantai.

Pikku Jounin kanssa sovimme, että lähdemme maanantaina Tanan nimimieheltä hakemaan paikallista lupaa. Minulla oli lomaa vielä jäljellä, joten pilkille oli kova hinku. Niin me Jounin kanssa lähdimme maanantaina Tanan. Jouni osasi Norjaa, kun oli ollut siellä töissä. Hän meni nimismiehen kansliaan lupaa hakemaan. Tuli kohta takaisin pettyneenä. Nimismies oli jo tietoinen lauantain tapahtumasta. Oli vihaisena sanonut, että hän ei anna suomalaisille yhtään lupaa. Ajaessamme kotia kohden, päätimme yhdessä lähteä ennen iltaa pilkille Norjaan. Kerroin Jounille, että tiedän yhden järven, jossa on taimenia, olen ollut siellä ennekin pilkillä.

Oli huhtikuu ja valoisaa oli jo pitkälle iltaa. Pakkasimme kumpikin kotonaan eväitä ja muita tarvikkeita yöpymistä varten. Teltta, sen suojaksi muovia ja porontaljoja makuualustaksi. Niin lähdimme iltapäivällä ajamaan, Aittisuvannon yläpäästä nousimme Norjan maalle ja nousimme lähes puurajaan. Minulle maisemat olivat jo tutut ja hyvin pääsimme järvelle, joka on lähellä Rastigai´soja. Ehdimme hyvin iltasyönnille ja saimme mukavasti 300 – 600 gr. painoisia taimenia. Laitoimme useita vapoja seisontapyyntiin. Vavat piti laittaa hyvin hankeen kiinni, etteivät kalat vedä vapoja jään alle.

Sitten lähdimme pystyttämään telttaa ja syömään yötä varten. Priimuksella keittelimme teevettä ja kahvia. Kävimme vielä kokemassa seisovat pilkkimme, useassa oli taimen. Jätimme pilkkimme uudelleen madoilla varustettuna pyyntiin ja lähdimme telttaan nukkumaan. Kun aamulla heräsimme, niin huomasimme, että teltta on painumassa kasaan. Oven avattuamme, huomasimme, että oli satanut lunta ainakin 20 sm. Söimme aamupalan, kävimme kokemassa pilkkimme ja jokaisessa oli taimen. Päätimme lähteä kotia kohden, kun aurinko paistoi, pelkäsimme lumen alkavan kostua.

Syvä ura jäi yöllä sataneeseen lumeen. Ajoimme järvelle, jossa oli rautuja, olin käynyt siellä aikaisemmin. Uutta lunta jäällä noin 20 – 25 sm ja kirkas auringonpaiste. Useita reikiä kairattuamme, emme saaneet nykäisyäkään. Katsoimme viisaimmaksi lähteä kotia kohden. Aittisuvannon yläpäässä laskeuduimme jäälle ja ajoimme Jounin kotipihaan. Kohta alkoi kuulumaan helokopterin ääni. Alhaalta lensi helikopteri Norjan rantoja seuraten, aika matalalla. Aittisuvannon yläpäässä kääntyi sisämaahan päin. Havaitsivat moottorikelkkamme jäljet ja lähtivät niitä seuraamaan. Nyt täpärästi selvisimme luvattomasta kalastuksesta. Sillä nyt meillä oli tieto, että olisi pitänyt olla paikallinen lupa.

Siihen aikaan kalastusluvista oli heikot tiedot, Norja ei niistä ilmoitellut niin kuin nykyisin. Moottorikelkkailukaan ei ollut vielä kiellettyä. Myöhemmin siitä ja kalastuksesta Norjan sisävesillä on tietoa tullut ja ne ovat hyvin monesti muuttuneet. Monia satoja kilometrejä on siellä tullut hiihdettyä pilkillä ja hikipisaroita vuodatettu. Siellä on upeat maisemat ja oli hyvät kalavedet. Nyt käydään kesäisin autolla ajaen katselemassa maisemia.

Hyvää vointia, talven jatkoa ja kaikista viruksista varjeltuvaa elämää kaikille terveisin Posti-Pekka

Kun säissä ei ole tapahtunut mitään mainittavaa, niin kirjoittelen muista luonnon ilmiöistä. Seijamme on hiihdellyt Tenon jäällä muutamana viikonloppuna ja seurannut jäällä liikkuneiden jälkiä. Hirvet ovat kulkeneet syömässä Suomen puolella Kaavan ja Kivikosken seudulla. Kerran pääsi näkemäänkin 2 hirveä, kun olivat palaamassa Norjan puolelle. Saukko oli myös ollut liikkeellä ja oli mennyt sulapakassa jään alle.

Meillä lintulaudalla on Tiaisten, Punatulkkujen, 3 Närhen lisäksi lisäsyöjinä Taviokuurnia, Viherpeippoja ja Urpiaisia. Taviokuurnat viipyivät muutaman päivän, kun lähipihlajasta loppuivat marjat, niin Taviokuurnat häipyivät. Viherpeipot ja Urpiaiset liikkuvat parvissa. Urpiaiset juoksevat hangella ja puiden alla, etsien sieltä muiden lintujen pudottamia siemenen jäännöksiä. Närhet, nuo kiusankappaleet, niistä emme pidä vaikka ovatkin kauniin värisiä. Viskelevät auringonkukan siemeniä hangelle, jossa ne peittyvät lumisateella lumen alle. Niitä on hätyytelty koputtamalla ikkunaan. Ovat ymmärtäväisiä, kun näkevän meidät ikkunassa, niin heti lentävät pois.

Isompien kotitalouskoneiden kanssa täällä voi tulla ongelmia, kun rikkoontuvat. Tilasin 4.1.2021 Verkkokauppa Comista erillisuunin, entisen rikkoonnuttua. Uuni saapui 8.1. ja sähköasentaja kävi kytkemässä sen 3 päivän päästä. Uunista alkoi tehot häipyä viime joululeipomisen aikana. Tänä vuonna tammikuu vielä jotenkin pärjättiin. Ihmeteltiin, kun ruuat eivät meinanneet paistua. Helmikuussa Seija leipoi kakun ja paistamisesta ei tullut mitään, kakku lätsähti. Pitsataikina oli odottaessa paistamista. Seija sai paistettu kuumentamalla uunin grillivastuksella ja sitten kiertoilma päälle. Yhtä aikaa ne ei toimineet.

Verkkokaupan ohjeet ovat, että isoissa koneissa, otetaan suoraan yhteys lähimpään merkin huoltajaan. Lähin meillä Ivalossa 170 km matkan päässä. Soitin ja sain vastauksen tuo uuni heille. Sanoin, että en lähde ajamaan 340 km ja sitten sama noutaessani, eli 680 km yhteensä. Ymmärsi asian. Antoi päähuoltajan puhelinnumeron. Soitin sinne, sama juttu, olisi pitänyt viedä Ivaloon. Kerroin viat ja sen, että heille on edullisempaa lähettää uusi uuni. Huoltajan tulo tänne Ivalosta, pitkä matka korjauskulut kalliine osineen, ei ole mielekäs asia.

Helsingin päässä ymmärsivät asian, mutta pyysivät tekemään vielä määrätyn laisia kokeita. Lupasin tehdä, 200 aste päälle ja kokeilla lämpeneekö pohja. Meillä on elektroninen paistinmittari, laitoin sen uuniin 200 astetta säätönappulaan. Lämpömittari näytti 179 astetta parhaimmillaan. Sitten uuni alkoi jäähtymään ja lämpö laski 159 asteeseen ennen kuin lämpö alkoi uudelleen nousemaan. Käytin säätönappulaa vielä lämpötiloissa 250 ja täysillä. Aina sama tulos, lämpötila jäi 20 astetta vajaaksi. Uunin jäähdytin ei käynnistynyt ollenkaan..

Seuraavana päivänä soitin Helsingin päähän ja kerroin tuloksen. Siellä sanottiin, että vika kuulostaa olevan niin paha, että se vaatisi tarkemman tutkimisen. Pitkän matkan johdosta se ei ole mahdollista, joten kysymykseen tulee tuotteen vaihto uuteen. Sitten olikin edessä omat vaikeutensa, kun lähin huoltaja pelkäsi joutuvansa maksumieheksi.
Käskin soittaa Helsinkiin ja niin hän suostui tilaamaan uuden uunin. Se tuli viime viikolla keskiviikkona klo 20.00. Sähköasentaja tuli torstaina ja pisti pistotulpan pistorasiaan ja niin oli uusi uuni asennettu. Kohteliaisuus syistä en mainitse uunin merkkiä.

Suoritin alkupyyhkimisen, tunnin kuumennuksen ja pesun. Liisa pääsi paistamaan ensimmäiseksi ahvenanmaalaisen pannukakun ja seuraavaksi savuporokiusauksen. Saatte uskoa, että molemmat maistuivat hyviltä kuukauden tauon jälkeen. Huomenna taitaa olla sämpylöiden leipominen ja paistaminen. Ostoleivän jälkeen Liisan leipomat sämpylät maistuvat ihanilta.

Toivon kaikille hyvää vointia, kevättalvea ja kaikista viruksista varjeltumista terveisin Posti-Pekka