Yrjön öiden pakkasten johdosta olemme saaneet “nauttia” pakkasöistä aivan näihin päiviin saakka. Kylmin yö oli tiistaina 5.5, jolloin oli -11,3 astetta. Viime yönäkin oli vielä -5,3 astetta. Yöpakkasten johdosta tuntureilla on ollut vielä hyvät hiihto- ja kelkkakelit. Uutta luntakin satoi perjantaina illalla ja lauantaiyönä, niin oli pehmeää lunta hiihdellä. Täällä alhaalla uusilumi sulatteli vanhaa lunta. Yöpakkaset ovat hidastaneet lumen sulamista ja aurinkoiset päivät ovat haihduttaneet sulamisvedet taivaalle.
Tenojoen jääkin on ollut valkoinen kuin talvella, joten aurinko ei ole päässyt haurastuttamaan ohuita jäitä. Rannoilla on pitkät sulat, joissa joutsenet ovat voineet levähdellä ja odotella jänkien sulamista. Nuorgamin tiellä on nähty sorsapari kävelevän maantiellä, autoilijat ovat joutuneet jarruttelemaan etteivät jää auton alle. Tenojoen vesi on harvinaisen alhaalla, se ei täällä meidän seudulla näy, mutta muualla ovat loivat rantakivikot näkyvissä. Minkälainen on sitten jäiden lähtö? Taitaa olla melko vaatimaton jäiden lähtö, kun vettä ei lumesta synny. Nähtäväksi jää toteutuuko tälle viikolla luvatut vesisateet ja lumet alkavat sulamaan myös tuntureilla. Jos jäät olisivat edes normaalin paksuiset, niin vähällä vedellä olisi jääpatojen syntymisen vaara.
Alla on Kebnekaise – Abisko vaelluksemme loppuosa.
26.07 klo 6.30 nousin laittamaan aamupuuroa ja mustikkasoppaa. Keittiön lattialla nukkui 3 miestä ja niitä oli varottava. Aamuaskareissa, pakkaamisessa ja vaatteiden ripustamisessa rinkkojen päälle kuivumaan, meni niin paljon aikaa, että lähdimme kävelemään kohti Sälkastugornaa vasta klo 8.30. Matka oli 15 km helpohkoa maastoa, jossa oli merkitty polku. Sää oli heikko tuulinen ja puolipilvinen. Sälkastugornassa pysähdyimme levähtämään ja syömään eväitämme. Päiväkirjani jäi tästä eteenpäin vähän vajavaiseksi jaa muun muassa kelloajat puuttuvat kokonaan. Kuljimme Suomen kelloajan mukaan, saavuimme tuville tuntia ennen ja lähdimme aamuisin tuntia ennen ruotsalaisia.
Sälkastugorna sijaitsee Ruotsin kuuluisalla vaellusreitillä Kunsgleden, joka on noin 500 km pitkä, päätepisteen ollessa Abiskossa. Levähdyksen jälkeen jatkoimme matkaa Sälkastugornaan, jonne oli matkaa 12 km. Reitti kulki alavassa helppokulkuisessa jokilaaksossa. Reitille oli tehty vetisiin ja louhikkoisiin paikkoihin lankuista kävelytietä. Ruotsalaiset sanoivat niitä lankkuvegeneiksi. Sälkastugornassa oli tupavalvoja, jolle maksoimme yöpymisemme. Samoin siellä oli kauppa, josta sain ostaa mm. kuivamuonaa. Ehdimme syödä ja valmistaa sänkymme ennen muden vaeltajien saapumista.
27.07 nousimme ylös ennen muita ja aamupalan jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa kohti Alesjaurestugornaa, jonne oli matkaa 23 km. Alkumatka noin 9 km oli helppokulkuista jokilaaksoa. Sitten oli jyrkkä nousu 1180 metriä korkealle selänteelle. Selänteen jälkeen alkoi, aluksi jyrkkä, lasku seuraavaan jokilaaksoon. Rinteessä oli pitkän matkaa kantavaa lunta, jota pitikin oli helppo kävellä. Alesjaurestugornaan saavuimme sopivasti ennen muita vaeltajia. Ehdimme ruokailla ja jäimme odottamaan saunan lämpenemistä. Siinä oli nestekaasu lämmitteinen kiuas, vesi lämpeni puulämmitteisessä padassa. Pekan kanssa kannoimme vettä joesta, jonka törmällä sauna oli.
Aino ja Liisa menivät ensimmäisenä saunaan ja olivat saada miehiä seuraksi, mutta Aino laittoi oven lukkoon. Kun me Pekat menimme saunaan, siellä ei ollut ketään. Lauteilla ollessamme sinne tuli 2 naista ja tulivat lauteille meidän seuraksi. Olivat jättäneet kuitenkin pikkuhousun jalkaansa. Saunassa ei saanut kunnon löylyjä, mutta saihan siellä kuitenkin peseytyä. Muistaakseni söimme vielä iltapalaa ja saimme nukkua omassa 4 hengen huoneessa.
28.07 nousimme ennen muita vaeltajia ja lähdimme vaeltamaan ennen muita. Reitti kulki pitkän järvireitin rannalla oli helppokulkuista. Myös täällä oli paljon lankkuvegeneitä helpottamassa kävelyä kosteikoissa. Matkaa seuraavaan paikkaan oli 25 km kartan mukaan. Välillä oli ainakin yksi kivikkoinen ja osin savinen liukas rinne, jota oli hidas kävellä. Noin 4 km ennen Abiskojaurestugornaa oli jyrkkä rinne, kun alettiin laskeutumaan joki- ja järvilaaksoon. Kunsgleden reitillä tuli paljon vaeltajia vastaan ja tuossa jyrkässä rinteessä tuli iso ryhmä, jotka olivat etupäässä ranskalaisia. Abiskojauressa pääsimme ruokailemaan ja levähtämään, sillä siellä ei ollut kuin muutama vaeltaja. Kun matkaa Abiskoon oli vielä yli 12 km, jäimme yöksi.
29.07. lähdimme aamupalan jälkeen hyvissä ajoin kävelemään viimeistä osuutta kohti Abiskoa. Reitti kulkee aluksi Abiskojaure järven rantaa ja sitten Abiskojoen rantoja seuraillen. Polku oli hyvä kävellä ja siinä oli vähän nousuja ja laskuja. Maisemat eivät enää tuntuneet miltään, kun olimme saaneet nauttia Kebnekaisen jylhistä maisemista. Saavuimme hyvissä ajoin Abiskoon, löysimme meidän auton ja aloimme etsimään ruokailupaikkaa, mutta sellaista ei löytynyt. Tutustuttuamme opastuskeskukseen, lähdimme ajamaan Kiirunaan. Siellä Aino ja Liisa jäivät Eevan luokse, kun Pekat lähdimme hakemaan Saabia Nikkaluoktasta. Ei Eeva tainnut lähettää vieraitamme tyhjin vastoin matkalle. Sieltä tulon jälkeen Aino ja Pekka lähtivät ajamaan kotia kohden ja me Liisan kanssa jäimme vielä Eevan vieraaksi.
Haikein, mutta kiitollisin mielin hyvästelimme Ainon ja Pekan ja toivotimme turvallista kotimatkaa.
Kyllä me levähdimme ja söimme päivisin vaelluspäivinäkin. Pulloissa oli jokaisella vettä juotavaksi ja trangialla keiteltiin ainakin vettä kuppikuumaa juomaa varten. Kuppikuumaa on oiva juoma voileivän kanssa. Eikä se vaellus ilman kahvia sujunut.
Toivotan kaikille hyvää vointia ja kevättä, lämpimin terveisin Posti-Pekka