Blogi

Pakkasia jatkui vielä kaksi päivää, maanantaiyönä lämpötila laski -28,1 asteeseen ja oli päivällä lämpimillään -21,9 astetta. Tiistaiyönä lämpötila laski -26,9 asteeseen ja oli päivällä lämpimillään -12,7 astetta. Joten tiistai oli jo ulkoilupäivä, sauvakävelin vähän yli tunnin, annoin linnuille lisää siemeniä ja toin takkapuita eteiseen. Maanantai oli osaksi selkeä ja osaksi melkein selkeä säältään. Tiistai oli pilvinen koko päivän.

Keskiviikkoyönä lämpötila laski -13,2 asteeseen ja oli satanut lunta. Lumisadetta oli pitkin päivää, tosin heikonlaisena, lunta kertyi noin 6 cm. Lämpötila oli päivällä lämpimillään -12,7 astetta. Lumitöitä tein lumikolan kanssa vähän yli tunnin, työntelin lumet pois kulkureitiltä, tarkoituksella ajaa lumilingolla myöhemmin. Torstai, perjantai ja lauantai olivat lauhoja päiviä. Perjantaina lämpötila nousi yhden asteen plussan puolelle. Torstaina tein lumityöt vielä lumikolalla, mutta perjantaina otin lumilingon ja linkosin useana päivänä kolaamani lumikasat pois.

Perjantaina ja lauantaina aurinko paistoi vielä Norjan tuntureille. Tämä päivä on ollut pilvinen koko päivän ja nyt illalla on vähän hiutaloinut lunta. Viimeyönä lämpötila laski -16,2 asteeseen ja oli päivällä lämpimillään -10,4 astetta. Kaikki viikon päivät ovat olleet tuulten osalta melkein tyyniä tai tyyniä.

Lintulaudallamme on käynyt suorastaan kuhina. Tiaisia, punatulkkuja ja joinakin päivinä urpiaisia on ollut paljon liikkeellä. 3 litran säiliö on pitänyt täyttää kaksi kertaa viikolla. Lapintiaisia on harvinaisen vähän liikenteessä, yksi tai kaksi on näkynyt silloin tällöin. Joen jäätymisen jälkeen ovat hirvet alkaneet liikkua jokilaaksossa. Useita hirviä on tullut Norjasta ja noussut tunturiin. Jäljistä päätellen myös hirvimiehet ovat seurailleet hirvien liikkumisia.

Talvella 1955 – 1956 liikuin hiihtämällä, varsinkin kevättalvella. Jumalanpalveluksia pidettiin kirkkotuvilla niin sanotussa käräjätuvassa. Kerran jumalanpalveluksen kirkollisissa ilmoituksissa kirkkoherra kuulutti, että jumalanpalveluksen jälkeen on hautausmaalla siunaustilaisuus. Siunattavan aviopuoliso sanoi, ei ole. Kirkkoherra tiedusteli miksi ei? Puoliso ilmoitti, että vainajan veli ei ole vielä saapunut matkoiltaan. Siunaustilaisuus oli sitten viikon päästä. Liitän mukaan kuvan tilaisuuteen osallistujista, jotka hiihtäen siirtyi hautausmaalle, jonne vainaja oli laskettu haudanlepoon sulanmaan aikana.

Toivon kaikille terveyttä ja hyvää vointia terveisin Posti-Pekka

Vähäinen oli siunaustilaisuuden väki. Aaurinklasipäinen kirkkoherra. Vainajan puoliso toinen vasemmalta ja veli kolmas vasemmalta.

Talvi parantaa otettaan kuin sika juoksuaan. Mistähän tuokin sanonta, kuin sika juoksuaan, on peräisin? Viikko on vierähtänyt edellisestä kirjoituksestani. 4 – 5 päivät olivat aika lauhoja päiviä. Maanantaiyönä 4.11 laski lämpötila -6,5 asteeseen ja oli päivällä lämpimillään -1,2 astetta. Tiistaiyönä lämpötila laski -2,6 asteeseen, mutta oli ollut yöllä niinkin lämmin kuin -0,7 astetta. Päivällä lämpötila nousi -03 asteeseen.

Keskiviikkona alkoi sää kylmenemään, yöllä oli laskenut -15,6 asteeseen. Päivällä oli lämpimillään -12,7 astetta. Torstaiyönä lämpötila laski -17,9 asteeseen ja nousi päivällä pilvisen ja sumuisen sään johdosta -7,5 asteeseen. Perjantai oli lämpötiloiltaan tasaisempi, yöllä -10,6 astetta ja päivällä -7,9 astetta. Lauantaiyönä lämpötila laski -17,8 asteeseen ja oli päivällä lämpimillään -16,.9 astetta. Viimeyönä lämpötila laski -26,4 asteeseen ja oli klo 13 tienoilla lämpimillään -25,2 astetta. Nyt lämpötila on alkanut laskemaan, oli klo 14.15 -25,8 astetta.

Päivittäiset säät ovat olleet pilvisyydeltään vaihtelevia, iltapäivisin on yleensä ollut selkeämpää, jopa aivan selkeääkin. Myös iltaisin on ollut selkeää ja revontulet ovat päässeet loistamaan. Ainakin tiistai-iltana oli komeat revontulet. Kun niitä on nähnyt jo niin paljon, niin ne eivät enää sillalailla kiinnosta, että alkaisi niitä “kyttäämään”. Torstai ja perjantai olivat pilvisiä, torstaina levisi mereltä päin oikein kostea sumu.

Tenokin jäätyi viimeyön aikana, silloin jäänpää meni meidän ohi. Jäänpää oli eilen aamulla Kordsamissa tulossa. Hyvin tasaisesti on jäätynyt ainakin meidän kohdalla. Hyvin pieniä kapeita sulasuikuloita on jäänyt sinne tänne. Jos nyt pitää tasaisia pakkasia, niin joki pääsee jäätymään pitkästä aikaa näin aikaisin.

Kun säästyimme vesi- ja räntäsateilta ja saimme kunnollisen talvenpohjan pakkasineen, niin säästyimme todennäköisesti syysflunssasta. Kyllähän me ihmiset matkustelemme ja tuomme niitä pöpöjä tuliaisina muualta. Mutta täällä kuivassa pakkassäässä ne pöpöt kuolevat nopeasti, toivottavasti.

Hyvää isänpäivää isille ja kaikille terveyttä terveisin Posti-Pekka

Kuvien siirto epäonnistui, kuvat olivat tietokoneellani väärässä tiedostossa. Ohjelmani ei niitä hyväksynyt. Nyt olen siirrellyt kuvia sellaiseen tiedostoon, että voin niitä sieltä siirrellä blogini liitteiksi.

Talvi vain kiristi otettaan, vaikka säiden ennustajat lupailivat aluksi lumisadetta ja lauhtuvaa. Perjantaiyönä lämpötila laski -20,6 asteeseen ja oli päivällä lämpimillään -14,7 astetta. Sää oli aamulla melkein pilvinen, keskipäivällä melkein selkeä ja illalla melkein pilvinen. Lauantaiyönä lämpötila laski -20,1 asteeseen ja oli päivällä lämpimillään -15,9 astetta. Sää oli koko päivän melkein selkeä. Viimeyönä lämpötila laski -19,4 asteeseen ja oli klo 18.15 kohonnut -19,1 asteeseen. Koko päivän lämpötila on ollut -20 asteen tuntumassa ja kylmimmillään -23,1 astetta.

Sää oli aamulla melkein pilvinen, josta selkeni ja oli iltapäivällä selkeä. Aurinko paistoi Norjan puolelle ja norjalaisten lupaama lauhtuminen alkoi klo 17 jälkeen. Puolelta päivin alkavaksi luvattu lumisade alkoi klo 17.30 jälkeen. Lumisade alkoi sakeana, mutta tällä hetkellä sade on rauhoittunut heikoksi sateeksi. Toissayönä oli jostain jo jäätynyt joki purkanut jäitään. Meidän seudulla olivat rantajäiden reunat jäiden rikkomia ja kivien ympärille muodostuneet jäät olivat menneet ylhäältä tulleiden jäiden mukana. Eilen jääsuppoa meni enempi kuin aikaisemmin, tänään jääsuppoa on tullut huomattavasti vähempi. On sitä normaalia syksyistä jäätymistä joessa.

Pyhäinpäivän sää oli poikkeuksellisesti huomattavasi kylmempi. Normaalisti pyhäinpäivän aikana on ollut suvi ja liukkaat kelit. Nyt ei meteorologien ennustuksissa ole suvisäitä odotettavissa. Pakkasten merkeissä marraskuu jatkuu niin kuin alkoikin. Sopii oikein hyvin meille, voi tehdä ulkotöitä eikä rukkaset kastu. Niin sanottiin aikoinaan. Koitan liittää mukaan kuvan talvesta 1956.

Oikein hyvää vointia ja talvea ja sen alkua kaikille terveisin Posti-Pekka

Talvi vain koventaa otettaan, lämpötilat päivisin ja öisin ovat alkaneet lähentelemään enempi -20 kuin -10 astetta. Vielä viime viikon lauantai meni pienen pakkasen merkeissä. Sunnuntaina oli yöllä -19,7 astetta ja päivällä lämpimillään -16,3 astetta. Maanantaiyönä lämpötila laski -20,5 asteeseen ja nousi päivällä lumisateen aikana -1,7 asteeseen. Pilvisyyden johdosta lämpötila ei tiistaiyönä laskenut kuin -8,5 asteeseen. Päivälläkin oli lämpimillään vain -1,4 astetta. Päivällä hiutaloi vähän luntakin.

Keskiviikkoyönä lämpötila laski -12,4 asteeseen ja päivällä oli lämpimillään -12,5 astetta. Illalla lämpötila alkoi nopeasti laskemaan ja oli klo 22.00 -19,9 astetta. Pilvisyys oli vähän hillinnyt pakkasen kiristymistä, yöllä oli ollut vain -18,4 astetta. Tämä päivä on ollut sitten tähän mennessä kylmin, lämpötila nousi vain -18,9 asteeseen lämpimillään. On käynyt useaan otteeseen – 20 asteessa ja kylmimmillä -20,9 asteessa.

Tänään luonto on ollut erinomaisen kaunis, kaikki puut ovat valkoisena paksusta huurteesta ja lumesta. Tyynisää on säilyttänyt edellisten päivien heikon lumisateen puihin jättämän lumen. Purot ja pienet sivujoet ovat hiljentyneet jäätymisen johdosta. Tenojoki virtaa vielä sulana ainakin Ylä-könkään alapuolella. Könkään alustan epäilen olevan jo jäässä, koska jääsupon tulo on heikentynyt, vaikka pakkanen on kiristynyt. Vesi on joessa hyvin alhaalla ja sen johdosta rantajäätä on muodostunut paikoitellen leveälti. Myös pintaan saakka ulottuviin kiviin on muodostunut jäätä.

Hirvet pysyvät kyllä tällä kelillä Norjan puolella. Muita nelijalkaisia kuin kettuja ei ole meidän seudulla liikkunut. Kun metalliromuihin menemässä oleva muovisäkki jäi ulos, niin sen oli kettu hajottanut. Säkki sisälsi tyhjiä peltipurkkeja ja alumiinifoliota, joka oli ollut paistosten ympärillä. Oli siellä tuoreita kärpänkin jälkiä nähtävillä. Lintulaudalla käy kova kuhina, pääasiassa tiaisia, hömötiaisia ja talitiaisia. Lapin- tiaisia ei ole näkynyt vaikka niitä olemme yrittäneet pongata. Punatulkkuja käy, mutta ei päivittäin. Kaksi kertaa viikossa saa noin 3 litran säiliön täyttää.

Kyllä on ollut hieno ja mieluisa talven tulo. Ei ole tarvinnut kastua vesi- ja räntäsateista. Ei tämä ole ainutkertaista, että talvi ja kevääseen saakka pysyvä lumi sataa jo lokakuussa. Muistaakseni vuonna 1964 oli jokseenkin samanlainen talven tulo. Liitän mukaan kuvia miltä Utsjoen kirkonkylä näytti 1955 syystalvella. Vähänlaiseen oli vielä silloin “savuja”.

Hyvää vointia ja talvea ja talven alkua kaikille terveisin Posti-Pekka

Nyt voimme todeta, että meillä on talvi ilman meteorologien ilmoitusta. Keskiviikosta lähtien on lunta satanut päivittäin ja öisinkin. Keskiviikkona tein lumitöitä lumikolan kanssa 2 tuntia, eilen 1,30 tuntia. Tänään otin sitten avuksi lumilingon ja linkosin sillä yhden tunnin. Lunta on kertynyt meillä lähes 20 sm, Kevolla virallinen lumen syvyys näkyy olevan 17 sm. Lämpötilat päivisin ja öisin on pysytellyt pakkasen puolella. Eilen oli kylmintä, päivällä lämpötila laski -9,3 asteeseen, kun sää vähäksi aikaa selkeni. Tänään lämpötila on viime yön -6,9 asteen jälkeen kohonnut lähelle nollaa.

Nämä lumityöpäivät ovat olleet oikeita kuntoilupäiviä. Kolmen päivän lumityöt ja eilen kuntosalipäivä 1,5 tuntia. Kuntosalilla suoritin ohjelmani fysioterapeutin valvonnassa kuudessa laitteessa. Ohjelmani on 10 x 10 suoritusta kussakin laitteessa. Yhdessä teen kahdenlaista liikettä, joten suorituksia tuli 700. Niiden jälkeen venytykset ennen kotiin lähtöä. Illalla ennen sänkyyn menoa jalkalihasten lämmittely ja sitten niiden venytykset. Joten kuntoa on tullut hoidettua.

Jos yön aikana ei sada lisää lunta, niin huomenna voi jo ulkoilla kevennellen. On luvattu aurinkoista säätä, niin voisi vain nauttia loppuaan lähestyvistä aurinkoisista lyhyistä päivistä. Edellisen kirjoituksen jälkeen liitin kuvan lumisesta ja jäätymässä olevasta Tenosta. Nyt joki on juuri kuvan mukaisesti jäässä ja maasto luminen.

Liitän mukaan kuvan lumikiitäjästä, jollainen liikennöi Utsjoelle ensimmäisenä talvena siihen saakka, että Tenolle saatiin aurattua jäätie. Laitan myös kuvan postiautosta, joka joutui pysäköimään ja purkamaan kuormansa Onnelan suvannossa jäällä.

Toivon kaikille hyvää vointia tähän vuoden aikaan terveisin Posti-Pekka

Meteologien mukaan meillä on talvi alkanut. Onhan tuo lämpötila ollut jo reippaasti miinuksen puolella vuorokausien aikana. Perjantaina 18.10 päivällä lämpötila vielä käväisi +0,8 astetta plussan puolella. Silloin yöllä oli -7,5 astetta, joka oli lämpimin yö. Lauantaina 19.10 yöllä oli -8,9 astetta ja päivällä lämpimillään -9,3 astetta. Sunnuntaiyönä lämpötila laski -13,4 asteeseen. Maanantaiyönä lämpötila laski -14,1 asteeseen ja oli päivällä lämpimillään -12,7 astetta.

Perjantai päivä oli pilvinen, lauantai melkein selkeä ja sunnuntai selkeä. Eilinen maanantai oli enimmäkseen pilvinen, pilvisyys välillä vähän rakoili. Viimeyönä lämpötila laski -10,6 asteeseen ja on klo 18.15 lämpimillään -3,8 astetta. Päivä on ollut pilvinen ja iltapäivällä alkoi heikko lumisade, joka jatkuu.

Kävimme suorittamassa, joka syksyisen katsastusmatkan Ivaloon. Me utsjokiset taidamme olla ainoat, joiden katsastusmatka 350 – 400 km pitkä. Nuorgamilaisilla matkaa kertyy yli 400 km. Joten katsastusmatkalle ei kannata lähteä ellei ole varma, että auto on katsastuskunnossa. Lähdimme matkalle jo sunnuntai ja oli aivan yötä tyttömme luona Ivalossa. Katsastus oli eilen klo 10.00, joten saimme ajaa molempina päivinä päivän valossa ja vielä auringonpaisteessa.

Jo menomatkalla aloin epäilemään, että renkaissa taitaa olla paineet liian alhaiset. Auto käyttäytyi niin levottomasti hakien tietä, vaikka tie oli enimmäkseen sula. Kun auto oli sitten katsastushallissa näin, että renkaat olivat erilailla “litissä”. Sanoin katsastusmiehelle, että rengaspaineet näkyvät olevan epätasaiset. Katsastusmies myönsi näin näyttävän. Hän otti paineletkun ja mittarin, lisäsi ilmaa ja sanoi toisessa takarenkaassa olevan nain 0,9 baaria. Nyt seuraan paineita, jos paineet laskevat, niin uudet renkaat vuotavat. Jos paineet pysyvät kunnossa, niin renkaiden asentaja on ollut huolimaton.

Katsastuksen jälkeen katsastusmies sanoi, sinun pitää tulla vuoden päästä uudelleen. Sanoin hänelle, niin sanoi lääkärikin minulle, kun kävin 90 vuoksi lääkärissä. Oli mukava lähteä niin hienon katsastuksen jälkeen kotimatkalle.

Edellisen kirjoitukseni jälkeen lisäsin kaksi kuvaa. Yritin niitä jo kirjoituspäivänä, mutta ohjelmani ei niitä hyväksynyt. Asuntoa esittävässä kuvassa oli aseita poronsarvissa seinällä. Ohjelmani ilmoitti, että turvallisuus syistä kuvaa ei voi julkaista. Siksi kuvassa aseet on peitetty ja nokinen seinä ei sillä kohtaan näy. Pahvit seinissä olivat repeilleet useammasta kohden. Kuva on otettu, kun olin saanut sen siivottua ja sänkyyni kunnon päiväpeitteen.

Myös venekuvaa ohjelmani hylki useita kertoja. Sain sen aikani tyrkytettyä siirrettyä. Kuva sen vuoksi, että siitä määkyy kuinka paljon suppoa ja jäätä oli 18.10 päivänä ajellessamme. Nyt Tenossa ei ole vielä niin paljon suppoa kuin 64 vuotta sitten.

Hyvää vointia, syksyn ja talven jatkoa kaikille terveisin Posti-Pekka

Keskiviikkoaamuna nousimme ylös, kun päivä alkoi vähän sarastamaan lämpötilan ollessa ulkona -10 astetta. Sää oli selkeä ja Tenossa suppoa eilistä enempi. Aamupalan jälkeen Ijona ja Uula kantoivat moottorin veneeseen. Menin perässä pukeutuneena sanomalehdillä päällyshousut sisustettuna. Uula yritti heti käynnistää tallin lämpöistä moottoria. No yritykseksihän se jäi, moottori ei yrittänytkään käynnistyä vaikka Uula kuinka yritti. Eihän siinä auttanut muu kuin aloin soutamaan ja Uula työnteli sauvoimella, missä sauvoin ylsi kunnolla pohjaan. En muista poikkesimmeko rantaan ennen Kaavaa. Suppo oli paksua puuroa, joten kaikkia sivupoikkeamisia vältimme. Kaavassa menimme sisälle ja sieltä oli talon norjalainen vävy lähdössä kylälle.

Hän alkoi sitten soutumieheksi kyytiä vastaan. Matkaa oli jäljellä noin 10 km ja saavuimme perille Onnelan suvantoon klo 12 tienoilla. Äimäjokisuussa oli kantavaa rantajäätä muodostunut leveälti. Siinä saimme kolmistaan veneen keulaa sen veran jäänreunaan, että vene pysyi paikallaan. Uula lähti lähimpään taloon, noin 300 metriä, hakemaan miestä ja hevosta siirtämään postia ja tavaroitani noin kilometrin päässä olevaan postiin. Lunta oli noin 5 sm ja hevosella oli kumipyöräkärryt perässä. Kun posti oli kärryissä, vedimme venettä vielä vähän enempi jäälle.

Lähdin kävelemään postiin, matkalla tuli vastaan polkupyörällä mies, josta tuli koko hänen elinpäiviensä ajaksi hyvä ystävä. Postissa oli toimistonhoitajan viransijainen Ulla Mäkinen hän oli jo odotellut meidän ja lähinnä minun tuloani. Yhdessä käsittelimme saapuneen postin ja sen jälkeen teimme luovutuksen. Joka käsitti rahojen, postimerkkien muiden arvomerkkien tarkan laskennan ja luovutuspapereihin ylöskirjaamisen. Kun kaikki oli tarkastettu ja laskettu, luovutuspaperit allekirjoitettiin. Niin lähti Ulla tyttö kotimatkalle, joka oli varmasti muistoihin jäävä.

Siitä alkoi minun vuodenmittaiseksi suunniteltu elämä Utsjoella postin toimistonhoitajana. Täytyy sanoa, että vähän ankeissa merkeissä aloin virkauraani viettämään. Posti, kuin myös asuinhuoneeni olivat öljylamppujen johdosta nokiset. Lattiat sain kyllä puhtaaksi mäntysoovalla ja juuriharjalla, mutta seinät pysyivät nokisina. Alkoi elämänkoulu, jota tänään tulee kuluneeksi 64 vuotta. Ehkä joskus kirjoitan tästä elämänkoulusta, joka on ollut antoisa ja rikas, ei taloudellisesti rikas, mutta henkisesti.

Hyvää vointia ja alkavaa talvea kaikille terveisin Posti-Pekka

Nousin ylös tiistaina 18.10.55 klo 8 ja 9 välillä. Birit emäntäni oli laittanut tukevan aamupalan. Sen syötyäni aloimme yhdessä odottamaan Uula Lukkarin tuloa. Hänellä oli Lapin postipiirin postitarkastajalta määräys viedä minut Utsjoelle, vaikka Tenossa oli jo jääsuppoa. Päivä lähenteli jo puoltapäivää, kun Uula saapui polkupyörällä. Hänen oli pitänyt jättää oma moottorivene välille, perämoottori oli tehnyt “lakon“.

Niin alkoi postimoottoriveneen lastaus. Postimoottorivene ei ollut pystynyt liikennöimään kahteen viikkoon. Sen johdosta postia oli kertynyt useita postisäkillisiä. Rovisuvannossa Härkösen kaupasta Uula otti vielä bensiiniä perämoottoria varten. Päivä oli jo iltapäivässä, kun lähdimme ajelemaan myötävirtaan, kohti Utsjokea. Alkumatkalle oli vielä matkustajia, 2 aikuista ja 2 lasta. Matkanvarrelta otimme Uulan veneen perään Uulan kotirantaan Piesjoelle vietäväksi. Uula söi kotonaan ennen matkan jatkamista.

Outakosken koululla opettaja Hans Guttorm pyysi meidät asuntoonsa kahville. Sinne tuli myös läheisen Sairasmajan terveyssisar Riitta Berggren. Niin pääsin tutustumaan tähän ystävälliseen ja kuuluisaksi tulleeseen terveyssisareen. Kahvittelun jälkeen jatkoimme matkaa, välillä piti poiketa rannassa jättämässä ja ottamassa postia. Talvadas ja siellä Erkki Katekeetan talo oli seuraava pysähdyspaikka, jossa kävimme sisällä. Siellä tarjottiin kahvia norjalaisen leivän ja appelsiinimarmeladin kanssa.

Pakkasta oli jo aamulla muutama aste ja lukemat vain lisääntyivät matkan aikana. Samoin lisääntyi jääsuppo joessa. Laitoin ennen joelle lähtöä vanhoja sanomalehtiä levitettynä päällyshousujen alle. Ne olivat tehokas suoja kylmyyttä vastaan. Veneen keulassa istuessani katselin useita kertoja jalkoihini, odotin milloin veneen puinen keula menee jäistä puhki. Päivän alkaessa jo hämärtää saavuimme Ylä-könkään niskalle, jossa rantaannuimme. Kun olin veneen keulassa, minun tehtäväni oli sauvoimella pysäyttää veneen vauhti rantaantuessa.

Rannassa oli vastassa Juhani Lukkari, hän toimi apumiehenä postiveneen alas laskussa Könkäästä. Yritin puhumalla saada jäätä veneeseen köngästä alas laskettaessa. Eivät, tietenkin kiusalla, antaneet minun jäädä veneeseen. Niin minä sitten lähdin kävelemään pimenevään iltaan tuota noin 3 km matkaa. Kun olin kävellyt arvioni mukaan tuon kävelymatkan, aloin kuuntelemaan kuuluuko mistään puhetta. Könkään kohina oli voimakas ja kohinan seasta oli erotettava Lukkareiden keskustelu.

Kun olin erottavinani miesten puhetta, laskeuduin jyrkän ja kivisen törmän pimeässä alas. Siellähän Lukkarit odottelivat minua ja ihmettelivät minun osaamistani laskeutua ihan oikeassa paikassa alas. Juhani jäi pois veneestä ja käveli lähistöllä olevaan taloonsa. Uula nykäisi moottorin käyntiin ja lähdettiin jatkamaan matkaa. Moottori ei ehtinyt käydä kuin lyhyen hetken, kun se sammui. Eikä suostunut käynnistymään Uulan yrityksistä huolimatta. Vähän matkan päässä oli Bogdanoffin talo, niin rantaannuimme siinä, kun oli jo täysin pimeää.

Uula kertoi talon isännälle Ijonalle moottoriongelman. Ijona sanoi, että kannetaan moottori talliin hevoselle kaveriksi. Siellä se yöllä sulaa ja aamulla suostuu käynnistymään. Kantoivat moottorin talliin ja jäimme taloon yöksi. Ijona haki lautasen kukkurallaan suolalohta pöytään ja Helvi emäntä keitti kahvia. Ilta vierähti lohta syödessä ja kahvia juodessa, sekä keskustelujen säestämänä aika myöhäiseksi. Mutta meillähän ei ollut enää kiire mihinkään. Samalla kuulin Utsjoen tuoreimmat uutiset. Bogdanoffeista tuli hyviä ystäviä heidän elinpäiviensä loppuun saakka.

Lisään tähän yhden asian, joka tapahtui vuosikymmeniä myöhemmin. Helvi-emäntä oli käymässä postissa ja hänellä putosi kultainen kivellinen sormus tällä talvisella postimatkalla. Hän oli asiasta kovasti pahoillaan. Lumien sulattua, minä haravoin postitalon pihaa. Auringon paisteessa huomasin, että puolukanvarpujen joukossa joku kiiltää. Sieltähän se Helvin kultasormus löytyi. Lähdimme illalla Liisan kanssa viemään sormusta Helville. Sormuksen löytyminen ja sen vienti Helville, oli hänelle riemun hetki.

Hyvää vointia ja alkavaa talvea kaikille terveisin Posti-Pekka

Tänään klo 23 tienoilla tulee kuluneeksi 64 vuotta, kun ensimmäisen kerran eläissäni saavuin Utsjoen kuntaan. Päivä oli maanantai ja saavuin Eskelisellä Rovisuvantoon. Eskelisen kuljettaja ei tiennyt missä Outakosken postiasema sijaitsee. Autossa ei ollut muita matkustajia ja niin jouduin matkustamaan Rovisuvantoon, joka on vajaa 10 km Karigasniemestä Tenojoki varteen. Eskelinen jäi yöksi sinne ja lähti paluumatkalle seuraavana aamuna klo 5 tienoilla. Rovisuvannossa sain tiedon, että Outakosken postiasema sijaitsee noin kilometri takaisin Karigasniemeen päin.

Lupasin linja-auton kuljettajalle olla aamulla klo 5 tien varressa vastassa matkatavaroita, joita oli useita paketteja. Kävelin pimeässä yössä tuon noin kilometrin matkan ja havaitsin ainoan talon, jossa oli vielä valot. Siellä oli postiasemanhoitaja Birit Valle minua odottamassa ruuan kanssa. Syönnin jälkeen hän opasti minut minulle varattuun huoneeseen nukkumaan. Sain herätyskellon, jotta herään aamulla tavaroitani vastaanottamaan.

Olin klo 5.00 maantien varressa vastassa Eskelistä. No nyt olikin kuljettaja tiennyt missä posti on ja oli jättänyt matkatavarani tien varteen. Olisiko autossa ollut matkustaja, joka tiesi postin sijainnin? Vein tavarani kärryillä postiin ja menin jatkamaan nukkumista. Postimoottoriveneen lähtöön oli vielä useita tunteja. Jatkan kirjoitustani 18 päivän osalta huomenna.

Kulumassa olevalla viikolla on ollut yöpakkasia jokaisena yönä. Kylmin oli maanantaiyö, jolloin oli -4,1 astetta. Tiistai- ja keskiviikkoyönä oli vain -0,9ja -0,8 astetta. Päivälämpötilat nousivat vain hieman plussalle. Maanantaina +1,6 astetta, tiistaina ja keskiviikkona +0,4 astetta. Maanantaina ja tiistaina sateli ajoittain heikosti räntää. Tämä päivä on sitten ollut aivan omassa luokassaan. Aamulla klo 5.45 oli lämpötila -9,1 aste ja kiristyi ennen auringonnousua -10,6 asteeseen. Päivä oli pitkästä aikaa selkeä ja aurinkoinen. Lämpötila nousin päivällä -6,3 asteeseen. Lunta on sen verran, että maa on valkoinen ja maantie paikoitellen jäinen. Tänään Tenossa on ollut ensimmäisen kerran tälle syksyä jääsuppoa, se on päivän aikana vain lisääntynyt ja muuttumassa jäälautoiksi.

Niin ne vain joutsenet ilmestyivät tänäkin syksynä meidän seudulle opettamaan poikastaan lentämään. Ovat olleet lähes 2 viikkoa näillä seuduilla. Käyneet välillä ylä- tai alavirran puolella ruokaillen niissä paikoissa syötävää löytyy. Iltapäivällä, ollessani pihalla puhdistamassa autoa lumesta, kuului joutsenten voimakas “huutelu” Tenolta. Menin rantaan katsomaan, siellä näkyi Junttikarin niskalla kaksi aikuista joutsenta ja yksi harmaa poikanen. Samanlainen ryhmä on näkynyt jo useita kertoja uiskentelemassa. Meidän alapuolella noin 400 metrin päässä on kosteikko, jossa on heinää ja ehkä kortettakin. Siihen menivät eilenkin ruokailemaan.

Mennyt kesä on siirtynyt muistojen joukkoon. Kesän yleisin ilmiö oli kylmä, liikkui siinä rajoilla oliko yhden vai kahden villapaidan kesä. Jos teit jotain ja liikuit, tarkenit yhdellä villapaidalla. Viileimpinä päivinä istuen paikoillaan, saatoit jo kaivata toista villapaitaa yllesi. Kesäkuun alkupuolella oli muutamia päiviä, jolloin lämpötila oli lämpimillään +15 ja +19 asteen välillä. Samoin oli kesäkuun 20 päivän jälkeen muutamana päivänä lämpötila +15 ja +18 asteen välillä. Muina aikoina lämpötila oli +10 ja +15 asteen välillä. Oli päiviä, jolloin lämpötila lämpimillään ei kohonnut edes +10 asteeseen.

Heinäkuussa lämpötilat olivat enimmäkseen +10 ja +15 asteen välillä lämpimillään. 20 ja 21 päivinä lämpötila kohosi +24,7 ja +24,8 asteeseen. Hellepäiviä olivat 22, 23 ja 24 päivät, silloin lämpötila meillä nousi +26,9, +28,1 ja +27,4 asteeseen. Siinä meidän varsinaiset hellepäivät. Vähän meitä hellien oli vielä 25 päivänä +23,3 astetta ja 26.7 +21,5 astetta. Muina päivinä lämpötila ei kohonnut +20 asteeseen tai sen yli.

Elokuussa lämpötilat olivat enimmäkseen +10 asteen tienoilla. 12.8 ja 28.8 välisellä jaksolla lämpötilat kohosivat +15,8 ja +20,4 asteen välille useana päivänä. Enimmäkseen lämpötilat silloin olivat 19,5 alapuolella. Poikeuksen teki 31.8 päivä, jolloin lämpötila kohosi +23,1 asteeseen. Päivämäärästä en ole varma, sillä olimme silloin Kauniaisissa. TV:stä kuulimme, että Utsjoki oli silloin Suomen lämpimin paikkakunta.

Syyskuu sitten kylmeni säiden suhteen lähes normaaliksi. Lämpötilat lämpimillään pysyivät enimmäkseen +10 alapuolella. Poikeuksen tekivät seuraavat päivät 9.9 oli +16,4 astetta, 10.9 +17,4 astetta ja 11.9 +16,8 astetta. Aurinko on paistanut vaihtelevalla menestyksellä. En viitsinyt alkaa poimimaan päiväkirjastani aurinkoisia päiviä. En myöskään sateisia päiviä, yleensä sadetta on ollut vähän, varsinkin loppukesästä.

Kesä oli minun 63 kesä Utsjoella. Keväällä tein päätöksen, että en enää ala soutamaan lohta. Vähän oli haikea mieli ja olo levoton, kun katselin joelle. Mutta ennusmerkit olivat sellaiset, että oli tulossa huono lohikesä, niin se helpotti levotonta olotilaa. Oli ensimmäinen rauhallinen ja kunnollinen kesä siinä suhteessa, että ei tarvinnut tarkkailla säitä, veden korkeutta ja muita soutajia. Sai keskittyä rauhassa viettämään kesää ja tehdä rästiin jääneitä töitä. Se on tuo ihminen ja varsinkin kalastaja sellainen, että aina tarkkailee säätä ja miettii, jospa se nyt lohi liikkuu ja ottaa vieheeseen. Se on kuin tauti, joka ei anna rauhaa. Olin lupaillut, että nosta tuolin rantaan ja siinä istuen katselen soutajia. Mutta kylmällä säällä olisi pitänyt pukeutua kelkkahaalariin ja hellepäivinä joella ei ollut soutajia.

Jaa, että mistä tulee tuo yhden tai kahden villapaidan kesä. Kun tulin Utsjoelle oli postiautoa siihen aikaan ajamassa mm Eino Teensuu nimine kuljettaja. Hän kertoi, että matkailijat usein kyselevät, millainen on Lapin ja varsinkin Utsjoen kesä. Hän sanoi kyselijöille sanoneensa, että se on kahdenlainen, se on yhden tai kahden villapaidan kesä.

Kulunut viikko oli päivälämpötilojen osalta tasainen. Lämpimillään lämpötilat päivisin ovat olleet +0,9 ja alkuviikon +4,9 asteen välillä. Yölämpötilat olivat maanatina, tiistaina ja keskiviikkona +0,3 ja +2,6 asteen välillä. Perjantaiyönä oli -1,2 astetta, lauantaiyönä -5,7 astetta ja viimeyönä -1,8 astetta. Päivisin on pilvisyys rakoillut ja aurinko on päässyt paistamaan ainakin vähän aikaa. Keskiviikkona oli täysin pilvistä ja heikkoa sadetta oli ajoittain, jopa räntänäkin. Tänään on ollut täysin pilvistä. Alkavalle viikolle lupailevat pakkasta päivisinkin. Kaikki ulkotyöt talven alta on tehtynä, lukuun ottamatta syreenin suojaverkkohirviä vastaan. Se pitää suojata poroaitaverkolla, muuten hirvet syövät kaikki ohuemmat oksat. Alarunko on suojattava jäniksiltä katiskaverkolla.

Hyvää vointia kaikille terveisin Posti-Pekka

12,3 kg, nyt näitä vain muistelen