Aluksi kerron edellisessä kirjoituksessani olevasta kuvasta, josta jäi selostus pois. Kuvassa näkyy kuinka norjalainen pikkubussi on joutunut vaikeuksiin Tenon jäätiellä. Lunta on paljon ja jäätielle on tullut vettä, joka on yön aikana jäätynyt. Tielle on vielä juoksut tuulesta johtuen luntakin. Lapiotöiksi on matkanteko mennyt. Kuvan on ottanut Tauno Lakomäki 1955 vuoden seutuvilla.
Viikko on vierähtänyt varsin lumisissa merkeissä. Tiistai oli ainoa päivä, jolloin ei satanut lunta. Edellisessä ennustin, että 50 sentin raja saavutetaan tällä viikolla. Niin kävi, Kevolla näkyi aamulla olevan virallinen lukema 51 sm lumen syvyydelle. Jorma kahlasi eilen asentamassa rannan puolella olevaan kuuseen jouluvaloja. Hänellä oli eräsaappaat jalassa, vaikka niissä on pitkähköt varret, saappaat piti tyhjentää lumesta, kun tuli pois. Eikä isot saappaat uppoa pohjia myöten.
Kuntoilu meni kuluneella viikolla täysin lumitöiden puolelle. Torstaina olisi ollut kuntosalipäivä, mutta en ehtinyt sinne. Meteorologit ennustivat sään poutaantuvan iltapäivällä. Sen johdosta linkosin ja kolasin koko pihamme, siihen meni aikaa yli 3 tuntia. Täytyi välillä käydä kaupassa ostamassa ruokaa ja bensiiniä linkoon. Lämpötila lukemat ovat olleet aivan sopevia, maanantaina lämpimillään +0,3 astetta. Muina päivinä -2,8 ja -5,3 asteen väillä. Öisinkään ei ole ollut kuin perjantaiyönä -10 asteen kylmemmällä puolella, silloin oli -14,8 astetta. En muista näin lumista joulukuun alkua.
Itsenäisyyspäivä meni sitten lepopäivästä nauttien, sen verran piti käyttää ulkovaatteita, että tarkeni käydä nostamassa ja laskemassa lipun salkoon ja sytyttää valoheittimen sitä valaisemaan. Päivä oli aika harmaa, sillä ajoittain vähän hiutaloi lunta.
Talvisodan syttymisestä tuli kuluneeksi 80 vuotta. Olen vähän muistellut millaista silloin oli. Olin täyttänyt jo 10 vuotta, joten mieleen jäi jo asioita. Opetettiin, että hälytyksen aikana ei saanut olla ikkunoiden kohdalla, piti olla seinien kohdalla. Ei ollut vielä pommisuojia, niinpä mekin jouduimme juoksemaan Korkalonvaaran suuntaan, jossa oli mäntymetsää. Siellä olimme puiden suojassa näkymättömissä. Aukealle ei saanut jäädä, olisi pitänyt olla valkea lakana suojana. Varsin oli alkeelliset ohjeet ja suojapaikat.
Isä alkoikin varsin nopeasti hankkimaan meille paikkaa pois Rovaniemeltä. Paikka löytyi tuttavuuksien kautta Ylitornion Kaulirannalta. Iso maalaistalo Tornionjoen rannalta, saimme sieltä oman huoneen. Iso tupakeittiö oli yhteisessä käytössä talonväen kanssa, heitä oli 4 henkeä. Talossa oli hevonen ja lehmiä, joiden lukumäärää en muista. Vanhemman veljeni kanssa autoimme talon töissä. Talon vävy oli rintamalla ja käydessään lomalla, hän vei rintamalle Ruotsista salakuljetettua sokeria, kahvia ja tupakkia, joiden hankinnassa veljeni kanssa olimme mukana.
Isäni oli hankkinut turvapaikan veljensä vaimolle kahden lapsen kanssa Kaulirannalle kylän pohjoispäähän. Isä pääsi jouluna lomalle luoksemme. Lähdimme sitten yhtenä päivänä tervehtimään isän veljen perhettä, jotka olivat kotoisin Helsingistä. Pianhan se Lapin lyhyt päivä kului ja oli jo pimeä, kun olimme palaamassa evakkotaloomme. Talojen välit olivat pitkät ja olimme talojen välisellä tyhjällä hevostiellä kävelemässä täydellisessä hiljaisuudessa. Yhtä äkkiä meidät, isä, vanhempi veljeni ja minä, kirkasvalo ympäröi meidät, valo kesti hetken ja tuli ylhäältä päin. Taivas oli pilvessä, eikä mistään kuulunut mitään ääntä. Emme pelästyneet, tuli vain turvallinen olo, olemme turvassa. Tuo kirkasvalo sen ilmaisi. En muista mitä tilanteesta keskusteltiin, taisimme olla paremminkin hiljaa. Niin voin todeta, tähän saakka on Jumala siunannut ja varjellut. Uskon ja luotan, että siunaa ja varjelee perille saakka.
Toivon teille kaikille hyvää vointia ja adventin aikaa. Kirjoitan toivon, kun tulin Utsjoelle, niin eräs iäkäs nainen Ivalosta opetti minua, että toivominen on todellisempaa toivomista, kuin toivottaminen. No sitä sopii itse kunkin mietiskellä aivan vapaasti.
Lämpimin ajatuksin ja terveisin Posti-Pekka
