Ettei kelleen jäisi väärää kuvaa hiihtovaellustemme kauniista säästä. Ilmoitan, että hyvin usein jouduimme hiihtämään pilvisellä säällä. Monesti lumipyryssä, jopa niin sakeassakin, että moottorikelkan jäljet häipyivät kesken matkan. Kompassia on täytynyt käyttää ja pitää pää kylmänä eikä hätääntyä vaikka on tuntunut vaikealtakin. Kun yleensä teimme vaelluksemme huhtikuussa, saattoi hiihtokeli mennä upottavaksi. Joskus satoi vettä ja sää muuttui sumuiseksi. Kaikkia vaelluksia saamme nyt muistella kiitollisin ja tyytyväisin mielin, että olemme niitä aikanaan saaneet tehdä.
Enimmäkseen me hiihtelimme päivälenkkejä, joissa kääntymispaikka oli 10 – 13 km päässä kodistamme. Noin 10 km päässä oli tunturissa iso tasainen kivi, joka oli aina lumesta vapaa. Kivi sijaitsee aavassa tunturimaastossa pienellä kumpareella. Nimesimme kiven leipäkiveksi, sille kivelle istuimme levähtämään ja syömään eväitämme. Monesti jatkoimme vielä hiihtämistä eteenpäin, jos sää oli hyvä. Kääntymispaikka oli kuvassa näkyvä paikka harvahkossa koivikossa. Sinne tuli kodistamme matkaa n. 13 km. Siellä oli kaatunut vahva koivu, jolla oli hyvä istua syönnin aikana. Nyt voi sanoa voi niitä aikoja.
Hyvää vointia kaikille terveisin Posti-Pekka
