Kirjoittajalta Pekka Haapala

Maaliskuun puoliväli on yhden yön takana, joutuisasti näyttää kuluvan tämäkin talvi. Säät ovat olleet ulkoilijan kannalta mieluisan lauhana, viikolla 10 päivisin oli jo plusasteita. Ei onneksi vielä niin paljon, että olisi hiihtäjällä ollut vaikeuksia täällä alamaissa. 7.3 oli ainoa päivä, että lämpötila laski päivälläkin -20 asteen kylmemmälle puolelle.

Kun nykymaailma on mullin mallin, niin taidan muistella tapahtumia kohdallamme vuoden 1960 seudulta. Silloin oli rauhallista ja Utsjoella ei tunnettu sellaista tilannetta kuin kiire. Liisan kanssa ajelimme Tenolla eri paikkoissa kauniina kesäsunnuntaisin nauttimaan luonnosta. Silloin syntyi tarve hankkia mökin paikka ja rakentaa pieni mökki, jossa voisi viettää aikaa huonollakin säällä.

Paikka löytyi Junttijoelta, jonne on matkaa kylältä nykyistä maantietä 8 km. Silloin ei maantiestä tietoakaan ja kulkeminen tänne tapahtui kesäaikaan veneellä. Lukkarin Julius oli autollaan Sevettijärven tietyömaalla töissä. Hän toi sahatavaraa Kaamasen seudulla olleelta kenttäsirkkeliltä, tullessaan viikonlopuksi kotiinsa. Itse suunnittelin ja piirsin kuvat rakennuslupaa varten. Postitalon pihalla sitten iltaisin sahasin ja lovesin runkopuut määrämittaisiksi valmiiksi.

Kevät talvella Aikion (Kultalan) Olavin kanssa heidän hevosella veimme rakennustarvikkeet rakennuspaikalle, Tenon jäätä pitkin. Kun Teno loi jäänsä ja maa oli sulanut pohjatöitä varten. Aloin kulkemaan veneellä iltaisin rakennustöissä. Sementti oli helppo tuoda veneellä, mutta sora valutöihin oli hakusella. Lukkarin Daavid sanoi, että tuossa Norjan törmässä on hänen aloittamassa sorapaikka, hae sieltä.

Tein työtä käskettyä, sieltä hain soran pilareiden valamiseen, kuin myöhemmin avotakan muuraamiseen. Hyvä oli kantaa sora myötämaahan veneeseen tynnyripaljuun ja irtoämpäreihin. Mökin rannassa oli vastamaa, mutta korkean veden aikana oli loiva ja lyhyt rantatörmä. Pikkuhiljaa mökki valmistui, aluksi ilman eristeitä. Olivathan rakennustarvikkeet sahattu ja lovettu valmiiksi. Ei tarvinnut kuin naulailla paikoilleen. Ensimmäisiä sunnuntain vastaisia öitä nukuimme mökissä ilman ulko-ovea. Huopa oli oviaukossa etteivät sääsket tulleet sisälle.

Postissa piti vielä lauantaisin ja sunnuntaisin jakaa sanomalehdet illalla klo 19 ja 20 välillä. Se viivästytti aina lauantaisin mökille lähtöä. Elokuussa, kun illat pimenivät, niin ajaminen veneellä tapahtui myös melko pimeässä. Pitkä Aittikoski vaati tarkkuutta ajamisessa. Hyvin nukutti sunnuntai aamuisin, kun väsyneenä pääsi mökkiin ja puro kohisi vieressä seinän takana. Monesti lähdin kotiin rakennusvaiheen aikana onkivieheet veteen laskettuna. Monesti myös sain mennä lohijalan tai lohen kanssa kotiin. Alapuolellamme olevan puron suussa oli siihen aikaan hyvä ottipaikka, syvänne ja pieni koste.

Syyskuussa, kun Tenossa alkoi olemaan suppoa (jäähyhmää), pakkasten johdosta. Lopetimme mökillä kulkemisen. Kerran olimme Jorma kanssa laittamassa mökkiä talviteloille. Ehti jo tulla pimeä, kun lähdimme kotimatkalle. Ajolinjat olivat tutut ja helpot ajettavat lukuun ottamatta Aittikoskea. Ajelin hiljaa, että ehdin väistellä kiviä. Aivan kosken alapäässä olin muka ohittanut kaikki väistettävät kivet. Kiersin kaasun täysille ja olin tyytyväinen päästyäni koskesta pois. Yhtäkkiä veneen keulassa kolahti, samalla muistin sen litteän ison kiven. Käänsin kaasun kiinni ja vene meni vauhdilla keskeltä ison, tasaisen litteän kiven yli. Perämoottorinjalka ei kolahtanut kiveen, koska se nousi vauhdin vaikutuksesta veden pintaan. Veneeni oli tasapohjainen 5,6 metriä pitkä. Tasapohjaisuuden johdosta vene oli erittäin vakaa.

Jorma oli 4 -5 vuotias ja siihen aikaan ei käytetty pelastusliivejä. Säikähdykseni oli voimakas ja pani miettimään tilannetta, jos vene ei osunut keskelle kiveä ja vene olisi kipannut nurin. Oli pimeä ja virta voimakas vielä siinä kosken alaosassa. En muista puhuinko Liisalle mitään, mutta Taivaan Isää piti kiittää varjeluksesta. Ei ollut elämä yksitoikkoista, eikä aika käynyt pitkäksi koskaan. On ollut vaihtelevaa ja tapahtumarikasta.

Toivon kaikille hyvää ja kaikista viruksista vapaata kevättalvea terveisin Posti-Pekka

Mitenkähän kuvailisin helmikuun loppupuoliskon säitä. Taitaisi olla lyhykäisyydessään sanonta vaihtelevia paikallaan. On ollut tasapaksua, kireää pakkasta ja lopuksi plussasäätä. 21 – 23 päivinä oli pakkasjakso, jolloin lämpötila oli kylmillään -25,3 ja – 30,3 asteiden välillä. 27 – 28 päivinä lämpötila nousi plussan puolelle ja oli +1,4 ja +4,4 asteen välillä. Edellä mainittujen päivien välisenä yönä oli +1 aste lämmintä. Säät ovat olleet pilvisyydeltään enimmäkseen pilvisiä. On ollut vähemmän pilvisiäkin ja täysin selkeäkin päivä mahtuu joukkoon.

Luntakin on välillä saatu, 14 – 15 päivinä lunta tuli navakan tuulen mukana 15 – 30 cm. Tuuli kinosti lunta ja vei avoimelta paikalta lumen vähäiseksi. Pihallamme oli melko tasaisesti 20 cm ja liittymässä maantielle 30 cm. Lumilinko oli ainoa työkalu jota käytin vähän yli 3 tuntia. Sen jälkeen lunta on satanut hyvin vähän ja sen on jaksanut työnnellä lumikolalla. 27 – 28 päivinä satoi välillä vettäkin, osa tuli alijäähtyneenä ja jäätyi autojen tuulilasiin.

Olen muistellut alkuvuosiani ja mm. Tenojokeen tutustumiseen. Jokien virtauksiin olin kyllä tutustunut nuoruudessani Rovaniemellä ja Enontekiöllä ennen Utsjoelle tuloani. Kesä 1957 meni sauvomalla vastavirtaan ja soudellen myötävirtaan. 1958 minulla oli käytettävissäni pieni perämoottori. Ostin kotimaisen Aldel merkkisen, muistaakseni 3 heppaisen perämoottorin. Sen kanssa oli aluksi vaikeuksia, sillä bensiinitankkiin oli valmistusvaiheessa jäänyt metallijauhetta. Kaasutinta puhdistelin useita kertoja, kunnes huomasin, että se tukkeutui aina metallijauheesta. Sitten huuhtelin tankin ja ongelma loppui.

Muistaakseni 1959 elokuun viimeisinä päivinä Martta ruustinna pyysi minua viemään arkkipiispan veljen Sirmaan. Simojoki oli Ilmatieteenlaitoksen johtaja, olikohan peräti pääjohtaja. Hän oli menossa Nuorgamiin katsomaa Nuorgamin havaintoasemaa. Sirmaan oli Norjan puolella maantie, Suomen puolella vain polku.

Kun sain postin ovet kiinni, niin lähdin ajamaan myötävirtaan Sirmaan. Matkaa sinne on pyöreät 20 km. Utskosken lisäksi matkalla on Vetsikkokoski ja Kalkukoski. Myötävirtaan ja päivänvalossa ajaessa niissä ei ollut mitään vaikeuksia. Simojoki lähti katselemaan onko mahdollista saada muu kyyti kuin omat jalat. Minä meni Tapion Jussin kauppaan tekemään ostokseni. Alkoi jo hämärtämään, kun kantelin ostoksiani veneeseen.

Saatuani tavarat veneeseen, lähdin ajamaan Utsjoelle. Vastavirtaan pieniheppaisen perämoottorin vauhti ei päätä huimannut. Kello kävi ja päivänvalo väheni nopeaa vauhtia. Kalkukoski oli vielä hyvä ajaa. Menomatkalla katselin jo, että mistä ajelen paluumatkalla. Vetsikkokoski on aika tasapohjainen, joten se oli hyvä ajaa. Vetsikon kohdalla on Tenossa mutka ja sen ansiosta Norjan puolella on koste. Sitä käytin hyväkseni. Joen mutkan johdosta katosi veden pinnasta kuulto, koska ei ollut taivaanranta kajastamassa jokeen.

Yks kaks moottori sammui ja vene pysähtyi. Olin ajanut pimeässä merkitsemättömään verkkoon. Onneksi oli koste eikä tuulikaan häirinnyt. Onneksi ei ollut puukkoa mukana, muuten olisin verkkoon tullut iso reikä. Ei auttanut muu kuin ottaa potkuri irti ja pimeässä varottava ettei mutteri ja sokkatappi eli nasta, putoa jokeen. Siinä touhutessani, kuului Suomen puolen rannasta heikkoa puhetta. Oli jo niin pimeä, etten erottanut rannalla olijoita. Siellä Vetsikon miehet ihmettelivät kuka siellä ajoi verkkoon. Heidän kalastuksensa taisi vähän häiriintyä? Saatuani potkurin paikoilleen, lähdin jatkamaan matkaa kotirantaa kohden.

Päästyäni Vetsikon mutkasta pois, oli ajaminen helpompaa, sillä taivaanranta kuvastui veden pintaan ja kivien aiheuttamat pyörteet ja kuohut erottuivat tarpeeksi hyvin. Lisäksi pienen moottorin antama vauhti oli sen verran verkkaista, että hyvin ehti kiviä väistellä. Utskoski oli hyvä ajaa Norjan rannan lähellä, joissa joen pohja oli tasaisempi. Hyvin pääsin Onnelan suvannon rantaan eikä potkuri kolahtanut kiviin kertaakaan. Niin tuli yksi oppimatka ja tutustuminen Tenojokeen tehtyä. Monia mieluisia veneajeluita ehti vuosikymmenten aikana kertyä välillä Nivajoki – Ylä-köngäs. Niitä on nyt mukava, vähän haikein mielin muistella ja olla kiitollinen, että olen säilynyt onnettomuuksilta.

Koronan jälkimuunnokset vaivaavat ihmisiä Utsjoellakin, joten olemme pysytelleet kotosalla. Puhelimella on turvallisinta pitää yhteyttä ystäviin.

Toivon kaikille hyvää ja kaikista viruksista vapaata elämää terveisin Posti – Pekka

Tammikuu päättyi pakkasiin ja helmikuun 3 ensimmäistä päivää oli vielä kunnon pakkasia. Sen jälkeen alkoi lämpötilat nousemaan leudompiin lukemiin. Kunnes lähestyttiin täydenkuun aikaa ja pakkanen kiristyi -20 ja -29 asteen lukemiin. Tammikuun viimeisenä päivänä lämpötilat olivat lämpimillään -21,4 astetta ja kylmimmillään -26,6 astetta. Helmikuun ensimmäisenä ja toisena päivänä lukemat olivat lämpimillään -22,2 astetta ja kylmimmillään -32,3 astetta.

Helmikuun 3 päivän ja 11 päivän välisenä aikana lämpötilat olivat enimmäkseen lämpimillään -1,8 asteen ja kylmimmillään -20,2 asteen välillä. Säät olivat enimmäkseen pilvisiä, jonain päivän tai yöllä pilvisyys rakoili. Tammikuun ja helmikuun vaihteessa oli melkein selkeää, olihan silloin myös pakkasia. Lunta satoi noin 4 sm perjantaina 11.2. Lauantaina 12.2 pakkanen sitten kiristi otettaan ja lämpötila laski -25,2 asteeseen ja sunnuntaina 13.2 -28,7 asteeseen.

Eilen sunnuntaina klo 15 tienoilla alkoi luvattu lumisade heikkona. Lämpötila nousi alkaneen lumisateen johdosta -16,7 asteeseen, mutta illalla laski klo 22.00 mennessä -25,2 asteeseen. Tänään klo 6.05 ylös noustessani mittari näytti -25,4 astetta ja lunta satoi edelleen. Lämpötila laski edelleen ja kävi -27,1 asteessa. Tuuli myös heräsi ja Kevon ilmoituksen mukaan puhalsi luoteesta 13 m/s ja puuskissa 20 m/s voimalla. Lumi lensi vaakatasossa ja sitä lienee tähän mennessä kertynyt noin 15 sm. Tällä hetkellä klo 15.00 tuuli on hellittänyt ja luvattu tauko lumisateessa näyttää pitävän paikkansa. Lumitöihin lähden huomenna päivän valjettua ja otan lumilingon työkaluksi.

Lohen kalastus on osaltani loppunut ja Teno rauhoitettu, niin ei voi muuta, kuin muistella menneitä 63 kalastusvuotta. Lohensoutu alkoi pienimuotoisena 1956, jolloin pääsin ensimmäisen kerran ongelle. Henrik Lukkari Vetsikosta otti minut mukaan joelle. Soutelimme Aittisuvannossa ja saimme 8 kg lohen, tietenkin Henrikin välineillä. Minulla ei ollut omaa venettä, mutta sain käyttää ruustinna Martta Suomisen venettä, jossa ei ollut moottoria. Sauvomalla nousin Aittikosken alle, siitä sitten soutelin Onnelansuvantoon.

Se kesä meni opetellessa ja kalastusvälineitä hankkiessa. Talven aikana hankin rottinkivapoja, joihin sidoin renkaat. Rullan kiinnitin norjalaisella hamppulangalla. Kesällä 1957 uskaltauduin laskeutumaan Palosuvantoon, vaikka veneessä ei vieläkään olut moottoria. Liisalle lupailin, että jätän veneen Niemelän rantaan ja kävelen sieltä kotiin. Olin lomalla ja siskoni Leena oli lomittajana postissa. Joten pääsin lähtemään joelle keskellä päivää. Palosuvannossa oli sauvomassa ylöspäin vanhakanttori Uula Laiti. Hänen kanssaan vaihdoimme muutamia sanoja, kysyin häneltä Palosuvannon ottiaikaa.

Olin saanut sedältäni Kaliforniasta muutamia vaappuja, joukossa 2 kpl kaksiosaista muovivaappua. Toinen oli jokseenkin muikun värinen ja toinen kirkkaan punaselkäinen ja kyljet kullan väriset. Laitoin muikunvärisen vaapun siiman päähän, toista viehettä en muista. Vähän matkaa Niemelän rannasta alaspäin “muikkuvaappuun” otti lohi. Väsyttelin sitä ja sain koukattua Palosuvannon ohitettuani. Väsytin niin, että lohi ui jo kyljellään. Oli ensimmäinen yksin saatu lohi, en alkanut koukkaamaan kesken väsytyksen.

Kun lohi oli veneessä, oli lähdettävä sauvomaan vastavirtaan. Jo alkumatkasta kävi selväksi, että en jätä venettä Niemelän rantaan. Mitenkä olisin lohen, kahden vavan ja pien viehemäärän kanssa kävellyt kotiin. Matkaa Niemelästä olisi ollut 3 – 4 km. Niin minä sauvoskelin, onnellisena ja innolla kohti Onnelan suvannon venerantaa, joka oli notkelma Onnelan törmässä.

Hyvin nousi vene Utskosken Suomen rannan puolta, vaikka on kivikkoinen ja joen mutkan johdosta ulkokurvissa virta voimakkaampi. Aikaa en katsonut paljonko sitä kului ennen kuin Onnelan rannan saavutin. Ajan kululla ei ollut mitään merkitystä olihan 11 kg lohi veneessä. Liisa oli jo odotellut ja katsellut Rajavartioston suuntaan, että ei vieläkään näy. Viimein näki minun kävelevän rannasta päin ja kantavan jotain selän puolella. Sitten huomasi, että lohihan siellä selän puolella nostokoukussa vilahtelee. Keittiön pöydällä lohen fileerasin ja paloittelin.

Siitä alkoi 63 kesää kestänyt lohestukseni. Olen saanut nauttia ja viettää niin onnellisia kuin vähemmän onnellisia hetkiä Suomen kauneimmassa joessa. Miksi vähemmän onnellisia hetkiä. Kun soudat väsyneenä viikonkin, joka yö ja päivän töissä eikä lohi edes nykäise. Ei siinä oikein onnelliseksi tunne, kun lohta kuitenkin niin hartaasti toivoisi saavansa. Nyt eläkkeellä ollessa on pystynyt nautiskellen soutelemaan, lohen saanti ei ole ollut pääasia. Ei ole töistä ja nukkumattomista öistä väsynyt. Eläkkeellä ollessani en ole soutanut öisin. Aamulla klo 5 aikaan, kun on päässyt Kivikoskeen aamuauringossa soutamaan, niin siitä on nauttinut ja lohi on ottanut hyvin usein.

Tenosta saatu lohi, jossa suolaa sen verran ettei janota vaikka söisi paljaaltaan. Sen parempaa lohta et saa mistään. Saisipa vielä joskus Tenon lohta!

Toivotan kaikille hyvää, kaikista viruksista vapaata elämää terveisin Posti – Pekka

Tammikuun viimeisen viikon saimme viettää aivan sopivassa talvisäässä. Lämpötilat olivat sopivia ulkoiluun ja aurinkokin valaisi Norjan tuntureita useana päivänä. Keskiviikkona lämpötila alkoi laskemaan ja kävi yöllä – 23,9 asteessa. Sunnuntaina alkoi uusi pakkasjakso illan -25,6 asteella. Päivälämpötila olivat +3,5 asteen ja -12,7 asteen välillä, +3,5 astetta oli maanantaina. Lumisateet ovat olleet hyvin heikkoja. Päivät ovat kirkastuneet ja hyvää valoisaa aikaa on klo 9.00 – 15.00 välisen ajan. Riippuu tietenkin pilvisyydestä.

Olen omissa ajatuksissani muistellut nuoruutta ja ensimmäistä työpaikkaani. Aloitin varsin nuorena, talvisodan jälkeen, joko ensimmäisenä tai toisena kesänä. Olin silloin alun toisella kymmenellä iältäni. Työpaikkani oli J.Marttiinin puukkotehdas. Vahasin ja poistin vahan puukonteristä. Puukonterät, ilman päätä, vahattiin nimen kirjoittamista varten. Nimen kirjoittamisen jälkeen vaha poistettiin kuumassa vedessä.

Puukonterät kasteltiin kuumassa vahassa ja laitettiin telineeseen pyrstöön vahan jäähtymisen ajaksi. Vahan kovettumisen jälkeen ne ladottiin puisiin pieniin laatikoihin, joiden toinen pitkä sivu oli auki. Terät ladottiin lappeelleen niin harvaan, että väliksi jäi vähintään terän levyinen väli. Kun ensimmäinen rivi oli valmis, sen päälle laitettiin vahaa imemätön paperi. Sitten ladottiin seuraava kerros, jossa terät ladottiin ensimmäisen kerroksen välin kohdalle. Terät eivät saaneet tulla päällekkäin. Teriä oli useassa kerroksessa.

Kun laatikoita oi sopiva määrä terillä täytettynä, niin kuljettiin meille kotiin. Äitini kirjoitti useita vuosia Marttiinin puukonteriin J.Marttiini Rovaniemi. Äidilläni oli hyvä käsiala, kun Janne Marttini oli perheystävämme, niin töitä riitti äidilleni useiksi vuosiksi. Minä oli vain yhtenä kesänä. Kirjoitusvälineenä oli puinen puikko, jossa teränä oli sopivasta ompeluneulasta katkaistu kärki. Kirjoittamisen jälkeen puukonteriä piti käsitellä vieläkin varovaisemmin, että kirjoittamisessa rikottu vaha ei täytä kirjoitusjälkeä. Vahaa imemätön paperi kerrosten väliin ja laatikoita piti siirrellä varovasti.

Kun kirjoitetut terät tuotiin minulle, niin minä laitoin terät lappeelleen lellineeseen. Sitten alkoi myrkyllinen vaihe. Pienessä lasipurkissa oli suolahappoa, jolla sivelin terät kirjoituksen kohdalta. Suolahappo syövytti kirjoituksen teriin. En muista kauanko suolahapon piti vaikuttaa. Mutta terät siirsin aikanaan kuumaan vesikattilaan pystyssä, ruoto ylöspäin. Teriä käsiteltiin ruodoista. Kun vaha oli sulanut, siirsin terät telineeseen pystyyn kuivumista varten. Huone, jossa työtä tein oli pieni ja ikkuna piti olla aina auki. Ei ollut hengityssuojaimia, puupuikossa oli kangasta käärittynä ja sillä levitin suolahapon teriin. Eipä se suolahappo minua tainnut myrkyttää, kun näin pitkään olen saanut elämästä nauttia.

Lapin hävityksen jälkeen olin Marttiinilla töissä, ennen posti- ja lennätinlaitoksen töihin siirtymistä. Silloin en vahaillut puukonteriä, sillä kirjoittaminen tapahtui sähkökynällä. Raudoitin Kemi-yhtiölle tukki- ja muita rekiä ja välillä tein kahvimyllyn osia.

Toivotan kaikille hyvää ja viruksista vapaata talven jatkoa terveisin Posti-Pekka

Vaihtelevissa säissä olemme viimeiset 2 viikkoa saaneet viettää. Lämpötila on ollut plussalla kuutena päivänä, lämpimillään +6,3 astetta keskiviikkona 12.1. Pakkanen on ollut pääasiassa sopivissa -20 asteen lämpimällä puolella. Joitakin -20 asteen kylmemmällä puolella olevia päiväkin on ollut. Kylmin päivä oli maanantai 10.1. -28,2 astetta. Lunta on välillä sadellut, eniten torstaina ja perjantaina 20 – 21.1. Lumisade alkoi torstaina alkuillasta, satoi yöllä ja vielä perjantaina aamupäivällä. Lunta kertyi kaikkiaan 15 – 20 sm, tuli navakan tuulen mukana ja kinosti. Lumen syvyyttä en ole mitannut, mutta näyttää siltä, että sitä on yli 50 sm. Aurinko ei ole vielä päässyt paistamaan meidän seudulla, edes Norjan tuntureille. Pilviä on ollut etelän taivaalla esteenä.

Norjalaisten porot ovat pysyneet omalla puolella. Hirviä on alkanut vaeltamaan Kevon vuomaan. Kaavan seudulla saattaa olla Tenojoen yli edestakaisin vaeltavia hirviä. Eivät pääse vasojen kanssa yli esteaidan tai eivät satu auki jääneen veräjän kohdalle. Lintulaudalla käy entisenlainen hyörinä, punatulkkuja on alkanut vierailemaan muiden lisäksi.

Historiallisiksi mainostetut aluevaalit on sitten käyty huonolla äänestysinnolla. Syytä äänestyksen alhaisuuteen tutkijat saavat alkaa tutkimaan, joten antaa heidän tehdä työtään. Utsjokelaiset tekivät sellaisen tempun, että Suomessa ei taida löytyä toista meidän koko luokkaa olevaa kuntaa. Äänestäjäin lukumäärään pohjautuvaa, vajaat 1000 äänioikeutettua. Saimme 2 valtuutettua aluevaltuustoon! Äänestäjät ymmärsivät keskittää äänensä eläkkeelle jäävälle kunnanjohtajalle. Toinen pääsi muiden kuntien alueelta tulleiden äänien johdosta.

Meitä sitten auttoivat inarilaiset, sieltä saivat molemmat aluevaltuustoon päässeet naiset ääniä. Aina on ollut pientä kismaa inarilaisten kanssa, utsjokelaiset ovat moittineet, että inarilaiset eivät oikein meistä tykkää. Pitävät meitä toisen luokan kansalaisina. Nyt ainakin pitivät, sillä siellä taisi yli 200 antaa äänensä meidän valituille ehdokkaille. Saivat molemmat valitut ääniä muistakin Lapin kunnista. On eduksi, että ehdokkaat ovat tunnettuja muissakin kunnissa. Jos pienessä kunnassa halutaan oma valtuutettu aluevaltuustoon, on äänestyskäyttäytymistä muutettava. On unohdettava puolue ja keskityttävä äänestämään parhaaksi havaittua henkilöä, korkeintaan kahta.

Oma valtuutettu aluevaltuustossa on mielestäni hyvä olla. Aikanaan alkaa säästöjen etsiminen, kun kuluja pitää alkaa karsimaan. Valtuutettujen pitäisi toimia ja hoitaa koko hyvinvointialueen asioita. Mutta ihmisellä tahtoo se oman kontinsuu olla lähempänä kuin yhteisen kontinsuu. Tässä minun mielipiteeni näistä vaaleista. Olen niihin tyytyväinen ja kiitollinen. Toisia aluevaaleja en todennäköisesti ole katsomassa, en ainakaan kirjoittamassa.

Toivotan kaikille hyvää, viruksista vapaata vointia ja talven jatkoa lämpimin terveisin Posti – Pekka

Hyvää vointia ja Taivaan Isän siunausta vuodelle 2022.

Olemme saaneet vaihtaa vuotta nopeasti lämpötiloiltaan vaihtuvissa säissä. Vuoden 2021 viimeinen päivä oli lämpimillään -20,9 astetta ja kylmimmillään -27,8 astetta. Vuoden 2022 ensimmäinen viikko eli viime viikko, oli lämpötiloiltaan tasaisen kylmä alkuviikosta. Perjantaina lämpötilat alkoivat nopeasti vaihtelemaan. Niin Norjan kuin Suomenkin meteorologit epäonnistuivat lämpötila ennustuksissaan jopa 10 asteen verran. Tuon verran ennustivat alakanttiin. Meillä oli kylmimmillään -27, 3astetta, Kevolle -31 astetta. Välillä satoi vitiluntakin ja ruokkien näin pakkasia.

Norjassa käynti on tällä hetkellä arpapeli rajalla. Norjalla ei ole jatkuvaa päivystystä ainakaan Utsjoella sillan kohdalla. Päivystävät epämääräisesti. En lähtisi kuitenkaan kokeilemaan ilman tarvittavia tokumentteja. Jostain kummasta syystä rekisteröinti on hyvin tärkeä.

Luonto on kauniin luminen ja hiljainen. Norjalaiset lienee saaneet kaikki poronsa siirrettyä kotimaansa puolelle. Loppuja kuljettivat autoilla, toivottavasti veivät sen verran kauas, että eivät ole heti tulossa takaisin. Ehtivät tottua Suomen puolen hyvään jäkälikköön Ylitalon kuolpunassa. Muutama hirvi on ylittänyt rajan kaikessa hiljaisuudessa.

Lintujen syöttöpaikalla tiaiset ovat vähentyneet jonkin verran. Kolmen litran säiliö kestää nyt kolmekin päivää. Aamuisin aikaisten tulevat ruokailemaan, kun vieressä olevassa kuusessa on jouluvalot valaisemassa. Yhtenä päivänä kävi jo punatulkkukin ruokailemassa. Närhistä on havainto vain yhdestä, aikaisemmin niitä oli 3. Lintujen vähenemiseen olen ajatellut muitakin ruokkijoita. Noin 3 km päässä olevasta mäntymetsästä on lyhyempi matka siellä päin oleviin taloihin.

Kuntosalilla käynnissä on ollut joulutauko. Torstaina 13.01 kuntoilu jatkuisi vain 5 henkilön ryhmissä. Kun kuntoilua vetää fysioterapeutti, niin varsinaisia kuntoilijoita voi olla 4 henkilöä. Jokaisella pitää olla maski itsellä. Ilmoitin fysioterapeutille, että en ainakaan tällä viikolle tule, katsotaan miten tilanne kehittyy. Kuntosalin siivous on vähän heikoissa kantimissa, en tiedä milloin sitä siivotaan. Mielestäni siivousta pitäisi tehostaa ja käyttäjien pitäisi itsekin huolehtia siisteydestä. Välineet joita käyttää, tulisi pyyhkiä desinfiointi aineella.

Keskiviikkona 12.01 on tarkoitus käydä suorittamassa kansalaisvelvollisuus eli ennakko äänestämässä ensimmäisessä aluevaaliäänestyksessä. Vähän tuntuu kyllä turhauttavalta tuo äänestys, sillä Utsjoelta ei pääse yhtään edustajaa. Näin ovat vaalimatemaatikot ennustaneet. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Toivotan kaikille hyvää vointia ja kaikista viruksista varjeltumista terveisin Posti-Pekka

Jouluviikolla lämpötilat vaihtelivat nopeasti. Tiistai ja torstai olivat viikon leudoimmat päivät öineen. Torstaina lämpötila oli lämpimillään -5,1 astetta ja kylmimmillään -16,5 astetta. Tiistaina vastaavat lämpötilat olivat -10,4 astetta ja -16,6 astetta. Yölämpötilat molempina päivinä varsin lähellä toisiaan -13,5 ja 13,3 astetta. Joulumänty kannettiin sisälle keskiviikkoa, silloin lämpötila kohosi nopeasti -3 asteeseen. Viikon muina päivinä lämpötilat vaihtelivat nopeasti -10 asteen tienoilta -20 asteen kylmemmälle puolelle. Jouluyö ja -päivä olivat kylmät, yöllä -26,3 astetta ja päivällä -25,4 astetta. Joulupäivänä lämpötila alkoi iltapäivällä hiljalleen kohoaman ja oli klo 22.00 -9,7 astetta.

Päivät olivat aika pilviset, jolloin lämpötila kohosi. Öisin oli selkeää ja revontulet loistivat, kuu oli hyvää vauhtia puolittumassa. Lunta satoi keskiviikkona illalla ja runsaammin torstaita vasten yöllä. Torstaina piti ottaa lumilinko avuksi, kun lunta oli noin 10 sm. Joulu- ja tapaninpäivänä satoi heikosti lunta, josta Jorma selvisi lumikolan kanssa.

Joulun pyhäpäivät kuluivat lukien joululehtiä, joululauluja kuunnellen sieltä mistä niitä tuli nykyaikaan muuntelemattomana. Joulukirkot olivat olleet aikaisten aamulla tai aattoiltana myöhään, joten ne menivät ohi korvien. Tapaninpäivänä Jumalanpalvelukset olivat normaaliin aikaan, joten niitä pääsi kuuntelemaan. Lounaan jälkeen kävimme totuttuun tapaan ruokalevolla, johon taisi kulua tunnin verran. Olen vähäuninen ja näin kaamosaikana yöunet tahtovat vielä lyhentyä. Kun saavutimme 80 vuoden iän, niin eräs terveysalan ihminen kehotti ottamaan päivisin lepohetken sängyssä. No sellaiseen lepoiluun on hyvin totuttu ja hyväksi havaittu.

Taas on yksi armonvuosi loppumassa, on käsillä vuoden viimeiset päivät. Kuluneet päivät eivät palaa enää koskaan, voimme vain muistella niiden päivien tapahtumia iloineen ja suruineen. Koska tämä on vuoden 2021 viimeinen kirjoitukseni, minä esitän kiitokseni Teille kaikille. Kiitos rakkaat ystävät ja sukulaiset kirjoituksistanne ja kuvista, joita olette tuoneet esille luettavikseni ja katseltavikseni tämänkin vuoden aikana. Olette myös jaksaneet lukea ja vastailla kirjoituksiini, niistä lämmin kiitokseni.

Päätän tämän vuoden kirjoitteluni virren 36 kahteen säkeeseen jotka sopivat tämänkin vuoden päätteeksi ja uuden alkamiseen. Terveisin Posti-Pekka

Jo vanha vuosi mennyt on, sun kiitos Jeesus, olkohon, kun olet meitä suojellut ja vaaroissamme varjellut.

Armosta rikas vuosi suo ja sanassasi turva tuo. Synnistä meitä puhdista ja mieli meissä uudista.

Saimme viettää varsin leppoisan talviviikon. Päivälämpötilat olivat lämpimillään -1,5 ja -6,7 asteen välillä. Kylmimmillään -3,7 ja -17,5 asteen välillä. Yölämpötilatkin olivat aivan siedettäviä -3,6 ja -13 asteen välillä. Lumisateita saimme vain perjantaina illalla, jolloin lunta satoi noin 4 sm. Lauantaina illalla satoi noin 2 sm. Joten lumikolan kanssa suoritettu päiväkävely oli helppo suorittaa.

Norjalaisten porot saivat tapahtumia aikaan meidänkin maisemissa. Muutaman kerran tolvasivat autojen edessä tuossa maantiellä. Tenon jäällä meni isompi tokka ennen kuin norjalaiset tulivat kokoamaan niitä. Tiistaina veivät 800 poron tokan Suomen tuntureiden kautta Borsejoen laaksoa kohden. Siellä oli sellainen maasto, että pystyivät moottorikelkoilla ajamaan porot tunturiin. Tenojoen jäässä oli vielä sulia, lisäksi jää on paikoitellen röykkiöinen ja lunta vähän. Keskiviikkona oli myös meneillään porojen siirto ja silloin piti autoilijoiden välillä pysähtyä odottamaan porojen tien ylityksiä. En tiedä onko tullut uusia Norjan poroja, mutta Ylitalon kuolpunassa näkyy tuoreita jälkiä tien reunoillakin.

Koronavirus vain jatkaa elämäänsä muuntautuen eri puolilla maailmaa erilaiksi ja herkemmin tarttuvaksi. Asiantuntijatkin sitten ovat erimielisiä miten leviää ja mitä pitäisin tehdä. Mielestäni virus vaivaa maailmaa vielä muutaman vuoden ajan. Sillä kehitysmaat eivät pysty rokottamaan tarpeeksi kansalaisiaan. Taitaapa niissä olla rokotusvastaisia kansalaisia enempi kuin muualla. Ihmiset matkustelevat eripuolilla maailmaa ja “hakevat” muuntautunutta virusta ja levittävät sitä. Parasta olla niin varuillaan kuin pystyy, et tiedä missä puussa piru istuu.

Kaikesta huolimatta toivotan kaikille hyvää ja viruksista varjeltuvaa elämää.

RAUHALLISTA, SIUNATTUA JOULUA JA UUTTA VUOTTA 2022

Terveisin Posti – Pekka

Viime viikko oli jokseenkin normaali talviviikko. Öisin lämpötila laski, varsinkin alkuviikosta -20 asteen kylmemmälle puolelle. Tiistai- ja torstaiyö olivat kylmimpiä -28,3 astetta ja 29,6 astetta. Päivälämpötilat olivat lämpimillään alkuviikosta -12,7 ja -16,7 asteen välillä. Keskiviikko oli viikon kylmin päivä, lämpimillään -27,8 astetta ja kylmimmillään -29,7 astetta. Perjantaina ja sunnuntaina lämpötila oli päivällä lämpimillään -6,5 ja -3 astetta. Perjantaina ja sunnuntaina satoi hieman lunta. Päivänvalo on lyhyt ja aika hämärä, pilvisenä päivänä ja varsinkin, jos sataa lunta, ei ehdi päivänvaloa huomaamaankaan. Nopeasti pari tuntinen livahtaa. Talvipäivänseisaus on jo ensiviikolla ja päivät alkavat pitenemään.

Norjan poromiehillä pääsi iso porotokka hajoamaan. Puhutaan, että satoja poroja tuli Suomen puolen jäkälämaille. Kyllä niitä juosta vilisteli meidänkin kohdalla rantaa pitkin menivät alaspäin. Kyllä norjalaisia poromiehiä on ollut moottorikelkkoineen niitä ajamassa takaisin omalle puolelle. Hyvin paljon on vielä tällä puolen. Jorma kertoi, että Ylitalon kuolpunassa ei löydy eheää lumenpintaa. Kuolpunassa oli hyvä jäkälikkö, niin siihen jäivät syömään.

Norja kiristi taas rajaliikennettä, pitää olla valmis 24 tunnin kuluttua rajan ylitettyään korontestiin. Lisäksi pitää olla rokotustodistus tai todistus koronan jo sairastamisesta. Kun käyt vain rajan läheisessä kaupassa, niin ei siinä kulu 24 tuntia. Seija varautui näihin kaikkiin ja lähti käymään Vesisaaressa. Norjan puolella ei ollut minkäänlaista tarkastusta. Sai käydä Vesisaaressa eikä missään ollut tarkastusta. Raja vuoti! Joillakin norjalaisella oli olut kasvomaski kasvoilla. Norjassahan koronan muunnos leviää kulovalkean nopeudella. Nähtäväksi jää milloin se tulee Utsjoellekin.

Hiljalleen ja levollisin mielin laskeudumme Jouluun ja se on kahden viikon päästä jo takanapäin. Tänään leivoimme Liisan kanssa karjalanpiirakat 83 kpl. Puuro loppui kesken, olisin mankeloinut enempikin pohjia jos olisi ollut riisipuuroa. Huomenna Liisa leipoo leipää (limppuja) ja ensiviikolla pullaa. Tortut ja piparkakut ovat Seijan vastuulla, tortut jo leipoi lauantaina. Poronpaistin paistaminen on sitten minun vastuulla. Jorma on asentanut jouluvaloja, kun sää lauhtui. Joulumäntykin on hänen vastuullaan. Kun tehtävät on jaettu, niin jokainen tuntee tehneessä jouluvalmisteluja.

Toivon kaikille hyvää ja viruksista vapaata joulun aikaa terveisin Posti-Pekka

Viime viikko oli jokseenkin normaali talviviikko. Leudoimmat päivät olivat keskiviikko ja torstai. Keskiviikkona lämpötila oli lämpimillään -2,5 astetta ja kylmimmillään 16,1 astetta. Torstaina vastaavat lämpötilat olivat -2,7 astetta ja -10 astetta. Molemmat päivät olivat pilvisiä ja keskiviikkona illalla satoi sen verran lunta, että torstaina aamupäivällä suoritin päiväkävelyni lumikolan kanssa. Muina viikonpäivinä lämpötilat vaihtelivat, lämpimimmän -13,1 ja kylmimmän -27,9 asteen välillä. Kylmin yö oli maanantaiyö, jolloin lämpötila laski -28,3 asteeseen. Kevolla oli monta astetta kylmempää kuin meillä.

Tämä Itsenäisyyspäivä oli 66 Itsenäisyyspäiväni Utsjoella. Itsenäisyyspäivä 1955 oli ankea ja vaiherikas. Lumikiitäjä tuli ensimmäisellä matkallaan sinä talvena 5.12 Outakoskelta päivämutkin Utsjoelle. Noin 1 km ennen postia lumikiitäjän moottori meni rikki. Kuljettaja Eino Teensuo soitti Ivalon postiautokorjaamolle moottorin rikkoontumisesta. Rovaniemen Postiautovarikolta lähtivät Itsenäisyyspäivän aamulla tuomaan uutta moottoria rikkoontuneen tilalle. Koska Utsjoelle ei päässyt ilman lumikiitäjää, ottivat lumikiitäjänkin mukaan.

Kuljettaja Eino Teensuo jäi minun luokse odottamaan korjausporukkaa. Minulla oli antaa hänelle patja, jonka päällä hän saattoi lepäillä ja nukkua yöt. Minulla ei ollut paljoa ruokaa tarjota Einolle, kahvia kyllä pystyin hänelle tarjoamaan. Eino kävi ostamassa itselleen ruokaa Inarin Osuuskaupan myymälästä. Itsenäisyyspäivä kului keskustellen, välillä syöden ja makoillen.

Korjausporukka saapui myöhään Itsenäisyyspäivän illalla. Porukalla oli omat eväät mukana, mutta kahvia heille keittelin. Syönnin ja kahvittelun jälkeen lähtivät töihin vaihtamaan moottoria rikkoontuneen tilalle. Lämpömittarissa lukema alkoi lähennellä -30 astetta. Jäimme Einon kanssa nukkumaan. Aamulla aikaisten Porukka pörähti kahdella lumikiitäjällä postin eteen. Taas alkoi kahvin keitto priimuksella ja miehet saivat lämmitellä syönnin aikana. Oli heillä hiilipalju, jossa oli hiilet hehkuttamassa lämpöä, jotta saivat välillä lämmitellä. Olivat keitelleet kahviakin. Yöllä lämpötila laski -30 asteeseen, joten ei siinä vaihtotyössä hiki tullut.

Syönnin jälkeen porukka lähti kahdella lumikiitäjällä ajamaan Rovisuvantoon, jossa oli Outakosken posti ja lumikiitäjän lähtöpaikka. Sellainen oli ensimmäinen Itsenäisyyspäiväni Utsjoella.

Toivon kaikille hyvää Itsenäisyyspäivän iltaa ja viruksista varjeltumista terveisin Posti-Pekka