Aivan normaaleja kevätsäitä on pidellyt, öisin pakkasta ja päivällä vähän plussa lämpötiloja. Kylmimmät yöt olivat keskiviikko – perjantai. Lämpötilat olivat -9,1 asteen ja -11,8 asteen välillä. Lämpötilat olivat noina päivinä miinuksella päivälläkin. Päivät olivat tuulisia ja enimmäkseen pilvisiä. Lumikuurot olivat monena päivänä kiusana tuulisten säiden lisäksi. Eine tuulet ja lumikuurot ole täällä alhaalla liikkumista haitanneet. Tunturissa liikkujat ovat olleet vaikeuksissa, ei niinkään vaikeuksissa, mutta kiusana, varsinkin hiihtovaeltajat.
Viime viikon ikävien asioiden jälkeen tämä viikko on kulumassa paremmissa merkeissä. Maanantaina soitin Terveysasemalle Iirikselle ja kerroin pienestä vaivastani. Hän lupasi konsultoida lääkärille asiani. Tiistaina sitten soitin ja kyselin mitä lääkäri oli vastannut. Iiris kertoi, että lääkäri oli sitä mieltä, että pitäisi saada näyte ja siitä selviää tarvitsenko lääkettä. Sanoin Iirikselle, että minä tuon näytteen. Klo 12.45 lähdin viemään näytettä, Iiris pyysi istumaan siksi aikaa, kun näyte tutkitaan.
Vähän ajan päästä Iiris tuli ja kertoi, että jotain on pielessä. Leena-lääkäri haluaa tavata ja keskustella kanssasi. Iiris kyseli onko minulla kiire? Sanoin, että eläkeläisellä ei ole kiire. Siinä istuessani tuli tutunnäköinen mies ja oli jo ovella ulosmeno aikeissa. Kysäisin, että mitä sinne Nuorgamiin kuuluu? Silloin mies tunsi ja sanoi Posti Pekkako siinä onkin. Minulla oli maski kasvoilla, niin eihän siinä heti tunnista. Äänestä sanoi tunnistaneen. Niin päästiin jutun alkuun. Olimme tavanneet lähes 10 vuotta sitten tuntureilla. Hän porotöissä ja me Liisan kanssa hiihtolenkillä. Terveystilanteet puolin ja toisin ehdittiin kysellä.
Vähän ajan kuluttua tuli toinen mies, ja tunsimme toisemme. Hän kävi viemässä paketin ja pysähtyi juttelemaan. Kertoi pääsevänsä tänä vuonna eläkkeelle. Oli vielä miettimässä lähteäkö vai ei. Kertoi, että jos terveyttä riittää, niin hän jatkaa vielä. Sanoin hänelle, että hyvä ajatus, terveempänä pysyy töitä tehdessä. Jos kotona ei ole töitä, alkaa istuskelemaan ja makailemaan, niin terveys rapistuu nopeasti. Molempien kanssa oli mukava jutella ja kuulla kuulumiset, oikein piristävät tapaamiset.
Kohta Leena-lääkäri kutsui sisälle. En ole ollut aikaisemmin hänen kanssaan puhe-etäisyydellä. Istumaan päästyäni, hän kysyi millaisia vaivoja sinulla on. Keroin vaivani ja hän kertoi, että näyte osoittaa, että tarvitset antibioottikuurin. He antavat täältä lääkkeen tälle päivälle ja huomen aamuksi. Iiris tuli myös huoneeseen puhuen puhelimeen. Lopetettuaan, hän kertoi, että huomenna tulee Apteekista jatkolääke. Leenalla oli jo lääkerasia kädessä ja siinä tämän päivän ja huomisaamun lääke. Kyllä täällä erinomaisen hyvin hoidetaan, Iiris soitti Apteekkiin Ivaloon ja tilasi lääkkeeni.
Leena kysyi toista asiaa, että milloin se toimenpide oli? Kerroin, että helmikuun 22 päivä ja että tässä kuussa olisi uusi toimenpide. Hän pyysi tulemaan silloin uudelleen. Pyysin Iiriksen varamaan ajan loppukuuksi sopivalle päivälle. Niin oli kiitokseni ja näkemiin toivotusten vuoro. Iloisin ja kiitollisin mielin lähdin ajamaan kotiin, jossa olin klo 13.55. Juuri ja juuri tunti ehti kulua, kun lähdin Terveysasemalle.
Eilen keskiviikkona sitten lähdin klo 12 jälkeen ajelemaan Norjan Tana bruuhun hiusmuotoilijan luokse. Edellinen käyntini oli tammikuun lopulla. Oli vaihteleva sää, välillä paistoi aurinko ja välillä tuli sakeita lumikuuroja. Norjan puolen tie on Suomen puolen tietä leveämpi. Tie oli lumeton, vain lumikuuroista kastunut märäksi. Rekkoja tuli vastaan useita, joskus kaksikin peräkkäin ja kaikki toivat vesisuihkun tuulilasiin. Henkilöautoja tuli vähempi. Olin perillä 13.20, aikani oli 13.30 Suomen aikaa.
Pääsin heti käsittelyyn ja keskustelemaan. Matti on puhelias parturi, enkä minäkään mikään tuppisuu ole, joten meillä juttu luisti. Ensimmäiseksi tietenkin keskustelimme Tenon lohesta. Kävimme läpi menneitä hyviä ja huonoja lohikesiä. Lopuksi olimme samaa mieltä, että joessa ei lohta pyydetä sukupuuttoon. Suurin syy on merikalastus, jos sitä ei rauhoiteta saman aikaisesti jokikalastuksen kanssa, niin lohi loppuu. Tienkin keskustelimme Ukrainan sodasta. Kauhistelimme sitä raakuutta mitä venäläiset ukrainassa tekevät. Ihmettelimme sitä, että venäläiset johtajineen ovat kuin toiselta planeetalta. Heidän ajatusmaailmassa on niin erilainen.
Lähdin klo 14.10 ajelemaan kotiin auringon paisteessa. Muutaman kilometrin päästä pilvistyi ja tuli lumikuuro, joka loppui Nuorgamin kohdalla. Maantie oli jokseenkin kuiva Ala-könkäältä kotiin saakka. Liikenne oli hiljainen, yhtään rekkaa ei tullut vastaan. Sirman jälkeen, noin 20 km Utsjoelta, ei tullut yhtään autoa vastaan. Tulomatkalla kävin Uulan Säästössä tankkaamassa autoni, ensimmäinen kerta tänä vuonna. Hain myös lääkepakettini. Kahden päivän kokemukseni olivat todella vikistäviä. Varsinkin Tana bruussa käynti, pitkästä aikaa pääsin ajamaan vähän pitemmän matkan. Minä todella tykkään autolla ajamisesta.
Toivon kaikille hyvää, kaikilta viruksilta vapaata vointia ja kevättä terveisin Posti-Pekka