Mitenkähän kuvailisin helmikuun loppupuoliskon säitä. Taitaisi olla lyhykäisyydessään sanonta vaihtelevia paikallaan. On ollut tasapaksua, kireää pakkasta ja lopuksi plussasäätä. 21 – 23 päivinä oli pakkasjakso, jolloin lämpötila oli kylmillään -25,3 ja – 30,3 asteiden välillä. 27 – 28 päivinä lämpötila nousi plussan puolelle ja oli +1,4 ja +4,4 asteen välillä. Edellä mainittujen päivien välisenä yönä oli +1 aste lämmintä. Säät ovat olleet pilvisyydeltään enimmäkseen pilvisiä. On ollut vähemmän pilvisiäkin ja täysin selkeäkin päivä mahtuu joukkoon.
Luntakin on välillä saatu, 14 – 15 päivinä lunta tuli navakan tuulen mukana 15 – 30 cm. Tuuli kinosti lunta ja vei avoimelta paikalta lumen vähäiseksi. Pihallamme oli melko tasaisesti 20 cm ja liittymässä maantielle 30 cm. Lumilinko oli ainoa työkalu jota käytin vähän yli 3 tuntia. Sen jälkeen lunta on satanut hyvin vähän ja sen on jaksanut työnnellä lumikolalla. 27 – 28 päivinä satoi välillä vettäkin, osa tuli alijäähtyneenä ja jäätyi autojen tuulilasiin.
Olen muistellut alkuvuosiani ja mm. Tenojokeen tutustumiseen. Jokien virtauksiin olin kyllä tutustunut nuoruudessani Rovaniemellä ja Enontekiöllä ennen Utsjoelle tuloani. Kesä 1957 meni sauvomalla vastavirtaan ja soudellen myötävirtaan. 1958 minulla oli käytettävissäni pieni perämoottori. Ostin kotimaisen Aldel merkkisen, muistaakseni 3 heppaisen perämoottorin. Sen kanssa oli aluksi vaikeuksia, sillä bensiinitankkiin oli valmistusvaiheessa jäänyt metallijauhetta. Kaasutinta puhdistelin useita kertoja, kunnes huomasin, että se tukkeutui aina metallijauheesta. Sitten huuhtelin tankin ja ongelma loppui.
Muistaakseni 1959 elokuun viimeisinä päivinä Martta ruustinna pyysi minua viemään arkkipiispan veljen Sirmaan. Simojoki oli Ilmatieteenlaitoksen johtaja, olikohan peräti pääjohtaja. Hän oli menossa Nuorgamiin katsomaa Nuorgamin havaintoasemaa. Sirmaan oli Norjan puolella maantie, Suomen puolella vain polku.
Kun sain postin ovet kiinni, niin lähdin ajamaan myötävirtaan Sirmaan. Matkaa sinne on pyöreät 20 km. Utskosken lisäksi matkalla on Vetsikkokoski ja Kalkukoski. Myötävirtaan ja päivänvalossa ajaessa niissä ei ollut mitään vaikeuksia. Simojoki lähti katselemaan onko mahdollista saada muu kyyti kuin omat jalat. Minä meni Tapion Jussin kauppaan tekemään ostokseni. Alkoi jo hämärtämään, kun kantelin ostoksiani veneeseen.
Saatuani tavarat veneeseen, lähdin ajamaan Utsjoelle. Vastavirtaan pieniheppaisen perämoottorin vauhti ei päätä huimannut. Kello kävi ja päivänvalo väheni nopeaa vauhtia. Kalkukoski oli vielä hyvä ajaa. Menomatkalla katselin jo, että mistä ajelen paluumatkalla. Vetsikkokoski on aika tasapohjainen, joten se oli hyvä ajaa. Vetsikon kohdalla on Tenossa mutka ja sen ansiosta Norjan puolella on koste. Sitä käytin hyväkseni. Joen mutkan johdosta katosi veden pinnasta kuulto, koska ei ollut taivaanranta kajastamassa jokeen.
Yks kaks moottori sammui ja vene pysähtyi. Olin ajanut pimeässä merkitsemättömään verkkoon. Onneksi oli koste eikä tuulikaan häirinnyt. Onneksi ei ollut puukkoa mukana, muuten olisin verkkoon tullut iso reikä. Ei auttanut muu kuin ottaa potkuri irti ja pimeässä varottava ettei mutteri ja sokkatappi eli nasta, putoa jokeen. Siinä touhutessani, kuului Suomen puolen rannasta heikkoa puhetta. Oli jo niin pimeä, etten erottanut rannalla olijoita. Siellä Vetsikon miehet ihmettelivät kuka siellä ajoi verkkoon. Heidän kalastuksensa taisi vähän häiriintyä? Saatuani potkurin paikoilleen, lähdin jatkamaan matkaa kotirantaa kohden.
Päästyäni Vetsikon mutkasta pois, oli ajaminen helpompaa, sillä taivaanranta kuvastui veden pintaan ja kivien aiheuttamat pyörteet ja kuohut erottuivat tarpeeksi hyvin. Lisäksi pienen moottorin antama vauhti oli sen verran verkkaista, että hyvin ehti kiviä väistellä. Utskoski oli hyvä ajaa Norjan rannan lähellä, joissa joen pohja oli tasaisempi. Hyvin pääsin Onnelan suvannon rantaan eikä potkuri kolahtanut kiviin kertaakaan. Niin tuli yksi oppimatka ja tutustuminen Tenojokeen tehtyä. Monia mieluisia veneajeluita ehti vuosikymmenten aikana kertyä välillä Nivajoki – Ylä-köngäs. Niitä on nyt mukava, vähän haikein mielin muistella ja olla kiitollinen, että olen säilynyt onnettomuuksilta.
Koronan jälkimuunnokset vaivaavat ihmisiä Utsjoellakin, joten olemme pysytelleet kotosalla. Puhelimella on turvallisinta pitää yhteyttä ystäviin.
Toivon kaikille hyvää ja kaikista viruksista vapaata elämää terveisin Posti – Pekka