Olemme saaneet viettää ihmeen, kirjoittaisinko, lämmintä huhtikuuta. Kahden viikon aikana lämpötila on käynyt kuutena päivänä miinuksen puolella. Kahtena päivänä niin, että voi mainita olleen pakkasta 13.4 keskiviikkona oli -3,1 astetta ja 14.4 torstaina oli -6 astetta. Neljänä miinuspäivänä oli vain -0,1 ja -1,1 asteen välillä. Kahdeksana päivänlämpötila oli plussan puolelle +2 ja +9,1 asteen välillä.
Kun lämpötila pysytteli plussan puolella öisinkin, niin lumelle kävi pehmoisesti. Tenon jäällä lumi pehmeni jo pääsiäisenä. Heti pääsiäisen jälkeen jää meni vesille ja rannat alkoivat aukeilemaan. Jorma jätti moottorikelkkansa tuonne rinteeseen, että pääsee pilkille. Liisalla ja Seijalla loppui hiihto jäällä. Seija kävi kaksi kertaa tunturissa hiihtämässä. Viimeisen kerran keskiviikkona 20.4. Jorma lähti aamulla pilkille, niin samalla hinasi Seijan tunturiin. Seija hiihti yli 7 tuntia ja tulomatka oli jo vaikeaa, kun moottorikelkan vanha jälkikin upotti. Hänellä meni loppuosa lomasta maantiellä kävelemiseksi Liisan kanssa.
Aurinko on vähän kitsaasti paistellut, keskiviikko 20.4 oli aurinkoinen ja vähä tuulinen. Siksi se lumi pehmenikin niin pahasti. Muina päivinä aurinko on paistanut vaihtelevasti. Tuuli myös kiusasi, varsinkin tunturissa liikkujia. Jormakin tuli pilkkiretkiltä monesti jo puolen päivän tienoilla.
Seija kävi kaksi kertaa Levajoella Norjan puolella hiihtämässä. Siellä hän näki Ilveksen jälkiä ja Hirven syömässä pajuja. Myös Tenon jäällä hän näki Hirven ja Saukon, joka Kivikoskessa pujahti jään alle. Lintulaudallamme on Oravakin vieraillut kaksi kertaa. Närhiä ei ole näkynyt viikkoon, hyvä, kun häipyivät nakkomasta siemeniä maahan. Lisäksi ne repivät poronkuuverkkopussit hajalle ja veivät kuun palat mennessään. Heti kun säät lämpenivät, linnut alkoivat vähenemään. Toisinaan olemme saaneet syödä aamupalan, eikä pikkuystäviä ole näkynyt. Nyt sään kylmennettyä, ovat olleet taas joukolla liikkeellä.
Jorma lähti tänään 26.04. aikaisten aamulla pilkille kauniissa auringon paisteessa. Silloin oli vielä pakkasta -5 astetta ja melkein tyyntä. Ennen puolta päivää virisi tuuli ja lumikuurot alkoivat kulkemaan tuulen mukana. Kohta klo 12 jälkeen hän tuli takaisin ja kertoi, että lumi oli jo hakusessa kelkalla ajaessa. Luoteistuuli puhalsi kylmästi ja kalan heikko syönti loppui kokonaan.
27.04. Ilta loppui eilen kesken, niin jatkan vielä vähän. Kävimme eilen klo 9.00 Terveyskeskuksessa ottamassa neljännen koronarokotuksen. Elimistö on nähtävästi jo niin sopeutunut noihin rokotuksiin, ettei ole tullut minkäänlaisia tuntemuksia. Eilen en sauvakävellyt, että käsi saa olla rauhassa ja olihan niitä lumikuuroja jatkuvasti liikkeellä. Tänään olin 2 tuntia sauvakävelemässsä ja käsi on oireeton.
Kun lohesta ja varsinkin Tenon lohesta, saa nykyisin vain muistella, niin kirjoitan muutaman sanan lohestukseen liittyen. Luin viime viikolla A.E. Järvisen muisteluksen Tuntsalla lohestuksella käynnistä. Hän kirjoitti kalakaverista Arviiti Alatalosta ja hänen pyyntivälineistä. Mainitsi siellä Tuntsan pirra nimisen perhon. Minä soutelin alkuvuosina Arvi Keräsen kanssa. Hän aloitteli silloin lohiperhojen sitomisen. Joku oli pyytänyt hänen sitomaan Tuntsan pirran. Hän oli sitonut ja laittoi sen siimaan, kun olimme Kordsamissa ongella. Pirra oli rannan puoleisessa vavassa, kun olimme suvannon alapäässä Suomen rannan lähellä. Ottipaikalla alkoi vavan, jossa oli pirra, rulla päristä. Kohta pärisi 2 muutakin rullaa, kun lohi syöksyi poikki virran ja sotki kaikki siimat yhteen.
Lohi hyppäsi ja samassa katkesi pirran siiman tapsi. Arvi näki, että lohi oli iso ja sen menetys oli iso harmi. Lohiperho oli sidottu yksihaaraiseen koukkuun, jonka etupäässä oli pieni kuparista tehty ropelli. En muista, miksi kokeilu jäi, ainakin minun kanssa, siihen kertaan. A.E. Järvinen kirjoitti, että Tuntsan pirra oli Arviiti Alatalon luottoperho Tuntsalla. Tuntsan pirra oli Alatalolla sidottu kolmihaaraiseen koukkuun.
Pieni juttu metsästyksestäkin. Oli miesporukka koolla, joista yksi oli vähän itsetuntoinen. Kehui kivääriään ja ampumataitoaan. Oli ollut kettua ampumassa ja kiväärin laukaus oli sattunut juuri siihen mihin oli tähdännyt. No toiset sanoivat, että sinä sait ketun. Hiljaisuuden jälkeen ketun ampuja oli sanonut, en saanut. Toiset, miten niin? Eikö kuula sattunutkaan siihen mihin tähtäsit. Sattui juuri siihen mihin tähtäsin, tähtäsin vähän yli. Sen jälkeen kuului hiljaisia naurun pyrskähdyksiä.
Toivon kaikille hyvää vointia ja vapautta kaikista viruksista terveisin Posti-Pekka