Kulunut viikko oli säiden osalta jo miinuksen puolella. Maanantai oli päivälämpötilan osalta lämpimin, silloin lämpimillään -0,7 astetta. Muina päivinä päivälämpötilat olivat lämpimillään -2,7 asteen ja -4,7 asteen välillä. Kylmimmillään päivälämpötilat olivat -4,2 ja -13,6 asteen välillä. Päivisin on ollut enimmäkseen pilvistä , jonain päivinä pilvisyys on vähän rakoillut tai pilvisyys on ollut ohutta. Perjantaina ja tänään etelän taivas on ruskottanut voimakkaasti. Tuulet ovat olleet heikkoja ja lumisateita ei ole ollut. Jonain yönä on satanut hyvin heikosti lunta, eikä lumen määrä oli juuri lisääntynyt.
Tenossa on taas alkanut syntymään rantajäitä ja veden ollessa alhaalla, on esiin tulleet kivet keräämään jäätä itseensä. Joessa virtaa aika runsaasti suppoa, joka myös tarttuu kiviin. Jos hirviä olisi liikkeellä, niin ne eivät varmaan lähtisi supon sekaan ylittämään jokea. Tyytyisivät syömään rantapajuja ja odottelisivat joen jäätymistä tai supon vähenemistä.
Olimme Liisan kanssa usein suunnitelleet vaeltamista Tenon laaksosta Jäämeren rantaan. Toteutimme tuon haaveen 6 – 10.8 1985 vaeltamalla Levajoen suusta Porsangerin vuonon rannalle 9 km Lakselvista Ifjordin päin. Karjalaisen Pentti vei meidät autollaan Tanssijoelle, Ylä-könkään yläpuolelle. Siitä ylitimme lainaveneellä Tenojoen Levajoen suun kohdalta. Lähdimme klo 8.55 kävelemään Rastigaisalle vievää maastoajoneuvoille tehtyä tietä pitkin.
Ennen Darjåkskaidia ylitimme Darjåkka (joen) ja käännyimme länteen kohti Jårbut 940 metriä korkeaa tunturia. Maasto oli vaikea kulkuista isoja kiviä käsittävää tunturin alarinnettä. Ennen varsinaista nousua Jårbutin ja Goeidnugaisan välistä kurua kohden, pysähdyimme levähtämään ja syömään. Goeidnujåkkan rannasta löytyi vanha nuotiopaikka, siihen pysähdyimme. Sääskien paljouden johdosta tein savuavan kynsitulen. Trangialla keitin kahvia ja söimme voileipiä sen kanssa.
Syönnin jälkeen jatkoimme matkaa ja ylitimme Goeidnujåkkan puurajassa. Niin alkoi varsinainen nousu tuntureille, jyrkkää ja kivikkoista rinnettä. Muutenkin maasto oli epätasaista, louhikkoakin oli välillä. Airinko paistoi, oli lämmintä ja hiki virtasi. Rastigaisojen takaa kuului ukkosen jyrinää ja tummat pilvet lähestyivät meitä. Reitillemme sattui erinomaisen iso kivi (niin kuin pieni mökki), sen sivustalle pysähdyimme rankkaa sadetta suojaan. Rinkat pois selästä ja sadeviitat päälle. Ukkosrintama meni Rastigaisojen takaa ja vesisade kiusasi vähän aikaa. Sateen pitäminen oli paikallaan, saimme levähtää kiven suojassa, sillä nousu oli rankan puoleinen.
Sadekuuro meni nopeasti ohi ja kohta aurinko paistoi ja saimme ihailla komeita maisemia. Jårbutin ja Goeidnugaisan välisessä kurussa oli 4 lampea, joista lähti puro ja laski Gurrujåkkaan. Yhtymäkohdassa oli Gurrujåkkassa putous, jonka alapuolelta ylitimme joen. Joessa oli pieni laajenema ja siinä pieni saari, jossa oli erinomainen teltan paikka. Maa oli tasainen ja heinäisen sammalmaton peittämä.
Klo 19.10 aloimme pystyttämään telttaa ja valmistamaan ruokaa. Syönnin jälkeen kävimme läheisyydessä olevalla Gurruluobbalassa vähän virvelöimässä. Ei kuulunut eikä näkynyt mitään, jatkoimme matkaa vajaan kahden kilometrin päässä olevalle Gurrujavrille. Sielläkään ei kuulunut ja näkynyt mitään muuta kuin muiden kalastajain jättämiä jätteitä. Palasimme teltallemme ja kömmimme makuupusseihin klo 23.00 joen kohinan säestäessä nukkumista.
7.8 nukuimme pitkään, sillä sumu verhosi maisemat, joten matkan jatkamiseen ei ollut kiirettä. Nousin klo 8.45 ylös laittamaan aamupalaa, sen syömisen jälkeen purimme teltan ja pakkasimme tavaramme. Sumun häivyttyä lähdimme jatkamaan matkaa klo 11.00. Suunta oli nyt kohti lounasta, josta suunnasta laskeutui Gurrujåkka. Jokilaakso oli leveä ja edellisen päivän nousuja eikä kivikkoja ollut. Maaston tasaisuutta vähän rikkoi lukuisat sivuttaiset purot, joita oli laski runsaasti itse jokeen. Tasaisia heinäisiä jänkiä oli mukavasti matkalla. Suuntana meillä oli Suonjirgaisan (1008 m) eteläinen nokka, joka oli 904 metriä korkea.
Ollessamme tämän nokan alarinteillä, alkoi heikosti satamaan, jonka kastelulta anorakkimme suojasi. Sade oli kuuroluontoista ja välillä paistoi aurinko. Laskeutuminen Suodnejavrille oli maastoltaan kivikkoista ja useiden purouomien u-ylitystä. Järven rannalta löytyi hyvä ruohikkoinen teltan paikka, johon pystytimme teltan klo 17.45. Ruokailun jälkeen lähdin virvelöimään hyvänä kalavetenä pidettyä järveä. Rannat olivat enimmäkseen matalia ja vieheeni ei lentänyt tarpeeksi kauas. Löytyi sieltä kauempaa syvääkin rantaa, mutta ei mitään merkkiä kalasta.
Liisa tuli perässä ja keräsi vanhoilta nuotiopaikoilta sopia nuotiopuita, jotka veimme teltallemme. Nuotiopaikoilla oli myös kalanpaistotikkuja, joissa yhdessä oli kaiverrettu nimikirjaimiakin. Kun pääsimme teltalle, alkoi satamaan ja niin nuotion laitto jäi. Menimme makuupusseihin klo 21.30.
Jatkuu myöhemmin. 2 vaelluspäivää ja 2 yötä on vielä jäljellä. Toivon kaikille hyvää vointia ja koronavirukselta varjeltua turvallista elämää. Terveisin Posti – Pekka
