Joulukuun ensimmäisellä viikolla sää jo hieman kääntyi kylmemmälle puolelle. Torstaita lukuun ottamatta lämpötilat laskivat päivisin hieman miinukselle. Kylmimmillään lämpötila laski sunnuntaina -10,9 asteeseen. Muina päivinä kylmin lämpötila oli -1,2 asteen ja -8,7 asteen välillä. Torstaina lämpötila oli kokopäivän plussan puolella +0,2 asteen ja +2,5 asteen välillä. Päivät ovat olleet enimmäkseen pilvisiä, pilvisyys on yhtenä iltana rakoillut. Sunnuntai oli selkeä, alkuillassa alkoi pilvistymään. Yhtenä päivänä vähän hiutaloi lunta. Enää 13 päivää ja olemme talvipäivänseisauksessa, joka tietää sitä, että päivät alkavat jälleen pidentymään.
Kesävaelluksemme Tenolta Porsangerin vuonon rannalle jatkui 08.08 klo 8.15 tapahtuneeseen ylösnousuun. Heräsin poronkellojen kilkatukseen, kurkistin ulos ja navakka etelätuuli puhalsi vastaan. Tuuli puhalsi sumupilviä tuntureiden päältä. Valmistin aamupalan ja sen syönnin jälkeen sytytin nuotion illalla keräämistämme risuista. Poltimme siinä omat roskamme ja läheisyydestä havaitsemamme roskat. Nuotion lämmössä saimme samalla kuivatelle kosteita kumisaappaitamme.
Pilvisyys alkoi rakoilla ja aurinko pääsi vähän paistamaan. Rinkkojen pakkaamisen jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa klo 10.30 kohden Luostegaisaa (866 m). Maasto oli kivikkoista ja muutenkin epätasainen. Kiertelimme pahimpia kivikoita ja kumpareista maastoa, etsien helpommin käveltävää maastoa. Suoidnejåkkan ylityksessä piti etsiä paikkaa, mistä pääsi saappaat jalassa yli. Joen ylityksen jälkeen aurinko alkoi paistamaan jo lämmittävästi. Ankea maastokin tuntui helpommalta kävellä.
Joessa oli pieni putouskin, mutta sen läheisyydessä ei voinut kahvistella. Vähän alempana löytyi tasainen nurmikenttä ennen kuin jokeen yhtyi pohjoisesta laskeva Goeidnujåkka. Kahvistelun ja eväiden syönnin jälkeen ylitimme viimeksi mainitun joen. Sitten alkoi päivän raskain nousu Goartilnjunikselle (515 m). Nousussa oli välilaaksoja ja niiden johdosta nousuja. Goartilnjuniksen ylityksen jälkeen oli vielä kaunis puroinen laakso ennen nousua Luostegaisalle (866 m). Ylitimme Luostegaisan eteläpäästä (691 m) olevan selänteen kohdalta.
Selänteellä pääsimme ihailemaan auringon paisteessa edessäpäin olevia komeita tuntureita. Myös matkalla ohittamamme ja sivuille jääneet komeat tunturit näimme nyt kaikki kerralla. Halkavarri (1045 m) oli hieno nähtävyys ja sitä kohden matkamme jatkui. Kun aloimme laskeutumaan Luostejåkka laaksoon, alkoi satamaan. Halkavarri oli pettynyt pilviin, ehdimme katsoa mahdollista Luostejåkkan ylityspaikkaa. Rinne oli jyrkkä, mutta helppoa kävellä, ainoastaan sateen kastelema vaivaiskoivikkojen ja pajukkojen kierteleminen hidasti laskeutumista.
Joen ylityspaikka löytyi nopeasti ja siitä pääsimme yli kumisaappaat jaloissa. Leiripaikan etsiminen vei jonkin verran aikaa, sillä halusimme mahdollisimman lähelle jokea. Leiripaikka löytyi yli 2 km-kävelyn jälkeen korkealta jokitörmältä. Maa oli ruohikkoisen sammaleen peittämää ja ihanteellinen telttailijalle. Kun saimme teltan pystyyn ja makuusijat valmiiksi, riisuimme märät vaatteet ja lähdimme Luostejåkkaan peseytymään jaa uimaan. Tunturijoen vesi oli kylmää ja siinä pesimme 3 päivän hiet pois. Sitten kuivat lämpimät vaatteet päälle ja miettimään ruuan laittoa.
Joki oli matala ja kristallinkirkas vesi, siihen ilmestyi syönnin aikana kalantuikkeja. Nopeasti vapa ja perhot heittokuntoon ja rantaan kalastamaan. Liisa katsoi korkealta jokitörmältä ja neuvoi missä päin kalaparvet olivat. Ehdin saada 2 rautua, kun rankka sadekuuro ajoi teltalle vaihtamaan kuivia vaatteita. Sateen loputtua lähdin vielä kalastamaan, sain kaikkiaan 5 kalaa, rautuja ja taimenia. painot olivat 250 g molemmin puolin. Keitimme kahvia ja joimme sitä kalojen paistumisen aikana. Uimassa käydessämme, toimme rannasta nuotiopuita tarkoituksella, että paistamme kalat nuotion loisteessa. Kuten aikaisemmin kirjoitin, telttapaikalla oli ruohikkoinen sammal. Emme raskineet laittaa siihen nuotiota, vaan heitimme puut takaisin alas törmästä. Trangian paistinpannulla paistoimme kalat ja söimme nautinnolla voileivän kanssa. Menimme nukkumaan klo 0.30, eli 9 päivän puolella.
09.08. heräsimme lokkien kirkumiseen. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja jokilaakso varjopaikoissa leijaili sumua. Nukahdimme vielä uudelleen ja nousin klo 7.45 laittamaan aamupalaa. Taivas oli pilvistynyt nukkumisemme aikana ja kylmä tuuli puhalsi ajoittain. Aamupalan ja rinkkojen pakkaamisen jälkeen aurinkokin alkoi pilkistelemään. Lähdimme klo 10.30 kävelemään Luostejåkka joki vartta ylöspäin eli pohjoiseen. Maasto oli aluksi poikittaisten uomien sävyttämä, kunnes alkoi heinäinen vetinen rantamaasto. Se oli aluksi mukavan tuntuista, mutta usean kilometrin kävelyn jälkeen vetinen heinämaasto alkoi tuntumaan jaloissa.
7 km-jälkeen joen latva alkoi kääntymään luoteeseen kohti Porsangerin vuonoa. Vähän matkan päästä ylitimme vedenjakajan. Vaikka lähestyimme Porsangerin vuonoa, kävelimme Luostejåkkaa vastavirtaan. Porsangerin vuonoon laskevan Caskiljåkkan monihaarainen latvavesistö meni maaston johdosta osittain limittäin Luostejåkkan kanssa. Matkalla näimme joen toisella puolella poroerotuspaikan kämppineen ja aitoineen. Suolujoen suussa oli heinäinen pieni saari, pysähdyimme siihen ruokailemaan. Keitimme kahvi ja söimme voileipiä sen kanssa. Levähdimme samalla noin tunnin verran.
Päivä oli ollut aurinkoinen ja olimme saaneet vähennellä vaatteita. Levähdyksen jälkeen jatkaessamme matkaa alkoi pilvistymään. Kylmä kaakkoistuuli alkoi puhaltamaan ajoittain navakasti. Meillä oli tarkoitus viettää neljäs yö noin 9 km ennen vuonon rantaa. Järvi oli pienehkö nimetön järvi, mutta niin karussa maastossa, että emme löytäneet teltalle paikkaa. Epäilin myös järven kalakantaa. Kun olimme levähtämässä yhden kumpareen suojassa, tuli vuonolta päin 2 nuorta miestä uusine varusteineen. Uusien ilmaisi, että vavoissa ja rinkoissa roikkui vielä kaupan hintalaput.
Maasto oli muutenkin runneltua, sillä vuonosta päin nousi korkeajännitelinja tunturiin. Sitä rakennettaessa, oli käytetty raskaita ajoneuvoja ja niiden jäljet näkyivät silmiin pistävästi. Sähkölinja oli kaakkoa kohden, mutta noin 12 km kohdalla kääntyi jyrkästi pohjois-koilliseen. Nimettömästä järvestä lähti Caskiljåkka joki, joka laski kohti vuonoa. Kuljimme tämän joen rantamaita, mutta loppumatkasta joki virtasi syvässä rotkossa. Joten emme laskeutuneet sinne. Paikoitellen matkalla olevissa notkelmissa oli vielä kantavaa lunta kävellä.
Noin 5 km ennen maantietä, oli loivassa rinteessä melko lailla hajonnut matkailuvaunu. Sen oli myrsky nakannut läheisyydessä olevasta traktorin reestä. Sinne oli jätetty maatumaan. Noin 3-4 km ennen vuonon rantatasanteita, oli tunturissa vielä poroerotuspaikka muutamine rakennuksineen ja aitoineen. Sinne oli autoilla ajettava tie ja tätä pitkin kävelimme loppumatkan. Vuonon toiselle rannalla taivas oli synkän tumma ja siellä salamatkin välähtivät.
Pidimme hyvää vauhtia myötämaahan, että ennätämme pystyttää teltan ennen ukkosrintaman tuloa. Kun pääsimme tasamaalle, löytyi läheisyydestä koivujen suojasta sopiva ruohikkoinen teltan paikka. Läheisyydessä oli tunturista laskeva puro, josta saimme vettä. Kun teltta oli pystyssä ja tavarat sisällä, oli itsekin mentävä telttaan, sillä voimakas sade alkoi. Klo oli 20.30, sade tuntui vain jatkuvat, niin menimme makuupusseihin ja nukahdimme ilman iltapalaa.
10.08 nousin klo 8.30 laittamaan aamupalaa. Aurinko paistoi vuonon vastakkaisen rannan kallioseinämiin, enimmäkseen oli pilvistä. Söimme tukevan aamupalan, joka sisälsi voileipää metvurstin kanssa, teetä ja ruishiutalepuuroa. Joimme vielä kahvia keksien kanssa. Pukeuduimme sitten vähän parempiin ulkovaateisiin. Purimme teltan ja pakkasimme rinkkamme viimeisen kerran. Lähdimme klo 11 tienoilla läheisyydessä olevan maantien varressa olevaan taloon. Meillä oli etukäteistieto, että talon emäntä osaa suomea ja talossa on puhelin.
Talon ovi oli lukossa, eikä ketään ilmestynyt näkyviin koputuksista huolimatta. Vaihdoimme pihalla vielä lenkkikengät jalkaan. Olimme lähdössä kävelemään, kun talon isäntä ja emäntä tulivat kotiin. Pyysivät sisälle ja alkoivat kyselemään mistä tulemme. Kerroimme vaelluksemme Tenon varrelta ja tarkoitus oli mennä Lakselviin, josta meidät haetaan. Kysyin puhelimen käyttömahdollisuutta ja se annettiin. Soitin ystävillemme Lahjalle ja Juliukselle, että meidät saisi hakea Lakselvistä. Olimme sopineet Lahjan ja Juliuksen kanssa, että he hakevat meidät meidän autolla. Isäntä sanoi, että hän lähtee käymään vielä Lakselvissä ja pääsemme hänen kyydissä sinne.
Niin alkoi vaelluksemme olevat loppuvaiheessa. Vaelluksemme pituudeksi olen merkinnyt noin 80-85 km. Tarkkaa pituutta on vaikea sanoa, sillä maastossa joutuu tekemän lukemattomia mutkia. Lisäksi on paljon nousuja ja laskuja. Olkoon vaelluksen pituus mikä tahansa, olimme matkaan tyytyväisiä ja kiitollisia. Selvisimme matkasta ilman haavereita, ei edes rakkoja tullut jalkoihin. Järvi, jonka rannassa vietimme toisen yön ja jossa kalastin, oli isännälle tuttua ja sanoi siinä olevan kookasta taimenta. Käyvät talvisin moottorikelkoille siellä kalassa.
Vaelluksellamme ei ollut kameraa matkassa, joten kuvia ei ole. Toivotan kaikille hyvää vointia ja joulun edusaikaa koronavirukselta varjeltuneena. Terveisin Posti-Pekka