Viikosta 28 ei ole paljon kerrottavaa, se oli sateinen, ainoastaan lauantai ja sunnuntai olivat täysin poutaisia. Ennustuksista huolimatta sunnuntai oli selkeä ja aurinkoinen. Iltapäivällä vain muutama hajanainen pieni pilvilautta oli liikkeellä. Sateista johtuen vesi nousi reippaasti ja varmasti oli kalastajille kiusallisen roskainenkin. Vesi alkoi laskemaan jo viime viikolla ja jatkaa laskuaan. Ylä-könkäältä ei ollut kirjattu lohisaaliita viimeviikolta. Tenon Lohituvilta oli viimeviikolta kirjattu 8 lohta ja 7 tinttiä, joten siellä ovat kalastajat olleet varmaankin iloisia, toivottavasti myös tyytyväisiä. Meidän seudun saaliista kuulin eilen illalla, että joku oli saanut 15 kg lohen. Ihmettelinkin, kun tänne ilmestyi äkkiä enempi veneitä soutamaan. Toisilta kalamiehiltä unohtuu, että saatua lohta ei enää kannata pyytää. Lohet uivat korkean veden aikana reippaasti ylöspäin.
Telkkien pönttöihin kävin lauantaina kurkistamassa. Yhdessä pöntössä oli yksi kuoriutumaton muna. Joten siinä oli haudonta onnistunut ja poikaset lähteneet Tenoon. Yhdessä pöntössä oli haudonta vielä kesken, telkkä ei ollut pöntössä, mutta munat olivat ihan lämpimät. Yhdessä pöntössä haudonta ei alkanutkaan, siellä on liikaa munia ja aivan kylmiä. Yksi telkkä on ahkerasti istunut pöntön katolla. En tiedä vahtiiko munia vai mitä tekee. Olen ennenkin huomannut, että jos haudonta ei ole käynnistynyt, niin naarastelkkä istuu hyvin paljon pöntön katolla. Kun olen tyhjentänyt pöntön kesällä, niin niissä on ollut yleensä yli 15 munaa.
Edellisessä kirjoituksessani jäi mainitsematta syy miksi teimme retken Norjaan. Silloin tuli kuluneeksi päivälleen 40 vuotta, kun teimme ensimmäisen Kevon reitin vaelluksen. Mukanamme oli tyttömme Seija ja Riitta, sekä 5 henkinen espoolainen perhe.
Haltin vaelluksella pääsimme Meekonjärven PLL:n majalle klo 12.45. Siellä ruokailimme ja levähdimme, jatkoimme matkaa 15.20 kohti Pitsusjärven tupaa. Kävelimme sinne Vuomakasjoen länsipuolta kiertäen Vuomakasjärven. Ylitimme Luohttojärvestä laskevan joen ja käännyimme pohjoista kohden. Vielä oli ylitettävä Pihtsosjohka, että pääsimme Pitsusjärven itäpuolelle, jossa oli tupa. Pihtsosjohkan ylityksessä meillä oli oppaana poromies, kuljimme hänen perässä hyppien kiveltä kivelle. Kivistä osa oli veden peittämiä. Ellei poromies sattunut paikalle, olisimme olleet suurissa vaikeuksissa.
Pitsusjärven tuvalle saavuimme klo 20.45 ja totesimme, että tupa oli aivan täysi vaeltajista. Kävelymatkaa tuli 12-13 km. Pystytimme teltan tuvan läheisyyteen, ruokailimme teltassa ja sade säesti nukkumista. Heräsimme teltassa 15.07. klo 8.00 ja aamupalan jälkeen lähdimme klo 10.00 kävelemään kohti Haltia. Teltan jätimme makuupusseineen ja -alustoineen pystyyn. Liisa lähti jatkamaan ilman rinkkaa, laitoimme keittimen ja eväät minun rinkkaan. Myös varavaatteita otimme rinkkaani. Sadekuurot vauhdittivat matkaamme, kun lähestyimme Haltia, aurinko paistoi ja lämmitti kylmää tuulta. Ennen Haltille nousua teimme mustikkajuomaa ja söimme voileipiä sen kanssa.
Nousu oli hidas ja vaikeahko louhikkoisen rinteessä, joka lopussa oli aika jyrkkä. Aivan lopussa saimme kävellä lumikinosta pitkin. Se helpotti ja joudutti kävelemistä. Ylhäällä paistoi aurinko, mutta Norjan puolella pilvet olivat niin alhaalla, että korkeimpien tuntureiden huippuja ei näkynyt. Matkaa kertyi noin 11-12 km ja aikaa kului tasan 4 tuntia pysähdyksineen. Nimi kirjaan ja sitten paluumatkalle, joka oli huomattavasti nopeampi, mutta ei mitenkään helpompi. Kerran olin kaatua kasvoilleni, mutta muutama nopea juoksuaskel pelasti tilanteen. Paluumatkalla keitimme keittopussista ruokaa ja kahvin Haltin vanhalla kämpällä. Tunti siinä vierähti ja lähdimme klo 16.45 kävelemään Pitsusjärvelle. Saavuimme sinne klo 18.40 ja totesimme, että tupa oli tyhjä. Joten majoituimme sinne ja purimme teltan pois. Laitoimme kaakaota ja söimme voileipää. Illalla yritin kalastaa järvessä, tulos oli vain yksi rautu. Kalat maikkuivat niin kaukana rannasta etten yltänyt perhoillani sinne saakka. Liisa paistoi raudun sokeri-suolattuna. Näin lukee minun muistiinpanoissani. Söimme kalan ja vähän voileipää. Nukkumaan panimme klo 23.30 kiitollisena ja väsyneenä.
16.07. aamulla heräsin vähän ennen klo 8.00 ja valmistin aamupalan puuro, mustikkasoppa ja kahvi. Liisan herätin klo 8.10 aamupalalle. Yö oli vähän levoton, kun tuvassa oli puhelin ja se soi yöllä kaksi kertaa. Nousin vastaamaan, mutta ei siellä kukaan vastannut, häiriö soittoja. Lähdimme kävelemään kohti Meekonjärveä klo 9.40. Nyt kävelimme joen itäpuolta. Pihtsosputouksen kohdalla kävin rannassa ottamassa valokuvia. Toisella rannalla oli 2 miestä vaeltamassa Haltia kohden. Vuomakasjoen ylitettyämme tuli vastaan 2 vaeltajaa. Vielä ennen Meekonmajaa tuli vastaan nainen ja mies.
Oli mukava saapua majalle. Ensimmäiseksi soitto kotiin ja sitten tuli kaminaan, sitten ruoan valmistukseen. Valmistin liha-riisipataa ja päälle kahvi. Se oli amerikkalainen kuivamuonapakkaus. Liisa nukahti minun kokatessa. Syönnin jälkeen oli minun vuoro nukahtaa Liisan tiskatessa. Kävimme sitten vielä kävelemässä melkein myrskyisessä kylmässä tuulessa. Aurinko kyllä paistoi. Sitten alkoi saunan lämmitys, sauna sijaitsi lähellä olleessa Tullilaitoksen majassa, jonka käyttöön meillä oli lupa. Puut veimme PLL:n majalta. Saunan laitoimme lämpenemään klo 19.00 ja lämpeneminen kesti yllättävän kauan. Löylyjä otimme oikein kahteen kertaan ja ne olivat hyvät ja teki hyvää vähän kipeytyneille jäsenille. Saunomisen jälkeen kävi vaeltaja mies soittamassa poikansa kanssa. Puhelin oli ulkoseinässä avokuistilla, jotta siitä saattoi soittaa vaikka maja oli lukossa. Joimme vielä iltajuomana yrttiteetä ruiskorppujen kanssa. Tuuli puhalsi vielä puuskittain ja lämpötila oli +6,5 astetta, kun laskeuduimme turvallisin mielin ja kiittäen levolle klo 22.25. Jatkuu huomenna, ei päivälleen. En löytänyt tähän hätään vaelluksemme kuvia.
Toivon kaikille hyvää vointia, lämpimiä kesäsäitä ja koronasta vapaata elämää.
Terveisin Posti-Pekka
