Viikko 29

Kulunut viikko oli aika kostea, sillä sadetta saatiin ainakin kuuroina kaikkina muina päivinä paitsi maanantaina ja tiistaina. Aurinko pääsi paistamaan jonkin verran kaikkina päivinä paitsi sunnuntaina, joka oli pilvinen ja sateinen koko päivän. Lämpötilat lämpimillään olivat +13,6 asteen ja +22,6 asteen välillä. Kylmimmillään lämpötilat olivat päivällä +5,1 asteen ja 12,4 asteen välillä. Yölämpötilat olivat normaaleja Utsjoen lämpötiloja paitsi keskiviikkoyö, jolloin lämpötila laski +2,6 asteeseen.

Tenossa vesi on ollut vähän liikkuvainen korkeuden suhteen. On toisin sanoen välillä noussut ja sitten taas laskenut, riippuen sateen märästä. Lohirintamalla on ollut aika hiljaista. Vähän on soutajia ollut liikkeellä, niin soutamassa olevia kuin ylöspäin ajavia on ollut aika harvassa.

Telkillä on pesiminen hautomisineen ohi tältä suvelta. Kahdessa pöntössä haudonta onnistui, toiseen jäi yksi kuoriutumaton muna toisessa kuoriutuivat kaikki. Kolmannessa pöntössä haudonta jäi kesken, kun oli liika munijoita samalle pöntölle. En ole vielä tyhjentänyt sitä pönttöä, enkä osaa vielä sanoa kuinka paljon siellä on munia. Arvioni on, että 14-15munaa. Haudotuissa pöntöissä oli 8-9 munaa haudottavana. Muninta vaiheessa poistin pöntöistä 22 munaa, muuten olisi haudonta pysähtynyt kaikissa pöntöissä. Useina vuosina olen joutunut vähän auttamaan luontoa.

Haltin vaelluksella heräsin 17.07. klo 7.30 laittamaan aamupalaa. Myrsky oli laantunut, mutta kylmä luoteistuuli puhalsi vielä navakasti. Syönnin ja rinkkojen pakkaamisen jälkeen, siivosimme majan ja lähdimme klo 9.45 vaeltamaan kohti Tierbmesjärveä. Pilvisyys alkoi rakoilemaan ja aurinko pääsi pilkistelemään. Kävelyn aikana tuuli heikkeni ja sää alkoi selkenemään. Maasto oli helppoa kävellä, nousut loivia ja kovapohjaisia. Lämpötila alkoi nopeasti nousemaan ja se teki kävelemisestä raskaan. Levähdimme usein ja levätessä makailimme pehmeässä sammalikossa.

Siedjonjärven jälkeen alkoi pitempi nousumaasto Kutturankuruun. Sillä osuudella levähdimme usein, kun sää oli niin lämmin. Totesimme siinä levähtäessämme, että veltostuttiko eilen illan saunominen meidät, kun käveleminen luisti niin heikosti. Kun pääsimme Kutturankurun korkeimpaan kohtaan, pysähdyimme keittämään kahvia. Kahvitauolla tuli kaksi nuortamiestä Tierbmesjärveltä päin. Ihmettelimme poikien vähäistä kantamusta, vaikka kehuivat olleensa vaeltamassa jo useita päiviä. Kotiin tultuamme, luimme lehdestä, että Kilpisjärven maastossa, oli liikkunut 2 miestä, jotka olivat varastaneet muilta vaeltajilta eväitä.

Kahvittelu piristi ja kävely alkoi luistamaan niin että kävelimme Tierbmesjärven tuvan ohi Paihkasjärvelle saakka. Päivän kävelymatkasta tulikin vaelluksemme pisin päivämatka noin 25 km. Tierbmesjärven tupa oli jokseenkin täynnä vaeltajia. Pystytimme teltan ensimmäiseksi ja valmistimme keittoruuan ja juomaksi teetä, klo ollessa 20.15. Kun olimme syömässä, alkoi satamaan, vaikka teltan pystytysvaiheessa paistoi aurinko. Heti syönnin jälkeen nostelimme kaikki tavaramme telttaan. Klo 21.05 menimme makuupusseihin aloimme nukkumaan harvinaisen aikaisten. Yöstä tulikin pitkä ja meinasin nousta ylös jo klo 4.00. Onneksi sain vielä unenpäästä kiinni.

18.07. klo 6.00 nousin ylös valmistamaan aamupalaa. Liisa söi aamupalan makuupussissa. Syönnin jälkeen klo 7.55 tuli kiire rinkkojen pakkaamisen kanssa. Synkät, vesisadetta ennustavat pilvet, lähestyivät nopeaa vauhtia. Ensimmäisen kerran vaelluksemme aikana meidän oli otettava sadeviitat suojaksemme. Viitat osoittautuivat epäsopiviksi korkean rinkan kanssa. Sade, voimakas tuuli, joka meinasi viedä viitat mennessään, teki kävelemisestä vaikeahkon. Jäljellä oleva 10-11 km vaellusmatka oli paikoitellen liukas ja piti olla varovainen, varsinkin polulla, missä sitä sattui olemaan. Maasto oli melko tasainen, ei nousuja eikä laskuja, mutta muuten huonohko kävellä. Puolimatkassa sade hellitti ja niin riisuimme viitat pois. Sen jälkeen käveleminen oli helpompaa ja nopeampaa. Aamupalan laiton yhteydessä laitoin välipalavoileivät valmiiksi, mutta ne jäivät syömättä. Söimme levähdystauoilla kuivattuja hedelmiä.

Loppumatka alarinnettä oli ikävä kävellä, polku kulki ryteiköissä, oli kivinen ja sateen johdosta liukas. Polku johti suoraan kaupan viereen ja Matkailuhotellin kohdalle. Vaelluksemme päättyi klo 11.30 ja aloimme pakkaamaan tavaroitamme autoon. Sitä vähän kiusasi uudelleen alkanut vesisade. Kun Retkeilykeskuksesta ei saanut saunaa, niin tilasimme Hotellista, jossa sauna olikin jo lämmin. Kyllä oli löyly suloista jäsenille ja lopussa vielä vesisateen osittain kastelemalle kropalle.

Vaelluksemme oli onnistunut jo säänkin suhteen, sillä Kilpisjärvellä oli silloin kylmä ja sateinen kesä. Terveys ja kunto oli vaelluksemme aikana hyvä. Liisalla oli yksi pieni rakko varpaassa. Hiertymiä, nyrjähdyksiä ja rinkan aiheuttamia olkapäiden kipuja ei ollut. Vaellus antoi hyviä vinkkejä tulevia vaelluksia suunniteltaessa. Olimme onnellisia ja kiitollisia hyvin menneestä vaelluksestamme. Se antoi intoa monille jälkeenpäin tehdyille kävely- ja hiihtovaelluksille.

En vielä saa tähän kuvia vaellukseltamme, ovatkohan sittenkin diakuvina, kun en kansioista löytänyt. Laitan kuitenkin pihallamme olevista kukista ja kuusista kuvia.

Toivon kaikille hyvää vointia, kesän lämpöä ja koronaviruksesta varjelusta terveisin Posti-Pekka

Kuusien siemenet ovat kotoisin Canadasta, kaasvatettu taimiksi Kittilässä. Sieltä tuotu taimina Kevolle, josta saimme lahjoituksena ja ovat kasvaneet pihallamme noin 25 vuotta.
Alkukesän kukkia
Vuorenkilpi, kukki viime kesänä hyvin, nyt on vain 3 kukkaa. Syreenissä oli kans viime kesänä runsaasti kukkia, nyt ei näytä tulevan yhtään kukkaa.