Viikko 27

Alkoi heinäkuu ja pitäisi olla lämpimiä kesäisiä päiviä, mutta niitä ei näy eikä kuulu. Niin näyttää menevän kuin ennusmerkit osoittivat. Eikä meteologien ennustuksetkaan lupaile lämpimiä ja kauniita aurinkoisia päiviä. Viime viikko oli pääosiltaan sateinen, perjantai oli ainoa sateeton päivä ja lämpötila vähäisen auringon paisteen johdosta kohosi +17,3 asteeseen. Tiistaiyö oli kylmä +1,3 astetta ja lunta oli satanut. Päivällä lämpötila oli lämpimillään vain +6,4 astetta.

Seurasimme viimeviikolla niin Norjan kuin Suomen sääennustuksia. Norjan Vesisaareen lupailivat parasta säätä näille pohjoisille seuduille. Niin pakkasimme pikniktarvikkeet autoon ja Seija tekaisi sopivasti lämmitettävän ruuan. Lähdimme lauantaina klo 9.45 ajamaan Vesisaarta kohden. Pääasiallinen tarkoitus matkalla oli nähdä runsas ja näyttävä luonnon kukkien kaunistama tienvarsi. Valkoinen, jokin putkikasvi näyttää valtaavan suuret alueet. Kukat olivat parhaimmillaan kukkimisessa. Vesisaaren Rema 1000 kaupasta Seija haki leipää, jonka viipaloi koneella. Hildosen leipomokaupasta ostettiin heidän kuuluisia viinereitä. Vesisaaressa oli +16 astetta ja aurinko paistoi mukavasti.

Jatkoimme matkaa ohi Eckerön lintujen niemen ja sieltä löytyi asumatonta tasaista rantaa, johon pystytimme “leirin”. Retkipöytä esille jakkaroineen ja pöytäliinan kanssa. Trangialla auton perällä, tuulelta suojassa lämmitin ruuan. Seija pyöräytti perunamuusia mummonpussijauheesta. Kyllä lämminruoka maistui Norjan leivän kanssa merenaaltojen kohistessa rantaan. Jälkiruuaksi keitimme kahvia, jota joimme tuoreiden viinereiden kanssa.

Lähimmät ihmiset olivat yli 100 metrin päässä olevat norjalaiset, jotka myös olivat viettämässä retkipäivää. Rannaton meri oli ajoittain synkkien pilvien peitossa ja välillä paistoi aurinko. Ruokailun jälkeen oli mukava kävellä ja nauttia meren tuoksuja. Liisa ja Seija keräsivät ihan rannasta punertavia simpukoiden kuoria. Taisivat löytää merisiilin kuoriakin. Paluumatkalla Vesisaaressa alkoi tulemaan sadekuuroja, jotka eivät enää meitä häirinneet. Norjalaisia autoja oli paljon liikenteessä ja yllättävän vähän suomalaisia. Saavuimme kotiin klo 18.05, matkamittarissa lukema 335 km. Oli oikein virkistävä Norjan matka.

Tenossa vesi laski välillä aika reippaasti, mutta nyt sateisen viikon ja viikonlopun jälkeen nousee myös reippaasti. Lohikuulumisia seuraan netistä, joita naputtelee nähtäväksi 2 matkailuyrittäjää. Ylä-könkäällä oli 5.7 kirjattu 3 lohta 1.7 päivän jälkeen. Tenon Lohituvilla oli 30.6 viimeinen kirjaus ja siinä 4 lohta ja yksi titti. Meidän ohi on harvakseen lipunut soutajia alavirtaan. En ole viitsinyt lähteä rannalle kyselemään saaliista. Keskiviikkona näin vetsitkolaisen miehen, häneltä kyselin lohien uimisesta. Sanoi, että hyvin uivat ohi, ei ollut itse saanut, mutta vähän oli soutanut. Sanoi joitakin lohia saadun silloin tällöin.

Ensimmäiselle Haltin vaellukselle lähdimme 11.07.1983 kotoa klo 15.05. Ajoimme Kilpisjärvelle Karasjoki – Koutakeino – Enontekiö, kilometrejä tuli mittariin 513. Pystytimme telttamme Retkeilykeskuksen leirintä paikalle klo 23.00. Nousimme ylös 12.7 klo 8.30 sään ollessa pilvipoutainen. Söimme edellisen päivän eväsvoileipiä ja menimme Retkeilykeskukseen aamukahville. Menimme kaupan kautta Matkailuhotellin pihalle ja aloimme pakkaamaan rinkkojamme. Kesken pakkaamisen alkoi satamaan rankanlaisesti. Piti nosta rinkat tavaroineen takaisin autoon ja nopeasti itsekin sateen suojaan. Menimme Retkeilykeskukseen odottamaan sateen loppumista. Siellä kuulimme, että sadetta on luvattu koko loppupäiväksi. Päätimme siirtää vaeltamaan lähtöä seuraavaan päivään, joka oli keskiviikko. Otimme huoneen ja saimme sisällä pakata rinkkamme ja lepäillä. Kävimme välillä katselemassa kylän näkymiä ja syömässä. Illalla tuuli kääntyi länteen ja sade loppui, joten toivorikkain mielin laskeuduimme levolle.

13.7 aamulla laitoin aamupalan, joka sisälsi ruishiutalepuuron, voileipiä teen kanssa ja päälle kahvi. Aamupalan aikana alkoi heikosti satamaan, päätimme sateesta huolimatta lähteä vaeltamaan. ajoimme Hotellille ja saimme jättää auton sen pihalle. Nostimme rinkat selkään ja lähdimme klo 10.00 kohden Saarijärveä. Aloitimme rauhallisesti, jokaisen puolen tunnin päästä oli muutaman minuutin levähdystauko. Nousua riitti oikeastaan Saarijärvelle saakka, aivan lopussa oli jonkin matkaa tasaisempaa maata. Oikaisimme Norjan kautta, johon oli retkeilijöille annettu lupa.

Saavuimme Saarijärvelle klo 15 jälkeen, käveltyämme 12-13 km. Keitin retkiruuasta makaronikeiton, jota söimme voileipien kanssa, lopuksi kahvi. Liisa ehti nukahtaa, kun valmistin ruokaa. Syönnin aikana saapui 3 retkeilijää Meekonjärveltä. Jatkoimme matkaa klo 17 tienoilla Kuonjarjohkaa kohden. Aivan alkumatkasta tuli vastaan ensin 2 vaeltajaa ja vähän myöhemmin 3 vaeltajaa. Tuli myös vesisade- ja raekuuroja, myöhemmin Kuonjarvarrin rinnettä noustessa satoi räntää ja rakeita vuorotellen. Huonon näkyvyyden johdosta oikea laskeutumisreitti Kuonjarjohkan kuruun oli vähän hakusessa.

Kurussa, Kuonjarjohkan latvojen varressa kävellessä alkoi ilta-aurinkokin paistamaan ja lämmittämään. Jokivarressa olisi ollut hyviä teltanpaikkoja, mutta tarkoitus oli yöpyä autiotuvassa, jota lähestyimme. Tuvalle saavuimme klo 21 tienoilla ja totesimme, että tuvassa oli 2 vaeltajaa ja 2 poromiestä. Saarijärvi – Kuonjarjohka matkaa kertyi myös 12-13 km. Keitimme vettä, joimme kaakaota voileipien kanssa ja lähdimme ulos pystyttämään telttaa joen rannalle, jossa oli vähän tasaista nurmimaata. Oli virhe pystyttää teltta kohisevan joen rannalle. Joki kohisi koko yön unen läpi.

14.7 aamulla heräsin klo 7 keittämään aamupuuroa. Ennen puuroa söimme voileipää teen kanssa ja viimeiseksi joimme kahvin. Aurinko paistoi ja elämä tuntui ihanalta. Soitimme lapsille kotiin ja lähdimme jatkamaan matkaa vähän jälkeen klo 9. Suuntana oli Meekonjärvi, jonne oli verrattain hyvä kävelymaasto ja matkaa 11-12 km. Vastaan tuli 2 miesvaeltajaa, toisella jalassa pitkävartiset kahluusaappaat. Oli lämmin aurinkoinen sää. Meekonjärvelle saavuimme klo 12.45, jossa meillä oli lupa majoittua posti- ja lennätinlaitoksen majaan.

Jatkuu huomenna, näin oli nuoruudessani Kalle Kustaa Korkin seikkailujen jatkon ilmoitus radiossa.

Toivon kaikille hyvää vointia ja koronaviruksesta vapaata kesää terveisin Posti-Pekka

Kaukana on toinen ranta, oikealla Varanginvuonon toista rantaa.
Kalastajilla verkko kuivumassa maassa eikä läheisyydessä olevassa telineessä.
Pienet olivat aallot
Tavaramme ovat autoon nostoa vailla