Keskipohjanmaa lehden viikkojen numerointi on mennyt vähän pieleen. Niiden kalenterissa viime viikon järjestysnumero oli 23, oikea järjestysnumero on muissa kalentereissa 24. Eihän siinä nyt niin vakavaa ole tapahtunut. Olen vain kirjoituksiini laittanut väärän viikon numeron.
Kulunut viikko oli säiden osalta aivan hyvä viikko. Alkuviikosta lämpötilat olivat vähän alhaisempia kuin loppuviikosta. Lämpötilat olivat riippuvaisia, miten aurinko pääsi paistamaan. Kahtena yönä lämpötila laski +3,4 asteeseen. Muina öinä lämpötilat olivat +6,1 asteen ja +9,4 asteen välillä. Päivälämpötilat olivat +9,8 asteen ja +23,3 asteen välillä. Lämpimin päivä oli lauantai.
Lintumaailmassa ei ole nyt tapahtunut mitään yllätyksiä. Haapanoita, jotka edellisessä kirjoituksessani nimesin Punasotkiksi, ei ole näkynyt. Telkkien kohdalla kävi niin kuin pelkäsin etukäteen. Samaan pönttöön muni useampi naaras ja hautojaksi ei alkanut yksikään. Näin näyttää käyneen kahdessa pöntössä. Lähinnä taloamme olevassa pöntössä oli haudonta jo käynnissä, mutta sitten loinen (näin nimesivät kerran luontoillan asiantuntijat) kävi munimassa ja hautoja lopetti. Yhdessä pöntössä vielä eilen oli haudonta käynnissä.
Kirjosieppoja ei ole näkynyt eikä kuulunut meidän pihapiirissä. Västäräkillä on jossain pesä ja lentelee pihallamme. Rastaita ei ole onneksi näkynyt, muina kesinä on pesinyt pihapuissamme. Vesilintuja näkyy uivan Tenossa, jonka vesi on jo laskenut paljon ja rantaviiva on kaukana. Peäsnjeärajoki, joka laskee rajajokenamme Tenoon, laski valtavasti hiekkaa rantaamme. Nyt odottelemme veden laskeutumista, että näemme millaisen hiekkarannan saimme kivikkoisen rannan tilalle. Hiekka kuultaa veden läpi.
Kävin viikko sitten TK:ssa, kun näkö- ja kuuloelimiin tuli vähän häikkää. Toiseen silmääni ei kosteuttava geeli tehonnut, eikä toiseen korvaani Audi-spray. Lääkäri tutki ja antoi andibiottitippoja mukaan. Korvassani oli kuivunutta vaikkua ja sen poisti hoitaja. Hoitajan kanssa oli liotuksen aikana mukava keskustella. Otti ison ruiskun ja alkoi täyttämään sitä lämmitetyllä liuottimella. Sanoin hänelle, ethän vain koko ruiskullista kerralla ruiskuta korvaani? Sanoin, että tulee jo toisesta korvasta ulos. Hän lupasi tuiskuttaa vain vähän kerralla ja katsoa välillä miltä korvassa näyttää. Sanoin hänelle, että korvissa pitää olla läpiveto, mutta vain puheille. On helpompi elää, kun päästää epämiellyttävät puheet läpi korvien, eikä ala niitä märehtimään.
Aika lujassa oli vaikku, lopuksi piti hakea pihdit avuksi. Sanoin hänelle, meinaatko linjapihdeillä vetää? Hoitaja näytti oikein sirot pitkillä ja ohuilla leuoilla varustetut pihdit. Kohta oli pihtien kärjessä kuivunut vaikkupala. Totesimme yhdessä, että ei ihme, jos oli niin lujassa. Olihan meillä muutakin keskusteltavaa.
Sanoin hänelle, että tukka on kuin artistilla, ei puutu mieheltä kuin soitin. Kun ajelin kotia kohden muistin, että onhan minulla soitinkin. Lapin hävityksen aikana, oliko ne vuodet 1944-45. Olimme evakossa Kalajoen Rahjassa, äidin synnyinkodissa, äidin veljen perheen luona. Siellä oli virsikannel, jota minäkin opettelin soittamaan. Innostuin sitten myös sellaista rakentamaan. Leena siskon kanssa kävimme koulua Kalajoella ja siellä asuimme viikot. Kävin Santaholman sahalta ostamassa kuusilautaa kanteleen kantta ja pohjaa varten. Kalajoella oli kuuluisa kanteleiden rakentaja Kilpinen (näin muistan nimen). Menin hänen luokseen höyläyttämään kannen ja pohjan oikean vahvuisiksi. Kilpinen katseli lautoja ja sanoi, mistä olet näin oksaista lautaa saanut? Laudoissa oli 2 kpl nuppineulan pään kokoista oksaa. Sain laudat höyläytettyä ja myös tein virsikanteleen ja sillä myös soittelin vielä Rovaniemelläkin. Kyllä olen tuonut sen tänne Utsjoelle asti, jossain se täällä talossamme on. Ainoa vaikeus oli, että soittamisessa tarvittava troka ( onkohan tuo nimi oikea?), piti tehdä myös itse. Ei ollut rahaa ostaa musiikkikaupasta. Siinä omatekosessa jouhet eivät tahtoneet pysyä tarpeeksi kireällä. Hevoseltahan ne jouhet otettiin.
Meni tämä kirjoitukseni aika vanhojen asioiden muistelemiseksi. Mutta sieltä Rahjasta on nuoruusajoilta ja myöhemminkin, niin rakkaita ja mieluisia asioita hyvin pysynyt mielessä, että usein on ajatukseni siellä. Leikki- ja muukin kaveri, serkku- Pauli täyttää 23.06.20 90 vuotta.
Toivon kaikille terveyttä ja hyvää viruksista vapaata kesää terveisin Posti-Pekka
