Viikolla 18 kuukausikin vaihtui ja sääkin oli epävakainen. Päivät olivat aika pilvisiä, pilvisyys rakoili osan aikaa päivästä tiistaita ja sunnuntaita lukuun ottamatta. Torstai ja lauantai olivat aurinkoisimmat päivät. Lumikuuroja oli liikkeellä keskiviikkona ja Vappuna. Tuuli on muistanut puhaltaa useana päivänä luoteesta, lauantaina tuuli kääntyi etelään. Lämpötila on ollut päivisin plussan puolella +1 asteesta lauantain +6,4 asteeseen. Pakkasta on ollut jokaisena yönä -0,5 asteesta -12,1 asteeseen. Kylmin yö oli torstaiyö ja lämpimin sunnuntaiyö.
Tenon rannat ovat pitkältä matkalta sulana, myös Junttikarin Norjan puoli. Jäällä vesi on tullut lumen läpi monessa paikassa. Meidän rannassa on hyvin kapea jääkannas kiinteälle jäälle. Sen kantavuudesta ei ole tietoa, epäilen, että ei kestä ihmisen painoa. Tänään ilmestyi isokoskelo pari meidän rannalle, lähtivät jäällä istumisen jälkeen uimaan ylöspäin. Pihallamme olen seurannut pikkulintujen liikehdintää. Kun pulmuset olivat vielä syöntipaikalla, kiinnitin huomioni sellaisen asiaan, että pulmuset eivät liikkuneet tasajalkaa. Muut linnut hyppivät tasajalkaa, mutta pulmuset kävelivät enimmäkseen askeltaen, joskus saattoivat hypähtää.
Vappuna kävin ensimmäisen kerran tunturissa kahteen vuoteen. Hinasin Seijamme ensimmäisen Stalosskaidi nimisen tunturin päälle, hän lähti siitä sitten hiihtämään. Viipyi hiihtoretkellään useita tunteja. Edellisen kerran olimme Liisan ja Seijan kanssa tunturissa 30.04.2018. Hiihtokelit menivät niin huonoiksi, että katsoimme viisaimmaksi pysyä alamaissa. Lauantaina hinasin Seijan uudelleen ylös ja kävin samalla vähän ajelemassa ja katsomassa entisiä hiihtomaisemia. Oli suorastaan nautinnollista ajella kestävällä, harvinaisen tasaisella hangella. Lunta oli paljon joka paikassa, eikä kivistä ollut pelkoa.
Teimme vuosittain hiihtovaelluksemme Kuiville ja yleensä Madjoen kämpän kautta. Kuivilta kyllä hiihdimme 2 kertaa suoraan kotiin ja matkaa kertyi noin 45 km. Heräsi sitten ajatus hiihtää Muotkatuntureiden kautta Karigasniemeen. Muotkatunturit ovat Kaamanen – Karigasniemi maantien eteläpuolella. Meille ennestään tuntematonta tunturimaastoa, jossa oli vain yksi kämppä. Sekin oli kuulopuheiden mukaan maastollisesti vaikeassa paikassa. Varasimme aikaa hiihtovaelluksellemme viikon. Lähdimme hiihtämään tuttua reittiä Utsjoki – Koahppelasjärvi – Madjoki – Kuivi – Naukuaivi – Ruktajärvi – Kaamasmukka. Matkaa oli edessä reittivalinnoista riippuen 70 – 75 km.
Olin ostanut hiihtovaelluksiamme varten Halti ahkion. Oli helpompi pitkillä matkoilla vetää tavaramme ahkiossa kuin kantaa rinkassa selässä. Madjoella saimme taasen olla kahdestaan. Kuivilla oli Suomen Ladun 10 hengen ryhmä ja osa miehistä majoittui ulos telttaan. Latulaiset olivat lähteneet Kaamanen – Karigasniemi maantieltä hiihtämään ja olivat matkalla Nuvvukseen Suomen Ladun majalle. Lisan kanssa lähdimme aamulla ensimmäisenä liikenteeseen, olihan hiihtomatkaa edessä noin 24 km. Maastollisista syistä hiihdimme Suomen Ladun kammin ja Naukuaivin kämpän kautta Ruktajärvelle, jossa yövyömme.
Ruktajärvelle tuli illan aikana 4 hiihtäjää, joista yksi oli tuttu. Hän oli aikoinaan ollut Utsjoen Matkailuhotellin johtajana. Hiihtokelit ja sää oli siihen saakka ollut hyvä, sopivasti pakkasta ja aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta. Tuulikaan ei ollut häiritsevän voimakasta. Normaalien ilta-askareiden jälkeen nukkumaan. Olihan seuraavan päivänä edessä noin 18 km ennestään tuntematonta sekalaista maastoa. Aamulla saimme aamupalan ja eväiden laiton jälkeen lähteä hiihtämään auringon paisteessa. Edessä oli heti nousua järvien laaksosta tunturiin. Kun perässä oli ahkio täynnä tavaroitamme, välttelimme jyrkkiä ja korkeita nousuja. Sen johdosta hiihtomatka myös piteni. Edessämme oli nyt koivikkoista maastoa, jossa oli myös pehmeää jonkin verran upottavaa lunta. Jyrkissä käännöksissä ahkio tahtoi kaatuilla ja se hidasti sekä harmitti. Aisat oli asennettu ahkioon siten, että veto tuli keulassa ahkion yläreunaan. Näin se vänkäsi ahkion kumoon.
Oli matkalla aukeita jänkätaipaleilla ja niissä oli hyvää vetää ahkiota. Maasto oli ensimmäisen tunturin ylitettyämme, lievästi myötämaastoa. Olimme jokien latvoilla hiihtämässä myötävirtaan. Noin 6 km ennen Kaamasmukkaa erkanimme jokilaaksosta ja nousimme vaaramaisemaan, jonka etelärinnettä hiihtelimme. Loppumatkasta tuli vielä moottorikelkan jälki helpottamaan hiihtämistä. Sää oli liiankin lämmin hiihtämiseen ja lumi alkoi menemään nuoskaksi. Nyt ei ollut luiston kanssa ongelmia. Meillä oli suomupohjaiset teräsreunasukset. Niihin vain luistopohjan kohdalle nestemäistä luistovoidetta, niin oli hyvä hiihtää.
Kyllä jossain välissä pysähdyimme syömään ja juomaan eväitämme. Johonkin aikaan iltapäivällä saavuimme Kaamasmukkaan ja etsimme talon, jossa meidän oli tarkoitus yöpyä, niin oli emännän kanssa sovittu. Talo löytyi, mutta ovet olivat lukossa. Lähdimme naapuritaloon kyselemään, missähän Siiri-emäntä mahtaa olla. No Siirihän oli matkustanut tyttönsä luokse Rovaniemelle. Vallen pappa, jolta Siiriä kyselimme. Kysyi minne me olemme menossa? Kerroin, että Muotkatuntureiden kautta Karigasniemeen. Pappa sanoi, älkää menkö, on tulossa myrsky ja sitä kestää kolme vuorokautta.
Uskoimme pappaa ja kysyin milloin Karigasniemen postiauto menee tästä? Hän sanoi, että vajaan tunnin kuluttua. Niin hiihdimme maantien varteen ja eikä tarvinnut pitkään odottaa, kun postiauto saapui. Siinä autoa odottaessa huomasimme, että sää oli muuttunut täysin ja tummat pilvet olivat Muotkatuntureiden yllä. Jorma haki meidät illalla Karigasniemeltä ja kotona seuraavana aamuna heräsimme lumimyrskyyn, jota kesi kolme vuorokautta. Olimme kiitollisia ja onnellisia, kun tapasimme Vallen papan. Ahkioon aloin suunnittelemaan aisoille erilaista kiinnitystä. Aisojen kiinnitys on nyt ahkiossa alhaalla ja sivussa niin kuin hevosen tai poron reessä.
