Viikko on kulunut ehkä lähes normaaleissa lämpötiloissa, mutta pilvisyyden kohdalla hieman normaalia pilvisempänä. On sellainen muistikuva, että toukokuussa aikaisempina vuosina oli aurinkoisia ja hyviä hiihtokelipäiviä. Olemme joskus olleet tunturissa Erkin päivänä 18 päivänä toukokuuta. Olemme istuneet hangella ja katselleet, kun pienet purot ovat alkaneet aukeilemaan.
Viime viikolla päivälämpötilat olivat +4 asteen ja +8,5 asteen välillä. Lämpiminpäivä oli torstai, eikä tuo +8,5 astetta ollut kauan mittarissa. Yölämpötilatkin olivat hieman plussalla lauantai- ja sunnuntaiyötä lukuun ottamatta. Sunnuntaiyönä oli -6,4 astetta. Täysin pilvisiä päiviä olivat maanantai ja perjantai. Maanantaina satoi aamulla räntää, joka muuttui myöhemmin heikoksi vesisateeksi. Sunnuntaina illalla myöhään alkoi satamaan heikosti lunta. Muina päivinä pilvisyys oli vaihtelevaa ja aurinko pääsi paistamaan, lauantai oli aurinkoisin.
Tuuli on puhaltanut vaihtelevasti eri suunnista. Lauantaina tuuli oli enimmäkseen lounaassa ja heikkona. Aamulla klo 9.30 lähdin hinaamaan Seijamme tunturiin. Stalosskaidin päältä hän lähti hiihtämään eteenpäin ja minä lähdin ajelemaan huvikseen ja nauttimaan auringon paisteesta. Hangen pinta oli hiihtäjälle turhankin kova, jäinen. Tuntureiden rinteitä noustessa suomupohjasuksetkaan eivät oikein pitäneet jäisessä hangessa. Moottorikelkalla oli nautinto ajaa, kun hangen pinta oli harvinaisen tasainen. Kävin katsomassa Koahppelasjrven laaksoa tunturiselänteeltä. Muistelin menneitä hiihtoretkiä niissä maisemissa.
Matkapituudeltaan pitkät hiihtovaelluksemme jäivät aikaisemmin kirjoittamiini kahteen kertaan. Yleensä hiihdimme Koahppelasjärvi – Madjoki – Kuivi. Kuivilla saatoimme olla 1- 2 yötä tilanteesta riippuen. Jos ei sattunut olemaan liikkeellä muita hiihtäjiä, yövyimme 2 yötä. Hiihdimme lähimaastossa, kun oli aurinkoisia säitä. Kerran hiihdimme Fiellokeädggejohkaa lähelle putousta. Erittäin kaunis jokilaakso jyrkkine törmineen. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Oli hienoa pysähtyä välillä lepäämään ja nauttimaan eväitämme. Liisa muistaakseni nukahti retkialustan päällä, kun keittelin syötävää. Hiihtolenkin pituudeksi tuli vähän yli 20 km.
Kuivin kämppä sijaitsee Kamajohkan latvoilla, myös tätä Kamajohkaa hiihtelimme Kevojoelle päin. Kuivilta hiihdimme sään salliessa suoraan kotiin vaikka matkaa kertyi noin 45 km. Kantavalla hankikelillä hiihtomaasto on aika tasaista maastoa jänkäreittejä hiihtäessä. Vasta Erttegvarrin alarinteille noustessa on kunnolla ylämaata. Erään kerran oltuamme kaikkiaan 2 yötä, lähdimme voimakkaassa etelätuulessa hiihtämään kotiin päin. Tämä voimakas tuuli auttoi hiihtämistä niin paljon, että monessa kohden saimme vain pysytellä pystyssä. Minäkin levittelin anorakin helmoja purjeeksi, ahkio pomppi perässä kovassa vauhdissa. Hangenpinta oli niin kova, että siihen juuri jäi vähäinen jälki teräsreunasuksista.
Koahppelasjärven pohjois-puolella noin 1 km päässä oli silloin Seurakunnan teltta. Pysähdyimme siinä syömään, kun teltta lämpeni, niin alkoi nukuttamaan. Teltassa oli Seurakunnan makuualustoja, levitimme ne ja otimme ruokalevon. Kun iltapäivällä lähdimme jatkamaan matkaa, oli sää pilvistynyt ja lumihiutaleita leijaili taivaalta. Noin yhden km matkan päässä oli jokilaaksosta ylösnousu paikka. Siinä jyrkimmässä kohden otin sukset jaloista ja menin kävelemällä rinteen ylös. Ylhäällä lumisade voimistui tuulen kanssa, mutta meillä oli vankka moottorikelkkojen reitti hiihdettävänä. Kohta lunta tuli niin sakeasti, että moottorikelkkojen jälki alkoi peittymään, vain poromiesten poroille ajamista heinäkuormista tippuneet heinänkorret pilkistivät siellä täällä.
Noin 3 km hiihdon jälkeen meidän piti suunnista tuolta jäljeltä pois. Kaikki oli yhtä valkoista, otin kompassista suunnan ja vertasin sitä tuulen suuntaan. Soitin Jormalle, että emme näe muuta kuin valkoista ja hiihdämme Peäsnjeäralaaksoa kohden. Siinä oleva jokihan laskee meidän rajajokena Tenoon. Jorma aikoi tulla vastaan, kun pääsee töistä. Vaikeinta oli ahkion kanssa laskea tunturinrinnettä alas, kun ei nähnyt mitään. Tiesin kyllä, että niissä rinteissä ei ollut jyrkänteitä, joissa voisi tapahtua putoaminen. Kun lumisade alkoi hellittämään, näimme laakson, jossa kasvaa koivuja. Samalla kuulimme, kun Jorma ajoi tuulen yläpuolella moottorikelkalla ohitsemme. Emme ehtineet hiihtää, kuin lyhyen matkan, niin Jorma tuli meidän luokse, kun oli nähnyt jälkemme. Vähän oli Jorma epävarma olinpaikastamme, mutta uskoi, kun selitin lumisateen seasta erottuvan laakson paikat.
Jorma otti ahkion kotirinteen matkaa varten, ettei tarvinnut sen kanssa taiteilla jyrkänteessä. Taas oli mukava tulla kotiin hienolta ja antoisalta hiihtoretkeltä. Kyllä oli illalla, saunan jälkeen hyvä kiitollisena hienosta matkasta, nukahtaa omaan sänkyyn. Niitä hienoja ja joskus vaiherikkaita retkiä nyt saamme muistella.
Toivon kaikille hyvää ja viruksista vapaata kevättä terveisin Posti-Pekka
