Plussalämpötiloilla ovat päivälämpötilat jatkuneet kuluneenkin viikon. Vain kolmena yönä on yölämpötilatkin käyneet vähän miinuksella -2,6 asteen ja -3,5 välillä. Päivät ovat olleet vähän sekalaisia, pilvistä, mutta pilvisyys on välillä vähän rakoillut. Tuuli on muistanut puhaltaa, enimmäkseen etelästä, mutta viimeämmäksi luoteesta. Kolmena päivänä on satanut, räntää ja vettä. Tenon jäällä on vesi tullut lumen läpi ja siellä alkaa olla vetiset kelit. Rantasulia on tullut molemmin puolin jokea, myös Junttikarin Norjan puolelle on jo pitkä sula, sulat ovat kapeita ja pitkiä.
Hiihdellessä Tenon jäällä, emme havainneet kuin ketunjäljet kahdessa paikassa. Hirvistä ei ole pitkään aikaan mitään havaintoa. Lintulaudallamme oli pulmusia 2 kpl, mutta sunnuntaina nekin nousta tunturiin. Kahtena aamuna orava hallitsi lintulautaa ja pikkulinnut lentelivät hädissään ympärillä. Tänään oravaa ei enää näkynyt. Kuukkeli ja närhi eivät ole vielä tänä talvena käyneet. Pienempiä lintuja on ollut kaikkiaan 10 lajia.
Hiihdellessämme lähimaastoissa 10 – 30 km matkoja, alkoi mieli tehdä pitempiä matkoja. Niin jo alkuvuosina heräsi ajatus hiihtää Utsjoelta Karigasniemelle. Riippuen siitä mitä reittiä hiihtää, tulee matkaa 80 – 90 km. Varustauduimme matkalle siten, että aikaa menee 3 – 4 päivää ja käytämme matkalla kolmea autiotupaa yöpymiseen. Liisan rinkkaan pakkasimme kevyempää tavaraa ja minulle kaikki ruoka ja keittovälineet. Kumpikin kantoi oman makuupussin ja -alustan.
Silloin ei vielä ollut matkapuhelimia, matkan kolmannessa autiotuvassa oli erämaapuhelin. Niinpä kotiväelle jäi tieto, että kolmannen päivän iltana soitamme tuolla erämaapuhelimella tiedon itsestämme. Jos soittoa ei tule, saa hälyttää Karigasniemen Rajavartion etsimään meitä. Silloin asuimme vielä Utsjoen kirkonkylällä Postitalossa. Sieltä lähdimme hiihtämään kohti Koahppelasjärveä, jonne oli matkaa 15 km. Siellä ei vielä silloin ollut päivätupaa, joten söimme voileipiä ja joimme termospullosta mustikkasoppaa ulkosalla. Evästelyn jälkeen jatkoimme matkaa, edessä oli toinen 15 km matka.
Saavuimme pilvipoutaisessa säässä Madjoen autiotuvalle alkuillasta. Tuli kaminaan, valmiilla kiehisillä kuivat hongat syttyivät hyvin ja kämppä alkoi lämpenemään. Minä toimin aina vaelluksillamme kokkina ja niin lämmitin ruuan. Syönnin ja kahvin jälkeen oli mukava mennä makuupussiin, eikä unta tarvinnut maanitella. Lavitsalla oli iso vanha hirventalja, sen päälle erehdyimme laittamaan makuualustamme. Aamulla huomasimme, että taljasta oli lähtenyt karvoja makuualustoihimme. Aamusyönnin jälkeen oli kova työ saada makuualustamme puhtaaksi katkenneista karvoista.
Aurinko kurkisteli puolipilviseltä taivaalta, kun lähdimme rinkat selässä hiihtämään Kuivin autiotupaa kohden. Jänkiä myöden hiihdellessä matkaa oli edessä 13 – 15 km. Jängillä oli kantava lumi ja helpompi hiihtää kuin koivikossa. Ehdimme hiihtää noin 4 km, kun alkoi tuuli puhaltamaan luoteesta. Tuulen voimistuttua alkoi myös lumi lentää. Hiihdimme vielä muutaman km ennen kuin piti alkaa miettimään tilannetta. Pysähdyimme yhden kumpareen suojaan katsomaan ja odottamaan onko maatuisku piankin ohimenevä. Otin rinkastamme avaruuspeitteen tuulensuojaksemme.
Välillä aurinko pilkisteli siniseltä taivaalta, mutta lumi lensi sakeana puiden yläpuolelle asti. Joten hiihtämiseen ei ollut näkyvyyttä, kun vielä edessä oli useita kilometrejä puutonta tunturimaastoa. Useita tunteja istuimme odottaen sään selkenemistä. Söimme jo voileipiä ja joimme mustikkasoppaa pysyäksemme lämpiminä. Lopulta oli tehtävä päätös ja lähteä palamaan Madjoen autiotuvalle takasin. Alku paluumatkasta oli vastatuulinen. Oli noustava rinnettä ylös aavalle jängälle. Siinä tuuli puhalsi puuskittain, kun pääsin tasaiselle jängälle. Käännyin varoittamaan Liisaa tuulen puuskista, liian myöhään. Näin Liisan lentävän taaksepäin sukset taivasta kohden. Hän teki hypyn taaksepäin kerien, niin kuin uimahyppääjät. Ongeksi rinteensä oli paljon pehmeää lunta, rinkka selässä ja siinä makuupussi niskan kohdalla pehmikkeenä.
Tuiskussa hiihtelimme tuvalle, joka oli vielä sopivasti lämmin. Lepäilyn, syönnin ja kahvittelun jälkeen aloimme miettimään mitäs huomenna tehdään? Tuuli tyyntyi illalla ja taivas selkeni, pakkanenkin alkoi kiristymään. Sovittuamme, että katsotaan aamulla säätä ja päätetään sitten. Hirventaljan käärin rullalle ja laitoin leveän lavitsan toiselle laidalle. Sitten menimme makuupusseihimme, eikä unta tarvinnut Odotella.
Aamulla noustuani vilkaisin ulkona olevaa lämpömittaria, -20 astetta oli lukema. Taivas oli selkeä ja näytti tulevan aurinkoinen sää. Aamuteen, voileipien ja aamupuuron jälkeen aloimme miettimään tilannetta. Kävin ulkona katsomassa lumitilannetta. Kovaa aallokkoista hankea oli, eikä eilisistä jäljistämme näkynyt mitään. Oli kolmas päivä ja meidän pitäisi olla iltaan mennessä puhelimen ääressä. Tulimme siihen tulokseen, että emme ehti emmekä jaksa hiihtää noin 40 km matkaa jossa aikaisemmin emme olleet hiihtäneet. Päätimme hiihtää enimmäkseen myötämaastoon Kevolle. Sinne piti olla moottorikelkkojen jälki. Se oli peittynyt ja näkyi vasta puuraajaan päästyämme.
Keli oli nihkeä pakkaskeli, siihen aikaan oli vielä puupohjaiset sukset ja niitä piti voidella purkkivoiteilla. Matkaa oli Kevolle muistaakseni 18 km, saattoi olla enempikin, sillä hiihdimme maantien lähelle. Menimme Nurmisen Annikin ja Hessun luokse ja soitimme sieltä kotiin. Postiautolla sitten menimme kotiin, pääsimmehän pihalle saakka. Vähän jäi harmittamaan, kun teimme sen virheen, että kolmen päivän perästä saa hälyttää Rajamiehet hakemaan. Myöhemmin olemme hiihtäneet Karigasniemelle ja Kaamasmukkaan. Ne olivat omia vaelluksia omine ongelmineen. Tuli vähän pitkänlainen, mutta aika tarkka kuvaus vaellusyrityksestämme.
Toivon kaikille hyvää vointia kevättä terveisin Posti-Pekka
