Vuoden 2019 viimeistä viikkoa olemme saaneet viettää varsin leppoisissa säissä. Lämpötilat kyllä vaihtuivat nopeasti, lauantaiyö oli kylmin, silloin lämpötila laski -22,2 asteeseen. Toiseksi kylmin yö oli maanantaiyö, jolloin lämpötila laski -15,7 asteeseen. Päivälämpötilat lämpimillään olivat vain muutamia asteita miinuksella. Kylmimmillään päivälämpötila oli perjantaina, jolloin oli -19,1 astetta. Muina päivinä lämpötila oli kylmimmillään -10 asteen tuntumassa. Eilen sunnuntaina lämpötila nousi plussan puolelle +1,9 asteeseen.
Päivänvalo on alkanut hiljalleen pitenemään. Kun sää on ollut päivisin osittain tai jopa kokonaan selkeä, on päivän valo tuntunut jo kirkkaammalta. On myös näyttänyt valoisammalta, sillä Norjan puolen tunturit ovat hohtaneet kuin jostain valoa itseensä vetäneenä. Joulupäivinä ja ennen niitä säät olivat pilvisiä, josta johtuen päivät olivat todella hämäriä. Eilen illalla sää oli selkeä ja revontuletkin näkyivät. Illalla klo 23 ja 24 välillä katselin sängystä niitä, eivät olleet mitenkään voimakkaat, paremminkin heikot. En tiedä millaisena ne näkyivät keskellä taivasta. Naapurissa intialaiset niitä kuuluivat katselevan.
Toinen Itsenäisyyspäivä Utsjoella oli täysin poikkeava ensimmäisestä. Tenoon rakentui silta, kun joki jäätyi autolla ajettavaan vahvuuteen. Hans Guttorm omisti kuorma-auton ja hän tarjosi kyytiä Norjan Vesisaareen. Matkalle lähti Hansin Terttu vaimo, Hansin Kaarina-sisko, Liisa vaimoni ja minä. Terttu ja Liisa pääsivät hyttiin, Kaarina ja minä menimme lavalle pressun alle. Pakkasasteiden määrää en muista, mutta vilpoista siellä pressun alla oli. Sen verran huonokuntoisia tiet silloin olivat, että kuorma-auto tärisi ja huojui. Tärinä ja huojunta piti meidätkin lavalla liikkeellä ja sai aikaan sen verran verenkiertoa, ettei tarvinnut vilusta täristä.
Vesisaaressa kävimme kaupoissa ostamassa lähinnä ruokatavaroita ja jotain jouluun liittyviä pieniä tavaroita. Kaarinalle oli tärkeintä käydä kalasatamassa ostamassa turskaa ja turskan maksoja. Niin Kaarina kuin Hans kehuivat maksoja hyväksi ja suorastaan herkulliseksi ruuaksi. Niin minäkin sitten innostuin niitä ostamaan. Sitten Kaarina sanoi käyvänsä miehensä Uulan sukulaisen luona. Se käynti venyi ja venyi ja Hans alkoi jo hermostumaan siskonsa viipymistä. Lähdettiin etsimään, kun oli vähän tietoa, että missä päin kaupunkia Uulan sukulainen, taisi olla peräti sisko, suurin piirtein asui.
Löytyihän Kaarina ja niin pääsimme kotimatkalle lämpötilan vain laskiessa, kun lähdimme kotia kohden. Ei ollut silloin Tullia kummallakaan puolen rajaa. Vähän olimme kylmästä kankeita, kun Kaarinan kanssa myöhään iltapäivällä laskeuduimme lavalta Utsjoella. Olikohan seuraava päivä, kun keitin turskan maksaa suolavedessä. Hyvää oli maksa, söin sitä oikein antaumuksella ja tietenkin runsaasti. Seuraavat päivät olivat sitten vaikeita, tulin todella kipeäksi. Kukaan ei huomannut varoittaa minua syömästä kerralla paljoa. Kun siitä kipuilusta selvisin, en moneen vuosikymmeneen halunnut, enkä syönyt turskan maksaa.
Olemme huomisen jälkeen siirtymässä uuteen vuoteen, josta emme paljoakaan tiedä, mitä se tuo tullessaan. Päättymässä olevasta vuodesta kirjoitan Elias Lönnrotin virren sanoin:
Taas on yksi vuosi mennyt saamastani ajasta.
Siitä kannan kiitoksen nyt, kaiken annoit lahjana.
Kiitos, armon Jumala, hyvyydestä kaikesta.
Minut muistit koko vuoden voimaa, siunausta suoden
Siunaa kansaa, isänmaata, ohjaa oikein elämään.
Esivalta, Herra saata tahtoasi täyttämään.
Silmäsi luo puoleemme, anna rauha maallemme.
Isä, Poika, Henki Pyhä, ylistetty olet yhä.
Kiitos hyvät ystävät kuluneesta vuodesta.
Seimen Lapsen siunaamaa vuotta 2020.
Lämpimin terveisin Posti-Pekka
