Kyllä ne vanhat sanonnat näyttävät vielä aika hyvin pitävän paikkansa. Sanonta, jos Unikeonpäivänä sataa, niin sataa 7 viikkoa. Onneksi Unikeonpäivänä oli vain sadekuuroja. Noita sadekuuroja on sitten riittänyt, ei sentään aivan joka päivälle. Sateisia päiviä Meteologit ennustavat olevan edessäpäinkin. Unikeonpäivä näytti ratkaisevasti muuttaneen säitä viileämpään suuntaan.. Kahtena päivänä lämpötila on kohonnut +20 asteeseen tai juuri vähän yli. Kolmena päivänä olemme saaneet nauttia +19 asteen lämmöstä. Muut päivät ovat olleet +11 – 15 asteen välillä. Öisin lämpötila on laskenut alle +10 asteen, kylmimmillään +4,3 asteen. Kaikkiaan lämpötilat ovat kuitenkin pysyneet aivan hyvinä. Monina vuosina on heinäkuun lopulla halla, jopa pakkanen ollut kiusana hillastajille. Monesti on käynyt, että jängän ollessa puna- keltaisen hilloista, mutta ne ovat pakkayön jälkeen kumipalloja, joita ei enää voi poimia.
Vanhin ja nuorin tyttömme ovat perheineen käyneet meitä katsomassa ja tuomassa iloa läsnäolollaan. On muisteltu menneitä aikoja ja tapahtumia. Varsinkin niitä aikoja, jolloin, kun lapsemme olivat vielä koulussa ja kaikin käytimme postiautoa kulkuvälineenä niin lomamatkoilla kuin lapset koulumatkoilla. On laulu, joka kertoo sanoissaan, että linja-autossa on tunnelmaa. Niin oli myös postiautossa. Ei kylläkään aina niin mieluista.
Eräänä talvisena perjantaina matkalla Ivalosta Utsjoelle oli isäntä ollut asioillaan Ivalossa. Oli maistellut väkeviä ja taisi maistella niitä vielä postiautossakin. Kotinsa kohdalla jäi sitten pois kyydistä, mutta maistelut ja lämmin auto oli tehnyt tehtävänsä. Kun mies astui alas autosta, jalat eivät kantaneetkaan. Maan vetovoima oli voimakkaampi kuin miehen jaloissa voima. Mies kaatui eikä päässyt ylös. Autopostimies tunsi miehen ennestään ja ettei mies siitä ylös nouse. Hän sieppasi miestä jaloista ja veti miehen kotirapuille. Niin toteutui Postin yksi palvelumuoto, kotiinkuljetus. Talo oli niin lähellä maantietä, että saattoi tuon tehtävän suorittaa. Kyllä postiautojen henkilökunta oli silloin tunnetusti avuliasta porukkaa.
Yksi ikävä ilmiö on maisemissamme havaittavissa. Sienitauti on vallannut lehtipuut ja ne ovat liiankin nopeasti ruskistumassa. Ruskistuminen tapahtuu vielä silmin nähden nopeaa vauhtia ja ihmeen aikaisten. Emme näe kaivattua ruskaa, joka on monivärinen eikä vain ruskea. Oikea ruska on meillä komeimmillaan 10 päivä syyskuuta.
Toivotan kaikille hyvää vointia ja kesän jatkoa terveisin Posti-Pekka
