Syksy 2022
Lehti puusta varisee……. on tullut syksy. Kauniin ja lämpimän kesän jälkeen odottelimme saavamme kauniin värikkään ruskan. Emme saaneet, jo normaalia aikaisemmin joutui valkoisen auton päältä huuhtomaan lehtipuiden sienitaudin aiheuttamaa “ruostetta”. Koivujen lehdet alkoivat ruskistumaan, niin olemme saaneet katsella likaisen ruskeaa maisemaa. Siellä missä kasvaa haapoja ja pihlajia, on vielä vihreää. Paikoin ovat koivut jo varistaneet puolet lehdistään, näin meidän seudulla. Ei tämä mitään outoa ole, muutamien vuosien välein tapahtuu näin.
Päivät ovat muuttuneet aika viileiksi, mutta öisin ei ennuksista huolimatta ole ollut pakkasta. Yhtenä yönä laski mittari elokuun aikana -1 asteeseen. Ilmavirtaus eli tuulet ovat viimepäivinä olleet luoteen ja pohjoisen suunnalla. Silloin on parasta seurata Norjan sääennustuksia ja luottaa niihin. Kyllä myös koillistuulen sään Norja ennustaa paremmin kuin Suomi.
Heinäkuussa otimme jo ohjelmaamme käydä Norjassa ajan kanssa. Elokuussa Seijan viimeiselle lomaviikolle sen sitten sijoitimme. Halusimme pitkästä aikaa suunnata matkamme Lakselvin suuntaan. Siitä oli luovuttava, kun ennustivat sille suunnalle vesisateita. Parasta säätä ennustivat Kirkkoniemen suunnalle. Päätimme, että mennään sinne ja käydään Paatsjokilaaksossa Kasvitieteellisessä puutarhassa. Olihan edellisestä käynnistä kulunut jo 13 vuotta.
Varasimme huoneet Kirkkoniemen Hotellista, sillä yli 500 km matka olisi ollut yhdelle päivälle liian rankka. Päätimme myös, että omilla eväillä liikumme vain menopäivänä. Teemme oikean lomamatkan. Tiistaina 09.08 lähdimme jo aamusta. Ensimmäiset kahvimme oli termospullossa, norjalainen kahvi ei virkistä. Aurinko paistoi ajoittain aika selkeältä taivaalta. Pysähdyimme juomaan kahvimme voileipien kanssa noin 10 km Varangenbottenin jälkeen. Hyvällä näköalapaikalla olevalla levähdyspaikalla. Siinä oli hyvin hoidetut pöydät ja penkit, jotka olivat kahdelta sivulta aidalla suojattu tuulelta.
Maisemia meidän ei tarvinnut pysähtyä katselemaan, sillä niitä olimme jo nähneet. Ihailimme niitä ajon aikana ja muistelimme useita edellisiä matkoja. Yhdessä paikassa ennen Neiteniä (Näätämöä), jouduimme tietyömaan johdosta pysähtymään ja odottamaan johtoautoa. Jostain syystä tiekoneet olivat jyrsimässä valkoisia reunaviivoja pois. Vähän ennen Kirkkoniemen Lentokenttää olevalla levähdyspaikalla pysähdyimme syömään lounasta. Kaunis vuononäköalapaikka hyvin hoidetut pöydät ja penkit aidalla tuulelta suojattuna. Siinä keitimme mummonmuusia, jota söimme Seija kotona valmistaman nakkikastikkeen kanssa. Jälkiruuaksi keitimme kahvia.
Koska Hotelliin pääsi sisälle vasta klo 15, päätimme ajamalla katsella kaupunkia. Sataman lähellä oli Europris liike, Liisa ja Seija halusivat käydä siellä. Minä istuin autossa katselin “elämänsykettä“. Eivät pitkään viihtyneet kaupassa ja aikaa oli vielä paljon. Seija ehdotti, että käydään katsomassa uusittua tietä, joka johtaa Venäjän rajalle. Olihan siellä lähes 700 metriä pitkä tunneli ja sen jälkeen uusi silta kapean vuonon yli. Jorma aikanaan seurasi netistä sen sillan tuontia kokonaisena meritse. Emme menneet tullialueelle, vaan käännyimme ajoissa takaisin.
Aikaa oli kulunut ja niin pääsimme kirjautumaan Hotelliin. Hotellin ravintola aukesi vasta klo 19.00 (Suomen) aikaa. Emme halunneet syödä niin myöhään ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Kiinalainen ravintola oli tiistaisin suljettu. Sitten oli uusi kauppakeskus, jonka toisessa kerroksessa oli ravintola. Sinne sitten menimme ja valitsimme ikkunapaikan nurkasta. Ravintolassa oli vähän asiakkaita. Ruoka piti käydä salin perällä olevalta palvelutiskiltä tilaamassa ja maksamassa. Seija hoiti sen, joten saimme Liisan kanssa ihailla ikkunasta näkyvää vuomaisemaa ja paikoitusalueen liikennettä.
Vuonolla oli hiljaista, ei yhtään alusta ollut enää liikkeellä. Kauppakeskuksen paikoitusalueella oli sitä vastoin vilkas liikenne. Havaitsimme, että maahanmuuttajia (värillisiä) oli aika runsaasti asioimassa. Syötyämme, lähdimme Hotellille ja aloin TV:tä katsellen viettämään iltaa. Liisa ja Seija lähtivät vielä pienelle kävelylenkille. Heidän tultua takaisin, sovimme, että Seija tulee aamulla klo 8.00, meidän aikaa, hakemaan meidät aamupalalle.
Työnsimme vähän erillään olleet sängyt kiinni toisiinsa. Oli turvallisemman tuntuista nukkua, kun sängyt olivat korkeat ja keskeltä vähän pullottavat. Vedin verhot isojen ikkunoiden eteen, että huoneesta tuli hämärä. Klo 21.00 meidän aikaa sammutimme valot ja aloimme odottamaan unta.
10.08.22 klo 8.00 olimme valmiit, kun Seija tuli hakemaan aamupalalle. Ravintolassa oli vielä vähän asiakkaita, valitsimme taas nurkkapöydän vähän erillään muista pöydistä. Liisa ja Seija hakivat kaikki syötävämme, puuroakin olisi ollut, mutta emme ottaneet sitä. Monipuolinen ja hyvää oli aamupala, jonka söimme hyvällä ruokahalulla. Kahvia emme ottaneet, päätimme keittää ja juoda Paatsjokilaakson levähdyspaikalla. Syönnin jälkeen menimme vielä huoneisiimme ja päätimme lähteä liikkeelle klo 10.00.
Niin myös teimme, sää oli jokseenkin pilvinen, kun lähdimme ajamaan määränpäähämme Sanvikin. Hessengissä Liisa ja Seija kävivät ruokakaupassa ostamassa ruokaa paluumatkalle ja kotiin vietäväksi. Kasvitieteelliseen Puutarhaan oli matkaa n. 40 km. Matkan alkupäässä on pitkä kapea Langfjorden niminen vuono. Paikassa, jossa maantie kulkee korkealla ja lähellä vuonoa, on hyvä levähdyspaikka vessoineen. Siinä pysähdyimme nytkin keittämään aamukahvimme. Söimme samalla norjalaista jukurttia, jossa on samassa pakkauksessa muroja. Olihan ruokailuun vielä useita tunteja.
Aurinko vielä pilkisteli kahvittelun aikana. Lähestyessämme Puutarhaa, pilvisyys lisääntyi ja tummui. Vähän tihuutti vettä, kun lähdimme kävelemään ja katselemaan kukka- ym. istutuksia. Osa kukista oli jo menossa ohi, mutta hyvin niistä vielä sai selville kukan muodon ja värin. Jokaisen kukan vieressä oli nimilaput useammalla kielellä. Puutarhaa oli uudistettu ja laajennettu. Nurmikenttiä oli myös laajennettu ja niissä ainakin kahdessa oli liikkeellä ruohonleikkaaja robotit. Kävelymme aikana sadekin loppui, mutta aurinko pysyi vielä pilvien takana. Olimme ainoat katselijat, kaksi puutarhuria oli omissa askareissaan.
Lähdimme paluumatkalle klo 12 jälkeen. Kaikki kelloajat ovat Suomen aikoja. Yritimme käydä katsomassa lähistöllä olevaa Ordotoksi kappeli, mutta siellä oli menossa siunaustilaisuus. Kappelin edessä oli Hautaustoimiston ruumisauto ja muita autoja. Maantietä oli paranneltu 13 vuoden aikana. Pahimpia mutkia oiottu, tietä levennetty, siellä mihin oli vedetty useita km uutta asfalttia. Meillä oli tarkoitus syödä Kiinalaisessa ravintolassa, ennen Kirkkoniemestä lähtöä. Ravintola aukesi klo 14.00. Kun aikaa oli vielä hyvin, kävivät Liisa ja Seija Puutarhaliikkeessä.
Olimme ravintolan edessä klo 14.00 ja pääsimme heti sisälle. Taas valitsimme ikkunapaikan ja nurkasta, ei ollut eikä tullut muita asiakkaita. Kaksi kertaa Kiinassa käyneenä osasimme valita mieluisat ruuat. Ja tiesimme, että on parempi jättää vähän ruokaa lautaselle, kuin syödä se tyhjäksi. Minä kyllä söin lautasen tyhjäksi. Otimme jälkiruuankin, mutta emme kahvia. Maksaessani, tarjoilija tiedusteli Seijalta mistä olemme ja minkä ikäisiä Liisa ja minä olemme? Seija kertoi mistä olemme ja kertoi myös ikämme 93 v. Kovin oli tarjoilija ihmeissään ikäämme.
Ruokailun aikana oli ulkona alkanut satamaan ja tiheää sadetta vielä olikin. Seija haki autonsa kadun toiselta puolelta portaiden viereen ja niin pääsimme kuivana autoon. Lähdimme kotimatkalle klo 15.00. Sade heikkeni kaiken aikaa ja lähellä Neideniä loppui kokonaan. Neideniin laskeutuessamme, oli taas tientöiden johdosta noin 10 minuutin pysähdys. Jonkin matkaa neideistä, pysähdyimme levähdyspaikalle ja keitimme kahvia. Silloin aurinko alkoi vähän pilkistellä pilvien välistä.
Kahvittelun jälkeen jatkoimme matkaa ja totesimme, että maisemat näyttivät jylhemmiltä näin päin ajettaessa. Emme enää pysähdelleet ja saavuimme kotiin klo 19.05 lämpötilan ollessa +15,5 astetta. Poissa ollessamme oli lämpötila ollut lämpimillään +17,9 astetta ja kylmimmillään +10,2 astetta. Kirkkoniemessä oli lämpötila päivällä +20 astetta ja niillä seutuvilla se oli menomatkalla Nuorgamista alkaen.
Miten oli Kirkkoniemi muuttunut edellisen käynnin jälkeen? Oli rakennettu uusi sairaala toiselle puolelle kaupunkia. Entinen oli Sataman läheisyydessä, uusi järven läheisyydessä kaupunkiin mentäessä. Oli rakennettu 2 uutta Hotellia, toinen keskellä kaupunkia ja toinen Satamassa. Vanha Hotelli oli jossain muussa käytössä. Oli uusi Kauppakeskus, joka oli hyvin edustavalla paikalla kaupunkiin johtavan tien varressa. Kaupunki oli laajentunut paljon.
Matkamme Kirkkoniemen suunalle taisi olla meidän viimeinen. Koronaan sairastuminen oli sallittu myös meille ja sen me saimme tällä matkalla. Torstaina 11.08 päivällä oloni oli vielä aivan hyvä, mutta illalla oli vähän outo olo. Yöllä sitten heräsin hirveään päänsärkyyn. Kivuissani pyöriessä olin nähtävästi osan yöstä tajuttomana. Nousin aamulla klo 8 jälkeen aamupalalle, kun Seija haki. Otin myös särkylääkettä ja menin takaisin sänkyyn. Seija toi useita kertoja kuumaa teetä hunajalla höystettynä. Kävin syömässä lounaan ja päivällisen, mutta muun ajan pysyin sängyssä ja nukahteli, kun päänsärky hellitti.
Seuraava yö oli sitten lihassäryn kanssa pyöriessä. Lauantaipäivän olin sängyssä, aamupalan ja päivällisen kävin syömässä. Kuumaa teetä join paljon ja särkylääkettä otin vain ohjeen mukaan 3 kpl vuorokaudessa. Seija teki kotitestin ja hyvin nopeasti tuli punaiset viivat ilmaisemaan, että on korona. Samoin kävi myös Seijalla itsellä. Sunnuntaita vasten yöllä tuli kova kurkkukipu. Aamupalan nieleminen oli todella vaikeaa ja ääni oli vain n-kuiskaamista. Sunnuntaina päivällä jo istuin olohuoneessa ja kuuman juonti oli melkein pääasia. Seijalla ja Liisalla oli vähän erilaiset oireet ja kivut.
Maanantaina olin puhelimitse yhteydessä Terveysasemalle. Iines kysyi, että jaksaisinko tulla klo 13.30 testiin ja otetaan saamalla pieni verenkuva? Hän myös käski ottaa särkylääkettä 2 kpl kerralla ja niin kolmesti päivässä. Verenkuva ilmaisi, että tulehdusarvo oli 14, joten ei paha, muut arvot olivat kohdillaan. Siitä ne säryt ja kivut häipyivät, kun vietti hiljaista elämää. Äänikin palautui eikä jäänyt pahempaa yskääkään. Toista kertaa en kyllä haluaisi enää tuollaisia kipuja kärsittäväksi.
Nyt on vointi hyvä ja olen päivisin jo sauvakävellyt, eikä mitään oireita ole tullut. Tänään alkaa kuntosalilla syyskausi jumppaamisessa. Vein menomatkalla Inarin Poliisiaseman palvelupisteeseen lääkärinlausunnon ajokyvystäni. Olin muistitestissä 31.08, testinottaja Sari sanoi, että tämä testi on sinulle läpihuutojuttu. Ei todennut lääkärikään mitään terveydellisiä esteitä. Näin on ajokyky testattava vuoden päästä.
Toivotan kaikille hyvää vointia syksylle ilman viruksia terveisin Posti-Pekka