Blogi

Oli jo kesäpäivänseisaus eli päivät alkavat lyhenemään ja ollaan matkalla kohti syksyä. Se on vuodenajankulun mukaan totta, mutta meillä paras kesä alkaa vasta juhannukselta, normaalisti. Monet juhannukset on vietetty, että juuri juhannukseksi on saatu lehti puihin. On ollut juhannuksiakin, että silmut puissa ovat vain turvoksissa, näin oli vuonna 1982. Nyt saatiin lehti puihin vähän etuajassa. Helatorstaina 26.05 alkoivat lehtipuut vihertämään ja olemme saaneet nauttia vihreästä luonnosta koko kesäkuun ajan.

Säät ovat olleet kovin vaihtelevaisia, kuun puolivälissä oli muutama lämmin päivä. Lämpötila käväisi jopa +23,2 asteessa, taisimme silloin olla Suomen lämpötiloissa lähellä kärkeä. Sillä viikolla yölämpötilat olivat +2 asteen tienoilla, yhtenä yönä +1,9 astetta. Sitten on ollut kylmiä päiviä, viime viikko oli se normaali ennen juhannusta oleva kylmä jakso. Lämpötila ei päivisinkään jaksanut nousta kuin +6 tai +7 asteeseen. Tänään oli +20,4 astetta ja huomiseksi lupasivat +6 astetta. Nuo ennusteet ovat kyllä olleet kovin ailahtelevia. Juhannukseksi lupailevat +20 astetta, pelottelevat sateilla. Tällä hetkellä sataa, sadetta on odotettu ja kaivattu.

Luonnon kukat ovat kohta kaikki kukalla hillaa myöten. Kulleroista osa kukkii ja osa on vielä nupuilla. Hillan kukinnasta on tärkein vaihe menossa, on tärkeintä, että on kukkia. Jos ei ole kukkia ei voi odottaa marjojakaan. Monta vaihetta on vielä edessä, jotta saadaan hilloja. Annetaan luonnon hoitaa tehtävänsä ja eletään toivorikkaana. Mustikka kukkii ainakin meidän pihalla. Tuomemme kukki niin runsaana, että emme muista ennen olleen noin runsaasti kukkia.

Lintumaailmasta olen tehnyt aikaisemmista vuosista poikkeavia havaintoja. Telkkiä ei jäänyt pönttöihimme hautomaan kuin 2 naarasta. Jäiden lähdön jälkeen rannassamme pyöri kolme paria, taisi olla välillä yksi ylimääräinen uros. Rannassamme on nyt 4 telkänpönttöä ja jokaisessa on munia. Yhdessä on vain 2 munaa, yhdessä on munia kahdessa kerroksessa, eikä siinä ole haudonta käynnistynyt. Munat ovat paljaaltaan vanhojen untuvien päällä. Kahdessa rannimmaisessa on haudonta käynnissä. Urokset ovat lähteneet jo aikoja sitten pois, niin naaraat saavat hautoa rauhassa. Nähtäväksi jää, joko poikaset kuoriutuvat juhannuksen tienoilla.

Pikkusiivekkeiltä otin ruokintapöntön pois, kun lumet sulivat. Harvensivat jo käyntejään. Kuuseen jätin poronkuuta sisältävän verkkopussin. Kun olen kävelyni lomassa pitänyt levähdystauko ja istunut portaillamme, olen havainnut Tiaisten käyvän nokkimassa kuuta. Talitiainen tulee aina samasta suunnasta. Nokkii nopealla tempolla kuuta ja lähtee kohta samaa tulolentorataa. Tulee kohta uudelleen samalta suunnalta, nokkii nopealla tempolla ja lähtee takaisin. On tullut ajatus, että ruokkii hautovaa emoa ja käy hakemassa helposti saatavaa ja voimakasta ravinto hautojalle. Hömötiaisia käy kaksikin kerralla ja nokkivat yhtä aikaa tai toinen odottaa vuoroaan. Niistä en ole arvaillut mitään, sillä Hömötiaisia on muutenkin eniten.

Toivotan kaikille hyvää vointia ja turvallista Juhannusta terveisin Posti-Pekka

Aika ja kevään tulo ovat rientäneet hyvää vauhtia ja toukokuu lähestyy loppuaan. Muistelen vähän kevään tulon eri vaiheita. Jäät lähtivät meidän kohdalta liikkeelle 13.05 muutaman minuutin klo 12.30 jälkeen. Katsoimme jäälle tuohon aikaan ja jäät olivat paikoillaan Lähdimme juomaan kahvia ja katsoimme ulos klo 12.40, niin jäät olivat menossa näköpiirin ulkopuolelle. Jäät lähtivät koko joen leveydeltä ja menivät 4-5 km päähän Aittikosken alle.

Lauantaina 14.05 klo 9.30 lähtivät meidän yläpuolella olevasta Nollamin suvannosta jäät liikkeelle runsaan veden kanssa. Jäitä tuli noin 3 tunnin ajan, josta saattoi päätellä jäiden lähteneen pitemmältä matkalta. Sunnuntaina 15.05 klo 9.15 alkoi taas tulemaan jäitä joen täydeltä. Jäitä tuli noin tunnin verran ja siitä saattoi päätellä, että jäiden lähtö oli normaali. Nyt tulleet jäät olivat Ylä-Könkaan alapuolelta, johon oli tullut Levajoen Hotellin kohdalta lähteneet jäät. Vettä oli myös huomattavan vähän. Junttikarin niskalle jäi useita metrejä korkea jääröykkiö.

Samana sunnuntaina klo 19.15 alkoi tulla jäitä joen täydeltä runsaamman veden kanssa. Jäät olivat myös jauhautuneet könkäässä pienemmiksi teleiksi. Jos olisi mennyt rantaan kuuntelemaan, olisi kuullut kuinka jäät kilisevät, kun on paljon jääpuikkoja. Ylä-Tenolta sain puhelin soiton ja ilmoituksen, että jäät ovat sieltä lähteneet. Jäitä tuli koko illan ja vielä maanantaina aamupäivällä. Veisi oli myös noussut huomattavasti. Jäitä huilasi harvakseltaan koko päivän ja vielä tiistaina aamulla. Samalla huomasimme, että Junttikarin niskalle jäänyt jääröykkiö oli hävinnyt. Virtaava vesi oli tehnyt tehtävänsä.

Siinäpä jäiden lähtö pääpiirtein, Ylä-Tenolle oli jäänyt rannoille ja varsinkin matalikoille runsaasti jäitä. Jäät lähtivät vähän yllättäen ja vähällä vedellä. Säässä tapahtui myös normaali kylmeneminen ja vesi alkoi laskemaan. Sään hiljalleen lämmettyä ja kahden päivän, heikkovesisade, sai veden hiljalleen nousemaan. Nyt viime päivien lämpötila ovat saaneet aikaan joen veden runsaan nousun. Tällä hetkellä alkaa jälkitulva lähestyä ennätyslukemia. Tänään on vesi alkanut hiljalleen laskemaan. Rannat ovat puhdistuneet jäistä ja Teno on tällä hetkellä komean leveä ja virta voimakas. On siellä lohilla hyvä nousta, vastavirtaan käy lohen tie.

Aikaisemmin kirjoitin Västäräkin tulosta pihapiiriimme 07.05 lauantaina. Sunnuntaina 08.05 luoteistuuli toi lumikuuroja ja siinä isot lumihiutaleet säikäyttivät Västäräkin häipymään. Maanantain heikkovesisade sai sen jälleen ilmestymään pihallemme. Järripeipot ovat ilmestyneet jo alkukuusta. Tällä viikolla ilmestyivät Kirjosiepot pihapiiriimme ja hyörivät pesäpöntön seutuvilla. Talvilinnut, tiaiset ovat melkein kokonaan unohtaneet talviruokintapaikan. Joskus joku näkyy käyvän kuusessa olevaa poronkuupalasta nokkimasta. Kävihän se uros Punatulkkukin vielä maastakin auringonkukan siemeniä noukkimassa. Viherpeipot kävivät pieninä parvina ruokintapaikalla. Keskiviikkona vein ruokintapöntön levyineen kesäsäilöön.

Vesilinnuista näyttää olevan kato. Rannallemme on ilmestynyt vain 2 naaras ja 3 uros Telkkää. Aikaisimpina kesinä niitä on ollut 4 – 5 paria. Kolme pönttöä on käynyt riittämättömäksi. Nyt on tarjolla 4 pönttöä. Olen kuitenkin joutunut ihmettelemään, kun jokaisessa 4 pöntössä on munia, vaikka naaras Telkkiä on vain kaksi. On rannallamme vieraillut Haapana pari ja kahden lajin kahlaajiakin. Kun vesi on korkealla ja yltää ruohikolle, niin Haapanat tulivat siihen syömään.

Keskiviikkona alkoivat lehtipuut vihertämään. Eilen Helatorstaina vihreys voimistui ja tämän päivän sadekuuron antavat lisäpotkua lehtien kasvulle. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kevät etenee sopivaa vauhtia ja saamme laskeuta kesän tuloon sopivassa tahdissa. Jos ei tule mitään suuria muutoksia etenemiseen, niin hillasadolle näyttäisi olevat hyvät mahdollisuudet. Yksi noin viikon kestävä kylmäkausi on kyllä vielä odotettavissa ennen Juhannusta. Se kuuluu meidän kevääseen.

Tulihan tuota sepustusta yhdellä kertaa aivan riittämiin. Kevät työt siivouksineen viivästyttivät kirjoittamistani. Ensi kerran pesin ikkunoita höyryllä, kyllä, höyrypesurilla. Kyllä sillä hyönteisten jätökset lähtivät erinomaisen hyvin ikkunoiden ulkopuolelta.

Hyvää vointia, kevättä ja kaikilta viruksilta säästymistä terveisin Posti-Pekka

Aivan normaaleja kevätsäitä on pidellyt, öisin pakkasta ja päivällä vähän plussa lämpötiloja. Kylmimmät yöt olivat keskiviikko – perjantai. Lämpötilat olivat -9,1 asteen ja -11,8 asteen välillä. Lämpötilat olivat noina päivinä miinuksella päivälläkin. Päivät olivat tuulisia ja enimmäkseen pilvisiä. Lumikuurot olivat monena päivänä kiusana tuulisten säiden lisäksi. Eine tuulet ja lumikuurot ole täällä alhaalla liikkumista haitanneet. Tunturissa liikkujat ovat olleet vaikeuksissa, ei niinkään vaikeuksissa, mutta kiusana, varsinkin hiihtovaeltajat.

Viime viikon ikävien asioiden jälkeen tämä viikko on kulumassa paremmissa merkeissä. Maanantaina soitin Terveysasemalle Iirikselle ja kerroin pienestä vaivastani. Hän lupasi konsultoida lääkärille asiani. Tiistaina sitten soitin ja kyselin mitä lääkäri oli vastannut. Iiris kertoi, että lääkäri oli sitä mieltä, että pitäisi saada näyte ja siitä selviää tarvitsenko lääkettä. Sanoin Iirikselle, että minä tuon näytteen. Klo 12.45 lähdin viemään näytettä, Iiris pyysi istumaan siksi aikaa, kun näyte tutkitaan.

Vähän ajan päästä Iiris tuli ja kertoi, että jotain on pielessä. Leena-lääkäri haluaa tavata ja keskustella kanssasi. Iiris kyseli onko minulla kiire? Sanoin, että eläkeläisellä ei ole kiire. Siinä istuessani tuli tutunnäköinen mies ja oli jo ovella ulosmeno aikeissa. Kysäisin, että mitä sinne Nuorgamiin kuuluu? Silloin mies tunsi ja sanoi Posti Pekkako siinä onkin. Minulla oli maski kasvoilla, niin eihän siinä heti tunnista. Äänestä sanoi tunnistaneen. Niin päästiin jutun alkuun. Olimme tavanneet lähes 10 vuotta sitten tuntureilla. Hän porotöissä ja me Liisan kanssa hiihtolenkillä. Terveystilanteet puolin ja toisin ehdittiin kysellä.

Vähän ajan kuluttua tuli toinen mies, ja tunsimme toisemme. Hän kävi viemässä paketin ja pysähtyi juttelemaan. Kertoi pääsevänsä tänä vuonna eläkkeelle. Oli vielä miettimässä lähteäkö vai ei. Kertoi, että jos terveyttä riittää, niin hän jatkaa vielä. Sanoin hänelle, että hyvä ajatus, terveempänä pysyy töitä tehdessä. Jos kotona ei ole töitä, alkaa istuskelemaan ja makailemaan, niin terveys rapistuu nopeasti. Molempien kanssa oli mukava jutella ja kuulla kuulumiset, oikein piristävät tapaamiset.

Kohta Leena-lääkäri kutsui sisälle. En ole ollut aikaisemmin hänen kanssaan puhe-etäisyydellä. Istumaan päästyäni, hän kysyi millaisia vaivoja sinulla on. Keroin vaivani ja hän kertoi, että näyte osoittaa, että tarvitset antibioottikuurin. He antavat täältä lääkkeen tälle päivälle ja huomen aamuksi. Iiris tuli myös huoneeseen puhuen puhelimeen. Lopetettuaan, hän kertoi, että huomenna tulee Apteekista jatkolääke. Leenalla oli jo lääkerasia kädessä ja siinä tämän päivän ja huomisaamun lääke. Kyllä täällä erinomaisen hyvin hoidetaan, Iiris soitti Apteekkiin Ivaloon ja tilasi lääkkeeni.

Leena kysyi toista asiaa, että milloin se toimenpide oli? Kerroin, että helmikuun 22 päivä ja että tässä kuussa olisi uusi toimenpide. Hän pyysi tulemaan silloin uudelleen. Pyysin Iiriksen varamaan ajan loppukuuksi sopivalle päivälle. Niin oli kiitokseni ja näkemiin toivotusten vuoro. Iloisin ja kiitollisin mielin lähdin ajamaan kotiin, jossa olin klo 13.55. Juuri ja juuri tunti ehti kulua, kun lähdin Terveysasemalle.

Eilen keskiviikkona sitten lähdin klo 12 jälkeen ajelemaan Norjan Tana bruuhun hiusmuotoilijan luokse. Edellinen käyntini oli tammikuun lopulla. Oli vaihteleva sää, välillä paistoi aurinko ja välillä tuli sakeita lumikuuroja. Norjan puolen tie on Suomen puolen tietä leveämpi. Tie oli lumeton, vain lumikuuroista kastunut märäksi. Rekkoja tuli vastaan useita, joskus kaksikin peräkkäin ja kaikki toivat vesisuihkun tuulilasiin. Henkilöautoja tuli vähempi. Olin perillä 13.20, aikani oli 13.30 Suomen aikaa.

Pääsin heti käsittelyyn ja keskustelemaan. Matti on puhelias parturi, enkä minäkään mikään tuppisuu ole, joten meillä juttu luisti. Ensimmäiseksi tietenkin keskustelimme Tenon lohesta. Kävimme läpi menneitä hyviä ja huonoja lohikesiä. Lopuksi olimme samaa mieltä, että joessa ei lohta pyydetä sukupuuttoon. Suurin syy on merikalastus, jos sitä ei rauhoiteta saman aikaisesti jokikalastuksen kanssa, niin lohi loppuu. Tienkin keskustelimme Ukrainan sodasta. Kauhistelimme sitä raakuutta mitä venäläiset ukrainassa tekevät. Ihmettelimme sitä, että venäläiset johtajineen ovat kuin toiselta planeetalta. Heidän ajatusmaailmassa on niin erilainen.

Lähdin klo 14.10 ajelemaan kotiin auringon paisteessa. Muutaman kilometrin päästä pilvistyi ja tuli lumikuuro, joka loppui Nuorgamin kohdalla. Maantie oli jokseenkin kuiva Ala-könkäältä kotiin saakka. Liikenne oli hiljainen, yhtään rekkaa ei tullut vastaan. Sirman jälkeen, noin 20 km Utsjoelta, ei tullut yhtään autoa vastaan. Tulomatkalla kävin Uulan Säästössä tankkaamassa autoni, ensimmäinen kerta tänä vuonna. Hain myös lääkepakettini. Kahden päivän kokemukseni olivat todella vikistäviä. Varsinkin Tana bruussa käynti, pitkästä aikaa pääsin ajamaan vähän pitemmän matkan. Minä todella tykkään autolla ajamisesta.

Toivon kaikille hyvää, kaikilta viruksilta vapaata vointia ja kevättä terveisin Posti-Pekka

Olemme saaneet viettää ihmeen, kirjoittaisinko, lämmintä huhtikuuta. Kahden viikon aikana lämpötila on käynyt kuutena päivänä miinuksen puolella. Kahtena päivänä niin, että voi mainita olleen pakkasta 13.4 keskiviikkona oli -3,1 astetta ja 14.4 torstaina oli -6 astetta. Neljänä miinuspäivänä oli vain -0,1 ja -1,1 asteen välillä. Kahdeksana päivänlämpötila oli plussan puolelle +2 ja +9,1 asteen välillä.

Kun lämpötila pysytteli plussan puolella öisinkin, niin lumelle kävi pehmoisesti. Tenon jäällä lumi pehmeni jo pääsiäisenä. Heti pääsiäisen jälkeen jää meni vesille ja rannat alkoivat aukeilemaan. Jorma jätti moottorikelkkansa tuonne rinteeseen, että pääsee pilkille. Liisalla ja Seijalla loppui hiihto jäällä. Seija kävi kaksi kertaa tunturissa hiihtämässä. Viimeisen kerran keskiviikkona 20.4. Jorma lähti aamulla pilkille, niin samalla hinasi Seijan tunturiin. Seija hiihti yli 7 tuntia ja tulomatka oli jo vaikeaa, kun moottorikelkan vanha jälkikin upotti. Hänellä meni loppuosa lomasta maantiellä kävelemiseksi Liisan kanssa.

Aurinko on vähän kitsaasti paistellut, keskiviikko 20.4 oli aurinkoinen ja vähä tuulinen. Siksi se lumi pehmenikin niin pahasti. Muina päivinä aurinko on paistanut vaihtelevasti. Tuuli myös kiusasi, varsinkin tunturissa liikkujia. Jormakin tuli pilkkiretkiltä monesti jo puolen päivän tienoilla.

Seija kävi kaksi kertaa Levajoella Norjan puolella hiihtämässä. Siellä hän näki Ilveksen jälkiä ja Hirven syömässä pajuja. Myös Tenon jäällä hän näki Hirven ja Saukon, joka Kivikoskessa pujahti jään alle. Lintulaudallamme on Oravakin vieraillut kaksi kertaa. Närhiä ei ole näkynyt viikkoon, hyvä, kun häipyivät nakkomasta siemeniä maahan. Lisäksi ne repivät poronkuuverkkopussit hajalle ja veivät kuun palat mennessään. Heti kun säät lämpenivät, linnut alkoivat vähenemään. Toisinaan olemme saaneet syödä aamupalan, eikä pikkuystäviä ole näkynyt. Nyt sään kylmennettyä, ovat olleet taas joukolla liikkeellä.

Jorma lähti tänään 26.04. aikaisten aamulla pilkille kauniissa auringon paisteessa. Silloin oli vielä pakkasta -5 astetta ja melkein tyyntä. Ennen puolta päivää virisi tuuli ja lumikuurot alkoivat kulkemaan tuulen mukana. Kohta klo 12 jälkeen hän tuli takaisin ja kertoi, että lumi oli jo hakusessa kelkalla ajaessa. Luoteistuuli puhalsi kylmästi ja kalan heikko syönti loppui kokonaan.

27.04. Ilta loppui eilen kesken, niin jatkan vielä vähän. Kävimme eilen klo 9.00 Terveyskeskuksessa ottamassa neljännen koronarokotuksen. Elimistö on nähtävästi jo niin sopeutunut noihin rokotuksiin, ettei ole tullut minkäänlaisia tuntemuksia. Eilen en sauvakävellyt, että käsi saa olla rauhassa ja olihan niitä lumikuuroja jatkuvasti liikkeellä. Tänään olin 2 tuntia sauvakävelemässsä ja käsi on oireeton.

Kun lohesta ja varsinkin Tenon lohesta, saa nykyisin vain muistella, niin kirjoitan muutaman sanan lohestukseen liittyen. Luin viime viikolla A.E. Järvisen muisteluksen Tuntsalla lohestuksella käynnistä. Hän kirjoitti kalakaverista Arviiti Alatalosta ja hänen pyyntivälineistä. Mainitsi siellä Tuntsan pirra nimisen perhon. Minä soutelin alkuvuosina Arvi Keräsen kanssa. Hän aloitteli silloin lohiperhojen sitomisen. Joku oli pyytänyt hänen sitomaan Tuntsan pirran. Hän oli sitonut ja laittoi sen siimaan, kun olimme Kordsamissa ongella. Pirra oli rannan puoleisessa vavassa, kun olimme suvannon alapäässä Suomen rannan lähellä. Ottipaikalla alkoi vavan, jossa oli pirra, rulla päristä. Kohta pärisi 2 muutakin rullaa, kun lohi syöksyi poikki virran ja sotki kaikki siimat yhteen.

Lohi hyppäsi ja samassa katkesi pirran siiman tapsi. Arvi näki, että lohi oli iso ja sen menetys oli iso harmi. Lohiperho oli sidottu yksihaaraiseen koukkuun, jonka etupäässä oli pieni kuparista tehty ropelli. En muista, miksi kokeilu jäi, ainakin minun kanssa, siihen kertaan. A.E. Järvinen kirjoitti, että Tuntsan pirra oli Arviiti Alatalon luottoperho Tuntsalla. Tuntsan pirra oli Alatalolla sidottu kolmihaaraiseen koukkuun.

Pieni juttu metsästyksestäkin. Oli miesporukka koolla, joista yksi oli vähän itsetuntoinen. Kehui kivääriään ja ampumataitoaan. Oli ollut kettua ampumassa ja kiväärin laukaus oli sattunut juuri siihen mihin oli tähdännyt. No toiset sanoivat, että sinä sait ketun. Hiljaisuuden jälkeen ketun ampuja oli sanonut, en saanut. Toiset, miten niin? Eikö kuula sattunutkaan siihen mihin tähtäsit. Sattui juuri siihen mihin tähtäsin, tähtäsin vähän yli. Sen jälkeen kuului hiljaisia naurun pyrskähdyksiä.

Toivon kaikille hyvää vointia ja vapautta kaikista viruksista terveisin Posti-Pekka

Mitähän kirjoittaisin säästä, on ollut niin tasaisen tuntuisia nuo päivät, että niiden suhteen ei ole erikoista kirjoitettavaa. 2 viikkoa on aikaa kulunut ja kolmena yönä on pakkanen laskenut -20 asteen kylmemmälle puolelle. 27 – 28.3 yönä mittari laski -27,7 asteeseen. 3.4 yönä laski -20,1 asteeseen ja 5.4 yönä -21,1 asteeseen. Muina öinä on ollut enimmäkseen vain vaajaa -10 astetta. 6.4 alkaen on lämpötila päivisin ollut vähän plussan puolella. Päivisin pilvisyys on ollut vallitsevana, vähän on rakoillut, 2 aurinkoista päivää on ollut. Viimeisin oli viime perjantaina. Lumityöt eivät ole olleet kiusana, koska lunta on satanut niin vähän ettei ole liikkumista häirinnyt.

Pahuuden jyllätessä maailmalla, olen kevennykseksi muistellut vanhoja “hyviä” aikoja. Ajattelin muistella niitä tässä kirjoituksessanikin. Siihen aikaan, kun isä öljylampun osti. Ei nyt sentään niin vanhoja. 1956, jolloin 19.10 muutimme uuteen postitaloon ja saimme isommat tilat. Piti alkaa miettimään tehokkaampia öljylamppuja. Sellaisiksi osoittautuivat Tilley lamput. Niissä valo oli kirkas, mutta varjopuolena oli voimakas tohiseva ääni. Posti- ja lennätinlaitoksen päävarastosta niitä sai ja myös osia niihin.

Telepuolen miehet kulkivat ahkerasti Utsjoella linjatöissä. Heillä oli työmaa autoja, joissa oli kaasuvalot. Siitä sain idean, että asennan postiin nestekaasuvalot. Sieltä pll:n päävaraston luettelosta löytyi tarvittavat tarvikkeet. En muista kysyinkö lupaa postin herroilta, mutta Rakennushallituksen Lapin piirirakennustoimistosta kysyin. Hehän rakensivat ja huolsivat postin hallinnassa olevia kiinteistöjä. Heidän kanssaan olin hyvissä väleissä, kun hoidin kiinteistöä hyvin.

Niin tilasin tarvikkeet ja niiden tultua aloin asennustöihin. Olin jo ehtinyt hankkia niin paljon omia työkaluja, että asennustyössä ei tullut vaikeuksia. Kolme valaisinta asensin postin puolelle ja yhden meidän asunnon keittiöön. Muutama reikä piti porata väliseiniin, että sain vedettyä kupariputken huoneesta toiseen. Kaasupullon (12 kg) sijoitin pakettihuoneeseen ja oman asunnon valaisimen tarvitseman kaasupullon sijoitin keittiö työpöydän alle.

Asennustyön suoritin veloituksetta, sillä vapauduinhan öljylamppujen tankkauksesta ja niiden huollosta. Kyllä oli hyvä työskennellä kaasuvalaisimien loisteessa ja hiljaisessa äänessä. Valaisimet eivät tarvinneet muuta huoltoa kuin harvoin rikkoontuneita sukkia vaihtaa uuteen. Nekin oli helppo pyöräyttää paikoilleen. Sähköt saimme tammikuussa 1963.

Kun Suomessa alkoi esiintymään pankki- ja postiryöstöjä, saimme tarpeellisia turvallisuus ohjeita. Minä aloin miettimään hälytyslaitteiden asennusta. Pll:n päävarastolta löytyi sähkömuuntaja, pääkatkaisija ja hälytyskello. Ohutta heikkovirta (24 V) johtoa sain taas telepuolen miehiltä. Tähän asennustyöhön hain luvan postipiirikonttorista Rovaniemeltä. Tarvitsinhan sähköasentajaa kytkemää muuntajan sähköverkostoon. Muuntajasta lähtevän ohuen johdon asensin huoneiden jalkalistojen suojassa ulko-ovelle. Pienen katkaisijan asensin oven karmin saranan puolelle, aivan alas. Kun ovea aukaisi, katkaisija kytki virran ja hälytyskello alkoi soimaan voimakkaalla äänellä. Oli vain muistettava päivän päättyessä kytkeä hälytys päälle ja aamuisin pois päältä.

Postin muutettua 1986 Virastotaloon, jäi hälytyslaitteet tarpeettomiksi. Postitaloon tuli aikanaan suurempi remontti, kävin hakemassa hälytyslaitteet itselleni. Olin suorittanut asennuksen veloituksesta. Asensin muuntajan ja hälytyskellon autotalliin, joka toimii työhuoneena. Asunnon puolella on painonappi, josta painamalla kello soi autotallissa. Sillä Liisa on kutsunut minua mm. syömään, kun olen olut töissä autotallissa. Lankapuhelin aikana sinne oli puhelinkin.

Sellaista oli elämä vanhana “hyvänä” aikana. No paljon hyväähän se elämä on nykyaikana monelta, monelta osin. On vain tullut muunlaisia ongelmia, sanoisinko murheita.

Toivon kaikille hyvää vointia, kaikista viruksista vapaata kevättä terveisin Posti-Pekka

Leppoisassa säässä saimme viikon 12 viettää. Öisin oli pientä pakkasta ja päivällä plusasteilla maanantaina ja tiistaina. Keskiviikosta alkaen on ollut muutaman asteen pakkasia. loppuviikosta kylmeni ja alkoi lähestymään normaaleja maaliskuun lämpötiloja. Torstaina ja sunnuntaina oli selkeää hiihtosäätä. Lauantai oli lumisateinen, aamupäivällä satoi lunta ja iltapäivällä tuli lumikuuroja vuorotellen auringon paisteen kanssa.

Olen kahdessa kirjoituksessani muistellut vanhoja tapahtumia. Niin jatkan muistelemista tässäkin kirjoituksessani. Pilkkiretkemme tapahtui noin 1970 luvun tienoille. Olimme liikkeellä kolmella moottorikelkalla. Meitä oli Utsjoen kunnan esimies Jouni F. Helander Jouni (pikku Jouni) nimisen pojan kanssa. Kirkkoherra Urpo Kuusiniemi, tullimies Olavi Lehmonen ja allekirjoittanut. Olavi Lehmonen oli minun kyydissäni. Pikku Jouni ajoi heidän kelkkaansa.

Menimme Norjan puolelle Rastigai´sojen taakse Gaei´dnujärvelle, jossa kuulimme olevan isoakin rautua. Sää oli suotuisa, vaihtelevaa pilvisyyttä ja aurinkoa sekä melkein tyyntä. Olimme järvellä vähän hajallaan etsien sopivaa pilkkimispaikkaa. Järvelle tuli moottorikelkalla Levajoen Matkailumajan omistaja. Hän pysähtyi Urpon luokse juttelemaan. Kohta Urpo huusi meille, älkää antako hänelle kalastuslupaa, otti häneltä luvan pois. Perään kuului kovaäänistä keskustelua. Kohta Majatalon isäntä Höygeksi häntä kutsuttiin, miten lienee kirjoitetaan? lähti ajamaan pois.

Urpo ajoi meidän luokse ja kertoi, että Höyge oli sanonut meidän olevan luvatta kalassa. Meillä oli Norjasta hankitut Norjan valtion kalastuskortti. Mietimme mitä tehdään, kalaa ei oltu vielä saatu. Kun Höyge oli vielä jotain uhkailutkin, niin päätimme, että lähdetään muualle. Niin lähdimme tuntureita pitkin, puurajan yläpuolella, ajamaan Utsjokea kohden. Tiesin siellä yhden järven jossa oli mm. isoja harjuksia. Jouduimme tietenkin matkalla ajamaan vähän koivikoissakin, mutta sielläkin oli jo kantava lumi.

Ajettuamme lähes 30 km, löytyi Miennajärvi, jonne olimme matkalla. Ehdimme kalastaa jonkin aikaa, niin järvelle saapui 2 norjalaista miestä moottorikelkoilla. Toinen miehistä osoittautui Jouni F. Helanderin sukulaiseksi Sirmasta. Miehet olivat kalastuksen valvojia, taisi Jounin sukulainen olla peräti poliisi. Siinä alkoi lupiemme selvittely, jossa selvisi, että meillä oli aivan oikea Norjan valtion kortti. Mutta olisi pitänyt olla vielä paikallinen lupa, jossa on nimettynä järvet, joissa haluaa kalastaa. Luvan saa kuulemma Tanan nimismieheltä ja eikä maksaisi mitään.

Pilkimme vielä jonkin aikaa ja saimme muutamia harjuksia. Lähdimme sitten ajelemaan kotia kohden. Matkaa Aittisuvantoon noin 3 km Utsjoen kirkonkylän yläpuolella Tenojokea pitkin oli noin 20 km. Höyge oli antanut Norjan lehdistölle kovan uutisen, Utsjoen virkamiehet luvatta kalassa Norjan tunturijärvillä. Taisi olla uutisena myös Norjan radiossa. Tämä meidän pilkkipäivä oli lauantai.

Pikku Jounin kanssa sovimme, että lähdemme maanantaina Tanan nimimieheltä hakemaan paikallista lupaa. Minulla oli lomaa vielä jäljellä, joten pilkille oli kova hinku. Niin me Jounin kanssa lähdimme maanantaina Tanan. Jouni osasi Norjaa, kun oli ollut siellä töissä. Hän meni nimismiehen kansliaan lupaa hakemaan. Tuli kohta takaisin pettyneenä. Nimismies oli jo tietoinen lauantain tapahtumasta. Oli vihaisena sanonut, että hän ei anna suomalaisille yhtään lupaa. Ajaessamme kotia kohden, päätimme yhdessä lähteä ennen iltaa pilkille Norjaan. Kerroin Jounille, että tiedän yhden järven, jossa on taimenia, olen ollut siellä ennekin pilkillä.

Oli huhtikuu ja valoisaa oli jo pitkälle iltaa. Pakkasimme kumpikin kotonaan eväitä ja muita tarvikkeita yöpymistä varten. Teltta, sen suojaksi muovia ja porontaljoja makuualustaksi. Niin lähdimme iltapäivällä ajamaan, Aittisuvannon yläpäästä nousimme Norjan maalle ja nousimme lähes puurajaan. Minulle maisemat olivat jo tutut ja hyvin pääsimme järvelle, joka on lähellä Rastigai´soja. Ehdimme hyvin iltasyönnille ja saimme mukavasti 300 – 600 gr. painoisia taimenia. Laitoimme useita vapoja seisontapyyntiin. Vavat piti laittaa hyvin hankeen kiinni, etteivät kalat vedä vapoja jään alle.

Sitten lähdimme pystyttämään telttaa ja syömään yötä varten. Priimuksella keittelimme teevettä ja kahvia. Kävimme vielä kokemassa seisovat pilkkimme, useassa oli taimen. Jätimme pilkkimme uudelleen madoilla varustettuna pyyntiin ja lähdimme telttaan nukkumaan. Kun aamulla heräsimme, niin huomasimme, että teltta on painumassa kasaan. Oven avattuamme, huomasimme, että oli satanut lunta ainakin 20 sm. Söimme aamupalan, kävimme kokemassa pilkkimme ja jokaisessa oli taimen. Päätimme lähteä kotia kohden, kun aurinko paistoi, pelkäsimme lumen alkavan kostua.

Syvä ura jäi yöllä sataneeseen lumeen. Ajoimme järvelle, jossa oli rautuja, olin käynyt siellä aikaisemmin. Uutta lunta jäällä noin 20 – 25 sm ja kirkas auringonpaiste. Useita reikiä kairattuamme, emme saaneet nykäisyäkään. Katsoimme viisaimmaksi lähteä kotia kohden. Aittisuvannon yläpäässä laskeuduimme jäälle ja ajoimme Jounin kotipihaan. Kohta alkoi kuulumaan helokopterin ääni. Alhaalta lensi helikopteri Norjan rantoja seuraten, aika matalalla. Aittisuvannon yläpäässä kääntyi sisämaahan päin. Havaitsivat moottorikelkkamme jäljet ja lähtivät niitä seuraamaan. Nyt täpärästi selvisimme luvattomasta kalastuksesta. Sillä nyt meillä oli tieto, että olisi pitänyt olla paikallinen lupa.

Siihen aikaan kalastusluvista oli heikot tiedot, Norja ei niistä ilmoitellut niin kuin nykyisin. Moottorikelkkailukaan ei ollut vielä kiellettyä. Myöhemmin siitä ja kalastuksesta Norjan sisävesillä on tietoa tullut ja ne ovat hyvin monesti muuttuneet. Monia satoja kilometrejä on siellä tullut hiihdettyä pilkillä ja hikipisaroita vuodatettu. Siellä on upeat maisemat ja oli hyvät kalavedet. Nyt käydään kesäisin autolla ajaen katselemassa maisemia.

Hyvää vointia, talven jatkoa ja kaikista viruksista varjeltuvaa elämää kaikille terveisin Posti-Pekka

Kun säissä ei ole tapahtunut mitään mainittavaa, niin kirjoittelen muista luonnon ilmiöistä. Seijamme on hiihdellyt Tenon jäällä muutamana viikonloppuna ja seurannut jäällä liikkuneiden jälkiä. Hirvet ovat kulkeneet syömässä Suomen puolella Kaavan ja Kivikosken seudulla. Kerran pääsi näkemäänkin 2 hirveä, kun olivat palaamassa Norjan puolelle. Saukko oli myös ollut liikkeellä ja oli mennyt sulapakassa jään alle.

Meillä lintulaudalla on Tiaisten, Punatulkkujen, 3 Närhen lisäksi lisäsyöjinä Taviokuurnia, Viherpeippoja ja Urpiaisia. Taviokuurnat viipyivät muutaman päivän, kun lähipihlajasta loppuivat marjat, niin Taviokuurnat häipyivät. Viherpeipot ja Urpiaiset liikkuvat parvissa. Urpiaiset juoksevat hangella ja puiden alla, etsien sieltä muiden lintujen pudottamia siemenen jäännöksiä. Närhet, nuo kiusankappaleet, niistä emme pidä vaikka ovatkin kauniin värisiä. Viskelevät auringonkukan siemeniä hangelle, jossa ne peittyvät lumisateella lumen alle. Niitä on hätyytelty koputtamalla ikkunaan. Ovat ymmärtäväisiä, kun näkevän meidät ikkunassa, niin heti lentävät pois.

Isompien kotitalouskoneiden kanssa täällä voi tulla ongelmia, kun rikkoontuvat. Tilasin 4.1.2021 Verkkokauppa Comista erillisuunin, entisen rikkoonnuttua. Uuni saapui 8.1. ja sähköasentaja kävi kytkemässä sen 3 päivän päästä. Uunista alkoi tehot häipyä viime joululeipomisen aikana. Tänä vuonna tammikuu vielä jotenkin pärjättiin. Ihmeteltiin, kun ruuat eivät meinanneet paistua. Helmikuussa Seija leipoi kakun ja paistamisesta ei tullut mitään, kakku lätsähti. Pitsataikina oli odottaessa paistamista. Seija sai paistettu kuumentamalla uunin grillivastuksella ja sitten kiertoilma päälle. Yhtä aikaa ne ei toimineet.

Verkkokaupan ohjeet ovat, että isoissa koneissa, otetaan suoraan yhteys lähimpään merkin huoltajaan. Lähin meillä Ivalossa 170 km matkan päässä. Soitin ja sain vastauksen tuo uuni heille. Sanoin, että en lähde ajamaan 340 km ja sitten sama noutaessani, eli 680 km yhteensä. Ymmärsi asian. Antoi päähuoltajan puhelinnumeron. Soitin sinne, sama juttu, olisi pitänyt viedä Ivaloon. Kerroin viat ja sen, että heille on edullisempaa lähettää uusi uuni. Huoltajan tulo tänne Ivalosta, pitkä matka korjauskulut kalliine osineen, ei ole mielekäs asia.

Helsingin päässä ymmärsivät asian, mutta pyysivät tekemään vielä määrätyn laisia kokeita. Lupasin tehdä, 200 aste päälle ja kokeilla lämpeneekö pohja. Meillä on elektroninen paistinmittari, laitoin sen uuniin 200 astetta säätönappulaan. Lämpömittari näytti 179 astetta parhaimmillaan. Sitten uuni alkoi jäähtymään ja lämpö laski 159 asteeseen ennen kuin lämpö alkoi uudelleen nousemaan. Käytin säätönappulaa vielä lämpötiloissa 250 ja täysillä. Aina sama tulos, lämpötila jäi 20 astetta vajaaksi. Uunin jäähdytin ei käynnistynyt ollenkaan..

Seuraavana päivänä soitin Helsingin päähän ja kerroin tuloksen. Siellä sanottiin, että vika kuulostaa olevan niin paha, että se vaatisi tarkemman tutkimisen. Pitkän matkan johdosta se ei ole mahdollista, joten kysymykseen tulee tuotteen vaihto uuteen. Sitten olikin edessä omat vaikeutensa, kun lähin huoltaja pelkäsi joutuvansa maksumieheksi.
Käskin soittaa Helsinkiin ja niin hän suostui tilaamaan uuden uunin. Se tuli viime viikolla keskiviikkona klo 20.00. Sähköasentaja tuli torstaina ja pisti pistotulpan pistorasiaan ja niin oli uusi uuni asennettu. Kohteliaisuus syistä en mainitse uunin merkkiä.

Suoritin alkupyyhkimisen, tunnin kuumennuksen ja pesun. Liisa pääsi paistamaan ensimmäiseksi ahvenanmaalaisen pannukakun ja seuraavaksi savuporokiusauksen. Saatte uskoa, että molemmat maistuivat hyviltä kuukauden tauon jälkeen. Huomenna taitaa olla sämpylöiden leipominen ja paistaminen. Ostoleivän jälkeen Liisan leipomat sämpylät maistuvat ihanilta.

Toivon kaikille hyvää vointia, kevättalvea ja kaikista viruksista varjeltumista terveisin Posti-Pekka

Maaliskuun puoliväli on yhden yön takana, joutuisasti näyttää kuluvan tämäkin talvi. Säät ovat olleet ulkoilijan kannalta mieluisan lauhana, viikolla 10 päivisin oli jo plusasteita. Ei onneksi vielä niin paljon, että olisi hiihtäjällä ollut vaikeuksia täällä alamaissa. 7.3 oli ainoa päivä, että lämpötila laski päivälläkin -20 asteen kylmemmälle puolelle.

Kun nykymaailma on mullin mallin, niin taidan muistella tapahtumia kohdallamme vuoden 1960 seudulta. Silloin oli rauhallista ja Utsjoella ei tunnettu sellaista tilannetta kuin kiire. Liisan kanssa ajelimme Tenolla eri paikkoissa kauniina kesäsunnuntaisin nauttimaan luonnosta. Silloin syntyi tarve hankkia mökin paikka ja rakentaa pieni mökki, jossa voisi viettää aikaa huonollakin säällä.

Paikka löytyi Junttijoelta, jonne on matkaa kylältä nykyistä maantietä 8 km. Silloin ei maantiestä tietoakaan ja kulkeminen tänne tapahtui kesäaikaan veneellä. Lukkarin Julius oli autollaan Sevettijärven tietyömaalla töissä. Hän toi sahatavaraa Kaamasen seudulla olleelta kenttäsirkkeliltä, tullessaan viikonlopuksi kotiinsa. Itse suunnittelin ja piirsin kuvat rakennuslupaa varten. Postitalon pihalla sitten iltaisin sahasin ja lovesin runkopuut määrämittaisiksi valmiiksi.

Kevät talvella Aikion (Kultalan) Olavin kanssa heidän hevosella veimme rakennustarvikkeet rakennuspaikalle, Tenon jäätä pitkin. Kun Teno loi jäänsä ja maa oli sulanut pohjatöitä varten. Aloin kulkemaan veneellä iltaisin rakennustöissä. Sementti oli helppo tuoda veneellä, mutta sora valutöihin oli hakusella. Lukkarin Daavid sanoi, että tuossa Norjan törmässä on hänen aloittamassa sorapaikka, hae sieltä.

Tein työtä käskettyä, sieltä hain soran pilareiden valamiseen, kuin myöhemmin avotakan muuraamiseen. Hyvä oli kantaa sora myötämaahan veneeseen tynnyripaljuun ja irtoämpäreihin. Mökin rannassa oli vastamaa, mutta korkean veden aikana oli loiva ja lyhyt rantatörmä. Pikkuhiljaa mökki valmistui, aluksi ilman eristeitä. Olivathan rakennustarvikkeet sahattu ja lovettu valmiiksi. Ei tarvinnut kuin naulailla paikoilleen. Ensimmäisiä sunnuntain vastaisia öitä nukuimme mökissä ilman ulko-ovea. Huopa oli oviaukossa etteivät sääsket tulleet sisälle.

Postissa piti vielä lauantaisin ja sunnuntaisin jakaa sanomalehdet illalla klo 19 ja 20 välillä. Se viivästytti aina lauantaisin mökille lähtöä. Elokuussa, kun illat pimenivät, niin ajaminen veneellä tapahtui myös melko pimeässä. Pitkä Aittikoski vaati tarkkuutta ajamisessa. Hyvin nukutti sunnuntai aamuisin, kun väsyneenä pääsi mökkiin ja puro kohisi vieressä seinän takana. Monesti lähdin kotiin rakennusvaiheen aikana onkivieheet veteen laskettuna. Monesti myös sain mennä lohijalan tai lohen kanssa kotiin. Alapuolellamme olevan puron suussa oli siihen aikaan hyvä ottipaikka, syvänne ja pieni koste.

Syyskuussa, kun Tenossa alkoi olemaan suppoa (jäähyhmää), pakkasten johdosta. Lopetimme mökillä kulkemisen. Kerran olimme Jorma kanssa laittamassa mökkiä talviteloille. Ehti jo tulla pimeä, kun lähdimme kotimatkalle. Ajolinjat olivat tutut ja helpot ajettavat lukuun ottamatta Aittikoskea. Ajelin hiljaa, että ehdin väistellä kiviä. Aivan kosken alapäässä olin muka ohittanut kaikki väistettävät kivet. Kiersin kaasun täysille ja olin tyytyväinen päästyäni koskesta pois. Yhtäkkiä veneen keulassa kolahti, samalla muistin sen litteän ison kiven. Käänsin kaasun kiinni ja vene meni vauhdilla keskeltä ison, tasaisen litteän kiven yli. Perämoottorinjalka ei kolahtanut kiveen, koska se nousi vauhdin vaikutuksesta veden pintaan. Veneeni oli tasapohjainen 5,6 metriä pitkä. Tasapohjaisuuden johdosta vene oli erittäin vakaa.

Jorma oli 4 -5 vuotias ja siihen aikaan ei käytetty pelastusliivejä. Säikähdykseni oli voimakas ja pani miettimään tilannetta, jos vene ei osunut keskelle kiveä ja vene olisi kipannut nurin. Oli pimeä ja virta voimakas vielä siinä kosken alaosassa. En muista puhuinko Liisalle mitään, mutta Taivaan Isää piti kiittää varjeluksesta. Ei ollut elämä yksitoikkoista, eikä aika käynyt pitkäksi koskaan. On ollut vaihtelevaa ja tapahtumarikasta.

Toivon kaikille hyvää ja kaikista viruksista vapaata kevättalvea terveisin Posti-Pekka

Mitenkähän kuvailisin helmikuun loppupuoliskon säitä. Taitaisi olla lyhykäisyydessään sanonta vaihtelevia paikallaan. On ollut tasapaksua, kireää pakkasta ja lopuksi plussasäätä. 21 – 23 päivinä oli pakkasjakso, jolloin lämpötila oli kylmillään -25,3 ja – 30,3 asteiden välillä. 27 – 28 päivinä lämpötila nousi plussan puolelle ja oli +1,4 ja +4,4 asteen välillä. Edellä mainittujen päivien välisenä yönä oli +1 aste lämmintä. Säät ovat olleet pilvisyydeltään enimmäkseen pilvisiä. On ollut vähemmän pilvisiäkin ja täysin selkeäkin päivä mahtuu joukkoon.

Luntakin on välillä saatu, 14 – 15 päivinä lunta tuli navakan tuulen mukana 15 – 30 cm. Tuuli kinosti lunta ja vei avoimelta paikalta lumen vähäiseksi. Pihallamme oli melko tasaisesti 20 cm ja liittymässä maantielle 30 cm. Lumilinko oli ainoa työkalu jota käytin vähän yli 3 tuntia. Sen jälkeen lunta on satanut hyvin vähän ja sen on jaksanut työnnellä lumikolalla. 27 – 28 päivinä satoi välillä vettäkin, osa tuli alijäähtyneenä ja jäätyi autojen tuulilasiin.

Olen muistellut alkuvuosiani ja mm. Tenojokeen tutustumiseen. Jokien virtauksiin olin kyllä tutustunut nuoruudessani Rovaniemellä ja Enontekiöllä ennen Utsjoelle tuloani. Kesä 1957 meni sauvomalla vastavirtaan ja soudellen myötävirtaan. 1958 minulla oli käytettävissäni pieni perämoottori. Ostin kotimaisen Aldel merkkisen, muistaakseni 3 heppaisen perämoottorin. Sen kanssa oli aluksi vaikeuksia, sillä bensiinitankkiin oli valmistusvaiheessa jäänyt metallijauhetta. Kaasutinta puhdistelin useita kertoja, kunnes huomasin, että se tukkeutui aina metallijauheesta. Sitten huuhtelin tankin ja ongelma loppui.

Muistaakseni 1959 elokuun viimeisinä päivinä Martta ruustinna pyysi minua viemään arkkipiispan veljen Sirmaan. Simojoki oli Ilmatieteenlaitoksen johtaja, olikohan peräti pääjohtaja. Hän oli menossa Nuorgamiin katsomaa Nuorgamin havaintoasemaa. Sirmaan oli Norjan puolella maantie, Suomen puolella vain polku.

Kun sain postin ovet kiinni, niin lähdin ajamaan myötävirtaan Sirmaan. Matkaa sinne on pyöreät 20 km. Utskosken lisäksi matkalla on Vetsikkokoski ja Kalkukoski. Myötävirtaan ja päivänvalossa ajaessa niissä ei ollut mitään vaikeuksia. Simojoki lähti katselemaan onko mahdollista saada muu kyyti kuin omat jalat. Minä meni Tapion Jussin kauppaan tekemään ostokseni. Alkoi jo hämärtämään, kun kantelin ostoksiani veneeseen.

Saatuani tavarat veneeseen, lähdin ajamaan Utsjoelle. Vastavirtaan pieniheppaisen perämoottorin vauhti ei päätä huimannut. Kello kävi ja päivänvalo väheni nopeaa vauhtia. Kalkukoski oli vielä hyvä ajaa. Menomatkalla katselin jo, että mistä ajelen paluumatkalla. Vetsikkokoski on aika tasapohjainen, joten se oli hyvä ajaa. Vetsikon kohdalla on Tenossa mutka ja sen ansiosta Norjan puolella on koste. Sitä käytin hyväkseni. Joen mutkan johdosta katosi veden pinnasta kuulto, koska ei ollut taivaanranta kajastamassa jokeen.

Yks kaks moottori sammui ja vene pysähtyi. Olin ajanut pimeässä merkitsemättömään verkkoon. Onneksi oli koste eikä tuulikaan häirinnyt. Onneksi ei ollut puukkoa mukana, muuten olisin verkkoon tullut iso reikä. Ei auttanut muu kuin ottaa potkuri irti ja pimeässä varottava ettei mutteri ja sokkatappi eli nasta, putoa jokeen. Siinä touhutessani, kuului Suomen puolen rannasta heikkoa puhetta. Oli jo niin pimeä, etten erottanut rannalla olijoita. Siellä Vetsikon miehet ihmettelivät kuka siellä ajoi verkkoon. Heidän kalastuksensa taisi vähän häiriintyä? Saatuani potkurin paikoilleen, lähdin jatkamaan matkaa kotirantaa kohden.

Päästyäni Vetsikon mutkasta pois, oli ajaminen helpompaa, sillä taivaanranta kuvastui veden pintaan ja kivien aiheuttamat pyörteet ja kuohut erottuivat tarpeeksi hyvin. Lisäksi pienen moottorin antama vauhti oli sen verran verkkaista, että hyvin ehti kiviä väistellä. Utskoski oli hyvä ajaa Norjan rannan lähellä, joissa joen pohja oli tasaisempi. Hyvin pääsin Onnelan suvannon rantaan eikä potkuri kolahtanut kiviin kertaakaan. Niin tuli yksi oppimatka ja tutustuminen Tenojokeen tehtyä. Monia mieluisia veneajeluita ehti vuosikymmenten aikana kertyä välillä Nivajoki – Ylä-köngäs. Niitä on nyt mukava, vähän haikein mielin muistella ja olla kiitollinen, että olen säilynyt onnettomuuksilta.

Koronan jälkimuunnokset vaivaavat ihmisiä Utsjoellakin, joten olemme pysytelleet kotosalla. Puhelimella on turvallisinta pitää yhteyttä ystäviin.

Toivon kaikille hyvää ja kaikista viruksista vapaata elämää terveisin Posti – Pekka

Tammikuu päättyi pakkasiin ja helmikuun 3 ensimmäistä päivää oli vielä kunnon pakkasia. Sen jälkeen alkoi lämpötilat nousemaan leudompiin lukemiin. Kunnes lähestyttiin täydenkuun aikaa ja pakkanen kiristyi -20 ja -29 asteen lukemiin. Tammikuun viimeisenä päivänä lämpötilat olivat lämpimillään -21,4 astetta ja kylmimmillään -26,6 astetta. Helmikuun ensimmäisenä ja toisena päivänä lukemat olivat lämpimillään -22,2 astetta ja kylmimmillään -32,3 astetta.

Helmikuun 3 päivän ja 11 päivän välisenä aikana lämpötilat olivat enimmäkseen lämpimillään -1,8 asteen ja kylmimmillään -20,2 asteen välillä. Säät olivat enimmäkseen pilvisiä, jonain päivän tai yöllä pilvisyys rakoili. Tammikuun ja helmikuun vaihteessa oli melkein selkeää, olihan silloin myös pakkasia. Lunta satoi noin 4 sm perjantaina 11.2. Lauantaina 12.2 pakkanen sitten kiristi otettaan ja lämpötila laski -25,2 asteeseen ja sunnuntaina 13.2 -28,7 asteeseen.

Eilen sunnuntaina klo 15 tienoilla alkoi luvattu lumisade heikkona. Lämpötila nousi alkaneen lumisateen johdosta -16,7 asteeseen, mutta illalla laski klo 22.00 mennessä -25,2 asteeseen. Tänään klo 6.05 ylös noustessani mittari näytti -25,4 astetta ja lunta satoi edelleen. Lämpötila laski edelleen ja kävi -27,1 asteessa. Tuuli myös heräsi ja Kevon ilmoituksen mukaan puhalsi luoteesta 13 m/s ja puuskissa 20 m/s voimalla. Lumi lensi vaakatasossa ja sitä lienee tähän mennessä kertynyt noin 15 sm. Tällä hetkellä klo 15.00 tuuli on hellittänyt ja luvattu tauko lumisateessa näyttää pitävän paikkansa. Lumitöihin lähden huomenna päivän valjettua ja otan lumilingon työkaluksi.

Lohen kalastus on osaltani loppunut ja Teno rauhoitettu, niin ei voi muuta, kuin muistella menneitä 63 kalastusvuotta. Lohensoutu alkoi pienimuotoisena 1956, jolloin pääsin ensimmäisen kerran ongelle. Henrik Lukkari Vetsikosta otti minut mukaan joelle. Soutelimme Aittisuvannossa ja saimme 8 kg lohen, tietenkin Henrikin välineillä. Minulla ei ollut omaa venettä, mutta sain käyttää ruustinna Martta Suomisen venettä, jossa ei ollut moottoria. Sauvomalla nousin Aittikosken alle, siitä sitten soutelin Onnelansuvantoon.

Se kesä meni opetellessa ja kalastusvälineitä hankkiessa. Talven aikana hankin rottinkivapoja, joihin sidoin renkaat. Rullan kiinnitin norjalaisella hamppulangalla. Kesällä 1957 uskaltauduin laskeutumaan Palosuvantoon, vaikka veneessä ei vieläkään olut moottoria. Liisalle lupailin, että jätän veneen Niemelän rantaan ja kävelen sieltä kotiin. Olin lomalla ja siskoni Leena oli lomittajana postissa. Joten pääsin lähtemään joelle keskellä päivää. Palosuvannossa oli sauvomassa ylöspäin vanhakanttori Uula Laiti. Hänen kanssaan vaihdoimme muutamia sanoja, kysyin häneltä Palosuvannon ottiaikaa.

Olin saanut sedältäni Kaliforniasta muutamia vaappuja, joukossa 2 kpl kaksiosaista muovivaappua. Toinen oli jokseenkin muikun värinen ja toinen kirkkaan punaselkäinen ja kyljet kullan väriset. Laitoin muikunvärisen vaapun siiman päähän, toista viehettä en muista. Vähän matkaa Niemelän rannasta alaspäin “muikkuvaappuun” otti lohi. Väsyttelin sitä ja sain koukattua Palosuvannon ohitettuani. Väsytin niin, että lohi ui jo kyljellään. Oli ensimmäinen yksin saatu lohi, en alkanut koukkaamaan kesken väsytyksen.

Kun lohi oli veneessä, oli lähdettävä sauvomaan vastavirtaan. Jo alkumatkasta kävi selväksi, että en jätä venettä Niemelän rantaan. Mitenkä olisin lohen, kahden vavan ja pien viehemäärän kanssa kävellyt kotiin. Matkaa Niemelästä olisi ollut 3 – 4 km. Niin minä sauvoskelin, onnellisena ja innolla kohti Onnelan suvannon venerantaa, joka oli notkelma Onnelan törmässä.

Hyvin nousi vene Utskosken Suomen rannan puolta, vaikka on kivikkoinen ja joen mutkan johdosta ulkokurvissa virta voimakkaampi. Aikaa en katsonut paljonko sitä kului ennen kuin Onnelan rannan saavutin. Ajan kululla ei ollut mitään merkitystä olihan 11 kg lohi veneessä. Liisa oli jo odotellut ja katsellut Rajavartioston suuntaan, että ei vieläkään näy. Viimein näki minun kävelevän rannasta päin ja kantavan jotain selän puolella. Sitten huomasi, että lohihan siellä selän puolella nostokoukussa vilahtelee. Keittiön pöydällä lohen fileerasin ja paloittelin.

Siitä alkoi 63 kesää kestänyt lohestukseni. Olen saanut nauttia ja viettää niin onnellisia kuin vähemmän onnellisia hetkiä Suomen kauneimmassa joessa. Miksi vähemmän onnellisia hetkiä. Kun soudat väsyneenä viikonkin, joka yö ja päivän töissä eikä lohi edes nykäise. Ei siinä oikein onnelliseksi tunne, kun lohta kuitenkin niin hartaasti toivoisi saavansa. Nyt eläkkeellä ollessa on pystynyt nautiskellen soutelemaan, lohen saanti ei ole ollut pääasia. Ei ole töistä ja nukkumattomista öistä väsynyt. Eläkkeellä ollessani en ole soutanut öisin. Aamulla klo 5 aikaan, kun on päässyt Kivikoskeen aamuauringossa soutamaan, niin siitä on nauttinut ja lohi on ottanut hyvin usein.

Tenosta saatu lohi, jossa suolaa sen verran ettei janota vaikka söisi paljaaltaan. Sen parempaa lohta et saa mistään. Saisipa vielä joskus Tenon lohta!

Toivotan kaikille hyvää, kaikista viruksista vapaata elämää terveisin Posti – Pekka