Tekijä: Pekka Haapala

Viikko on kulunut ehkä lähes normaaleissa lämpötiloissa, mutta pilvisyyden kohdalla hieman normaalia pilvisempänä. On sellainen muistikuva, että toukokuussa aikaisempina vuosina oli aurinkoisia ja hyviä hiihtokelipäiviä. Olemme joskus olleet tunturissa Erkin päivänä 18 päivänä toukokuuta. Olemme istuneet hangella ja katselleet, kun pienet purot ovat alkaneet aukeilemaan.

Viime viikolla päivälämpötilat olivat +4 asteen ja +8,5 asteen välillä. Lämpiminpäivä oli torstai, eikä tuo +8,5 astetta ollut kauan mittarissa. Yölämpötilatkin olivat hieman plussalla lauantai- ja sunnuntaiyötä lukuun ottamatta. Sunnuntaiyönä oli -6,4 astetta. Täysin pilvisiä päiviä olivat maanantai ja perjantai. Maanantaina satoi aamulla räntää, joka muuttui myöhemmin heikoksi vesisateeksi. Sunnuntaina illalla myöhään alkoi satamaan heikosti lunta. Muina päivinä pilvisyys oli vaihtelevaa ja aurinko pääsi paistamaan, lauantai oli aurinkoisin.

Tuuli on puhaltanut vaihtelevasti eri suunnista. Lauantaina tuuli oli enimmäkseen lounaassa ja heikkona. Aamulla klo 9.30 lähdin hinaamaan Seijamme tunturiin. Stalosskaidin päältä hän lähti hiihtämään eteenpäin ja minä lähdin ajelemaan huvikseen ja nauttimaan auringon paisteesta. Hangen pinta oli hiihtäjälle turhankin kova, jäinen. Tuntureiden rinteitä noustessa suomupohjasuksetkaan eivät oikein pitäneet jäisessä hangessa. Moottorikelkalla oli nautinto ajaa, kun hangen pinta oli harvinaisen tasainen. Kävin katsomassa Koahppelasjrven laaksoa tunturiselänteeltä. Muistelin menneitä hiihtoretkiä niissä maisemissa.

Matkapituudeltaan pitkät hiihtovaelluksemme jäivät aikaisemmin kirjoittamiini kahteen kertaan. Yleensä hiihdimme Koahppelasjärvi – Madjoki – Kuivi. Kuivilla saatoimme olla 1- 2 yötä tilanteesta riippuen. Jos ei sattunut olemaan liikkeellä muita hiihtäjiä, yövyimme 2 yötä. Hiihdimme lähimaastossa, kun oli aurinkoisia säitä. Kerran hiihdimme Fiellokeädggejohkaa lähelle putousta. Erittäin kaunis jokilaakso jyrkkine törmineen. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Oli hienoa pysähtyä välillä lepäämään ja nauttimaan eväitämme. Liisa muistaakseni nukahti retkialustan päällä, kun keittelin syötävää. Hiihtolenkin pituudeksi tuli vähän yli 20 km.

Kuivin kämppä sijaitsee Kamajohkan latvoilla, myös tätä Kamajohkaa hiihtelimme Kevojoelle päin. Kuivilta hiihdimme sään salliessa suoraan kotiin vaikka matkaa kertyi noin 45 km. Kantavalla hankikelillä hiihtomaasto on aika tasaista maastoa jänkäreittejä hiihtäessä. Vasta Erttegvarrin alarinteille noustessa on kunnolla ylämaata. Erään kerran oltuamme kaikkiaan 2 yötä, lähdimme voimakkaassa etelätuulessa hiihtämään kotiin päin. Tämä voimakas tuuli auttoi hiihtämistä niin paljon, että monessa kohden saimme vain pysytellä pystyssä. Minäkin levittelin anorakin helmoja purjeeksi, ahkio pomppi perässä kovassa vauhdissa. Hangenpinta oli niin kova, että siihen juuri jäi vähäinen jälki teräsreunasuksista.

Koahppelasjärven pohjois-puolella noin 1 km päässä oli silloin Seurakunnan teltta. Pysähdyimme siinä syömään, kun teltta lämpeni, niin alkoi nukuttamaan. Teltassa oli Seurakunnan makuualustoja, levitimme ne ja otimme ruokalevon. Kun iltapäivällä lähdimme jatkamaan matkaa, oli sää pilvistynyt ja lumihiutaleita leijaili taivaalta. Noin yhden km matkan päässä oli jokilaaksosta ylösnousu paikka. Siinä jyrkimmässä kohden otin sukset jaloista ja menin kävelemällä rinteen ylös. Ylhäällä lumisade voimistui tuulen kanssa, mutta meillä oli vankka moottorikelkkojen reitti hiihdettävänä. Kohta lunta tuli niin sakeasti, että moottorikelkkojen jälki alkoi peittymään, vain poromiesten poroille ajamista heinäkuormista tippuneet heinänkorret pilkistivät siellä täällä.

Noin 3 km hiihdon jälkeen meidän piti suunnista tuolta jäljeltä pois. Kaikki oli yhtä valkoista, otin kompassista suunnan ja vertasin sitä tuulen suuntaan. Soitin Jormalle, että emme näe muuta kuin valkoista ja hiihdämme Peäsnjeäralaaksoa kohden. Siinä oleva jokihan laskee meidän rajajokena Tenoon. Jorma aikoi tulla vastaan, kun pääsee töistä. Vaikeinta oli ahkion kanssa laskea tunturinrinnettä alas, kun ei nähnyt mitään. Tiesin kyllä, että niissä rinteissä ei ollut jyrkänteitä, joissa voisi tapahtua putoaminen. Kun lumisade alkoi hellittämään, näimme laakson, jossa kasvaa koivuja. Samalla kuulimme, kun Jorma ajoi tuulen yläpuolella moottorikelkalla ohitsemme. Emme ehtineet hiihtää, kuin lyhyen matkan, niin Jorma tuli meidän luokse, kun oli nähnyt jälkemme. Vähän oli Jorma epävarma olinpaikastamme, mutta uskoi, kun selitin lumisateen seasta erottuvan laakson paikat.

Jorma otti ahkion kotirinteen matkaa varten, ettei tarvinnut sen kanssa taiteilla jyrkänteessä. Taas oli mukava tulla kotiin hienolta ja antoisalta hiihtoretkeltä. Kyllä oli illalla, saunan jälkeen hyvä kiitollisena hienosta matkasta, nukahtaa omaan sänkyyn. Niitä hienoja ja joskus vaiherikkaita retkiä nyt saamme muistella.

Toivon kaikille hyvää ja viruksista vapaata kevättä terveisin Posti-Pekka

Viikolla 18 kuukausikin vaihtui ja sääkin oli epävakainen. Päivät olivat aika pilvisiä, pilvisyys rakoili osan aikaa päivästä tiistaita ja sunnuntaita lukuun ottamatta. Torstai ja lauantai olivat aurinkoisimmat päivät. Lumikuuroja oli liikkeellä keskiviikkona ja Vappuna. Tuuli on muistanut puhaltaa useana päivänä luoteesta, lauantaina tuuli kääntyi etelään. Lämpötila on ollut päivisin plussan puolella +1 asteesta lauantain +6,4 asteeseen. Pakkasta on ollut jokaisena yönä -0,5 asteesta -12,1 asteeseen. Kylmin yö oli torstaiyö ja lämpimin sunnuntaiyö.

Tenon rannat ovat pitkältä matkalta sulana, myös Junttikarin Norjan puoli. Jäällä vesi on tullut lumen läpi monessa paikassa. Meidän rannassa on hyvin kapea jääkannas kiinteälle jäälle. Sen kantavuudesta ei ole tietoa, epäilen, että ei kestä ihmisen painoa. Tänään ilmestyi isokoskelo pari meidän rannalle, lähtivät jäällä istumisen jälkeen uimaan ylöspäin. Pihallamme olen seurannut pikkulintujen liikehdintää. Kun pulmuset olivat vielä syöntipaikalla, kiinnitin huomioni sellaisen asiaan, että pulmuset eivät liikkuneet tasajalkaa. Muut linnut hyppivät tasajalkaa, mutta pulmuset kävelivät enimmäkseen askeltaen, joskus saattoivat hypähtää.

Vappuna kävin ensimmäisen kerran tunturissa kahteen vuoteen. Hinasin Seijamme ensimmäisen Stalosskaidi nimisen tunturin päälle, hän lähti siitä sitten hiihtämään. Viipyi hiihtoretkellään useita tunteja. Edellisen kerran olimme Liisan ja Seijan kanssa tunturissa 30.04.2018. Hiihtokelit menivät niin huonoiksi, että katsoimme viisaimmaksi pysyä alamaissa. Lauantaina hinasin Seijan uudelleen ylös ja kävin samalla vähän ajelemassa ja katsomassa entisiä hiihtomaisemia. Oli suorastaan nautinnollista ajella kestävällä, harvinaisen tasaisella hangella. Lunta oli paljon joka paikassa, eikä kivistä ollut pelkoa.

Teimme vuosittain hiihtovaelluksemme Kuiville ja yleensä Madjoen kämpän kautta. Kuivilta kyllä hiihdimme 2 kertaa suoraan kotiin ja matkaa kertyi noin 45 km. Heräsi sitten ajatus hiihtää Muotkatuntureiden kautta Karigasniemeen. Muotkatunturit ovat Kaamanen – Karigasniemi maantien eteläpuolella. Meille ennestään tuntematonta tunturimaastoa, jossa oli vain yksi kämppä. Sekin oli kuulopuheiden mukaan maastollisesti vaikeassa paikassa. Varasimme aikaa hiihtovaelluksellemme viikon. Lähdimme hiihtämään tuttua reittiä Utsjoki – Koahppelasjärvi – Madjoki – Kuivi – Naukuaivi – Ruktajärvi – Kaamasmukka. Matkaa oli edessä reittivalinnoista riippuen 70 – 75 km.

Olin ostanut hiihtovaelluksiamme varten Halti ahkion. Oli helpompi pitkillä matkoilla vetää tavaramme ahkiossa kuin kantaa rinkassa selässä. Madjoella saimme taasen olla kahdestaan. Kuivilla oli Suomen Ladun 10 hengen ryhmä ja osa miehistä majoittui ulos telttaan. Latulaiset olivat lähteneet Kaamanen – Karigasniemi maantieltä hiihtämään ja olivat matkalla Nuvvukseen Suomen Ladun majalle. Lisan kanssa lähdimme aamulla ensimmäisenä liikenteeseen, olihan hiihtomatkaa edessä noin 24 km. Maastollisista syistä hiihdimme Suomen Ladun kammin ja Naukuaivin kämpän kautta Ruktajärvelle, jossa yövyömme.

Ruktajärvelle tuli illan aikana 4 hiihtäjää, joista yksi oli tuttu. Hän oli aikoinaan ollut Utsjoen Matkailuhotellin johtajana. Hiihtokelit ja sää oli siihen saakka ollut hyvä, sopivasti pakkasta ja aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta. Tuulikaan ei ollut häiritsevän voimakasta. Normaalien ilta-askareiden jälkeen nukkumaan. Olihan seuraavan päivänä edessä noin 18 km ennestään tuntematonta sekalaista maastoa. Aamulla saimme aamupalan ja eväiden laiton jälkeen lähteä hiihtämään auringon paisteessa. Edessä oli heti nousua järvien laaksosta tunturiin. Kun perässä oli ahkio täynnä tavaroitamme, välttelimme jyrkkiä ja korkeita nousuja. Sen johdosta hiihtomatka myös piteni. Edessämme oli nyt koivikkoista maastoa, jossa oli myös pehmeää jonkin verran upottavaa lunta. Jyrkissä käännöksissä ahkio tahtoi kaatuilla ja se hidasti sekä harmitti. Aisat oli asennettu ahkioon siten, että veto tuli keulassa ahkion yläreunaan. Näin se vänkäsi ahkion kumoon.

Oli matkalla aukeita jänkätaipaleilla ja niissä oli hyvää vetää ahkiota. Maasto oli ensimmäisen tunturin ylitettyämme, lievästi myötämaastoa. Olimme jokien latvoilla hiihtämässä myötävirtaan. Noin 6 km ennen Kaamasmukkaa erkanimme jokilaaksosta ja nousimme vaaramaisemaan, jonka etelärinnettä hiihtelimme. Loppumatkasta tuli vielä moottorikelkan jälki helpottamaan hiihtämistä. Sää oli liiankin lämmin hiihtämiseen ja lumi alkoi menemään nuoskaksi. Nyt ei ollut luiston kanssa ongelmia. Meillä oli suomupohjaiset teräsreunasukset. Niihin vain luistopohjan kohdalle nestemäistä luistovoidetta, niin oli hyvä hiihtää.

Kyllä jossain välissä pysähdyimme syömään ja juomaan eväitämme. Johonkin aikaan iltapäivällä saavuimme Kaamasmukkaan ja etsimme talon, jossa meidän oli tarkoitus yöpyä, niin oli emännän kanssa sovittu. Talo löytyi, mutta ovet olivat lukossa. Lähdimme naapuritaloon kyselemään, missähän Siiri-emäntä mahtaa olla. No Siirihän oli matkustanut tyttönsä luokse Rovaniemelle. Vallen pappa, jolta Siiriä kyselimme. Kysyi minne me olemme menossa? Kerroin, että Muotkatuntureiden kautta Karigasniemeen. Pappa sanoi, älkää menkö, on tulossa myrsky ja sitä kestää kolme vuorokautta.

Uskoimme pappaa ja kysyin milloin Karigasniemen postiauto menee tästä? Hän sanoi, että vajaan tunnin kuluttua. Niin hiihdimme maantien varteen ja eikä tarvinnut pitkään odottaa, kun postiauto saapui. Siinä autoa odottaessa huomasimme, että sää oli muuttunut täysin ja tummat pilvet olivat Muotkatuntureiden yllä. Jorma haki meidät illalla Karigasniemeltä ja kotona seuraavana aamuna heräsimme lumimyrskyyn, jota kesi kolme vuorokautta. Olimme kiitollisia ja onnellisia, kun tapasimme Vallen papan. Ahkioon aloin suunnittelemaan aisoille erilaista kiinnitystä. Aisojen kiinnitys on nyt ahkiossa alhaalla ja sivussa niin kuin hevosen tai poron reessä.

Huhtikuun loppu lähenee, viimeisen kokonaisen viikon saimme tuulisten ja vaihtelevien säiden merkeissä. Aurinkoisimpia päiviä olivat tiistai ja keskiviikko, silloinkin pilvet ajoittain olivat liikkeellä. Tuuli on puhallellut melkein jokaisena päivänä hiihtämisen kannalta häiritsevän voimakkaasti. Perjantaina heikkona alkanut lumisade, muuttui alkuillasta kuuroluonteiseksi. Lauantai oli sitten oikea lumituiskupäivä. Silloinkin sade muuttui päivän kuluessa kuuroluonteiseksi ja kuurot olivat sakeita. Vielä sunnuntainakin tuuli ja tuli lumikuuroja. Lauantaiyönä tuuli oli Kevolla puhaltanut 20 m/s, kyllä meilläkin nurkat ulvahtelivat. Lämpötilat olivat päivisin +0,3 ja +5,9 asteen välillä. Yölämpötilat olivat viikon alkupäivinä +0,8 ja +2,6 asteen välillä. Torstaista sunnuntaihin öinä lämpötila oli -1,5 ja -6 asteen välillä.

Tenon jäällä tilanne on sellainen ettei sinne ole viisasta mennä. Sulia on ilmestynyt arvaamattomiin paikkoihin, joita ei hangella liikkuessa erota. Hagen alla on vettä melkein joka paikassa. Yöpakkaset ovat olleet heikkoja ja viikonlopun lumisateet alkoivat pehmittämään hangen pintaa. Lintujen ruokintapaikalta pulmuset siirtyivät tunturiin, kun ei ole näkynyt. Orava kävin aikaisemmin mainitsemina kahtena aamuna eikä ole sen jälkeen näkynyt. Muut vanhat ystävämme syövät sitäkin ahkerammin ja niiden touhuja on muka katsella.

Hiihtelimme eri talvina useita kertoja, niin Madjoen kämpälle kuin myös Kuivin kämpälle. Karigasniemeen hiihtäminen oli usein mielessä. Huhtikuussa 1983 toteutimme tuon haaveen. Saimme vaellukselle mukaan Seija tyttömme. Silloin oli Koahppelasjärven etelä päässä Metsähallituksen rakentama päivätupa. Siinä oli mukava pysähtyä ruokailemaan ja vähän levähtämään. Sitten jatkoimme matkaa Madjoelle, jonne oli matkaa toinen 15 km matka. Kämpässä ei ollut ketään ja saimme viettää yön kolmistaan lämmityksen ja syönnin jälkeen. Sää oli päivän aikana vaihteleva auringon paistaessa sopivasti.

Saimme nukkua aamulla vähän pitempään, kun päivän hiihtomatkaa oli vain noin 15 km. Valmistin aamupalan ja herätin Liisan ja Seijan syömään. Aamupalamme sisälsi aina ruishiutalepuuron mustikkasopan kanssa. Soppa oli myös päivämatkalle termospullossa voileipien painikkeeksi. Toisessa termospullossa oli kuumaa mehua janojuomaksi. Päivämatkoilla emme juuri koskaan keittäneet kahvia. Hyvissä ajoin aamupäivällä lähdimme hiihtelemään Kuivia kohden auringon paistaessa harvojen pilvilauttojen välistä. Maasto oli helppo ja hyvä hiihdellä, ei tarvinnut nousta tuntureiden yli. Enimmäkseen hiihdimme jänkiä ja muita aukeita paikkoja hyväksi käyttäen. Kuivia edeltävä maaston on jokseenkin puutonta maastoa 3-4 km matkalta.

Kuivilla saimme viettää yön kolmistaan ja rutiinilla suoritimme lämmityksen ja syömisen, joka sisälsi kahvin. Kämpissä oli yksi ilta-askare, joka ei koskaan jäänyt suorittamatta. Se oli vieraskirjan lukeminen ja lähteissä siihen tehtävät kirjoitukset, mistä tullut ja minne menossa. Päiväkirjat sisälsivät erinomaisia kirjoituksia vaeltajien kokemuksista. Joukossa oli hyvien kirjoitusten lisäksi joskus myös moitiskeluja. Tuttujen vaeltajienkin kirjoituksia päiväkirjoissa. Näitä oli tavanneet aikaisemmilla vaelluksillamme ja yövytty Samassa kämpässä.

Aamulla herätin Liisan ja Seija valmiille aamupalalle. Syönnin, rinkkojen pakkaamisen ja kämpän siivoamisen jälkeen lähdimme hiihtämään auringon paisteessa etelätuulen puhaltaessa turhankin voimakkaasti. Suuntana oli lounas ja siellä noin 16 km päässä oleva Njavgoairoavvin kämppä. Puhekielessä kämpästä käytettiin Naukuaivi. Kämppä pystytettyiin Kekkosen hiihtovaelluksen jälkeen. Kämppään sijoitettiin Posti- ja lennätinlaitoksen erämaapuhelin. Puhelimen antenni oli pylväässä, joka oli tuettu kiinteästi kämpän seinään. Sopivalla pakkassäällä antennin ulina kantautui rakenteisiin ja häiritsi pahasti nukkumista. Matkalla hiihdimme Suomen Ladun kammin kautta. Kammi on noin 7 km ennen Naukuaivin kämppää. Kämppä oli kuivalla maalla, vesipaikka on yli ½ km päässä. Joten talvella ruoka ja juomavesi sulatettiin lumesta.

Normaalien lämmitys- ja ruokailutouhujen jälkeen oli vuorossa päiväkirjan lukeminen. Unta ei tarvinnut maanitella, se tuli nopeasti, mutta alkoi pian katkeilla. Pakkanen alkoi kiristymään ja antenni alkoi ulisemaan. No tulihan se aamukin vastaan ja normaalit aamuaskareet. Minulla oli edessä vielä joka aamuinen suksien voitelu. Suksemme olivat vielä sileäpohjaiset ja voideltava koko pituudeltaan purkkivoiteilla. Hyvissä ajoin lähdimme viimeiselle noin 16 – 18 km matkalle. Loppumatkalle ei ollut karttaa, joten en voi muuta kuin arvailla matkan pituutta.

Utsjoen korkeimman Ailigas tunturin 594 m alla pysähdyimme levähtämään ja syömään. Olihan edessä tunturin ylitys, mutta ei korkeimmasta kohden. Keitin trangialla jotain pussikeittoa ja nyt myös kahvia. Syönnin aikana huomasimme kuinka ilma alkoi yhtäkkiä lämpenemään. Lumi meni nuoskaksi ja edessä oli suksien voitelu. Laitoin pitoa, mutta sitä kyllä oli muutenkin, kun sukset meinasivat jäätyä. Se helpotti tunturiin nousua, mutta edellytti uutta voitelua tunturin päällä. Sieltä oli myötämaasto Karigasniemeen saakka, mutta se piti hiihtää luistamattomilla suksilla. Väsynyt oli olo, mutta kiitollinen ja tyytyväinen mieli, kun olimme saaneet suoritettua haaveilemamme hiihtovaelluksen.

Toivon kaikille hyvää ja kaikista viruksista vapaata vointia terveisin Posti-Pekka

Plussalämpötiloilla ovat päivälämpötilat jatkuneet kuluneenkin viikon. Vain kolmena yönä on yölämpötilatkin käyneet vähän miinuksella -2,6 asteen ja -3,5 välillä. Päivät ovat olleet vähän sekalaisia, pilvistä, mutta pilvisyys on välillä vähän rakoillut. Tuuli on muistanut puhaltaa, enimmäkseen etelästä, mutta viimeämmäksi luoteesta. Kolmena päivänä on satanut, räntää ja vettä. Tenon jäällä on vesi tullut lumen läpi ja siellä alkaa olla vetiset kelit. Rantasulia on tullut molemmin puolin jokea, myös Junttikarin Norjan puolelle on jo pitkä sula, sulat ovat kapeita ja pitkiä.

Hiihdellessä Tenon jäällä, emme havainneet kuin ketunjäljet kahdessa paikassa. Hirvistä ei ole pitkään aikaan mitään havaintoa. Lintulaudallamme oli pulmusia 2 kpl, mutta sunnuntaina nekin nousta tunturiin. Kahtena aamuna orava hallitsi lintulautaa ja pikkulinnut lentelivät hädissään ympärillä. Tänään oravaa ei enää näkynyt. Kuukkeli ja närhi eivät ole vielä tänä talvena käyneet. Pienempiä lintuja on ollut kaikkiaan 10 lajia.

Hiihdellessämme lähimaastoissa 10 – 30 km matkoja, alkoi mieli tehdä pitempiä matkoja. Niin jo alkuvuosina heräsi ajatus hiihtää Utsjoelta Karigasniemelle. Riippuen siitä mitä reittiä hiihtää, tulee matkaa 80 – 90 km. Varustauduimme matkalle siten, että aikaa menee 3 – 4 päivää ja käytämme matkalla kolmea autiotupaa yöpymiseen. Liisan rinkkaan pakkasimme kevyempää tavaraa ja minulle kaikki ruoka ja keittovälineet. Kumpikin kantoi oman makuupussin ja -alustan.

Silloin ei vielä ollut matkapuhelimia, matkan kolmannessa autiotuvassa oli erämaapuhelin. Niinpä kotiväelle jäi tieto, että kolmannen päivän iltana soitamme tuolla erämaapuhelimella tiedon itsestämme. Jos soittoa ei tule, saa hälyttää Karigasniemen Rajavartion etsimään meitä. Silloin asuimme vielä Utsjoen kirkonkylällä Postitalossa. Sieltä lähdimme hiihtämään kohti Koahppelasjärveä, jonne oli matkaa 15 km. Siellä ei vielä silloin ollut päivätupaa, joten söimme voileipiä ja joimme termospullosta mustikkasoppaa ulkosalla. Evästelyn jälkeen jatkoimme matkaa, edessä oli toinen 15 km matka.

Saavuimme pilvipoutaisessa säässä Madjoen autiotuvalle alkuillasta. Tuli kaminaan, valmiilla kiehisillä kuivat hongat syttyivät hyvin ja kämppä alkoi lämpenemään. Minä toimin aina vaelluksillamme kokkina ja niin lämmitin ruuan. Syönnin ja kahvin jälkeen oli mukava mennä makuupussiin, eikä unta tarvinnut maanitella. Lavitsalla oli iso vanha hirventalja, sen päälle erehdyimme laittamaan makuualustamme. Aamulla huomasimme, että taljasta oli lähtenyt karvoja makuualustoihimme. Aamusyönnin jälkeen oli kova työ saada makuualustamme puhtaaksi katkenneista karvoista.

Aurinko kurkisteli puolipilviseltä taivaalta, kun lähdimme rinkat selässä hiihtämään Kuivin autiotupaa kohden. Jänkiä myöden hiihdellessä matkaa oli edessä 13 – 15 km. Jängillä oli kantava lumi ja helpompi hiihtää kuin koivikossa. Ehdimme hiihtää noin 4 km, kun alkoi tuuli puhaltamaan luoteesta. Tuulen voimistuttua alkoi myös lumi lentää. Hiihdimme vielä muutaman km ennen kuin piti alkaa miettimään tilannetta. Pysähdyimme yhden kumpareen suojaan katsomaan ja odottamaan onko maatuisku piankin ohimenevä. Otin rinkastamme avaruuspeitteen tuulensuojaksemme.

Välillä aurinko pilkisteli siniseltä taivaalta, mutta lumi lensi sakeana puiden yläpuolelle asti. Joten hiihtämiseen ei ollut näkyvyyttä, kun vielä edessä oli useita kilometrejä puutonta tunturimaastoa. Useita tunteja istuimme odottaen sään selkenemistä. Söimme jo voileipiä ja joimme mustikkasoppaa pysyäksemme lämpiminä. Lopulta oli tehtävä päätös ja lähteä palamaan Madjoen autiotuvalle takasin. Alku paluumatkasta oli vastatuulinen. Oli noustava rinnettä ylös aavalle jängälle. Siinä tuuli puhalsi puuskittain, kun pääsin tasaiselle jängälle. Käännyin varoittamaan Liisaa tuulen puuskista, liian myöhään. Näin Liisan lentävän taaksepäin sukset taivasta kohden. Hän teki hypyn taaksepäin kerien, niin kuin uimahyppääjät. Ongeksi rinteensä oli paljon pehmeää lunta, rinkka selässä ja siinä makuupussi niskan kohdalla pehmikkeenä.

Tuiskussa hiihtelimme tuvalle, joka oli vielä sopivasti lämmin. Lepäilyn, syönnin ja kahvittelun jälkeen aloimme miettimään mitäs huomenna tehdään? Tuuli tyyntyi illalla ja taivas selkeni, pakkanenkin alkoi kiristymään. Sovittuamme, että katsotaan aamulla säätä ja päätetään sitten. Hirventaljan käärin rullalle ja laitoin leveän lavitsan toiselle laidalle. Sitten menimme makuupusseihimme, eikä unta tarvinnut Odotella.

Aamulla noustuani vilkaisin ulkona olevaa lämpömittaria, -20 astetta oli lukema. Taivas oli selkeä ja näytti tulevan aurinkoinen sää. Aamuteen, voileipien ja aamupuuron jälkeen aloimme miettimään tilannetta. Kävin ulkona katsomassa lumitilannetta. Kovaa aallokkoista hankea oli, eikä eilisistä jäljistämme näkynyt mitään. Oli kolmas päivä ja meidän pitäisi olla iltaan mennessä puhelimen ääressä. Tulimme siihen tulokseen, että emme ehti emmekä jaksa hiihtää noin 40 km matkaa jossa aikaisemmin emme olleet hiihtäneet. Päätimme hiihtää enimmäkseen myötämaastoon Kevolle. Sinne piti olla moottorikelkkojen jälki. Se oli peittynyt ja näkyi vasta puuraajaan päästyämme.

Keli oli nihkeä pakkaskeli, siihen aikaan oli vielä puupohjaiset sukset ja niitä piti voidella purkkivoiteilla. Matkaa oli Kevolle muistaakseni 18 km, saattoi olla enempikin, sillä hiihdimme maantien lähelle. Menimme Nurmisen Annikin ja Hessun luokse ja soitimme sieltä kotiin. Postiautolla sitten menimme kotiin, pääsimmehän pihalle saakka. Vähän jäi harmittamaan, kun teimme sen virheen, että kolmen päivän perästä saa hälyttää Rajamiehet hakemaan. Myöhemmin olemme hiihtäneet Karigasniemelle ja Kaamasmukkaan. Ne olivat omia vaelluksia omine ongelmineen. Tuli vähän pitkänlainen, mutta aika tarkka kuvaus vaellusyrityksestämme.

Toivon kaikille hyvää vointia kevättä terveisin Posti-Pekka

Näin olemme jo huhtikuun puolivälissä, nopeasti aika rientää. Päivälämpötilat ovat olleet jatkuvasti vähän plussan puolella. Yölämpötilatkin ovat olleet varsin kohtuullisia -12,6 ja -16,3 asteen välillä pitkänperjantain ja pääsiäispäivän aikana. Muina öinä +1,9 ja -3,1 asteen välillä. Päivisin sää on ollut enimmäkseen pilvinen. Pilvisyys on kyllä joinakin päivinä rakoillut ja aurinko on päässyt välillä paistamaan melkein selkeältä taivaalta jonkin aikaa päivästä. Välillä on tullut lumikuuroja voimakkaiden tuulen puuskien mukana. Lyhyesti sanottuna on ollut sekalaiset säät.

Tänä vuonna tulee 40 vuotta siitä, kun aloitimme useamman päivän kestävät vaeltamiset, niin kesäisin kuin talvisin. Talvisin Kuiville ja sen lähiympäristöön. Hiihdimme Kaamasmukkaan ja Karigasniemelle, yöpyen välillä autiotuvissa. Useina vuosina vuokrasimme kämpän Palton Uula Antilla Nilijängältä. Kämpässä on sauna ja sitä lämmitimme sen mukaan minkä verran olimme päivällä hiihtäneet. Kämpältä teimme päiväretkiä Madjoen kämpälle ja Kuivin kämpälle. Kuiville oli matkaa 10 km ja Madjoelle 7-8 km, riippuen siitä mitä reittiä hiihdimme. Aluksi vedimme tavaramme ahkiolla, myöhemmin aloimme saamaan ikähyvitystä.

Matkaa Nilijängän kämpälle on meiltä 30 km, riippuen taas siitä mitä reittiä hiihdimme. Ikähyvityksen ansiosta Jorma alkoi viemään tavaramme moottorikelkalla kämpälle. Me hiihdimme rinkka selässä, jossa oli päivän eväät. Jorma haki kämpälle vettä saaveilla Nilijoesta, niin ruokavedeksi kuin saunavedeksi. Vettä jatkoimme saunomisen jälkeen lumella. Kun saavuimme kämpälle, oli Jorma laittanut jo tulet kaminaan ja kämppä alkoi olemaan lämmin.

Hiihtovaellukset pyrimme tekemään huhtikuussa, jolloin päivät olivat yleensä lämpimiä ja yöt jo valoisia. Valmistimme kotona ruokia valmiiksi, lihapullia, lihakastiketta ja poronkäristystä. Mummonmuusia oli helppo tekaista kaveriksi lämmitetylle liharuualle. Uula Antin kämpällä oli kaikki petivaatteet, vain lakanat veimme itse. Päivittäisen hiihdon ja saunomisen jälkeen oli suloista pujahtaa lakanoiden väliin eikä ollut välillä milloin seuraavana aamuna nousi ylös.

Noilla hiihtovaelluksilla oli monenlaista säätä, oli kaunista auringonpaistetta ja luistava keli. Oli lumimyräkkää, niin että piti huolellisesti kompassin mukaan hiihtää. Vaikeinta oli laskea lumipyryssä tunturin rinteitä alas, kun ahkio painoi perässä vauhtia. Kaksi kertaa jouduimme hiihtämään Nuvvukseen, järven jäällä lumi alkoi upottaa ja lumen alla oli vettä. Toisella kerralla Nuvvuksesta tuli mies moottorikelkalla meitä vastaan.

Nyt on tyydyttävä vain muistelemaan noita talteen tehtyjä hiihtovaelluksia. Olemme hiihdelleet Tenon jäällä 1½ – 2½ tunnin hiihtolenkkejä Ja olleet tyytyväisiä, että vielä pysymme tolpillamme. Pohjat lienee perua noilta hiihtovaelluksilta ja kesäisiltä pitkiltäkin patikkamatkoilta näillä Lapin tunturimaastoissa.

Toivon kaikille hyvää vointia ja varjelusta kaikilta viruksilta terveisin Posti-Pekka

Aika normaaleilla talvisäillä alkoi huhtikuu. Päivälämpötilat olivat -1,3 ja -4,1 asteen välillä. Öisin olivat pakkaslukemat -10,5 ja -23,9 asteen välillä. Päivät olivat pilvisyydeltään vaihtelevia, aurinko pääsi paistamaan kaikkina muina päivinä paisti tiistaina, joka oli pilvinen päivä. Keskiviikko, torstai ja perjantai olivat aurinkoisimpia ja hyviä ulkoilun kannalta. Niinä päivinä tuuli oli jokseenkin heikkoa, torstaina tyyntä. Torstaina, perjantaina ja eilen hiihdimme nauttien kauniista kevätsäästä.

Tenon jäällä hiihtäessämme, en oli havainnut kuin muutaman ketun jäljen. Lintujen syöttöpaikalla on ollut syömässä yhdeksän eri lintulajia, ei kylläkään kaikkia samanaikaisesti. Pulmuset ovat nousseet tunturiin, kun niitä ei ole enää näkynyt. Taviokuurnat ovat tulleet tilalle. Närhiä ja kuukkeleita olen odotellut, yleensä ne ovat joka talvi käyneet.

Vietämme hiljaista viikkoa, pitkäperjantai ja pääsiäinen lähestyy. Toivon kaikille terveyttä ja siunausta näille päiville, sekä sen jälkeen oleville päiville.

Lämpimin terveisin Posti-Pekka

Maaliskuun viimeisen viikon saimme viettää lauhan sään merkissä. 5 ensimmäistä päivää meni lämpötilan ollessa plussan puolella +3,3 asteen ja +4,3 asteen välillä. Lämpimin päivä oli tiistai, jolloin päivällä oli +4,3 astetta ja yölläkin vain -0,7 astetta. Lauantaina ja sunnuntaina lämpötila oli päivällä -1,4 ja -3,3 asteen välillä. Ei yölläkään ollut kuin -9 astetta lauantaiyönä.

Lumityötkään eivät minua rasittanut kuin torstaina ja silloinkin vain nimeksi. Lauantaiyönä satoi yli 10 sm ja pitkin päivää tuli lisäksi sakeitakin lumikuuroja. Sunnuntaikin oli lumisateinen, jolloin sade oli kuuroluontoinen. Jorma huolehti nuo lumityöt tärkeimmillä kulkupaikoilla. Maanantaiyönä satoi vielä vähän lisää ja minä tein sitten eilen lumitöitä 3 tuntia. Lumilingolla ajelin kaikki kolaamattomat paikat, joissa lunta oli noin 20 sm. Joten lunta meillä on jälleen yli 100 sm. Säät ovat olleet aika tuulisia, lauantaina ja sunnuntaina lumi lensi vaakatasossa ja kinosti maantiellekin. Sunnuntaina aura-auto oli liikkeellä kolme kertaa.

Jorma kävi sunnuntaina ajamassa moottorikelkalla ladun pohjaa Tenon jäälle. Eilen Liisa ja Seija lähtivät iltapäivän auringossa hiihtämään. Umpeenhan se kelkan jälki oli lumituiskussa mennyt, mutta jälki oli kuitenkin havaittavissa. Minä sillä aikaa kolailin ja linkoilin.

Lintujen syöttöpaikalle on ilmestynyt myös taviokuurna, joten nyt on 9 eri lintulajia katseltavanamme. Saan itse niitä seurata jo aamupalalla ollessamme klo 6.50 alkaen. Minä istun kasvot ikkunaan päin ja viimeisen kerran näen ne vielä iltapalalla ollessamme klo 20 tienoilla. Silloin on lajeja vähemmän liikkeellä, varsin punatulkut ovat jo lopettaneet.

Korona ja taas korona, sitä on nyt kaikki tiedotusvälineet tulvillaan. Kansalaiset ovat vähän ymmällään, kun päättäjätkin alkavat olemaan erimieltä kuka saa tiedottaa. Vielä mistä tiedottaa, jotta tiedotettava olisi oikeaa. Professoritkin ovat kovin erimielisiä mitä olisi ja mitä pitäisin tehdä. Väärin sammutettu tai aina maalta viisaita löytyy, kun merellä haveri sattuu. Vakava on tilanne ja kovin on ilmeet menneet vakavaksi viisikollakin. Parasta on, kun me kansalaiset tottelemme annettuja ohjeita ja käskyjä. Illalla ristimme kätemme ja kiitämme kuluneesta päivästä. Aamulla ristimme kädet, kiitämme kuluneesta yöstä, pyydämme siunausta ja varjelusta alkavalle päivälle.

Toivon kaikille hyvää vointia ja varjelusta koronavirukselta terveisin Posti-Pekka

Maaliskuukin lähestyy loppuaan ja säät lämpenevät hiljalleen. Lumimäärät eivät ole vielä vähentyneet. Kulunut viikko oli sopeva ihmismielelle. Alkuviikosta lämpötilat olivat päivisin +0,6 asteesta -13,4 asteeseen. Öisin -4,6 asteesta -6,7 asteeseen. Perjantaina ja lauantaina lämpötila oli päivällä -2 asteesta -20,1 asteeseen. Öisin -17,9 asteesta -24,9 asteeseen. Sunnuntaina päivällä oli +1,9 astetta ja yöllä -2,7 astetta. Päivät alkoivat yleensä pilvisinä, mutta pilvisyys rakoili, varsinkin iltapäivisin ja aurinko pääsi paistamaan melkein selkeältä ja välillä selkeältä taivaalta. Perjantaina oli heikkoa lumisadetta aamulla.

Luonnossa on vielä hiljaista, hirvistä ei ole mitään havaintoja. Ketun jälkiä on ilmestynyt pihallemme. Lintujen syöttöpaikalla on vilskettä. Tiaisten lisäksi punatulkut, jokunen varpunen ja viherpeippo. Paljon urpiaisia viihtyy hyvin syöttöpaikalla. On tavallisia urpiaisia ja tundraurpiaisia. Välillä näyttää tulevan vähän kinaa eri lajien kesken, mutta ihmeen hyvin toimeen tulevan. Olen istunut portailla auringon paisteessa ja seurannut niiden touhuja. Sen olen todennut, että paljon menee auringonkukansiemeniä hukkaan.

Tänään aloimme ulkoilemaan Tenon jäällä. Viime viikolla ilmestyi moottorikelkan jälki jäälle, lähelle Norjan rantaa. Seija, on lomalla luonamme, käveli jäljen poikki joen m-kelkan jäljelle. Seija on päivittäin kävellyt lumikengillä ja kerran kävi jo hiihtämässäkin. Jälki on tasainen ja kovettunut, minä kävin tänään auringon paisteessa sauvakävelevässä useita keroja. Liisa ja Seija hiihtivät Kaavan ohi ja olivat tyytyväisiä tasaiseen lumenpintaan ja luistavaan keliin. Huomenna minäkin haen sukseni ja lähden hiihtämään.

Terveyskeskus on ollut yhteydessä ja antanut ohjeita eristäytymiseen muista ihmisistä. Seija oli puhelimessa ja oli kertonut, että hän on lomalla ja pitää huolen vanhemmistaan. Soittaja oli kehottanut ulkoiluttamaan. Sanoin Seijalle, että etkö kertonut, että isä on ollut useita tunteja kaivamassa kasvihuonetta lumen alta. Seija sanoi, että hänen teki mieli sanoa, hänen pitää jarrutella liiallisesta työnteosta. No me elämme täällä syrjässä muista ihmisistä ja nautimme nyt keväisistä säistä. Emme käy edes kaupassa.

Kansakuntaa herätellään nykyisestä elämäntyylistä, ankaralla kädellä. Mutta jokainen joka uskoo ja turvaa Jumalaan, ei tarvitse olla huolissaan. Hän on luvannut pitää huolen omistaan jokaisena päivänä.

Hyvää vointia ja turvallista kevättä kaikille terveisin Posti-Pekka

Maaliskuun toinen viikko vierähti ehkä normaalia lauhempien lämpötilojen merkeissä. Yleensä maaliskuussa ovat olleet todelliset pakkasyöt, nyt ei ole vielä ollut. Maanantai oli viikon lämpimin yö ja päivä, yöllä -1,8 astetta ja päivällä lämpimillään +3,8 astetta Vielä tiistaina päivälämpötila nousi +2,1 asteeseen. Muina päivinä ja öinä lämpötila oli muutamia asteita miinuksella. Perjantaina illalla ja yöllä lämpötila laski -23 asteen tuntumaan.

Lunta satoi useampana päivänä ja öisin, joten lumitöitä on riittänyt. Viikon aikana lunta satoi noin 30 sm. Viimeisin lumisade sunnuntaiyönä antoi noin 10 sm. Silloin Kevolla ei nähtävästi satanut, koska siellä lumen syvyyslukema 102 sm lauantailta, oli vielä sunnuntaina sama 102 sm. Meillä lukema on noin 110 sm. Laitan loppuun kuvia meidän pihaltamme.

Sunnuntaiyönä oli saukko laskeutunut tunturista Pesnjara jokea alas, niin kuin se yleensä keväisin tekee. Oli noussut joenuomasta meidän pihalle talon joen puoleiselle tasanteelle. Siinä oli “uinut” syvähkön uoman pehmeään lumeen. Tallustellut veneiden päällä ja kierrellyt koivujen ympärillä. Oli poistunut kesäsaunan editse kohti Pesnjara joen toista uomaa kohden. Tenon rantasulat ovat paksun lumihangen alla, niitä varmaan etsi.

Lintujen syöttöpaikalla on vilskettä, on tiaisia kolmea lajia, punatulkkuja, urpiaisia, viherpeippojakin on ollut ja varpusia. Toistakymmentä lintua on yhtä aikaa siementen kimpussa. Tiaisille on kuuta roikkumassa läheisessä kuusessa. Urpiaiset eivät kykene rikkomaan auringonkukan siemeniä. Ne juoksentelen syöttöpaikan ja kuusen alla etsien muiden pudottamia murusia ja siementen kuoriin jääneitä murusia.

Maailma alkaa olemaan sekaisin ja ihmiset ovat pelon ja epävarmuuden edessä. Tänään valtiovalta laittoi meidätkin erityiseen suojeluun ja liikkumiskieltoon. Tänään, kun soitin ystävällemme sanoin hänelle, että ei meidän tarvitse olla huolissamme. Jonk on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa. Siinä turvassa on hyvä elää rauhallisin mielin.

Toivon kaikille hyvää koronasta välttyvää maaliskuun loppupuoliskoa. Terveisin Posti-Pekka

Maaliskuun ensimmäinen viikko oli säiden osalta kaksijakoinen. Alkuviikosta lämpötilat olivat lähes normaalit maaliskuun lämpötilat. Päivälämpötilat olivat maanantaista torstaihin -4 asteen ja -23,4 asteen välillä. Yölämpötilat vastaavina päivinä -18,4 asteen ja -21,6 asteen välillä. Perjantaista sunnuntaihin päivälämpötilat olivat +1,4 asteen ja -10 asteen välillä ja yölämpötilat vastaavana aikana -2,2 asteen ja -16,1 asteen välillä. Pilvisyys oli viikolla vaihtelevaa, torstai oli täysin pilvinen päivä, muina päivinä pilvisyys rakoili niin, että aurinko pääsi paistamaan. Lunta satoi aika vähän, sen verran kuitenkin, että kuntoilu meni lumikolan kanssa. Perjantaina levittelin kulkuväyliä lumilingolla.

Yöt ovat olleet aika valoisia, tänään on täysikuu. Jo kuluneella viikolla kuu valaisi maisemia ja olihan välillä melkein selkeitä öitäkin. Näytti siltä, että kyllä siellä oli jonkin verran revontuliakin lisäämässä valoisuutta. Hanget ovat puhtaan valkoisia ja ne hohtavat omalta osaltaan valoisuutta. Myös aurauspalteet ovat valkoiset, varsinkin, jos on satanut vähän uutta lunta. Pilvisellä säällä määrättyyn aikaan iltapäivällä tulee varjokato ilmiö. Ei erotu palteet eikä auton valo vielä valaise. Palteita on vaikea erottaa, on vaikea ajaa autolla, täytyy olla varovainen, kun tulee auto vastaan.

Luonnossa on hiljaista, ei näy hirvetkään olevan liikkeellä. Jälkiä ei näy autolla ajaessa, meiltä kylälle, eikä meiltä Osman vähän yläpuolelle. Tenolle ei ole ilmestynyt moottorikelkan jälkiä, vähän on Tenon jää kuolleessa tilassa. Kettu on hiippaillut meidän rantapusikoissa. Silläkin on varmasti sapuska hakusalla, myyrät ja sopulit paksun hangen alla.

Kun huoltotie Utsjoelle valmistui 1957 sellaiseksi, että siitä pääsi autolla ajamaan, elämä kylällä alkoi vilkastumaan. Postiauto alkoi liikennöimään 1958 omalla vastuulla, Tie- ja vesirakennuslaitos ei antanut liikenneoikeutta kuin postin omalla vastuulla. Maantie oli luokiteltu huoltotieksi. Tie päättyi Postitalon portille. Kun oli saatava maantieyhteys Norjaan, alettiin tietä rakentamaan Nuorgamiin päin. Ensin tie tehtiin noin 5 km päähän Garnjargaan, jonne tuli lossi kesäisin hoitamaan kulkua Norjaan. Talvisin jäädytettiin jäätie, johon keväällä ajettiin soraa, ettei jää sulaa kovin nopeasti.

Postiauto alkoi käymään päivisin mutkan Garnjargassa ja vaihtoi postin ja matkustajat Norjan puolen linja-auton (rutabilen) kanssa. Jos postiauto oli myöhässä, kävi Norjan linja-auto Postitalon pihalla ja vaihtoi postin ja matkustajat. Tienpenkka oli aluksi kapea ja pehmeä niin sanotun Tenomajan aukion kohdalla olevassa notkelmassa. Siinä postiautollekin olio käydä kehnosti, kun vastaan tuli auto ja piti väistää. Tienpenkka oli vielä pehmeä ja petti postiauton alla.

Toivon kaikille hyvää vointia, talven jatkoa niille, joilla on talvi ja vuoden jatkoa niille, joilla talvea ei ole terveisin Posti-Pekka