Matkapäivä 19.10.1955

Keskiviikkoaamuna nousimme ylös, kun päivä alkoi vähän sarastamaan lämpötilan ollessa ulkona -10 astetta. Sää oli selkeä ja Tenossa suppoa eilistä enempi. Aamupalan jälkeen Ijona ja Uula kantoivat moottorin veneeseen. Menin perässä pukeutuneena sanomalehdillä päällyshousut sisustettuna. Uula yritti heti käynnistää tallin lämpöistä moottoria. No yritykseksihän se jäi, moottori ei yrittänytkään käynnistyä vaikka Uula kuinka yritti. Eihän siinä auttanut muu kuin aloin soutamaan ja Uula työnteli sauvoimella, missä sauvoin ylsi kunnolla pohjaan. En muista poikkesimmeko rantaan ennen Kaavaa. Suppo oli paksua puuroa, joten kaikkia sivupoikkeamisia vältimme. Kaavassa menimme sisälle ja sieltä oli talon norjalainen vävy lähdössä kylälle.

Hän alkoi sitten soutumieheksi kyytiä vastaan. Matkaa oli jäljellä noin 10 km ja saavuimme perille Onnelan suvantoon klo 12 tienoilla. Äimäjokisuussa oli kantavaa rantajäätä muodostunut leveälti. Siinä saimme kolmistaan veneen keulaa sen veran jäänreunaan, että vene pysyi paikallaan. Uula lähti lähimpään taloon, noin 300 metriä, hakemaan miestä ja hevosta siirtämään postia ja tavaroitani noin kilometrin päässä olevaan postiin. Lunta oli noin 5 sm ja hevosella oli kumipyöräkärryt perässä. Kun posti oli kärryissä, vedimme venettä vielä vähän enempi jäälle.

Lähdin kävelemään postiin, matkalla tuli vastaan polkupyörällä mies, josta tuli koko hänen elinpäiviensä ajaksi hyvä ystävä. Postissa oli toimistonhoitajan viransijainen Ulla Mäkinen hän oli jo odotellut meidän ja lähinnä minun tuloani. Yhdessä käsittelimme saapuneen postin ja sen jälkeen teimme luovutuksen. Joka käsitti rahojen, postimerkkien muiden arvomerkkien tarkan laskennan ja luovutuspapereihin ylöskirjaamisen. Kun kaikki oli tarkastettu ja laskettu, luovutuspaperit allekirjoitettiin. Niin lähti Ulla tyttö kotimatkalle, joka oli varmasti muistoihin jäävä.

Siitä alkoi minun vuodenmittaiseksi suunniteltu elämä Utsjoella postin toimistonhoitajana. Täytyy sanoa, että vähän ankeissa merkeissä aloin virkauraani viettämään. Posti, kuin myös asuinhuoneeni olivat öljylamppujen johdosta nokiset. Lattiat sain kyllä puhtaaksi mäntysoovalla ja juuriharjalla, mutta seinät pysyivät nokisina. Alkoi elämänkoulu, jota tänään tulee kuluneeksi 64 vuotta. Ehkä joskus kirjoitan tästä elämänkoulusta, joka on ollut antoisa ja rikas, ei taloudellisesti rikas, mutta henkisesti.

Hyvää vointia ja alkavaa talvea kaikille terveisin Posti-Pekka

Posti 19.10.1955

Matkapäivä 18.10.1955

Nousin ylös tiistaina 18.10.55 klo 8 ja 9 välillä. Birit emäntäni oli laittanut tukevan aamupalan. Sen syötyäni aloimme yhdessä odottamaan Uula Lukkarin tuloa. Hänellä oli Lapin postipiirin postitarkastajalta määräys viedä minut Utsjoelle, vaikka Tenossa oli jo jääsuppoa. Päivä lähenteli jo puoltapäivää, kun Uula saapui polkupyörällä. Hänen oli pitänyt jättää oma moottorivene välille, perämoottori oli tehnyt “lakon“.

Niin alkoi postimoottoriveneen lastaus. Postimoottorivene ei ollut pystynyt liikennöimään kahteen viikkoon. Sen johdosta postia oli kertynyt useita postisäkillisiä. Rovisuvannossa Härkösen kaupasta Uula otti vielä bensiiniä perämoottoria varten. Päivä oli jo iltapäivässä, kun lähdimme ajelemaan myötävirtaan, kohti Utsjokea. Alkumatkalle oli vielä matkustajia, 2 aikuista ja 2 lasta. Matkanvarrelta otimme Uulan veneen perään Uulan kotirantaan Piesjoelle vietäväksi. Uula söi kotonaan ennen matkan jatkamista.

Outakosken koululla opettaja Hans Guttorm pyysi meidät asuntoonsa kahville. Sinne tuli myös läheisen Sairasmajan terveyssisar Riitta Berggren. Niin pääsin tutustumaan tähän ystävälliseen ja kuuluisaksi tulleeseen terveyssisareen. Kahvittelun jälkeen jatkoimme matkaa, välillä piti poiketa rannassa jättämässä ja ottamassa postia. Talvadas ja siellä Erkki Katekeetan talo oli seuraava pysähdyspaikka, jossa kävimme sisällä. Siellä tarjottiin kahvia norjalaisen leivän ja appelsiinimarmeladin kanssa.

Pakkasta oli jo aamulla muutama aste ja lukemat vain lisääntyivät matkan aikana. Samoin lisääntyi jääsuppo joessa. Laitoin ennen joelle lähtöä vanhoja sanomalehtiä levitettynä päällyshousujen alle. Ne olivat tehokas suoja kylmyyttä vastaan. Veneen keulassa istuessani katselin useita kertoja jalkoihini, odotin milloin veneen puinen keula menee jäistä puhki. Päivän alkaessa jo hämärtää saavuimme Ylä-könkään niskalle, jossa rantaannuimme. Kun olin veneen keulassa, minun tehtäväni oli sauvoimella pysäyttää veneen vauhti rantaantuessa.

Rannassa oli vastassa Juhani Lukkari, hän toimi apumiehenä postiveneen alas laskussa Könkäästä. Yritin puhumalla saada jäätä veneeseen köngästä alas laskettaessa. Eivät, tietenkin kiusalla, antaneet minun jäädä veneeseen. Niin minä sitten lähdin kävelemään pimenevään iltaan tuota noin 3 km matkaa. Kun olin kävellyt arvioni mukaan tuon kävelymatkan, aloin kuuntelemaan kuuluuko mistään puhetta. Könkään kohina oli voimakas ja kohinan seasta oli erotettava Lukkareiden keskustelu.

Kun olin erottavinani miesten puhetta, laskeuduin jyrkän ja kivisen törmän pimeässä alas. Siellähän Lukkarit odottelivat minua ja ihmettelivät minun osaamistani laskeutua ihan oikeassa paikassa alas. Juhani jäi pois veneestä ja käveli lähistöllä olevaan taloonsa. Uula nykäisi moottorin käyntiin ja lähdettiin jatkamaan matkaa. Moottori ei ehtinyt käydä kuin lyhyen hetken, kun se sammui. Eikä suostunut käynnistymään Uulan yrityksistä huolimatta. Vähän matkan päässä oli Bogdanoffin talo, niin rantaannuimme siinä, kun oli jo täysin pimeää.

Uula kertoi talon isännälle Ijonalle moottoriongelman. Ijona sanoi, että kannetaan moottori talliin hevoselle kaveriksi. Siellä se yöllä sulaa ja aamulla suostuu käynnistymään. Kantoivat moottorin talliin ja jäimme taloon yöksi. Ijona haki lautasen kukkurallaan suolalohta pöytään ja Helvi emäntä keitti kahvia. Ilta vierähti lohta syödessä ja kahvia juodessa, sekä keskustelujen säestämänä aika myöhäiseksi. Mutta meillähän ei ollut enää kiire mihinkään. Samalla kuulin Utsjoen tuoreimmat uutiset. Bogdanoffeista tuli hyviä ystäviä heidän elinpäiviensä loppuun saakka.

Lisään tähän yhden asian, joka tapahtui vuosikymmeniä myöhemmin. Helvi-emäntä oli käymässä postissa ja hänellä putosi kultainen kivellinen sormus tällä talvisella postimatkalla. Hän oli asiasta kovasti pahoillaan. Lumien sulattua, minä haravoin postitalon pihaa. Auringon paisteessa huomasin, että puolukanvarpujen joukossa joku kiiltää. Sieltähän se Helvin kultasormus löytyi. Lähdimme illalla Liisan kanssa viemään sormusta Helville. Sormuksen löytyminen ja sen vienti Helville, oli hänelle riemun hetki.

Hyvää vointia ja alkavaa talvea kaikille terveisin Posti-Pekka

Tässä kertomuspäivän venekyyti, suppoa on paljon.

Tulo Utsjoen kuntaan

Tänään klo 23 tienoilla tulee kuluneeksi 64 vuotta, kun ensimmäisen kerran eläissäni saavuin Utsjoen kuntaan. Päivä oli maanantai ja saavuin Eskelisellä Rovisuvantoon. Eskelisen kuljettaja ei tiennyt missä Outakosken postiasema sijaitsee. Autossa ei ollut muita matkustajia ja niin jouduin matkustamaan Rovisuvantoon, joka on vajaa 10 km Karigasniemestä Tenojoki varteen. Eskelinen jäi yöksi sinne ja lähti paluumatkalle seuraavana aamuna klo 5 tienoilla. Rovisuvannossa sain tiedon, että Outakosken postiasema sijaitsee noin kilometri takaisin Karigasniemeen päin.

Lupasin linja-auton kuljettajalle olla aamulla klo 5 tien varressa vastassa matkatavaroita, joita oli useita paketteja. Kävelin pimeässä yössä tuon noin kilometrin matkan ja havaitsin ainoan talon, jossa oli vielä valot. Siellä oli postiasemanhoitaja Birit Valle minua odottamassa ruuan kanssa. Syönnin jälkeen hän opasti minut minulle varattuun huoneeseen nukkumaan. Sain herätyskellon, jotta herään aamulla tavaroitani vastaanottamaan.

Olin klo 5.00 maantien varressa vastassa Eskelistä. No nyt olikin kuljettaja tiennyt missä posti on ja oli jättänyt matkatavarani tien varteen. Olisiko autossa ollut matkustaja, joka tiesi postin sijainnin? Vein tavarani kärryillä postiin ja menin jatkamaan nukkumista. Postimoottoriveneen lähtöön oli vielä useita tunteja. Jatkan kirjoitustani 18 päivän osalta huomenna.

Kulumassa olevalla viikolla on ollut yöpakkasia jokaisena yönä. Kylmin oli maanantaiyö, jolloin oli -4,1 astetta. Tiistai- ja keskiviikkoyönä oli vain -0,9ja -0,8 astetta. Päivälämpötilat nousivat vain hieman plussalle. Maanantaina +1,6 astetta, tiistaina ja keskiviikkona +0,4 astetta. Maanantaina ja tiistaina sateli ajoittain heikosti räntää. Tämä päivä on sitten ollut aivan omassa luokassaan. Aamulla klo 5.45 oli lämpötila -9,1 aste ja kiristyi ennen auringonnousua -10,6 asteeseen. Päivä oli pitkästä aikaa selkeä ja aurinkoinen. Lämpötila nousin päivällä -6,3 asteeseen. Lunta on sen verran, että maa on valkoinen ja maantie paikoitellen jäinen. Tänään Tenossa on ollut ensimmäisen kerran tälle syksyä jääsuppoa, se on päivän aikana vain lisääntynyt ja muuttumassa jäälautoiksi.

Niin ne vain joutsenet ilmestyivät tänäkin syksynä meidän seudulle opettamaan poikastaan lentämään. Ovat olleet lähes 2 viikkoa näillä seuduilla. Käyneet välillä ylä- tai alavirran puolella ruokaillen niissä paikoissa syötävää löytyy. Iltapäivällä, ollessani pihalla puhdistamassa autoa lumesta, kuului joutsenten voimakas “huutelu” Tenolta. Menin rantaan katsomaan, siellä näkyi Junttikarin niskalla kaksi aikuista joutsenta ja yksi harmaa poikanen. Samanlainen ryhmä on näkynyt jo useita kertoja uiskentelemassa. Meidän alapuolella noin 400 metrin päässä on kosteikko, jossa on heinää ja ehkä kortettakin. Siihen menivät eilenkin ruokailemaan.

Tällaisen virtaa Teno Ala-könkäällä
Hyvää vointia ja terveisiä kaikille Posti-Pekka

Mennyt kesä

Mennyt kesä on siirtynyt muistojen joukkoon. Kesän yleisin ilmiö oli kylmä, liikkui siinä rajoilla oliko yhden vai kahden villapaidan kesä. Jos teit jotain ja liikuit, tarkenit yhdellä villapaidalla. Viileimpinä päivinä istuen paikoillaan, saatoit jo kaivata toista villapaitaa yllesi. Kesäkuun alkupuolella oli muutamia päiviä, jolloin lämpötila oli lämpimillään +15 ja +19 asteen välillä. Samoin oli kesäkuun 20 päivän jälkeen muutamana päivänä lämpötila +15 ja +18 asteen välillä. Muina aikoina lämpötila oli +10 ja +15 asteen välillä. Oli päiviä, jolloin lämpötila lämpimillään ei kohonnut edes +10 asteeseen.

Heinäkuussa lämpötilat olivat enimmäkseen +10 ja +15 asteen välillä lämpimillään. 20 ja 21 päivinä lämpötila kohosi +24,7 ja +24,8 asteeseen. Hellepäiviä olivat 22, 23 ja 24 päivät, silloin lämpötila meillä nousi +26,9, +28,1 ja +27,4 asteeseen. Siinä meidän varsinaiset hellepäivät. Vähän meitä hellien oli vielä 25 päivänä +23,3 astetta ja 26.7 +21,5 astetta. Muina päivinä lämpötila ei kohonnut +20 asteeseen tai sen yli.

Elokuussa lämpötilat olivat enimmäkseen +10 asteen tienoilla. 12.8 ja 28.8 välisellä jaksolla lämpötilat kohosivat +15,8 ja +20,4 asteen välille useana päivänä. Enimmäkseen lämpötilat silloin olivat 19,5 alapuolella. Poikeuksen teki 31.8 päivä, jolloin lämpötila kohosi +23,1 asteeseen. Päivämäärästä en ole varma, sillä olimme silloin Kauniaisissa. TV:stä kuulimme, että Utsjoki oli silloin Suomen lämpimin paikkakunta.

Syyskuu sitten kylmeni säiden suhteen lähes normaaliksi. Lämpötilat lämpimillään pysyivät enimmäkseen +10 alapuolella. Poikeuksen tekivät seuraavat päivät 9.9 oli +16,4 astetta, 10.9 +17,4 astetta ja 11.9 +16,8 astetta. Aurinko on paistanut vaihtelevalla menestyksellä. En viitsinyt alkaa poimimaan päiväkirjastani aurinkoisia päiviä. En myöskään sateisia päiviä, yleensä sadetta on ollut vähän, varsinkin loppukesästä.

Kesä oli minun 63 kesä Utsjoella. Keväällä tein päätöksen, että en enää ala soutamaan lohta. Vähän oli haikea mieli ja olo levoton, kun katselin joelle. Mutta ennusmerkit olivat sellaiset, että oli tulossa huono lohikesä, niin se helpotti levotonta olotilaa. Oli ensimmäinen rauhallinen ja kunnollinen kesä siinä suhteessa, että ei tarvinnut tarkkailla säitä, veden korkeutta ja muita soutajia. Sai keskittyä rauhassa viettämään kesää ja tehdä rästiin jääneitä töitä. Se on tuo ihminen ja varsinkin kalastaja sellainen, että aina tarkkailee säätä ja miettii, jospa se nyt lohi liikkuu ja ottaa vieheeseen. Se on kuin tauti, joka ei anna rauhaa. Olin lupaillut, että nosta tuolin rantaan ja siinä istuen katselen soutajia. Mutta kylmällä säällä olisi pitänyt pukeutua kelkkahaalariin ja hellepäivinä joella ei ollut soutajia.

Jaa, että mistä tulee tuo yhden tai kahden villapaidan kesä. Kun tulin Utsjoelle oli postiautoa siihen aikaan ajamassa mm Eino Teensuu nimine kuljettaja. Hän kertoi, että matkailijat usein kyselevät, millainen on Lapin ja varsinkin Utsjoen kesä. Hän sanoi kyselijöille sanoneensa, että se on kahdenlainen, se on yhden tai kahden villapaidan kesä.

Kulunut viikko oli päivälämpötilojen osalta tasainen. Lämpimillään lämpötilat päivisin ovat olleet +0,9 ja alkuviikon +4,9 asteen välillä. Yölämpötilat olivat maanatina, tiistaina ja keskiviikkona +0,3 ja +2,6 asteen välillä. Perjantaiyönä oli -1,2 astetta, lauantaiyönä -5,7 astetta ja viimeyönä -1,8 astetta. Päivisin on pilvisyys rakoillut ja aurinko on päässyt paistamaan ainakin vähän aikaa. Keskiviikkona oli täysin pilvistä ja heikkoa sadetta oli ajoittain, jopa räntänäkin. Tänään on ollut täysin pilvistä. Alkavalle viikolle lupailevat pakkasta päivisinkin. Kaikki ulkotyöt talven alta on tehtynä, lukuun ottamatta syreenin suojaverkkohirviä vastaan. Se pitää suojata poroaitaverkolla, muuten hirvet syövät kaikki ohuemmat oksat. Alarunko on suojattava jäniksiltä katiskaverkolla.

Hyvää vointia kaikille terveisin Posti-Pekka

12,3 kg, nyt näitä vain muistelen

Lokakuun ensimmäinen viikko

Niin on siirrytty jo lokakuulle, joka on joskus ollut kelirikkokuukausi. Nykyisin ajellaan autoilla kestopäällysteisiä teitä eikä tarvitse lähteä Tenojokea ajamaan veneellä. Nyt ainakin lokakuun ensimmäinen viikko on ollut aivan mukavan leppoisa.
Lämpötila on öisinkin ollut tiistaina, keskiviikkona ja torstaina vähän plussan puolella +0,3 ja +3,1 asteen välillä. Perjantaiyönä lämpötila laski -2,5 asteeseen ja lauantaiyönä -5,7 asteeseen. Viimeyönä lämpötila oli +1 aste. Päivälämpötilat olivat +2,7 ja +4,9 välillä, tänään on klo 15.50 +5,5 astetta.

Lauantaiyön pakkanen varisti eilen viimeisetkin lehdet puista melkein lopullisesti. Tiistaina ja tänään ei ole aurinko päässyt paistamaan, on ollut täysin pilvistä. Muina päivinä on pilvisyys rakoillut ja aurinko on päässyt paistamaan aika mukavasti. Tiistaina oli ajoittain tihkusadetta. Keskiviikkona olimme käymässä Karigasniemellä, tulomatkalla klo 16 jälkeen oli sakeita lumikuuroja Ylä-Tenolla. Menomatkalla havaitsimme vielä punaisia maaruskapaikkoja.

Torstaina aamupäivällä, kun olimme tulossa kylältä, istui pöllö Kordsami pahdan kohdalla maantiellä. Hiljensin vauhtia ja pöllö lähti lentämään joen toiselle puolen. En ehtinyt huomata oliko sillä myyrää suussa, vai oliko ehtinyt jo nielaista. Eilen oli ainakin 2 hirveä tullut joen yli, olivat puistelleet vedet turkistaan maantien reunalla. Tänään 3 joutsenta uiskenteli meidän alapuolella, 2 aikuista ja yksi poikanen.

Myyrät ovat nyt syksyllä alkaneet aivan hurjiksi. Ovat kaivaneet uusia koloja (käytäviä) kukkapenkkeihin ja ympäri pihaa puiden lähelle. Isot, myyrän kokoon verrattuna, multakasat ovat suuaukkojen kohdilla. Emme ole aikaisemmin havainneet tuollaista kaivamista. Ovatko suuttuneet, kun olen niitä hätistänyt laittamalla naftaan kastamiani rättejä niiden kolojen suuaukkoihin. Loppukesästä laitoin tervaan kastamiani rättejä. Varsinkin kukkapankkeihin laitoin tervarättejä. Ne auttoivat ja myyrät jättivät kukat rauhaan. Tuleeko nyt ankara syksy ja talvi, kun noin kaivavat? Pöllöjä tarvittaisiin paljon myyriä syömään.

Hyvää vointia ja syksyä kaikille terveisin Posti-Pekka

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viikko 39

Toista viikkoa on aikaa vierähtänyt edellisestä kirjoituksestani. Kun tämä “tietävä” koneeni alkoi oikuttelemaan, ei kirjoittamisesta tullut mitään. Alkoi sammumaan kesken kaiken, en arvannut tallentaa kirjoitusta kesken kirjoitukseni. Ei ole aikaisemmin antanut vinkkiä, että olisi syytä hoitaa tallennustakin välillä. Nyt olen löytänyt syyn katkeiluihin, eikä ole enää häirinnyt. Toivottavasti löytämäni vika oli se todellinen syy häiriöön. Täytyi sitten ensimmäiseksi hoitaa kiitoskirjeiden kirjoitus pois alta.

Syyskuun viimeinen viikko meni aivan mukavissa säissä. Yöpakkasta oli vain kahtena yönä ja nekin vain -0,2 ja -0,4astetta. Päivälämpötilat olivat neljänä päivänä +7,6 ja +12,3 asteen välillä. Kahtena viimeisenä päivänä lämpötila jäi +2,7 ja +4,3 asteeseen. Perjantai päivä oli aurinkoisin ja illalla oli nähtävissä komeat revontulet. Torstainakin pilvisyys vähän rakoili, mutta heikkoa tihkusadettakin oli välillä. Lauantai oli pilvinen poutainen päivä, muina päivinä vähän oli välillä tihkusadetta. Sen verran oli ajoittain tuulta, että lehdet ovat varisseet haapoja ja muutamia sinnikkäitä koivuja lukuun ottamatta.

Hirviä ei ole meidän seudulla näkynyt, eivätkä paikalliset porotkaan ole nyt olleet täällä liikkeellä. Torstaina 26.09 kävin asioillani Nuorgamissa. Menomatkalla kettu ylitti tien hiljaisella vauhdilla, tulomatkalla hirvi seisoi keskellä tietä, mutta loikkasi nopeasti koivikkoon, kun tulin mutkan takaa näköetäisyydelle. Västäräkki on myös poistunut maisemistamme, joten kaikki muuttolinnut lienee lähteneet muuttomatkalle.

Hiljaisuus ja rauha on laskeutunut maisemiimme. Sen sijaan kirkonkylällä käy vilske rakennustyömailla. Uuden koulun rakentaminen on suurin rakennustyömaa. Siellä kattotuolit alkavat olemaan ylhäällä, osaa kattorakenteesta jo levytetään. Kolme matkailuyrittäjää rakentaa uutta ja lisää majoitustilaa. Joten kylällä on elämänsykettä.

Hyvää vointia ja syksyä kaikille terveisin Posti-Pekka

Viikko 38

Viikolla 38 meillä oli sää päivittäin vaihteleva. Kaikkina viikon päivinä pilvisyys rakoili enempi tai vähempi. Tiistai ja lauantai päivinä aurinko pääsi paistamaan enempi kuin muina päivinä. Kyllä sunnuntaikin oli aika aurinkoinen, silloin pilvisyyden rakoilu oli nopea tempoista ja vettäkin tirautti hieman välillä. Tuuli puhalteli vähän jokaisena päivänä ja ruskalehdet varisivat välillä niin kuin pieni lumikuuro.

Maanantai oli viikon lämpimin päivä, jolloin päivälämpö kohosi +8,1 asteeseen. Kylmimmilläänkin se oli +5,5 astetta. Vielä tiistaina lämpötila oli lämpimillään +7,8 astetta ja kylmimmillään illalla +1,9 astetta. Muina päivinä päivälämpötila oli +5,7 ja +6,4 välillä. Yöpakkasia oli keskiviikkoyönä -1,9 astetta, lauantaiyönä -1,8 astetta ja sunnuntaiyönä -1,7 astetta. Keskiviikkona aamulla lämpötila laski auringon nousun edellä -2 asteeseen. Pieniä sadekuuroja on ollut joinakin päivinä liikkeellä.

Muuttolinnut ovat lähteneet västäräkkiä lukuun ottamatta. Yksi uskollinen västäräkki, joka on lennellyt pihallamme, lensi vielä tänäänkin, kun aamupäivällä kävelin maantielläkin. Sattui olemaan siellä niin hiljaista, että rohkenin mennä kävelemään. Viime perjantaina, kun lämmitin kesäsaunaa, uiskenteli 2 tämän kesän koskeloa rannassa. Siinä ne suki itseään ja lähtivät sitten uimaan pois rannasta. Joutsenia ei ainakaan vielä näkynyt, yleensä niitä ainakin yksi pari uiskentelee myötävirtaan. Viime syksynä viipyivät useamman päivän näillä seuduilla.

Hirvistä ei ole havaintoja, nyt on niiden kiimarauhoitusaika. Voisivat vapaammin liikkua. Meidän puolen hirvet tulevat Norjasta, enkä tiedä onko siellä nyt rauhoitusaika. Lähituntureilla eivät meidän “vieraat” ole havainneet muita nelijalkaisia kuin muutaman poron.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hyvää vointia ja syksyä kaikille terveisin Posti-Pekka

Syksy

Tänään aloin suorittamaan joka syksyistä pihamaan haravointia. Koivut alkavat olemaan jo vähälehtisiä, pajut ovat vielä aika vihreitä ja pihlajat alkavat punastumaan. Sää oli sopiva haravointiin, yön pakkasen -2 astetta, jälkeen aurinko paistoi välillä kirkkaammin ja välillä ohuen pilviharson takaa. Lehdet olivat kuivia ja helppoja haravoitavia, nautin haravoinnista kauniissa syyssäässä.

Siinä haravoidessa ja välillä portailla istuen, tuli mieleeni kansakoulun ajalta Paimenen syyslaulu.
Lehti puusta variseepi päivä yötä pakenee, lehti puusta variseepi päivä yötä pakenee, lintu pieni syksyn tieltä kesämaille rientelee, jne.
Lopussa paimentyttö haikeana toteaa, että hänen pitää tänne jäädä syksyhyn ja pimeään.

Kun näissä tietokoneissa on sellainen ohje muokkaa, sehän on ikään kuin komento muokata. Niinpä minä muokkasin itselleni tuon laulun loppuosan muotoon
Tänne tänne ihmislapsi jäädä saat Suomenmaahan ihanaan. Tulevathan sadattuhannet ulkomaalaisetkin ihailemaan maatamme.

On taasen uusi vuoden aika nautittavana vapaassa ja kauniissa isänmaassamme. Syksyn väriloisto alkaa olla lopuillaan, tulee lyhyt syksyn harmaa aika ja sitten saamme lumen valaisemaan maisemia. Meillä on jopa 5 vuodenaikaa, joista jokainen saa ja nauttii erilailla. Kun suhtautuu erilaisiin säihin kuin vuodenaikoihinkin myönteisesti, on huomattavasti helpompi elää niiden kanssa. Ne säät ja vuodenajat tulevat varmasti emmekä voi niitä muuttaa.

Hyvää vointia ja syksyn aikaa kaikille tervein Posti-Pekka

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruska

Tämän syksyn ruska oli vähän kaksijakoinen. Koivujen lehdet alkoivat kellastumaan jo elokuun lopulla. Tuulisilla säillä ne alkoivat myös varisemaan alas. Tuli sellainen tunne tai paremminkin pelko, että ruskasta ei tule värikästä ja se menee nopeasti ohi. Mutta tulikin yllättävän lämpimiä säitä ja aurinkokin pääsi paistamaan. Kuivat ja lämpimät säät alkoivat antamaan puiden lehdille väriä.

Itse olemme tehneet havainnon, että ruska on kauneimmillaan syyskuun 10 päivän aikaan. Eräs edesmennyt henkilö sanoi aikoinaan, että ruska on kauneimmillaan syyskuun 12 päivä klo 12.00. Kun luonnossa on vielä vihreitä puita keltaisten, punaisten tai punertavien puiden joukossa, silloin on kaunista. Haapa on sellainen puu, että siihen tulee keväällä lehti myöhemmin ja lähtee syksyllä myöhemmin, kuin muista puista. Haavat näkyvätkin nytkin aivan vihreinä. Pihlaja, joka on punaisin ruska-aikana, saa punaisen värinsä vähän myöhemmin kuin koivut. Yksi pakkasyö voi viedä ruskasta suurimman loisteen.

Sunnuntaita vasten yöllä oli pakkasta -3,1 astetta ja kiristyi vielä aamulla klo 7 jälkeen -3,2 asteeseen. Oli arvattavissa, että lehdet alkavat varisemaan nopeasti ja kaunein ruska menee ohi. Lähdimmekin sunnuntaina klo 13 tienoilla ajelemaan Ylä-Tenolle päin katsomaan ruskaa. Aurinko paistoi sopivasti sivulta ja värikäs maasto oli todella kaunis. Paikoitellen oli punaisena hehkuvaa maaruskaa lähellä maantietä. Pahtavaarassa aurinko paistoi jo vastaan, jolloin väriloistoa ei voinut hyvin havaita. Paluumatkalla sitten pystyi värit taas havaitsemaan.

Sunnuntaina ja eilen tuulenpuuskat varistivat lehtiä niin, että ilmestyi aivan lehdettömiä koivuja. Meidänkin pihassa koivut alkavat olemaan lehdettömiä. Näkyvyys ympäristöön on avartunut. Kyllähän ruskaa on muuallakin kuin täällä Utsjoella. Täällä on metsä lehtipuuvoittoinen, joten ruska on paljon laaja-alaisempi.

Hyvät ystävät ja kylänmiehet

Olemme saaneet viettää kauniin syksyisen viikon. Aurinko on paistanut päivittäin ainakin jonkin verran. Tiistaina ja eilen sää oli osan päivästä aivan selkeää. Torstai oli viikon pilvisin ja hieman sateinen päivä. Päivälämpötilat ovat olleet +10,2 ja +17,4 asteen välillä. Tuo kylmin +10,2 astetta oli eilen. Luoteistuuli piti sään kylmänä ja läski lämpötilan viimeyönä -3,1 asteeseen. Yö oli toinen pakkasyö tähän mennessä tälle syksylle.

Kun meillä Liisan kanssa täyttyy tuo 90 v, Liisalla jo täyttyi ja minulla muutaman päivän päästä, saimme sukulaisia. Perjantaina he saapuivat, veljeni pojalla oli synttärilahjana 10 heittokuutiota koivuklapeja takkapuiksi. Illaksi he järjestivät juhlan rantaamme. Ilotulituskurssin käynyt veljenpoika järjesti ilotulituksen. Tuosta luvalla järjestetystä tulituksesta piti naapureita informoida etukäteen. Lähimpänä oli ryhmä aasialaisia ja tulivatkin rantaan seuraamaan ja kuvaamaan.

Veljenpoika sanoi, että hän ei tuonut kaikkein voimakkaampia pommeja, jotka olivat näkyneet kylälläkin. Luonnon rauhan huomion ottaen tämä ilotulitus on hillitymmästä päästä. Kyllä siinä muutaman kerran koko laakso kajahteli voimakkaasti. Ilotulituksen jälkeen oli huilusoittoa, lyhyt iltahartaus ja yhteislaulu huilulla säestettynä. Oli ikimuistoinen ilta, josta kiitos rakkaille sukulaisille.

Eilen sitten pihallamme tapahtui muutos, ilmestyi klapisäkkiläjä ja 10 v joutilaana seisonut Landroover lähti perävaunussa kohti pohjois-pohjanmaata uudelleen käytettäväksi. Vähän oli haikea mieli, kun hilla-automme lähti.