Viikko 4 /22

Tammikuun viimeisen viikon saimme viettää aivan sopivassa talvisäässä. Lämpötilat olivat sopivia ulkoiluun ja aurinkokin valaisi Norjan tuntureita useana päivänä. Keskiviikkona lämpötila alkoi laskemaan ja kävi yöllä – 23,9 asteessa. Sunnuntaina alkoi uusi pakkasjakso illan -25,6 asteella. Päivälämpötila olivat +3,5 asteen ja -12,7 asteen välillä, +3,5 astetta oli maanantaina. Lumisateet ovat olleet hyvin heikkoja. Päivät ovat kirkastuneet ja hyvää valoisaa aikaa on klo 9.00 – 15.00 välisen ajan. Riippuu tietenkin pilvisyydestä.

Olen omissa ajatuksissani muistellut nuoruutta ja ensimmäistä työpaikkaani. Aloitin varsin nuorena, talvisodan jälkeen, joko ensimmäisenä tai toisena kesänä. Olin silloin alun toisella kymmenellä iältäni. Työpaikkani oli J.Marttiinin puukkotehdas. Vahasin ja poistin vahan puukonteristä. Puukonterät, ilman päätä, vahattiin nimen kirjoittamista varten. Nimen kirjoittamisen jälkeen vaha poistettiin kuumassa vedessä.

Puukonterät kasteltiin kuumassa vahassa ja laitettiin telineeseen pyrstöön vahan jäähtymisen ajaksi. Vahan kovettumisen jälkeen ne ladottiin puisiin pieniin laatikoihin, joiden toinen pitkä sivu oli auki. Terät ladottiin lappeelleen niin harvaan, että väliksi jäi vähintään terän levyinen väli. Kun ensimmäinen rivi oli valmis, sen päälle laitettiin vahaa imemätön paperi. Sitten ladottiin seuraava kerros, jossa terät ladottiin ensimmäisen kerroksen välin kohdalle. Terät eivät saaneet tulla päällekkäin. Teriä oli useassa kerroksessa.

Kun laatikoita oi sopiva määrä terillä täytettynä, niin kuljettiin meille kotiin. Äitini kirjoitti useita vuosia Marttiinin puukonteriin J.Marttiini Rovaniemi. Äidilläni oli hyvä käsiala, kun Janne Marttini oli perheystävämme, niin töitä riitti äidilleni useiksi vuosiksi. Minä oli vain yhtenä kesänä. Kirjoitusvälineenä oli puinen puikko, jossa teränä oli sopivasta ompeluneulasta katkaistu kärki. Kirjoittamisen jälkeen puukonteriä piti käsitellä vieläkin varovaisemmin, että kirjoittamisessa rikottu vaha ei täytä kirjoitusjälkeä. Vahaa imemätön paperi kerrosten väliin ja laatikoita piti siirrellä varovasti.

Kun kirjoitetut terät tuotiin minulle, niin minä laitoin terät lappeelleen lellineeseen. Sitten alkoi myrkyllinen vaihe. Pienessä lasipurkissa oli suolahappoa, jolla sivelin terät kirjoituksen kohdalta. Suolahappo syövytti kirjoituksen teriin. En muista kauanko suolahapon piti vaikuttaa. Mutta terät siirsin aikanaan kuumaan vesikattilaan pystyssä, ruoto ylöspäin. Teriä käsiteltiin ruodoista. Kun vaha oli sulanut, siirsin terät telineeseen pystyyn kuivumista varten. Huone, jossa työtä tein oli pieni ja ikkuna piti olla aina auki. Ei ollut hengityssuojaimia, puupuikossa oli kangasta käärittynä ja sillä levitin suolahapon teriin. Eipä se suolahappo minua tainnut myrkyttää, kun näin pitkään olen saanut elämästä nauttia.

Lapin hävityksen jälkeen olin Marttiinilla töissä, ennen posti- ja lennätinlaitoksen töihin siirtymistä. Silloin en vahaillut puukonteriä, sillä kirjoittaminen tapahtui sähkökynällä. Raudoitin Kemi-yhtiölle tukki- ja muita rekiä ja välillä tein kahvimyllyn osia.

Toivotan kaikille hyvää ja viruksista vapaata talven jatkoa terveisin Posti-Pekka