Viime viikko oli kokonaisuudessaan aika kylmä. Maanantai oli vielä lämpötilaltaan leppoisa, kävihän lämpötila lämpimillään -1 asteessa. Kylmimmilläänkin oli vain -16,2 astetta. Tiistaina alkoi pakkanen kiristymään, päivällä kävi lämpimillään -18,4 asteessa. Torstaina myös lämpötila nousin päivällä -14,8 asteeseen. Kaikkina muina päivinä lämpötila oli lämpimillään -20 asteen kylmemmällä puolella. Kylmin päivä oli lauantai, jolloin lämpötila oli lämpimillään -30,9 astetta ja kylmimmillään -38,5 astetta. Yöllä oli käynyt -38,7 asteessa.
Oli se sen verran kylmää, että ulkoilu ei tullut kysymykseen. Linnuille kävin laittamassa siemeniä ja takkapuita hain kahtena päivänä. Jotain muuta pikaista käyntiä piti suorittaa. Pikkulinnutkaan eivät paljoa lennelleet. Kävivät ottamassa auringonkukan siemenen nokkaansa ja menivät viereiseen kuuseen sitä syömään. Kisailulentoja eivät lennelleet perjantaina ja lauantaina.
Selkeinä päivinä aurinko paistoi ja sen reuna lähestyi, joka päivä Suomen rantaa. Kun se ei päässyt vielä paistamaan Suomen rantaan, niin kylmyys pakeni sen edellä Suomen rannalle. Huomenna on se päivä, jolloin se paistaa meidän keittiön ikkunasta sisälle, mikäli on selkeä sää. Kyllä on päivien valoisa aika lisääntynyt huomattavasti. Päivien valoisa aika lisääntyy nopeaa vauhti, mitä pitemmälle kevät etenee. Lämpenisi vain sää, niin olisi mukava ulkoilla ja nauttia aurinkoisista päivistä.
Olen jo aikaisemmin kirjoittanut meidän hiihtovaelluksistamme. Muistelen nyt vaelluksesta, joka suuntautui samoille maisemille, kuin aikaisemmatkin. Mutta oli, varsinkin alkumatkasta rankka. Olin kiinnittänyt huomiota vaelluksillamme, että hyvin monet käyttivät ahkiota tavaroittensa kuljettamiseen. Heillä kyllä oli enimmäkseen vielä rinkka selässä, mutta siinä vähän ja kevyttä, enimmäkseen lisävaatteita.
Niin innostuin minäkin ahkiosta, mutta rakensin sen itse kahdesta lasten pulkasta. Leikkasin molemmista osan pois ja liitin ne sivuistansa yhteen. Näin sain siitä leveämmän ja paremmin pystyssä pysyvän. Teimme vaelluksemme 10.04. – 15.04.1985 Kuoppilasjärvi – Madjoki – Kuivi ja takaisin. Kun, nyt oli ahkio mihin laittaa tavaroitamme ja varsinkin raskaampia, niitä kamppeita tuli otettua liikaa. Rinkoistamme tuli keveitä, oletimme, että kyllä se ahkio perässä luistaa hyvin.
Asuimme silloin vielä kylällä Postitalossa, vein moottorikelkalla ahkion vaaran päälle, koska siinä oli pitkä ja jyrkkä nousu. Lähdimme Postin pihalta hiihtämään klo 10.15 kohti Kuoppilasjärveä. Oli pakkaskeli ja luisto huono, niin suksissa kuin ahkiossa. Sää oli kyllä kaunis, aurinko paistoi välillä kyllä ohuen pilviharson läpi. Tuuli oli heikkoa eikä häirinnyt hiihtoa, päinvastoin helpotti ettei tullut hiki. Ahkio luisti todella huonosti ja levähdystaukoja piti pitää usein, varsinkin ylämäissä. Monesti oli mielessä, että emme taida ehtiä tänään Madjoelle.
Seija tyttömme oli meitä saattamassa kuuoppilasjärvelle, jonne saavuimme vasta klo 14.45. Valmistin valmiista pussiruuista lihariisipataa herkkusienillä. Joimme yrttiteetä ja kahvia. Juomapullot täytimme yrttiteellä. Seija lähti hiihtämään kotiin ja me Liisan kanssa kohti Madjokea klo 16.00. Ahkion luisto ei ollut parantunut, vaan hiihtäminen oli hidasta ja raskasta. Valitsimme mahdollisimman suoran ja kohtalaisen helpon reitin. Levähdystaukoja piti pitää aina vain tiheämpään. Kello kävi ja ilta läheni. Hikoilin ja minun oli juotava hyvin usein. Yhden levähdystauon aikana otin yhdet villahousut pois jalasta, että ei niin pahasti olisi hikoiluttanut. Levähdystauoilla piti välillä myös syödä voileipää ja juoda. Hiihtäessä söin vielä suklaata, joka lisäsi janoa. Termospullossa pidimme hätävaran kuuman mehun, että pääsemme pitkän nousun Juovvaskaidin selänteelle, josta on vähän yli 2 km myötämaa taival Madjoen kämpälle. Nousu Juovvaskaidille oli rankka, ahkio oli niin kuin olisi hiekassa vetänyt. Liisa sanoi välillä, että anna hänkin vetää sitä, että saat huilata. Hän veti yhteensä noin 400 – 500 metriä, sitten loppui puhti hänelläkin.
Minä sain levätä sillä aikaa ja jaksoin vetää Juovvaskaidin selänteellä. Ennen selänteelle pääsyä saavutimme Kevolta tulevan moottorikelkan jäljen ja se auttoi tilanteessa todella huomattavasti. Ennen selänteelle pääsyä olin joutunut jo juomaan termospullosta mehua. Lopun join selänteellä, että jaksoin vielä viimeisen vähän yli 2 km myötämaahan. Myötämaa oli pääosin loivaa, osin tasamaata. Kämpälle saavuimme klo 22.30 ja olin niin puhki, että en ollut aikaisemmin ollut. Kämpässä oli 5 miestä ja heillä oli kuumaa vettä. Pääsimme heti syömään ja juomaan. Juomista, minun kohdalla olikin koko loppuilta, söin kyllä voileipiä, mutta varsinainen ruuan laitto jäi. Muistelus jatkuu seuraavassa kirjoituksessa.
Toivotan kaikille hyvää vointia, talven jatkoa ja varjelusta kaikista viruksista terveisin Posti-Pekka
