Nyt voi jo toivottaa hyvää ja turvallista loppuvuotta, olemmehan jo elämässä helmikuussa. Vuosi 2021 on alkanut varsin vaihtelevissa säissä. Kaksi ensimmäistä päivää oli lauhaa, lämpötila vajaat -6 astetta. Kolmantena päivänä sitten käväisi -19 asteessa. Jatkui sitten -4,9 asteen ja -18,7 asteen välillä. 12 – 13 päivinä oli jo -22 asteen pakkaset. 15.1 lämpötila nousi päivisin plussan puolella +0,8 asteen ja +1,7 asteen välille. Aamuisin ja öisin oli muutama aste pakkasta. 19.1 oli äkkinäinen pakkashetki -23,6 astetta. Parin päivän aikana oli -17 asteen tuntumassa. 22.1 taas pakastui -22,1 ja -28.5 asteeseen. Loppukuukausi oli -4,3 ja -16,9 asteen välillä olevia lämpötiloja.
Alkukuukaudesta pilvisyys oli vaihtelevaa, oli melkein selkeää ja jopa aivan selkeitäkin päiviä. Puolenkuun jälkeen alkoi enempi olemaan pilvistä, rakoili vähän välillä. !9.1 oli sitten selkeää ja kylällä pääsivät näkemään ensimmäisen kerran auringon tälle vuodelle. Meidän seudulla Norjan puolella olevat pilvet ruskottivat. Aurinko ei päässyt vielä paistamaan Norjan tuntureille. Viime viikko ja jo edellisellä viikolla oli pilvisiä ja utuisia päiviä. Lunta satoi melkein päivittäin, ei suuria määriä, enimmillään noin 5 sm. Kuntoilu oli sitten lumikolan kanssa liikkumista, työntelin lumia pois kulkureiteiltä. Lauantaina otin sitten lumilingon ja sillä linkosin lumet kauemmaksi.
Linkoaminen jäi kesken, kun bensiini loppui ja sen hakemisen aikana tuli pimeä. Eilen kolasin yöllä sataneen lumen myöhemmin lingottavaksi. Tänään oli sitten pirttipäivä -22 astetta kylmimmillään, niin oli sisätöiden vuoro. Tulee niitä vielä lauhempiakin päiviä.
Olen muistellut vanhoja asioita ja tuli mieleeni erän pilkkiretki Norja puolelle. Sen retken ansiosta pääsimme Norjan tiedotusvälineisiin. Meitä oli kunnanesimies Jouni F. Helander ja hänen Jouni niminen poika (pikku Jouni). Kirkkoherra Urpo Kuusiniemi ja minun kyydissä tullimies Olavi Lehmonen. Kolmella moottorikelkalla ajoimme Rasticaisojen takana olevalle järvelle. Norjan valtion kalastusluvat oli hankittuna.
Järvellä ollessamme sinne saapui norjalainen Levajoen Felstuvan isäntä. Hän pysähtyi Urpon luokse keskustelemaan. Vähän ajan päästä Urpo huusi, että älkää antako hänelle kalastuslupaa, otti häneltä pois. Oli kovasti pauhannut ja syyttänyt luvatta kalastamisesta. Oli kaunis aurinkoinen sää ja kala ei syönyt. Mielialamme laski isännän käynnin johdosta. Päätimme lähteä pois, ajoimme tuntureita pitkin jokseenkin itää kohden. Tiesimme siellä olevan hyviä kalajärviä, yksi oli Miennajärvi. Sinne päästyämme aloimme pilkkimään. Vähän ajan kuluttua saapui norjalaiset kalasuksen valvojat, joista toinen oli J.F. Helanderin sukulainen. Heidän kanssaan keskustelussa kävi selväksi, että meillä oikea kalastuslupa, mutta olisi pitänyt olla vielä paikallinen lupa, joka ei maksa mitään. Sanoivat, että kalastakaa rauhassa ja käykää hakemassa nimismieheltä paikallinen lupa.
Norjan tiedotusvälineissä oli suuri uutinen, utsjokiset virkamiehet luvatta kalastamassa Norjan tunturijärvillä. Minulla oli lomaa ja niin pikku Jounin kanssa lähdimme seuraavana päivänä Tanaan nimismieheltä hakemaan paikallista lupaa. Jouni osasi norjaa ja hän meni sisälle, minä jäin autooni odottamaan. Ei Jouni ollut kauan sisällä, kun tuli takaisin ja sanoi lupaa ei saanut. Nimismies oli ollut kiukkuinen ja oli sanonut, että hän ei anna eikä myy suomalaisille mitään lupia.
Sanoin Jounille, että mitä tiedän tunturien välissä suojaisen järven, lähdetään sinne. Kotiin tultua pakkasin teltan, porontaljoja, tilleylampun ja evästä. Ajoin Äimäjoelle ja Jouni siellä jo odotti. Lähdimme kumpikin omalla kelkalla ajelemaan Norjan puolelle, jonne noustiin Aittisuvannon yläpäästä. Ajoimme suorinta reittiä järvelle ja aloimme pilkkiä. Ehdimme saada useita taimenia, kun syönti loppui. Menimme rantaan ja pystytimme taltan ja sytytimme tilleylampun lämmittämään telttaa. Laitoimme ruokaa ja syötyämme, kävimme kokemassa pyyntiin jättämämme pilkit. Jokaisessa oli taimen, jätimme pilkit pyyntiin ja lähdimme teltalle.
Hyvin nukutun yön aikana oli satanut lunta noin 30 sm. Päätimme lähteä kotimatkalle, purimme teltan ja kävimme nostamassa pilkit pois avannoista. Kummallakin oli 2 tai 3 pilkkiä pyynnissä ja jokaisessa oli taimen. Entisistä jäljistä ei ollut mitään näkyvissä kuin siellä täällä, johon tuuli ei ollut päässyt juoksuttamaan lunta. Kotimatkalla poikkesimme vielä yhdellä järvellä, mutta kala ei ollut syönnillään sellaisen lumisateen jälkeen. Niin lähdimme ajelemaan kotia kohden. Päästyämme Suomen puolelle Jounin kotitalon Äimäjoen pihaan, alkoi kuulumaan helokopterin ääni. Sieltähän se Norjan helikopteri tuli ja Aittisuvannon jälkeen kääntyi tunturiin. Havaitsivat meidän moottorikelkkojen jäljet uudessa paksussa lumessa.
Olimme hyvillämme, että ehdimme kotiin ennen helikopterin tuloa. Ehdimme nauttia Norjan hyvistä kalaisista järvistä ja hyvistä taimenista. Ei tullut Norjasta syytettä utsjokelaisia virkamiehiä vastaan, eikä Urpo saanut Norjan valtion kalastuslupaa takaisin. Siihen myös loppuivat moottorikelkalla tehdyt pilkkiretket Norjaan. Hiihtämällä kyllä käytiin, kun hankittiin asianmukaiset luvat.
Kansakunnat viettävät vaikeita aikoja, kun vielä lannistamatta jäänyt koronavirus vaivaa. Osa valtiosta on vaikeuksissa viruksen muuntautumisen jälkeen levitessä entistä ärhäkämpänä. Asiantuntijat, tutkijatkin, ovat erimieltä siitä mitä pitäisi tehdä, että viruksen leviäminen saataisiin pysähtymään. Rokotus edistyy hitaanlaisesti, kun rokotusaineesta on pulaa. Me olemme saaneet ensimmäisen piikin ja toinen on 12.2 päivän tienoilla. Eihän meillä täällä kotona ole mitään hätää, hyvin harvoin käväisen kaupassa. Käyntiajan vielä valitsen ettei ole paljoa asiakkaita. Eikä meillä käy ketään. Kohtahan sitä alkaa pelkäämään ihmisiä. Kun tulin Utsjoelle 1955, niin postitarkastaja sanoi, että sitten on lähdettävä Utsjoelta pois, kun alkaa pelkäämään ihmisiä. Ei ole vielä pelottanut, vaikka olemme käyneet suuressakin maailmassa.
Toivon kaikille hyvää vointia ja viruksista vapaata elämää tervein Posti-Pekka