Viime viikolla säähän ja maisemaan ilmestyi syksyn merkkejä. Lehtipuiden lehdet alkoivat kellastumaan ja yöt menivät aika viileiksi. Kahtena yönä lämpötila laski jo alle +2 asteen ja sumua on ollut useana aamuna. Eikä päivälämpötilatkaan nousseet kuin +10,8 ja +14,4 asteen välille. Päivät ovat olleet enimmäkseen pilvisiä, pilvisyys on kyllä rakoillut ja aurinko on päässyt lämmittämään jonkin verran. Perjantaina – sunnuntaina oli päivisin vesikuuroja.
Elokuukin päättyi eilen, joten on aika kurkistaa meidän kesän lämpötiloihin. Kesäkuussa oli 3 päivää, jolloin lämpötila nousi yli +22 asteen. Lämpimin päivä oli 13.06, silloin oli +23,3 astetta. Heinäkuussa oli 12 päivää, jolloin lämpötila nousi yli +20 asteen. Lämpimin päivä oli 21.07, jolloin oli +24 astetta. Elokuussa oli 5 päivää, jolloin lämpötila nousi yli +20 asteen. Lämpimin päivä oli 04.08, jolloin oli +22,1 astetta. Meillä täällä Junttijoella ei ollut yhtään hellepäivää, jos raja on +25 astetta. Minulla on lämpömittari varjon ja kylmän Tenojoen puoleisella seinällä. Kevolla mäntymetsässä on lämpimämmät lämpötilat.
Pihapiirissä liikkuvista muuttolinnuista on enää västäräkit jäljellä. Ne ovat keväällä ensimmäisenä maisemissamme ja syksyllä viimeisenä. Muuttolintuja oli muutenkin normaalia vähempi. Kirjosieppoja, leppälintuja ja rastaita ei pihapiirissämme näkynyt lainkaan. Kirjosiepoille ja leppälinnuille on pönttöjä pihallamme. Rastaatkin ovat yleensä rakentaneet pesiään pihapuissamme, vaikka emme niitä haluaisikaan.
Noin 3 viikkoa sitten pihallemme ilmestyi auto, josta nousi nuorehko mies katselemaan kukkiamme. Hän oli amerikkalainen ja oli tutustumassa Lapin kasveihin, joista oli aikeissa kirjoittaa kirjan. Oli Asunut vuoden Irlannissa ja sieltä lentänyt Osloon. Kun oli amerikkalainen, niin Oslosta hänet käännytettiin pois. Saapui Suomeen, oli vuokrannut auton ja sillä oli liikkeellä tarkoituksella päästä myös Pohjois-Norjaan. Hän halusi ensimmäisenä nähdä mesiangervon ja sen näki pihallamme. Oli tyytyväinen ja ihastunut kukkiin pihallamme ja söi krassin lehtiä. Hän todennäköisesti pääsi ongelmitta Norjaan Nuorgamin kautta. Norjan tulli ei pysäyttele Suomen rekisterissä olevia autoja. Silloin ei ollut rajaliikenteen rajoitukset voimassa.
Joka kesä mekin ajelemme Norjassa, ainakin käymme Vesisaaressa. Tänä kesänä kävimme kolmessa eri paikassa, kuten olen jo aikaisemmin kirjoittanut. Pohjois-Norja olikin meidän tämän vuoden matkakohteemme. Katselimme etukäteen säätilanteen ja missä oli paras ennustettu sää, niin sinne suuntasimme matkamme. Kirkkoniemen suunnalla emme ole käyneet pitkään aikaan, sinne oli tarkoitus lähteä. Sää ennusteet vain sattuivat olemaan sinne suunnalle huonot ajallisesti.
Paatsjokilaaksossa olemme käyneet 2 kertaa. Mielenkiintoinen ja näkemisen arvoinen jokilaakso nähtävyyksineen. Huono puoli on se, että tie oli molemmilla kerroilla huonokuntoinen, noin 60 km tuntivauhtia pystyi enimmäkseen ajelemaan. Päivämutkin ajaen tuli päivästä pitkä. Toinen paikka Kirkkoniemen suunnalla on Grense Jakobselv. Sinnekin oli huonokuntoinen, kapea ja mutkainen tie. Toisella kerralla käydessä tietä oli paranneltu ja matkakin on paljon lyhempi kuin Paatsjokilaakson.
Grense Jakobselvissä on kappeli. Norjan kuningas Oskarin rakennuttama kappeli vuodelta 1869. Ensimmäisellä käynnillä kappeli oli auki ja pääsimme siihen tutustumaan. Kaunis pyhäkkö niin sisältä kuin päältäkin. Miksi kuningas Oskari rakennutti kappelin Grense Jakobselviin, on oma kertomuksensa. Kappelin läheisyydessä on tasaista runsaasti erilaisia kukkia kasvava heinikko kenttää. Sitten rajajoki, jonka takana kohoaa jyrkät kalliot. Se on sitten Venäjän puolta ja siellä näkyvät vartiorakennukset ja -torni. Norja on asentanut kieltotaulut, joissa kielletään kiikarointi ja valokuvaaminen Venäjän suuntaan. Pienen kylän talot ovat pääasiassa jokilaaksossa, jossa maantiekin mutkittelee. Osa taloista näytti olevan kesäasuttavia, kauniita ja kauniilla paikoilla. Pohjois-Norjaan kannattaa tutustua.
Toivon kaikille hyvää vointia, alkavaa syksyä ja koronaviruksesta vapaata elämää.
Lämpimin terveisin Posti-Pekka
