Viikko 32

Kaksi viikkoa on vierähtänyt edellisestä sepustuksestani. Kesäisiä säitä on pidellyt, lämpötilat päivisin ovat olleet +13,4 ja +23,4 asteen välillä. Viilein päivä oli 9.8. sunnuntaina. Yölämpötilat ovat olleet +5,3 ja +11,9 asteen välillä. Viilein yö oli lauantaiyö 08.08. Sää ovat pilvisyydeltään vaihdelleet, sunnuntaina 9.8. oli pilvisin ja sateisin sää. Vasta illalla pilvisyys vähän rakoili ja aurinko ehti vähän luoda säteitään. Pieniä sadekuuroja on ollut jonain päivinä, ukkosta ei lainkaan.

Kun telkät ovat häipyneet maisemista, olen tehnyt loppuinventaarion telkkien pöntöissä. Yhdestä pöntöstä kuoriutuivat kaikki munat. Yhdessä pöntössä jäi kuoriutumatta 1 muna. Kolmannessa pöntössä jäi haudonta tekemättä ja siellä oli 13 kuoriutumatonta munaa. Kun muninta oli kiivaimmillaan, poistin pöntöistä 23 munaa. Näin sain kahdessa pöntössä, joihin jätin 8 – 9 munaa, haudonnan jatkumaan. Tuosta kolmannestakin pöntöstä poistin munia, mutta jäi lopussa heikommalle huomiolle. Useina vuosina on luontoa täytynyt auttaa, että haudonta on onnistunut. Keväällä on liian paljon naaraita pönttöjen lukumäärään verrattuna.

Säitä olemme seuranneet niin Suomen kuin Norjan osalta ja tietenkin tätä pohjanperää koskien. Viime viikolla Norja lupasi Kjöllefjordin aurinkoista ja lämmintä säätä. Torstaina lähdimme kylältä klo 9.10 ajelemaan Nuorgamin kautta kohti Kjöllefjordia. Seijan autolla ja hänen ajamana teimme retken, hän ei halua istua toisen ajamassa autossa. Tana brussa, Seija ja Liisa kävivät ostamassa lisäruokaa matkaamme varten. Termospullokahvit voileivän kanssa joimme noin 2 tuntia kotoa lähdön jälkeen.

Matkan huonoin maantieosuus on Ruostefielbman jälkeen. Kolmannen pienen vuonon jälkeen aletaan nousemaan Ifjordin tunturiselänteelle, jossa on verrattain uusi hyvin pengerretty pikitie. Ifjordissa tie kääntyy aluksi pohjoiseen, sitten jokseenkin koilliseen. Mutkaisen tien johdosta mennään välillä melkein kaakkoon. Noin 10 km Ifjordin jälkeen pysähdyimme kauniille näköalapaikalle ruokailemaan. Paikalla oli norjalainen matkailuauto, josta oli 2 ihmistä poimimassa hilloja tien tunturin puolella olevalla pienellä jängällä.

Levähdyspaikalla oli siistissä kunnossa oleva pöytä penkkeineen. Siinä oli hyvä kokata ja syödä. Mummonmuusi nakkikastikkeella maistui hyvältä, päälle kahvi Norjan viineri vadelmilla höystettynä. Taivas alkoi selkenemään lisää ja aurinko lämmitti mukavasti. Autonmittari näytti +16 astetta. Vähän jaloiteltuamme jatkoimme matkaa. Bekkarfjordin jälkeen tie alkaa nousemaan seuraavalle tunturiylängölle ja on aika suoraa ja hyvin pengerrettyä pikitietä. 10 km ennen Mehamnia tie kääntyy länttä kohden ja on hyvässä kunnossa oleva pikitie. 24 km jälkeen laskeudutaan Kjöllefjordin tiheään asuttuun kylään, joka on Lebesby kunnan kuntakeskus.

Aurinko paistoi selkeältä taivaalta ja hyvin heikko ilmanvirtaus oli havaittavissa. Pääkadun varrella oli kauppoja ja Seija kävi ostamassa jäätelöt ja tuoremehua. Kadun toisella puolella kukkaistutusten välissä oli penkkejä, joista otimme käyttöömme yhden. Oli Raatihuoneen kohdalla niin kuin Berlevågissa. Siinä auringossa t-paitasillaan oli hyvä nauttia tuoremehua ja jäätelöä. Samalla oli mukava seurata asukkaiden ja turistien kulkemista kävellen, pyörillä ja autoilla. Kaunispaikka käydä kesällä ja hyvällä säällä, syksyllä ja keskitalvella en asuisi siellä. On vähän syrjäinen paikka. Myrskyllä, niin kesällä kuin talvella, pitää pysyä neljän seinän sisällä.

Kävimme kääntymässä kylän toisella laidalla ja lähdimme kotimatkalle. Saimme nyt nähdä Norjan pohjoisimman metsän, jossa näytti olevan myös havupuita. Paluumatka sujui nopeammin, kun tie oli jo tutumpi ja jylhät maisemat nähty. Kyllä maisemat silti olivat vähän erinäköisiä toiselta suunnalta katsottuna. Pysähdyimme ihailemaan maisemia ennen Bekkarfjordenia jyrkänteen reunalle rakennetulle katselupaikalle. Teräskaide suojeli ihmisiä putoamasta ja penkin istumista varten. Paikalla oli hollantilainen matkailuauto, jonka edustalla istuivat nainen ja mies lukemassa kirjoja, mies ilman paitaa.

Bekkarfjordenissa oli Norjan tielaitoksen ylläpitämä WC, jossa oli asiakkaille odotushuone tuoleilla ja pöydällä varustettuna. Oli vain yksi WC, jossa oli myös lämminvesi ja käsien pesu- ja desivointinesteet. Käsien pyyhepaperi tuli sähköllä toimivasta seinäkotelosta. Kerrassaan hieno WC. Paikassa, jossa menomatkalla ruokailimme, pysähdyimme keittämään kahvit ja syömään voileipää. Hieman alkoi pilviä ilmestymään taivaalle, pilvisyys oli mantereen puolelle runsaampaa. Vastaan tulevaa liikennettä oli vielä runsaasti, vaikka oli jo ilta. Suomalaisia oli enempi liikkeellä kuin Berlevågin matkalla. Jonkin verran oli saksalaisia ja muutama ranskalainen auto. Moottoripyöräilijöiden kansalaisuutta ei ehtinyt tunnistamaan. Todennäköisesti suomalaisia eniten.

Noin 100 km ennen kotia, pysähdyimme vielä juomaan tuoremehua ja syömään norjalaisia ruokaisia keksejä. Loppumatka sujuikin jo tutuissa maisemissa verrattain nopeasti Nuorgamin kautta. Kotiin saavuimme klo 21.25 autonmittariin oli kertynyt 567 km lisää ajokilometrejä. Olimme taasen saaneet nauttia ja kokea runsaasti Norjan hienoista ja jylhistä maisemista. Otin matkalla 31 valokuvaa noista maisemista. Kotona tuli sitten yksi opetus elonpolulle. Vapisevat sormeni luiskahti väärälle nappulalle ja kuvat häipyivät kamerasta. Arvaa harmittiko? Harmitti ja harmittaa vieläkin. Siitä huolimatta olimme kiitollisia ja onnellisia hyvin sujuneesta, vähän yli 12 tuntia kestäneestä matkasta.

Aloitin tämän kirjoittamisen jo maanantaina, mutta tuli yllättäviä muita asioita hoidettavaksi. Joten julkaisen keskiviikkona ja muualta Norjasta ja kotipihalta ottamilla kuvilla varustettuna.

Toivon kaikille hyvää vointia ja koronaviruksesta vapaata kesän jatkoa, terveisin Posti-Pekka

Tanavuonon sivuvuosta Jouluvuosta otettu kuva
Samaa kaliovuorta, jossa oikeassa laidassa näkyy vaaleana Norjan pohjoisn kvartsiittikaivos.
Nyt alkavat tämän kesän kukat olemaan kauneimmillaan.
Sama kukkapennkki, jossa pörriäishotellikin on päässyt kuvaan.
Peikonnauhus ja ritarinkannus kasvavat pituutta.