Helmikuun viimeisellä viikolla oli jokseenkin normaalit talvisäät tähän aikaan talvesta. Maanantain päivälämpötila oli +0,5 asteen ja -6,8 asteen välillä. Tiistaina alkoi kylmenemään, keskiviikon ja lauantain välillä oli lämpötilat päivällä lämpimillään -6,1 ja -14,6 asteen välillä. Kylmimmillään -13,9 ja -27,6 asteen välillä. Kylmin yö oli keskiviikkoyö, jolloin lämpötila laski -27,3 asteeseen.
Lunta satoi viikon aikana sen verran, että kahtena päivänä suoritin kuntoiluni lumikolan kanssa. Pilvisyys oli alkuviikon vallitsevana, hieman rakoili välillä. Torstaista alkaen aurinko on paistanut ja päivät ovat olleet suorastaan kauniita. Valkoinen puhdas lumi on kimallellut ja hohtanut valoisuutta. Yöt ovat olleet enimmäkseen selkeitä, taivas tähtinen ja revontuletkin ovat loistaneet useana yönä. Makuuhuoneemme ikkunasta olemme öisin saaneet ihailla revontulia. On pitänyt kääntää kylkeä, ettei unohdu katselemaan taivaantulia.
Olen muistellut ensimmäisiä vuosiani täällä Utsjoella. Ensimmäinen talvi meni totuttelemisessa yksin elämään. Asunnossa oli vain muurattu pystyuuni, joka oli kaiken lisäksi lämmityskiellossa. Pakkohan siinä oli tulta pitää, muuten ei olisi voinut asua. Ruoka piti valmistaa vanhanajan priimuksella, joka oli huonossa kunnossa. Olin varannut itselleni Rovaniemeltä lähteissä työkaluja. Joten pystyin priimuksen purkamaan ja puhdistamaan. Sillä sitten keittelin pääsiäisviikolle asti. Sain kyllä joksikin aikaa ruokapaikan Rajavartion emännän luona. Silloisen poikamies kunnansihteerin kanssa kävimme emännän kotona kerran päivässä syömässä arkisin.
Maaliskuussa 1956 yleislakon aikana tuotiin Tenon jäätietä pitkin postilon rakennustarpeet. Niissä rakennustarpeissa oli hella, joka oli tarkoitettu tulevaan asuntooni. Hevosella toimme hellan silloiseen asuntooni ja muurasin sen lämmityskiellossa olevan uunin kylkeen. Päivä oli kiirastorstai, kun liitin hellan uunin kylkeen. Hellalla sitten lämmitin asuntoni ja pystyin keittämään ja uunissa paistamaan ruokani. Silloin loppui ruokapaikka Rajavartion emännän luona.
Aikaa kului myös paikallisiin ihmisiin tutustumiseen. Saman sukunimen omaavia oli paljon, joten vei aikaa oppia muistamaan mistä talosta kukin oli. Utsjoen varressa oli veljekset, jotka olivat niin samannäköisiä kuin marjat, niin kuin sanotaan. Nämä isännät olivat usein Kaamasesta Utsjoelle postia kuljettavien postinkuljettajain apulaisena. Postinkuljettaja jäi taloon lepäämään ja isäntä lähti käymään porolla Utsjoella vaihtamassa postin. Molemmat isännät olivat leppoisia ja kiireettömiä miehiä. Heidän kanssaan oli mukava jutella, kun tulimme tutuiksi. Veljeksiä olivat myös nämä Kaamasen postinkuljettajat, mutta täysin erilaisia olemukseltaan ja luonteeltaan.
Kesällä 1956 rakennettiin postitalo hyvälle paikalle lähelle Tenojokea. Meillä oli olohuoneesta komea maisema, Tenojokilaakso Suomen ja Norjan puolen tuntureineen. Pääsimme muuttamaan uuteen postitaloon 19.10.1956, eli tasan vuoden kuluttua Utsjoelle tulostani. Asuntona oli 2 huonetta ja keittiö. Sauna ja puusee eli käymälä, olivat talousrakennuksessa. Maantietä oli alettu rakentamaan Kaamasesta Utsjoelle ennen minun tuloani. Kirkkopahtaa, Mantojärven rannalla, alettiin louhimaan talvella 1956-1957. Mantojärven jäädyttyä tarpeellisen vahvaksi, TVL aurasi tien jäälle, jonne liikenne ohjattiin. Toukokuun loppupuolella louhiminen oli edennyt jo niin pitkälle, että siitä pystyi liikennöimään.
Toivotan kaikille hyvää vointia, talven ja vuoden jatkoa terveisin Posti-Pekka
