Keskiviikkoaamuna nousimme ylös, kun päivä alkoi vähän sarastamaan lämpötilan ollessa ulkona -10 astetta. Sää oli selkeä ja Tenossa suppoa eilistä enempi. Aamupalan jälkeen Ijona ja Uula kantoivat moottorin veneeseen. Menin perässä pukeutuneena sanomalehdillä päällyshousut sisustettuna. Uula yritti heti käynnistää tallin lämpöistä moottoria. No yritykseksihän se jäi, moottori ei yrittänytkään käynnistyä vaikka Uula kuinka yritti. Eihän siinä auttanut muu kuin aloin soutamaan ja Uula työnteli sauvoimella, missä sauvoin ylsi kunnolla pohjaan. En muista poikkesimmeko rantaan ennen Kaavaa. Suppo oli paksua puuroa, joten kaikkia sivupoikkeamisia vältimme. Kaavassa menimme sisälle ja sieltä oli talon norjalainen vävy lähdössä kylälle.
Hän alkoi sitten soutumieheksi kyytiä vastaan. Matkaa oli jäljellä noin 10 km ja saavuimme perille Onnelan suvantoon klo 12 tienoilla. Äimäjokisuussa oli kantavaa rantajäätä muodostunut leveälti. Siinä saimme kolmistaan veneen keulaa sen veran jäänreunaan, että vene pysyi paikallaan. Uula lähti lähimpään taloon, noin 300 metriä, hakemaan miestä ja hevosta siirtämään postia ja tavaroitani noin kilometrin päässä olevaan postiin. Lunta oli noin 5 sm ja hevosella oli kumipyöräkärryt perässä. Kun posti oli kärryissä, vedimme venettä vielä vähän enempi jäälle.
Lähdin kävelemään postiin, matkalla tuli vastaan polkupyörällä mies, josta tuli koko hänen elinpäiviensä ajaksi hyvä ystävä. Postissa oli toimistonhoitajan viransijainen Ulla Mäkinen hän oli jo odotellut meidän ja lähinnä minun tuloani. Yhdessä käsittelimme saapuneen postin ja sen jälkeen teimme luovutuksen. Joka käsitti rahojen, postimerkkien muiden arvomerkkien tarkan laskennan ja luovutuspapereihin ylöskirjaamisen. Kun kaikki oli tarkastettu ja laskettu, luovutuspaperit allekirjoitettiin. Niin lähti Ulla tyttö kotimatkalle, joka oli varmasti muistoihin jäävä.
Siitä alkoi minun vuodenmittaiseksi suunniteltu elämä Utsjoella postin toimistonhoitajana. Täytyy sanoa, että vähän ankeissa merkeissä aloin virkauraani viettämään. Posti, kuin myös asuinhuoneeni olivat öljylamppujen johdosta nokiset. Lattiat sain kyllä puhtaaksi mäntysoovalla ja juuriharjalla, mutta seinät pysyivät nokisina. Alkoi elämänkoulu, jota tänään tulee kuluneeksi 64 vuotta. Ehkä joskus kirjoitan tästä elämänkoulusta, joka on ollut antoisa ja rikas, ei taloudellisesti rikas, mutta henkisesti.
Hyvää vointia ja alkavaa talvea kaikille terveisin Posti-Pekka
