Nousin ylös tiistaina 18.10.55 klo 8 ja 9 välillä. Birit emäntäni oli laittanut tukevan aamupalan. Sen syötyäni aloimme yhdessä odottamaan Uula Lukkarin tuloa. Hänellä oli Lapin postipiirin postitarkastajalta määräys viedä minut Utsjoelle, vaikka Tenossa oli jo jääsuppoa. Päivä lähenteli jo puoltapäivää, kun Uula saapui polkupyörällä. Hänen oli pitänyt jättää oma moottorivene välille, perämoottori oli tehnyt “lakon“.
Niin alkoi postimoottoriveneen lastaus. Postimoottorivene ei ollut pystynyt liikennöimään kahteen viikkoon. Sen johdosta postia oli kertynyt useita postisäkillisiä. Rovisuvannossa Härkösen kaupasta Uula otti vielä bensiiniä perämoottoria varten. Päivä oli jo iltapäivässä, kun lähdimme ajelemaan myötävirtaan, kohti Utsjokea. Alkumatkalle oli vielä matkustajia, 2 aikuista ja 2 lasta. Matkanvarrelta otimme Uulan veneen perään Uulan kotirantaan Piesjoelle vietäväksi. Uula söi kotonaan ennen matkan jatkamista.
Outakosken koululla opettaja Hans Guttorm pyysi meidät asuntoonsa kahville. Sinne tuli myös läheisen Sairasmajan terveyssisar Riitta Berggren. Niin pääsin tutustumaan tähän ystävälliseen ja kuuluisaksi tulleeseen terveyssisareen. Kahvittelun jälkeen jatkoimme matkaa, välillä piti poiketa rannassa jättämässä ja ottamassa postia. Talvadas ja siellä Erkki Katekeetan talo oli seuraava pysähdyspaikka, jossa kävimme sisällä. Siellä tarjottiin kahvia norjalaisen leivän ja appelsiinimarmeladin kanssa.
Pakkasta oli jo aamulla muutama aste ja lukemat vain lisääntyivät matkan aikana. Samoin lisääntyi jääsuppo joessa. Laitoin ennen joelle lähtöä vanhoja sanomalehtiä levitettynä päällyshousujen alle. Ne olivat tehokas suoja kylmyyttä vastaan. Veneen keulassa istuessani katselin useita kertoja jalkoihini, odotin milloin veneen puinen keula menee jäistä puhki. Päivän alkaessa jo hämärtää saavuimme Ylä-könkään niskalle, jossa rantaannuimme. Kun olin veneen keulassa, minun tehtäväni oli sauvoimella pysäyttää veneen vauhti rantaantuessa.
Rannassa oli vastassa Juhani Lukkari, hän toimi apumiehenä postiveneen alas laskussa Könkäästä. Yritin puhumalla saada jäätä veneeseen köngästä alas laskettaessa. Eivät, tietenkin kiusalla, antaneet minun jäädä veneeseen. Niin minä sitten lähdin kävelemään pimenevään iltaan tuota noin 3 km matkaa. Kun olin kävellyt arvioni mukaan tuon kävelymatkan, aloin kuuntelemaan kuuluuko mistään puhetta. Könkään kohina oli voimakas ja kohinan seasta oli erotettava Lukkareiden keskustelu.
Kun olin erottavinani miesten puhetta, laskeuduin jyrkän ja kivisen törmän pimeässä alas. Siellähän Lukkarit odottelivat minua ja ihmettelivät minun osaamistani laskeutua ihan oikeassa paikassa alas. Juhani jäi pois veneestä ja käveli lähistöllä olevaan taloonsa. Uula nykäisi moottorin käyntiin ja lähdettiin jatkamaan matkaa. Moottori ei ehtinyt käydä kuin lyhyen hetken, kun se sammui. Eikä suostunut käynnistymään Uulan yrityksistä huolimatta. Vähän matkan päässä oli Bogdanoffin talo, niin rantaannuimme siinä, kun oli jo täysin pimeää.
Uula kertoi talon isännälle Ijonalle moottoriongelman. Ijona sanoi, että kannetaan moottori talliin hevoselle kaveriksi. Siellä se yöllä sulaa ja aamulla suostuu käynnistymään. Kantoivat moottorin talliin ja jäimme taloon yöksi. Ijona haki lautasen kukkurallaan suolalohta pöytään ja Helvi emäntä keitti kahvia. Ilta vierähti lohta syödessä ja kahvia juodessa, sekä keskustelujen säestämänä aika myöhäiseksi. Mutta meillähän ei ollut enää kiire mihinkään. Samalla kuulin Utsjoen tuoreimmat uutiset. Bogdanoffeista tuli hyviä ystäviä heidän elinpäiviensä loppuun saakka.
Lisään tähän yhden asian, joka tapahtui vuosikymmeniä myöhemmin. Helvi-emäntä oli käymässä postissa ja hänellä putosi kultainen kivellinen sormus tällä talvisella postimatkalla. Hän oli asiasta kovasti pahoillaan. Lumien sulattua, minä haravoin postitalon pihaa. Auringon paisteessa huomasin, että puolukanvarpujen joukossa joku kiiltää. Sieltähän se Helvin kultasormus löytyi. Lähdimme illalla Liisan kanssa viemään sormusta Helville. Sormuksen löytyminen ja sen vienti Helville, oli hänelle riemun hetki.
Hyvää vointia ja alkavaa talvea kaikille terveisin Posti-Pekka
